Sanon vain ettei kannata liian tarkkoja kriteereitä kannata laittaa kumppaninhakuun, monesti jää sitten ilman.. Minä olen 24-vuotias nainen ja olemme olleet avopuolisoni (40.v) kanssa yhdessä nyt 3 vuotta ja meillä on todella ihanaa yhdessä. Nautin suorastaan tästä. Olemme edelleen rakastuneita. Olen aiemmin seurustellut noin 28-34-vuotiaiden kanssa ja siitä vain puuttui jotain, ei siis johdu iästä välttämättä, mutta nyt tunnen löytäneeni unelmieni miehen, ikäerosta viis. Hän on totaalinen herrasmies, hän kuuntelee minua ja voimme keskustella vapautuneesti asioista, olemme toisillemme rehellisiä. Me myös rakastelemme käytännössö päivittäin ja seksi on kyllä parasta mitä on koskaan ollut ja on niitä kumppaneitakin kertynyt vuosien varrella.. Meillä on myös paljon läheisyyttä..
Meillä on yhteisiä ja omia harrastuksia, tunnen että suhteemme on todella tasapainoinen ja onnellinen. Nautimme näistä aurinkoisista kesäpäivistä.. ;)
Me nyt vain satuttiin rakastumaan tulisesti vajaa kolme vuotta sitten, enkä ole katunut yhtään. En olisi uskonut, koska en etsinyt kumppania ja viihdyin yksinäni ennen avopuolisooni tutustumista. On tietysti jotkut sukulaiset vähän yllättyneitä, mutta eivät kyllä ole sanoneet (paitsi isosisko). Tuntui itsestänikin aluksi siltä että voiko ikäero olla ongelma, mutta ei se ole. Mieheni kyllä mieluilee lasta ja miksipä ei olen todennut. Että voi lisää shokkeja tulla kyllä sukulaisille.
Onko muille käynyt näin ja onko rakkaus kestänyt, oletteko kohdanneet jotakin ongelmia iän suhteen? Luuletteko että rakkautemme kestää? Luuletteko joskus kadun tätä?
Meillä on yhteisiä ja omia harrastuksia, tunnen että suhteemme on todella tasapainoinen ja onnellinen. Nautimme näistä aurinkoisista kesäpäivistä.. ;)
Me nyt vain satuttiin rakastumaan tulisesti vajaa kolme vuotta sitten, enkä ole katunut yhtään. En olisi uskonut, koska en etsinyt kumppania ja viihdyin yksinäni ennen avopuolisooni tutustumista. On tietysti jotkut sukulaiset vähän yllättyneitä, mutta eivät kyllä ole sanoneet (paitsi isosisko). Tuntui itsestänikin aluksi siltä että voiko ikäero olla ongelma, mutta ei se ole. Mieheni kyllä mieluilee lasta ja miksipä ei olen todennut. Että voi lisää shokkeja tulla kyllä sukulaisille.
Onko muille käynyt näin ja onko rakkaus kestänyt, oletteko kohdanneet jotakin ongelmia iän suhteen? Luuletteko että rakkautemme kestää? Luuletteko joskus kadun tätä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihan normaali ikäero tuolla Hollywoodissa. Noinhan se on luonnollistakin. Luonnotonta se olisi jos karismaattinen vanhempi mies joutuisi ikäisensä kurpan kanssa olemaan. Tässä lisää faktaa aiheesta: http://www.youtube.com/watch?v=h32sSpLY7G0
Loppupeleis teitä tulee hiertämään se, että te olette molemmat aivan eri elämäntilanteessa suhteessanne. Vaatii todella pitkää pinnaa ja joustavuutta molemmin puolin, että kestää sen elämäntilanteen oikut ja ilmiöt.
Eipä välttämättä. Jos elää elämää yhdessä, niin sittenhän sitä on ihan samassa tilanteessa.
Tarkoitan ihmisen kehitystä. Esim 40 vuotiaalla on ihan eri intressit kuin 20 vuotiaalla. 20 vuotiasta voi kiinnostaa biletys, kun taas 40 vuotias miettii oman mökin ostoa. Näin siis intressit ei kohtaa ja tulee erimielisyyttä, kun pitäis jaksaa tukea toista ja myötäelää.
