Onkos kui moni ollut koulutukseen liittyvässä työharjoittelussa vanhemmalla iällä? Esm nelikymppisenä ja yli. Tai joutunut työharjoitteluun?. Millaisissa paikoissa?. Eikö ne katso vähän kieroon, et mikähän tuoki ku nui vanhana harjoitteluun.
Työharjoittelu
Vanhemmalla iällä
91396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No en ollut ihan 40, muutamaa vuotta alle. Pitivät ihan vähä-älyisenä tomppelina, siitä nimimerkkinikin muuten juontaa. Neuvot mm. tietotekniikassa kelpasivat kyllä, aina vain silloin kun pomot eivät olleet näkemässä.
Olin työharjoittelussa työkkärin järjestämän kurssin vuoksi. Itse etsin paikan, mikä ei muuten ollut mitenkään helppoa. Työnkuva ei vastannut mitenkään kurssin sisältöä, vaan se oli työtä, jota olin jo tehnyt aiemmin jo kymmenisen vuotta. Otin työn, koska joku "harjoittelupaikka" oli pakko olla. En siis pahemmin tarvinnut harjoittelua työn hoitamiseksi. Tein siis ilmaista työtä ja tunsin itseni täydeksi idiootiksi. Ihmettelen vaan, että mikä tuo TYÖHARJOITTELU ajatus oikeen on noilla kursseilla. Useinkaan työkkärikurssit eivät valmista mihinkään työhön varsinaisesti ja useimmiten nelikymmppisenä on ehtinyt jo olla töissä harjoittelemassa useamman vuoden.
Minun osaltani tämä TYÖHARJOITTELU loppui ennen aikojaan, koskapa tunsin itseäni käytettävän törkeästi hyväksi. Sain myös tietää, että kyseinen yritys käytti vuodesta toiseen ilmaista työvoimaa. Aina kun yksi HARJOITTELU loppui, tuli jo uusi HARJOITTELIJA tilalle.
Että silleen. Ei mitään hyötyä!!
Niin, otin puheeks kun tuttava, joka reippaasti yli 40, joutui tuollaiseen harjoittelupaikkaan kurssiin liittyen, joka ei ollenkaan liittynyt omaan alaan. Lopetti hänkin muutaman päivän jälkeen, hävetys kuulema oli sitä luokkaa.
meidän työpaikkaan on tullu jokunen työharjoittelija. Niistä kaksi on saanut vakipaikan ( 45 muijia), yksi (nuori mies)sai lähteä kun oli niin pilvessä koko viikon että vaan ihmetteli että päivät menee niin nopeasti eikä muista aamupäivästä mitään (silloin vasta saatiin tietää jäbän olevan hoidossa) ja yks (kolmekymppinen muija) oli sairaslomalla koko ajan mutta jäi kiinni kun painoi duunia pimeesti muualla samaan aikaan sai lähteä). niin että tämmöstä. 50% sai vakipaikan....
Olin viimeksi kurssiharjoittelussa Ruotsissa viiskymppisenä. Kielitaito siellä vähän parani, mutta aika tuli pitkäksi vähäisten tehtävien vuoksi. Parhaita olivat ruokatunnit. Minusta harjoittelupaikan löytämiseen menee kohtuuttomasti aikaa ja energiaa, joka on pois opiskelusta. Harjoittelupaikat vielä menettelevät sikäli, ettei niissä tarvitse ihmeitä osata, mutta pahempia ovat työllistämispaikat, joissa yli viiskymppisenä joutuu opettelemaan lähes kaiken alusta ja tuntee olevansa kaikkien pikku apulainen ja kun jotain oppii, loppuu 6 kk määräaikaisuus.
Kurssin yhteydessä oli työharjoittelu ja lähdin norjaan työharjoitteluun enkä tullut enään suomeen takaisin.Tällä hetkellä maksan norjaan veroja.Tulkaa kaikki norjaan ja jättäkää suomi taakse
ku ei se kalanleikkuu mua kauheesti kiinnosta.
Olin eräässä yrityksessä myöskin työkkärikurssin vuoksi.Työ ei liittynyt kurssin ohjelmaan mitenkään. "Työkaverit" kohtelivat tosi ikävästi.Ensin kukaan ei oikeen halunnut kertoa mistään mitään, hyvä että sanoivat huomenta.Sitten käskivät esim. vaan soittamaan ja hoitamaan kaikenlaisia asioita, joista en tietenkään voinut tietää yhtään mitään, koska eivät kysymälläkään kertoneet.Jos kysyin yhteysihmisen nimeä tai numeroa, ei heillä koskaan ollut niitä, joten jouduin kaivelemaan milloin mistäkin niitä ja sitten nolona kysymään, että kukahan teillä mahtaa hoitaa tämän tyyppisiä asioita.Halusivat ilmeisesti antaa yrityksestään oikeen pöljän kuvan. Valitettavasti jouduin itse sen välittämään ja kyllä hävetti edes omaa nimeään mainita.Ja tällä tavoin siis harjoittelin sitten oikeen kunnolla työelämää kolme viikkoa ja vihdoin omanarvontuntoni vei voiton ja lopetin. Hirveä kokemus. Ei koskaan enää.
No onpa teillä ikäviä kokemuksia työharjoittelusta. Too bad.
Itse olen parhaillaan harjoittelussa ja täytyy sanoa, että työpaikalla on ollut erittäin ystävällinen ja asiallinen vastaanotto.
Hankin tämän paikan itse, tosin olisin päässyt pariin-kolmeen muuhunkin, koska hain kaikkiaan noin 15:een paikkaan, mutta halusin juuri tänne.
Olen saanut tehdä täsmälleen sellaisia töitä, jotka hyödyttävät minua jatkossa työllistymistäni ajatellen.
Eihän esimerkiksi työvoimakoulutuksessa olevien, kokeneiden nelikymppisten edes kuvitellakaan enää harjoittelevan itse työn tekemistä sinänsä, vaan usein ehkä hankkivan lisää palikoita tai osaamista työkalupakkiinsa.
Minusta on omasta suhtautumisesta ja halustakin paljolti kiinni, miten se harjoittelu sujuu. En olisi itse heti ensimmäisen vastoinkäymisen tai syytä suotta koetun häpeän tunteen vuoksi ainakaan luovuttamassa.
Mutta varmasti tilanteita on monia, enkä tuomitse niitäkään, joilla harjoittelu ei vain onnistu.
Tsemppiä kuitenkin kaikille tasapuolisesti - minulla ainakin on ollut suorastaan fiilistä elämässä taas, kun olen saanut tehdä työtä osaavien ammattilaisten kanssa ja näyttää omaa osaamistani. :)