Suhde oli huono. Avioliiton purku ainut ratkaisu. Ei kolmiodraamaa, ainakaan tietääkseni. Enkä sitä haluaisikaan tietää, mutta nyt siis kuljetaan kohti käytännön järjestelyitä, liitto päättyy. Muttamutta...vaikka päätös erosta on minun, niin silti viimemetreillä huomasin vahtaavani puolisoa. En ole häneltä vaatinutkaan mitään enää, mutta mistäpä tämä johtuu? En ole ollut missään vaiheessa suhdetta/liitoa mustis, mutta nyt huomasin vahtaavani hänen tekemisiään. Haenko oikeutusta tälle avioerolle vai mikähän tuolla ajukopassa heittää??? Ei kiva tunne ollenkaan..;o(
Kumma tää ihmismieli?
dicktyson
2120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Avioliitto ja parisuhde on kuitenkin aina hyvin tunneperäinen juttu. Ei siitä pitäisikään ihan läpijuoksujuttuna päästä! Tuohan osoittaa että sinulla on inhimilliset tunteet etkä ole pelkkä kivipatsas!
Ei se tarkoita mitään mustasukkaisuutta tai muuta negatiivista välttämättä. Ero on iso asia ja kaikenlaiset tunteet ja ajatukset jyllää. Anna niitten tulla, yritä ymmärtää niitä ja elä ne läpi. Sitten ne on käsitelty etkä raahaa uuteen mahd. suhteeseen vanhoja t
taakkoja!
Nauti kesästä ja katso eteenpäin! :-)
Näinhän se on tehtävä. Kyllä sitä näköjään ainakin suurimmaksi osaksi osaa olla puuttumatta toisen asioihin. Ehkä muutto eri osoitteisiin auttaa sitten pienen hetken päästä.
Vieläkin uskon, että tämä on molemmille oikea ratkaisu.
Kiitti tsempeistä!