Tässä artikkelissa nostetaan esille mielenkiintoisia ajatuksia parisuhteesta. Perheneuvoja Pekka Puukon mielestä kaivataan yhteiskunnan ja kulttuurin muutosta:
"Mihin avioliiton painopisteen asettaa? Voisiko kulttuurimme kehittyä niin paljon, että löytäisimme uudenlaisen tulokulman yhdessä elämiseen? Yhteiskunnassamme on kasvun ideologia ja usko siihen, että kaikki voidaan puhua auki. Onko terapiankin lähtökohtana aina vain parantaa kommunikaatiota? Tämä on koko kulttuurin läpäisevä asia, sitä eivät voi terapeutit yksin muuttaa”, Puukko sanoo.
”Toivoisin, että avioliitosta löytyisi muitakin puolia kuin keskustelu ja selvittely. Mitä muuta parisuhde voisi olla kuin jatkuvaa kommunikaatiota? Toisen tukemista, taloudellisen vastuun jakamista, lasten kasvatusta, sitoutumista perheeseen, yhdessä tekemistä ja ennen kaikkea vaan olemista!”, Puukko täräyttää."
Mitä ajatuksia artikkeli sinussa herättää?
Aija-pappi
"Mihin avioliiton painopisteen asettaa? Voisiko kulttuurimme kehittyä niin paljon, että löytäisimme uudenlaisen tulokulman yhdessä elämiseen? Yhteiskunnassamme on kasvun ideologia ja usko siihen, että kaikki voidaan puhua auki. Onko terapiankin lähtökohtana aina vain parantaa kommunikaatiota? Tämä on koko kulttuurin läpäisevä asia, sitä eivät voi terapeutit yksin muuttaa”, Puukko sanoo.
”Toivoisin, että avioliitosta löytyisi muitakin puolia kuin keskustelu ja selvittely. Mitä muuta parisuhde voisi olla kuin jatkuvaa kommunikaatiota? Toisen tukemista, taloudellisen vastuun jakamista, lasten kasvatusta, sitoutumista perheeseen, yhdessä tekemistä ja ennen kaikkea vaan olemista!”, Puukko täräyttää."
Mitä ajatuksia artikkeli sinussa herättää?
Aija-pappi
Vastaukset 23
Vanhimmat
No niinpä... Mutta voitko tukea toista, jakaa taloudellista vastuuta, kasvattaa lapsia yhteistyössä ja tehdä yhdessä ILMAN KESKUSTELUA? Jos noita teet ilman keskustelua, homma menee pelkäksi mykäksi olemiseksi.
Toinen kokee tekevänsä paljon parisuhteen/perheen eteen, mutta ilman keskustelua puoliso ei ymmärrä koko asiaa. Taloustöissä tai ansiotyössä uurastaminen esimerkkeinä väärinymmärryksien lähteistä.
trytr,
Toki, pitää puhua, pitää keskustella. Ihan jo niistä arjen perusasioista. Mutta joskus tärkeimmäksi tuleekin se puhe, sen laatua ja syvyys ja oikeanlainen osaaminen. Että tähdätään vain siihen että puhutaan ja puhutaan. Menee vähän niin kuin lapsi pesuveden mukana.
Huomaan, etten kaikesta pyörittelystä huolimatta osaa nyt ilmaista itseäni ja sitä, mikä minua tässä artikkelissa oivallutti. Ei ihme, että parisuhteet ovat välillä haastavia, kun niistä puhuminenkin saa ajatukset ihan solmuun :)
Aija-pappi
Jos Puukko haluaa laskea Suomen avioerotilastoja, pitäisi paneutua erojen kahteen suurimpaan syyhyn, uskottomuuteen ja päihdeongelmiin. Keskusteluilmapiirimuutokset tuskin näitä ongelmia laskevat.
Yhteiskunta on jo muuttunut, suuntaan että edelliset ja niiden myötä erot yhä vain lisääntyvät. kansan suurimmat harrasteet, alko ravintolaelämä, kaupallinen viihdemedia (jonka suhtautuminen uskottomuuteen on kevyt, kaupallisen houkutteleva) ja netti, täällä porno/-deitit houkuttelevat jokaista mukaan, myös uskottomuuteen. Uskonnon arvot eivät enää sido kansaa, 10 käskyä on unohdettu. Seksistisesti avoin ilmapiiri on jo nuortenkin elämässä, netin ja mainosten vuoksi. Uskottomuus tulee poliittiselle tapetille vasta jos yhteiskunta herää sen aiheuttamiin ongelmiin (erit. lapsiperheiden erot, erolapset, yksinhuoltajat...).
Alkoholilainsäädäntö on vapautunut, eikä sitä isossa juoksussa peruta, ehkä pari sukupolvea kun elänyt, kansa on oppinut hillitsemään viinanhimonsa.