Moi, täytyy kyllä tähän vastata ja totean että satun olemaan absolutisti, joten baarielämä ei enää oikein kiinnosta, si siis koskaan mitään ongelmaa ole sen suhteen oltua, mutta aiemmin kävin kyllä kavereiden kanssa ja olin kuskina..
Miehenikin käy ehkä 5 kertaa vuodessa viihteellä ja muulloin hän ei alkoholia käytäkään juuri koskaan.. Ollaan molemmat koti-ihmisiä, mutta tykätään tehdä yhdessä kaikkea, lenkkeillä, golfata, keilailla, mökkeillä, mennä elokuviin, laittaa hyvää ruokaa, käydä molempien sukulaisten luona, pelata korttipelejä, vuokrata leffoja, jutella, käydä matkoilla, käydä juhlissa-ja kaikenlaisissa tapahtumissa, rakastella.. ;) ym.. Minä myöskin tykkään tehdä kotitöitä ja laittaa miehelleni ruokaa ja siivoilla ym. Olen aina tykännyt kokkailla ja olla kodinhengetär..
Lisäksi miehelläni on mökki ja asutaan hänen omistamassa talossa.
Sitten olemme ostaneet yhteisen sijoitusasunnonkin ja laitoimme sen tuossa vuokralle. Molemmat käydään töissä päivisin, mutta ei viikonloppuisin eikä iltaisin, meillä on hyvin aikaa toisillemme varsinkin viikonloppuisin..
No jaa... Kuulostaa tyypilliseltä nuori nainen-vanhempi varakas mies-kuviolta. Homma toimii ja pelittää ns huolettomassa arjessa. Raha ei tee itsessään onnelliseksi, mutta mahdollistaa monenlaista - tuskin sinulla, aloittaja, olisi kaikkiin noihin aktiviteetteihin varaa, jos sinkkuna elelisit...(?) Kirjoitat 24-vuotiaana aivan kuin olisit elänyt jo pidemmänkin elämän... Mutta tiedätkös, ei se reilusti itseäsi vanhempi kumppani sinun elämänkokemustasi lisää.
Karu totuus on kuitenkin se, että vaikka nyt olette mielestäsi hyvinkin samalla "viivalla", vuodet tekevät tehtävänsä. Lasten saaminen muuttaa kunnossa olevaakin parisuhdetta paljon, joten oletko valmis lähivuosina ottamaan vastaan myös äidin roolin ja luopumaan huolettomasta elämästä? Lapset toki antavat paljon, mutta muuttavat parisuhteen Perhe Oy:ksi, jossa ei enää eletäkään teidän kahden ehdoilla. Se, mikä tänään on loistavaa seksiä jää auttamatta arjen vaipparumban jalkoihin ja siinä sitten mietit siniset renkaat silmiesi alla, että oliko meillä joskus seksiäkin..?
Lasten kasvaessa olet nainen parhaassa iässä - miehesi lähestyessä jo pikkuhiljaa eläkeikää... Riittääkö 40 naiselle kuuskymppinen eturauhasvaivoista kärsivä ukko?
ja kukahan sanoo, että olisi pakko tehdä lapsia?!
Nykyään kasvaa lapsettomien parien taloudet, enkä ihmettele yhtään, jo tuo sinunkin selityksesi, mitä se sitten on, saa miettimään lasten hankintaa..
Moi, niin kyllähän miehelläni on rahaa, mutta minullakin on. En mieheni kanssa ole rahan takia. Samanlaista elämäni olisi rahallisesti ilman häntäkin. Ja saman tasoista. Minulla on vakityö josta saan hyvää palkkaa. Eihän muuten olisi varaa ostaa sijoitusasuntoa puoliksi.. Ei kuitenkaan tarvinnut lainaa ottaa kun sen verran rahaa on että on maksaa se ostohinta ja paras veroetu tulee kun uuden asunnon jättää rahoitusvastikkeelle, niin saa heti sen vähennyksiin kun taloyhtiö tulouttaa pääomavastikkeen.. Olen aina tykännyt säästää rahaa ja aion elämäni aikana ostaa useammankin sijoitusasunnon, tulee kiva bonus eläkkeeseen sitten joskus kun kuukausittain saa vuokraa..
Ei tietenkään se raha onnea tuo mutta kyllä pidän enemmän tällaisesta varallisuudesta kuin köyhyydestä, se helpottaa elämää ja voi harrastaa mitä haluaa ja syödä vaikka luomuruokaa..
