Täällä puhutaan koko ajan siitä, miten vihjeitä voi tulkita baareissa ja muutenkin. Saanko mennä juttelemaan, uskallanko, mitä viestitän ja onko hän varattu. Ja niin edelleen.
Ehdotankin, että toimisimme itse kukin ihan suoraan ja avoimesti. Jos olen kiinnostunut jostain tyypistä, mene sanomaan se hänelle. Jos et ole kiinnostunut, sano se kohteliaasti. Baareissa itseään ei voi mokata, jos on avoin ja kohtelias, EIKÄ liian kännissä.
Ihmisiä tässä ollaan, kyllä puhumalla pitäisi selvitä näyttelemisen sijasta!
Ehdotankin, että toimisimme itse kukin ihan suoraan ja avoimesti. Jos olen kiinnostunut jostain tyypistä, mene sanomaan se hänelle. Jos et ole kiinnostunut, sano se kohteliaasti. Baareissa itseään ei voi mokata, jos on avoin ja kohtelias, EIKÄ liian kännissä.
Ihmisiä tässä ollaan, kyllä puhumalla pitäisi selvitä näyttelemisen sijasta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pohtinut tuota suoruutta ja rehellisyyttä tunteissa, teoissa ja sanoissa. Mun lähtökohta on, etten suostu arvuutteluleikkeihin, vaan haluan selkeätä kieltä ymmärtääkseni. En osaa enkä halua pelleillä, vetää roolia, koska vain aitona ja rehellisenä olen varmoilla vesillä. Käsittääkseni ihmisen erottaa muusta eläimistöstä kyky puheen avulla ratkoa ongelmiaan, verbalisoin asiat mielummin kuin kuvittelen omassa päässäni. En ymmärrä, jos pitää kysellä joillain palstoilla, mitähän mahtoi tarkoittaa se ja se, vaan mielummin otan härkää sarvista ja kysyn. Joskus pelottaa mennä esittämään tunteitaan vaikka ihastuksen kohteelleen, mutta eipä niistä muuten saa selkoa, eikä tiedä, miten vastapuoli suhtautuu. Joskus jotkut huokailevat olevansa jo ties kuinka monennetta vuotta ihastuneita johonkuhun. Miksei voi mennä sanomaan asiasta, kysyä ja kertoa. Onko niin kiva elää haaveissa ja kuvitelmissa, ettei uskalla ottaa puheeksi? Mulle on helpompaa saada rehellinen vastaus, vaikka se olisikin itselleni epäedullinen kuin haaveilla ja kuvitella. Ei tarvitse esimerkiksi jäädä hihaan roikkumaan, laittelemaan turhia tekstareita, ja toivomaan edes pientä huomion osoitusta, jos niitä ei rehellisesti kertoen edes haluaisi vastaanottaa. Pitää vaan osata sanoa ei. Ei siitä kukaan mene rikki. Turhasta varttumisesta ja luulemisesta kylläkin.
Ja jos mä sanon jollekin ei kiitos, tarkoitan sitä todella, molempien parhaaksi. Turha on alkaa vedättämään toista jos tietää valmiiksi vastauksen.
Oon ihan samaa mieltä sun kanssa. Ei mitään vihjailuita. Jos joku mies mua kiinnostaa ravintolassa tai muualla, niin meen juttelemaan ja kerron asian. Jotenkin olisi hassua alkaa miettimään että mitäköhän tuo pieni hymy mahtoikaan tarkoittaa..
Näin se mun mielestä menee. Mä pyrin olemaan suora. En voita ainakaan sillä mitään, että piilottelen kiinnostustani. Pelaaminen on toki kivaa ja flirttaus piristää, mutta sen mä voin tehdä duunilounaalla viereiseen pöytään...
joo kyllä toimii, tosin en itse ole tätä seuraavaa kokeillut, mutta seurannut to-della läheltä, ensin nolona ja sitten katkerana.. :) yks tuttu meni kysymään naiselta suoraan, että syljetkö vai nieletkö? noh, tämä repliikki tuotti tavoitteena olleen tuloksen, ja jälkeenpäin olemme pohtineet sitä, että miks!?! ehkä kyseessä oli naisen hetkellinen mielenhäiriö ja tähän liitettynä herkkä mielentila tai jotain muuta vastaavaa.. muuta selitystä ei tälle voi keksiä!