Miksi työnantaja valehtelee törkeästi viranomaisille epäasiallisen kohtelun selvityksen edettyä? Työnantajan edustajat tietävät varmaankin, että valehtelu voidaan osoittaa, miksi he silti valehtelevat?Mitä he valehtelulla saavuttavat?Miten he voivat välttää seuraukset valehtelusta kiinni jäätyään?
valehtelu
totuus esiin
10323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On varmaan niin vähän kokemusta valehtelun kielteisistä seurauksista. Tässä maassa on paljon mattoja ja lakaisijoita.
Työnantaja miettii asioita aina helpoimman kautta, miten heidän toiminnalleen aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Usein kiusaajaköörin kova ydin on talon vanhaa kalustoa, joka yleensä osaa työnsä tai ainakin osaa esittää sen tekemistä. Henkisen väkivallan selvittely veisi viikkoja ja kuukausia. Lopulta oltaisiin luultavasti sana sanaa vastaan tilanteessa. Jos olisikin jotain mustaa valkoisella -todisteita, työnanjan olisi työlästä ruveta rankaisemaan suurta ihmisjoukkoa. Heidän uudelleensijoittelunsa tai irtisanomiset olisivat liian rankka asia firmalle. Verraten helppo on sanoa kiusatulle, että ole hiljaa tai lähde.
Kiitos kommentista. Mutta eihän tuolla periaatteella tule kiusaaminen koskaan työelämästä poistumaan.
Miten arvelet käyvän kiusatulle, jos hän ei olekaan hiljaa, vaan vie asiaa eteenpäin työnantajan valehteluista huolimatta. Osoittaa aina vaan valheet valheeksi ja asia aina vaan etenee. Mitä työnantaja silloin tekee? Mitä tapahtuu kiusatulle? Mitä tapahtuu työnantajalle?
Jos kiusatulla on oikein jykevät todisteet, ei poliisi voi jättää juttua tutkimatta. Poliisitutkinnan jälkeen asiat etenevät oikeuslaitoksen ratkaistaviksi. Olisi hienoa, jos tähän päästäisiin! Promillen osa kiusaajista joutuu vastuuseen teoistaan. Järkyttäviä rikoksiahan nämä p***kiaiset tekevät! Ovat vieläpä taparikollisia.
Onko niin, että johtotehtäviin vaadittava suurin meriitti on kyky ja tahto valehdella? Noilla keinoillako joukosta erotutaan ja päästään nousemaan hierarkiassa muiden yläpuolelle?
Taitava valehtelija uskoo omaan tarinaansa. Hän osaa liittää totuuden hippuja sopivasti suoranaisiin valheisiin. Nämä tosiseikat eivät välttämättä liity mitenkään asiaan, jota kiusaaja sillä kertaa ajaa. Hän tietää, miten juttua pitää muunnella, että se uppoaa eri ihmisiin. Luontevan niitä-näitä jutustelun lomaan valehtelija syöttää soopaa pieninä annoksina ja vähin erin luo ihmisten mieliin haluamansa käsityksen kohteesta. Pian juorut alkavat levitä omalla painollaan. Erityistä vaivaa kiusaaja näkee saadakseen pomot ja muut valtaa käyttävät vakuuttuneiksi luomastaan "totuudesta". Kohdehenkilö ei aina edes aavista, mitä hänen selkänsä takana puuhataan. Kummallisia asioita vain tapahtuu. Jos hän lopulta saakin tietää jotain epämääräistä, on vahinkoja mahdoton oikoa. Näin ainakin oli minun kohdallani.
Voiko käydä ajan myötä niin, että nuo kiusaajan valheisiin uskoneet avaavat jonain päivänä silmänsä ja katsovat itse, miten asiat ovat? Voiko tuota prosessia nopeuttaa jotenkin?
Millaiset persoonallisuudet ovat alttiita toimimaan alkeellisten ryhmädynamiikan sääntöjen mukaan kuten menemään mukaan laumakiusaamiseen?
Kokemuksia tai näkemyksiä?
En koskaan juridisesti yrittänyt todistaa kiusaajaani valehdelleen, mutta vuosien myötä tapahtui asioita, jotka eivät jättäneet epäilyjä kiusaajapirun touhuista. Yksi hänen ihailjoistaan tunnusti minulle erehtyneensä tämän henkilön suhteen. Ex-ihailija oli itsekin joutunut kiusatuksi. Muut peesaajat jatkoivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Joku heistä häilyi välillä kahden vaiheilla, mutta palasi pian kiusaajan kööriin, tämän makeiltua hieman. Peesaajat ovat edelleen kiusaajaan yhteyksissä ja puhuvat hänestä kuten läheisestä ihmisestä puhutaan. Minua tämä kammottaa, vaikka jokaisella on oikeus itse valita ystävänsä. Tämä on minulle myös terveellinen muistutus, ettei kiusaajan kamuihin kannata luottaa. Kaikki minkä kerron heille, menee myös kiusaajan tietoon. Vaikka en enääelä kiusaajan läheisyydessä, pelkään edelleen mitä kaikkea hän voi tehdä sabotoidakseen elämääni.
Lähes kaikki pyrkivät varmistelemaan omia etujaan, olemaan suosittuja ja välttämään parjatuksi joutumista hinnalla millä hyvänsä. Harva uskaltaa puolustaa totuutta, jos rehellisyydestä saattaa aiheutua epämukavuutta itselle. Sellainen toiminta vaatii vahvaa luonnetta.
Suurin valehtelija ja takapiru juonimassa, kun työpaikkakiusaamista pyritään selvittämään on vastuutehtävissä toimiva henkilö, joka toimii vapaa-aikana sielunhoitajana. Mitä pitäisi ajatella sellaisesta henkilöstä? Hän itse ei ole ollut kiusaaja, joten ihmetyttää hänen mukaan tulo valehtelijana.
Kamalaa huomata, että työnantajan edustajat ovat palkanneet valehtelijat todistamaan työnantajan esittämiä valheita. Valehtelijat saavat palkaksi vakinaisen viran hallintotehtävissä. Siis tällä tavalla pätevöityminen hallintotehtäviin käytännössä tapahtuu. Hehän ovat kaikki luonnehäiriöisiä. Terve, normaali ihminen ei myy sieluaan.
Hyvästi suomlainen työelämä. O-toleranssi työpaikkakiusaamisen suhteen on vain kulissi hyvätahtoisille hölmöille. Sitä ei ainakaan hallinto- johtohenkilöstö itse noudata lainkaan.
Ei taida eläkkeelle siirtymisikä tällä menolla nousta.
Nimim. työkyvyttömyyseläkkeelle 50 v.