Olen myös valmis ottamaan vastuuta lapsesta. Elämä voi silti olla onnellista ja kahden keskinen aika on tärkeää silloinkin ja sitä voi järjestää.. Minulla on kaiken lisäksi niin kova seksivietti, että en usko että halut hiipuisivat, aina löytyy myös aikaa seksille. Jos olen väsynyt, palkkaa sitten vaikka hoitajan pariksi päiväksi ja lepään. Ei se ole kenekään etu että äiti polttaa itsensä loppuun, ajattelen lapsen parasta ja myös omaani. Ymmärrän että monelle käy näin, mutta paljolti se riippuu itsestä. Oma asenne vaikuttaa siihen. Olen niin aktiivinen seksin ja liikunnan suhteen, että ne varmastikin jatkuvat vaikka lapsen saisimmekin. Ja josskin vaiheessa lapsen voi laittaa päivähoitoon kun tunnen haluavani takaisin töihin.. ;)
Tottakai lapsi on ihana asia, MUTTA se ei tarkoita sitä että suhteen ja kumppanin huomioiminen loppuu siihen, se nyt on pahin virhe minkä voi tehdä. Ei se oikeuta laiminlyömään kumppania. Aion aina panostaa suhteeseemme ja elellään sitten kaikki me kolme tasapainoisessa suhteessa toisiimme..
Tuo asenne että ehkä minulla on kriteerejä liikaa, olen itsekin sitä miettinyt omalla kohdallani. Katsos kun itse käyn baariessa usein viikonloppuisin ja harrastan yhden illan juttuja. En ole löytänyt viellä unelmieni miestä, olen vasta 27 niin on tässä aikaa viellä! En edes toivoisi hirveästi kriteerini ovat:
-Pyöreät ja tasasen kokoiset kivekset jotka täyttävät käden juuri ja juuri.
-Penis jolla pituutta n. 18 cm ja ympyrysmitta voisi olla sen mukainen myös.
-Vaaleat täyteläiset hiukset, ei kaljuja, hiusrajaa karkaavia tai tummia mun makuun
-Siniset rehellisen suomalaisen silmät
-Pituus vähintään 181 cm
-Painolla ei merkitystä kunhan näkyy lihakset selkeästi ja istuma asennossa ei mene maha läskit makkaralle näyttää rumalta saunassa
-Hyvä palkkainen työ ja silti asenne ettei se ole tarpeeksi vaan haluaa enemmän
-Ryhdikäs asenne kun seisoo, kävellessä ei "pompi" tai harpo ympäriinsä ja muutenkin toivoisin määrätietoista ruumiinkieltä ei mitään metsäläistä
-Harrastuksina täytyisi olla vähintään kestävyysurheilu ja kirjojen lukeminen.
Nyt kun luit niin ehkä ajattelit että hei tämähän sopii jokaiseen Suomalaiseen mieheen jonka tunnen! Mutta ei, nykyään ehkä veri on huonontunut tai jotain mutta näitä on vähän ja yleensä vietyjä. Baarissa kova kilpailu mutta onneksi osaan temput ja löytyy ulkonäköä niin ei ongelma.
Tuntuu ettei paljoa kyllä vaadi ihan pelkästään molemminpuolinen kunnioitus ja tahto yrittääkin riittäisi mutta nykyään se on vaikeata.
Ok, toivotan sinulle onnea etsintään.. Mun kaverini on 30v ja neitsyt, koska hänellä on niin kovat kriteerit miesten suhteen, ja jos löytyy täydellinen mies, hän ei joko uskalla häntä lähestyä taikka sitten jos uskaltaa, niin myöhemmin hänessä onkin jokin virhe.. Harmittaa hänen puolestaan, koska hän on aina halunnut saada monta lasta (4-5) ja jos ei kohta miestä löydy niin tuskin tulee montaa lastakaan.. Hän on jo 12 vuotta etsinyt..
Mutta tarkoitan vain sitä että kyllähän omallakin kohdalla oli kriteereitä, mutta loppupeleissä luonne merkitsee enemmän, enhän nyt itsekään ihan ketä tahansa ottaisi ja on mieheni kyllä komea ja 187cm ja ihan liikunnallinen.