Olen aviossa ollut leski. Olimme yhdessä 20 vuotta,aviossa 9.
Alkuun meillä oli tietty ongelmia ja pitkin matkaa,mitä milloinkin.
Vuosien jälkeen yhteisen sävelen.
Teimme kotiasiat niin,että jos minä tein ruoan,mies tiskasi. Jos minä imuroin, mies moppasi. Mies ravisti matot ja minä pesin vessan. Jne.
Tylsiä asioita,asioita mutta teimme ne perjantaina. Päästiin hyvällä omallatunnolla kaljalle sen jälkeen.
Meillä ei tullut sanomista myöskään rahasta. Mies totesi, että turha riidellä asiasta,mitä ei ole.
Menin töihin välillä ja mies joutui sairaseläkkeelle.
Ruoat oli valmiina kun tulin kotiin.
Ostettiin kotiin juotavaa,pelattiin korttia ja puhuttiin kaiken maailman asioista.
Lapsia ei ollut.
Jos tuli sanomista,ennen nukahtamista pyydettiin anteeksi puolin ja toisin.
Sanottiin Piste. Siitä ei sitten enempää.
Kerran oli hauska tapaus,kun suutuin jostain olemattomasta ja paiskasin huoneen oveni kiinni.
Mies avaa oven ja sano Tulet heti riitelemään riidan loppuun!
Näin meni meillä.
Mies sairastui myöhemmin vakavasti ja nukkui pois.
Kaipaan häntä mielettömästi,mutta siitä jäi hyvä mieli, ettei jäänyt mikään vaivaamaan.
Hänen muistonsa elää minussa ikuisesti.
Joskus mietitytti eräs keskustelu, jossa kirkko keskusteli petetyn kanssa ottamatta kantaa "salasuhteeseen /pettäjän/kakkosen tekoihin. Sehän kertoo siitä, että kirkon mielestä ne ovat ihan ok juttua, joita tulee varoa tuomitsemasta sanoin.
Minun mielestä olisi erittäin reilua edes kertoa, että petettyä kohtaan on tehty väärin. Ja että myös kakkonen henkilökohtaisesti on tehnyt väärin tuhoalmalla toisen ihmisen elämän.
Ihan huulten heilutusta ja sitäkin vähemmän...
Yhteiseloa! Aivan ihanasti kerroit. Tavallisia asioita tavallisia ihmisiä ihan kuin mekin. Minulla puolisoni toivottavasti vielä pitkää kokkaamassa ja moppaamassa että päässään lauteille oluidemme kanssa. Ei parisuhde ole mitään suorittamista. Se on halua olla yhdessä ja jaksaa se arki.
Kirkko teki aivan oikein olemalla ottamatta kantaa salasuhteeseen/pettäjän/kakkosen tekoihin. Toisten ihmisten eikä myöskään kirkon tehtävä ole tuomita ketään.
Ei ketään tarvitse tuomita, mutta olisi edes kohtuullista erottaa väärä ja oikea teko.
Onko väärin rakastua toiseen?
Minun avioliitto oli tuon Puukon ihailema keskustelematon liitto. Siinä tarvittiin selvännäkijän kykyjä ja kristallipalloa, mutta niitä minulla ei valitettavasti ollut, joten sitten tein väärin ja puhuinkin väärin. Lopputuloksena nyrkki heilahti ja tappouhkaukset olivat ainoa kommunikointi keino loppuliitossa.
Paras puhumaton jakso kesti kolme kuukautta, puoliso ei sanonut sanaakaan koko aikana minulle. Lopulta alkoi puhumaan ja sekin oli kuin olisi seinälle puhunut.
En suosittele kenellekään tällaista. Ymmärrän, ettei kaikkea tarvitse puhumalla atomeiksi repiä, mutta kyllä liitossa jonkinlaista kommunikointia on oltava.
sibulla,
Huh, olet joutunut liitossasi kokemaan kovia!
Ajattelen ettei Puukko ihaile keskustelemattomuutta. Pikemminkin että siitä on tullut päämäärä eikä väline. Että herkästi siitä voi tulla ainoa asia, jonka perusteella parisuhteen hyvyyttä arvioidaan.
Jäin itse pohtimaan sitäkin, että mikä kaikki on sitä kommunikaatiota. Että ajattelemmeko me, että vain se perusteellinen puhuminen on kommunikaatiota. Kait se näkyy muussakin kuin suorassa tunnepuheessa? Jonkinlaista kommunikaatiota on oltava, totta kai. Kokemus siitä että tulee kuulluksi ja huomioiduksi.
