Varmaan loppuun kulutettu aihe mutta niin ovat niin monet muutkin täällä.
Mitä tehdä kumppanille joka ei tee mitään, ei yhtään mitään omalla elämällään. Olen suhteessa jossa kaikki on noin pintapuolisesti ok. On koulutusta työtä, ja suhde toimii arjessakin hyvin. Mutta mutta...
Kumppanini oli tavatessamme aktiivinen harrasti oli kavereita jne. Nyt ei käy missään eikä harrasta mitään kuin aivan satunnaisesti. Ei näe ystäviään juuri koskaan. Toisaalta hän on sosiaalinen ja toivoo läheisiä kontakteja, joten minä olen se joka sitä hänelle annan. Olen siis periaateessa hänen koko elämänsä sisältö työn ulkopuolella. Tästä seuraa se että suhteemme ei kestä yhtään kolhuja/riitoja, koska tällöinhän kyse on hänelle heti koko elämästä. Olen jo aikaa sitten alkanut menettämään kiinnotustani häneen, koska hän ei ole enää hän. Eli hän jonka aikanaan tapasin, vaan kaikki henk.koht. ominaisuudet on aikaa myöden karsittu pois.
Itse ein jaksa, koska haluaisin hyväksyä hänet sellaisen kuin on mutta se tarkoittaisi loppu elämää totaaliisen tylsän ihmisen kanssa.
Mitä tehdä kumppanille joka ei tee mitään, ei yhtään mitään omalla elämällään. Olen suhteessa jossa kaikki on noin pintapuolisesti ok. On koulutusta työtä, ja suhde toimii arjessakin hyvin. Mutta mutta...
Kumppanini oli tavatessamme aktiivinen harrasti oli kavereita jne. Nyt ei käy missään eikä harrasta mitään kuin aivan satunnaisesti. Ei näe ystäviään juuri koskaan. Toisaalta hän on sosiaalinen ja toivoo läheisiä kontakteja, joten minä olen se joka sitä hänelle annan. Olen siis periaateessa hänen koko elämänsä sisältö työn ulkopuolella. Tästä seuraa se että suhteemme ei kestä yhtään kolhuja/riitoja, koska tällöinhän kyse on hänelle heti koko elämästä. Olen jo aikaa sitten alkanut menettämään kiinnotustani häneen, koska hän ei ole enää hän. Eli hän jonka aikanaan tapasin, vaan kaikki henk.koht. ominaisuudet on aikaa myöden karsittu pois.
Itse ein jaksa, koska haluaisin hyväksyä hänet sellaisen kuin on mutta se tarkoittaisi loppu elämää totaaliisen tylsän ihmisen kanssa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miehesi on ehkä masentunut tai kevyemmin allapäin. Miksi hän on katkaissut välit ystäviinsä? Jos haluat olla tukena ja apuna:
Ole alkuun järjestelmällisesti mukana ja vie häntä aktiivisempaa elämää kohti hiukan enemmän hänen ehdoillaan. Tingi hetki-pari viikossa omasta aikataulustasi. Yleinen miesten toivehan parisuhteessa tosin on, että edes vähän harrastettaisiin jotakin yhdessä kodin ulkopuolella. Samalla muuta suhtautumiseesi mieheesi - jos hoet hänelle samoja asioita ei hän todennäköisesti siitä kummene, vaan jatkuva arvostelu rakkaimmalta ja lähimmältä ajaa syvemmälle ahdinkoon.
En usko vaativan suurta suoritusta, mutta miehesi tulee varmaan olemaan sinusta ylpeä ja onnellinen. Samalla saatte yhteistä laatuaikaa ja hermoilun sijasta voitte nauttia yhdessäolosta. Kokeile tätä, et varmasti nyt menetäkään mitään. Ihmisethän eivät parane pelkästään tahtomalla tai käskemällä.