Mutta kyllä osa kriteereistä tuppaa unohtumaan kun rakastuu ja olen todella onnellinen siitä, elämä on kuitenkin lyhyt ja enhän minä itsekään ole täydellinen vaikka vientiä on ollut.
Muuten hyvä lista, mutta tuohon hyväpalkkaiseen, mutta nousujohteiseen uraan kannattaa asettaa lisäkriteeriksi 'tekee 6h työpäivää', jotta miehellä olisi myös keskivertoa enemmän aikaa viettää kanssasi ja nauttia yhdessä hänen työnsä hedelmistä.
Heips ap,
Millaiset kriteerit kaverillasi on? Haluaisin nimittäin myös n 4 lasta, jos vaan sopiva nainen löytyy... Ja asetelmasta tulisi pitkälti samanlainen kuin sinulla ja miehelläsi on :)
ei iällä ole mitään merkitystä, kunhan kemiat toimii ja molemmat ovat samalla aaltopituudella ja tulevaisuuden suunnitelmat yms. ovat samansuuntaiset. :)
Onnea siis aloittajalle, harva löytää elämäänsä Sen Oikean, joka tuon kriteerin todella lunastaa.
Itse olen myös tälläinen, kuka on löytänyt sen puuttuvan puoliskon täydentämään itseä. Meillä on ikäeroa parisen vuotta (mies vanhempi), ja yhtä ollaan pidetty jo useampi vuosi ja naimisissa ollaan.
Hän täyttää kriteerini niin ulkonäöllisesti, luonteeltaan kuin henkiseltäkin puolelta.
Kyllä minun mielestäni ihminen saa olla vaativa, kun etsii elämänkumppaniansa, eikä jäädä roikkumaan ensimmäiseen otukseen, joka vastaan kävelee.
Sain alkutalvesta välittömät pakit naiselta kun hän kuuli ikäni. Oli luullut nuoremmaksi. Oltiin vietetty jo monta tuntia yhdessä ja suudeltukin. Luuli 30-vuotiaaksi vaikka olen 36. Tulin maininneeksi sivulauseessa ja lauseen päätyttyä hän pahoitteli ja lähti pois.
Ai että 40 vuotta ettei vaan ois oman papan polvella........tyttö tyttö annahan vähän purkkia lusikalle......näin hyvä tyttö oioioio....uuuhhhh
Olen itse kokemuksesta myös sitä mieltä, että ikäero ei aikuisella iällä ole mikään juttu, tärkeintä on kokonaisuus. Itse olen 35-vuotias ja puolisoni on 50. Hänellä on entisestä liitostaan 3 aikuista/lähes aikuista lasta, itsellä 2 alle kymmenvuotiasta. Olemme olleet yhdessä jo neljä vuotta, joten hän on ollut lasteni elämässä mukana aika pienistä lapsista lähtien. Kyyniset aluksi epäilivät, miten hän jaksaa uudestaan pikkulapsiarkea ja miten ikäeromme näkyy, mutta hienosti on jaksanut.
Ikäero ei tule esiin monessakaan asiassa, sillä haluamme samoja asioita ja nautimme samoista asioista ja aktiviteeteista. Molemmilla on samanlaisia kokemuksia aiemmasta liitosta, hellyyden ja läheisyyden puute, josta nyt osaamme ja saamme toistemme kanssa nauttia. Se on tärkeää ja todellakin parisuhteen liima. Kun jakaa samanlaisen ajatusmaailman, on helppo rakastaa ja arvostaa kumppania. Ikäerolla ei ole sen asian kanssa mitään merkitystä vaan sillä, että tämä mies on kaikkea sitä, mitä puolisoltani haluan ja tarvitsen. Ei kaikki todellakaan ole "ruusuilla tanssimista", mutta tässä parisuhteessa pystymme keskustelemaan asioista rakentavasti.
ON totta, että vanhemman miehen elämänkokemus ei lisää minun elämänkkokemustani, mutta paljon se antaa; perspektiiviä asioihin, kärsivällisyyttä reagointiin ja ajattelutapaan ja toki hän osaa käyttää elämänkokemustaan parisuhteemme hyvinvointiin. Minä taas olen pystynyt tuomaan hänen elämäänsä erilaisia iloisuutta ja energisyyttä.
Onnea teille!