Aija-pappi
"mikä kaikki on sitä kommunikaatiota"
Ihmisen kommunikoinnista lähemmäs 70% on muuta kuin puhetta: eleet
kehon kieli/asennot, kasvojen eleet, äänensävyt jne. Monet ovat silti jumittuneita puheeseen, siihen pelkästään sanoihin. Vuorovaikutus on siis todella paljon enemmän kiinni muusta kuin sanoista. Jotkut tulkitsevat vaivatta toisten elekieltä yms. Jotkut eivät edes tunnista minkään muun kuin puheen osuutta viestinnässä. Monesti myös ihmisen omat tunteet häiritsevät suuresti omaa viestien tulkintaa.
"kaikki voidaan puhua auki"
Mielestäni taas kaikki voidaan, ja usein puhutaankin solmuun :D. Tai puhutaan paljon, mutta kumpikaan ei välttämättä ymmärrä toista. Etenkin kun oikein yrittää saada toista ymmärtämään, hän menee lukkoon, eikä vastaanota mitään. Aivan kuin pelkäisi asian ymmärtämistä. Joskus seuraa sanaharkkaa tai heittäydytään puolustusasemiin.
Olen jo lapsesta lähtien kuunnellut tarkkaan ihmisten keskusteluja, riitoja, joskus salaakin "tämä asia ei kuulu lapsille" (vaikka olin lapsi, halusin ymmärtää). Jo silloin tein tuon saman havainnon: toinen kertoo asian ns. rautalangasta vääntämällä, mutta toinen ei vaan ymmärrä. Siinäpä olikin lapselle ihmettelemistä: miksi aikuinen ei ymmärrä, kun minäkin ymmärrän. Olankohautus.
Myöhemmin totesin ihmisten välisessä viestinnässä olevan kaksi hyvin tärkeää elementtiä: luottamus ja pelko. Todellista keskustelua ei synny ilman, että luottaa toiseen. Keskustelua ei synny, jos pelkää.
Veit jalat suustani. Usein liitoissa puhutaan, mutta puhetta käytetään mieluummin miekkana, kuin vuorovaikutuksessa. Luottamus ja pelko vaikuttavat ehdottomasti eniten ihmisten viestintään. Aika kumma miten vähän niistä puhutaan :).
Niin, vielä tuohon "miten eron voisi välttää" vastaisin: miksi se pitäisi välttää? miksi pitäisi haluta pysyä pakolla yhdessä? Sehän on useinkin ainoa vaihtoehto erolle.
rakkauslove kertoo tilanteesta jolloin entinen rakkaus hylätään uuden rakkauden tähden. Muilla ihmisillä ei herää niin suurta kannatusta asian tiimoilta. Pettäminen on erittäin vastenmielinen ja paha teko toista kohtaan. Ihastus ja hillitön himo ohjaa valintoja, eikä nähdä mahdollisuutta entisessä. Mutta minkäs voimme teille ja kaltaisillenne? Emme mitään. Kun toinen valitsee aina omaa parastaan, jää muidenkin parasta ajatteleva jalkoihin. Ehkä ikä opettaa näkemään toisen tuskan, ehkä ei.
"rakkauslove kertoo tilanteesta jolloin entinen rakkaus hylätään uuden rakkauden tähden."
Tuo oli sinun (väärä) tulkintasi. Vaikkei sen puoleen. Uutta rakkautta ei edes synny, jos vielä rakastaa puolisoaan. Eikä ketään voi pakottaa rakastamaan.
"Uutta rakkautta ei edes synny, jos vielä rakastaa puolisoaan. Eikä ketään voi pakottaa rakastamaan."
Niinpä juuri. En ymmärrä ihmisiä, jotka jaksavat kantaa kaunaa ex-puolisolleen erosta/pettämisestä. Ketään ei voi tosiaan pakottaa rakastamaan. Ei myöskään voi pakottaa olemaan uskollinen. Jos parin välille syntyy liian räikeä ristiriita, vain ero auttaa.
ei sitä vaan kestä, et mies tulee kotiin kakkosen luota ja odottaa et pöytä katettu ja vaatteet pesty...jos sano jotain, alko huonekalut lennellä, ainani kun väistelin,lähdin pois
"Toisen tukemista, taloudellisen vastuun jakamista, lasten kasvatusta, sitoutumista perheeseen, yhdessä tekemistä ja ennen kaikkea vaan olemista!”
Ai että mitä muuta voisi olla? No, toisen vähättelyä yms., taloudellisesta vastuusta luistamista, lasten henkistä pahoinpitelyä, vallankäyttöä, perheenjäsenten arvioimista, komentelua ja kaiken muun pahan olon luomista ja ylläpitämistä.
Seksi on parishuhteen liima. Kun se pelaa suhde on avoin myös muulle kehittymiselle, avoimelle kommunikaatiolle ja toisen kokonaisvaltaiselle huomioimiselle.
Seksi on kyllä parisuhteen liima. Silti en ollenkaan sanoisi, että suhde on avoin, jos seksi luistaa. Hyvin monet liitot ovat käytännössä ns. vakipanosuhteita. Paria ei yhdistä mikään muu paitsi seksi.