Ei jaksa raahata kivirekeä perässä.On raskasta olla koko elämä kenellekään.
sehän on se nykyajan malli, että lennetään ympäriinsä etsimässä prinssi/prinsessa täydellistä, kun kuvitellaan itsensä olevan niin ihana.
Kaikissa on aina vikaa ja sen huomaa varsinkin mainiosti keski-ikäisenä baarissa yksinäisyyttään tuoppiin vuodattaessa:
"Miksei sitä oikeaa tullutkaan ja miksen osannut elää aikanaan?"
Mulla on vähän sama ongelma... Olen ahdistunut siitä, kun mies ei tapaile kavereitaan lähes ollenkaan! Saan patistaa hänet että "Lähde nyt kaljalle jätkien kanssa!" Joskus hän voi silloin tällöin lähteä. Ennen hän oli aina lähdössä... Sama on se, että ennen hän piti yhteyttä enemmän sukulaisiinsa, mutta nykyisin hänen yhteydenpitonsa sukulaisiinsa tapahtuu lähinnä mun kauttani.
Olenkin jo vihjaillut, että onko 25-vuotias jo niin vanha ettei jaksa lähteä kavereiden kanssa pitämään hauskaa... :D
Mutta ei kai aikuista miestä voi pakottaa.
Olipa kumma tunne lukea itsestän tälleen. Minä olen tuollainen kivireki miehelleni. Jotenkin, seurustelun alkaessa, kaikki ystävät ja harrstukset kaikkosivat. Nyt on jotain harrastuksia vielä jäljellä kuitenkin mutta kaikki kotona harrastettavia kuten puutarha /akvaario/huonekasvit/. Kaikki riitamme ovat valtavia ja elämän ja kuoleman kysysmyksiä minulle. Olen mieheeni umpirakastunut ja kyllä hänkin on minuun mutta on monesti sanonut ettei voi pitää minua kädestä 24 tuntia vuorokaudessa. Joten tutulta kuulostaa.
Mutta miten ihmeessä mä pääsen käyntiin? Olen yrittänyt katsella ja miettiä harrastuksia ja ystäviä muta jotenkin olen lukossa. Mikään ei oikein kiinnosta. Ainkaan niin paljon että ottaisin sen ensimmäisen askeleen. Ajattelen ettei kysienen harastus ole tarpeeksi kiinostava kun ei saa minua aloittamaan ja ihmettelen miten jotkut voivat olla täsyin fanaattisia jonkin harrastuksensa suhteen. Olisi kiva olla itsekin jostain nin innoissaan.
Olo on apaattinen ja toisinaan hieman masentunut. Kaikki muu tuntuu jotenkin turhalta paitsi se oma ihana kulta. Maailma seikkailuineen kiinostaa kyllä mutta kotona turvassa on "helppo" olla ja katsella muuta maailmanmenoa vain telkkarista.
Emmä tiedä mitä mä tekisin...
Taidat olla läheisriippuvainen. Kyllä tuossa tilanteeessa kannattaa etsiä joku kiinnostava asia elämäänsä. Tai lemmikki. Lukea voit myös aiheesta, jos tunnistaisit itsesi. Hyvää suhdetta ei kannata tukehduttaa noin. Kukaan puoliso ei jaksa olla toisen ainoa harrastus ja elämä. Ystävällisesti haluaisin neuvoa sinua hakeutumaan johonkin harrastukseen, vaikka lenkkeily ellet muuta keksi. Tietenkin jonkun kaverisi kanssa ja päätät ettet puhu miehestäsi niillä lenkeillä. Kyllä tilanne myöhemmin sitten helpottuu. Se, että tiedostat asian on jo onnekasta.
nainen ja olet muuttanut miehesi haluamaksesi mutta nyt ei kelpaa? Päättäkää naiset jo!
Ei ketään pysty muuttamaan vasten tahtoaan ellei sit oo ihan raukkamainen jätkä!