Tunnen kaksi älykästä ihmistä. Eivät he tietääkseni ole missään mensa-testauksessa käyneet, mutta he ovat hyvin nopeaälyisiä, loogisia ajattelijoita, akateemisia ja tieteellisen rationaalisesti suuntautuneita, ja olen monesti kuullut heitä luonnehdittavan älykkäiksi henkilöiksi. He myös itse "myöntävät" olevansa keskimääräistä älykkäämpiä, ja minunkin mielestäni he ovat.
Nämä henkilöt eivät ole kauhean iloluonteisia ja kujeilevia persooniltaan, vaan pikemmin vakavia, harkitsevia, jopa hieman kyynisiä. He itsekin myöntävät olevansa sellaisia ja siitä joskus laskevat leikkiäkin.
He eivät ole onnellisia ihmisiä ja senkin he myöntävät itse.
On olemassa vanha sanonta, jonka mukaan jotkut ihmiset ovat murheellisia sokrateita, koska ymmärtävät ja tietävät niin paljon, ja toiset taas ovat onnellisia sikoja, koska eivät vähäisemmän älynsä vuoksi ymmärrä. Muistan kuinka toinen näistä tuntemistani älykkäistä henkilöistä lukioaikoihin pariinkin otteeseen viittasi tähän vanhaan sanontaan ja totesi, että niin se on.
Itse myös olen taipuvainen uskomaan, että se on niin, koska älykkyyteen useimmiten kuuluu faktisuus ja realiteettien hahmottaminen, ja tämä maailma on täynnä murehduttavia faktoja ja realiteetteja.
Onko älykäs ihminen onnettomampi?
49
494
Vastaukset
Väärä palsta. Älykkyydestä voi keskustella sille tarkoitetulla alueella. Laitan suoran linkin, niin säästyt etsimiseltä: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3762
- ertysdfghjk
Miten aloitus liitty kyseiseen palstaan??
Mitä te ateistit oikein syötte ja juotte ja poltatte?
Kommentit on joka pv ihan kuin pöllyssä naputellaan tekstiä tulemaan. - ateisti
ertysdfghjk kirjoitti:
Miten aloitus liitty kyseiseen palstaan??
Mitä te ateistit oikein syötte ja juotte ja poltatte?
Kommentit on joka pv ihan kuin pöllyssä naputellaan tekstiä tulemaan."Mitä te ateistit oikein syötte"
Lihaa, vihanneksia, hedelmiä, kalaa, leipää...
"ja juotte"
Pääasiassa vettä.
"ja poltatte?"
En polta, kiitos. ateisti kirjoitti:
"Mitä te ateistit oikein syötte"
Lihaa, vihanneksia, hedelmiä, kalaa, leipää...
"ja juotte"
Pääasiassa vettä.
"ja poltatte?"
En polta, kiitos."Kommentit on joka pv ihan kuin pöllyssä naputellaan tekstiä tulemaan. "
Ha ha haa... älä viitsi, teidän hihhuleiden paranoidia ja sekopäisiä tekstejä lukee niin tulee selväksi että teidän lääkitystänne pitäisi joko vähentää tai lisätä. :D- näkymä
satan kirjoitti:
"Kommentit on joka pv ihan kuin pöllyssä naputellaan tekstiä tulemaan. "
Ha ha haa... älä viitsi, teidän hihhuleiden paranoidia ja sekopäisiä tekstejä lukee niin tulee selväksi että teidän lääkitystänne pitäisi joko vähentää tai lisätä. :DJaahas. Siinä yksi pöllyssä oleva maanikko heti ilmoittautui.
Uskon että asia on jotakuinkin näin (ei tietysti voi yleistää). Myös itselläni on ollut taipumusta joskus ahdistua maailman menosta. Mutta olen huomannut, että optimismiakin voi "harjoitella". Ei se silti tarkoita, että tarvitsisi ihan välinpitämättömäksi ja tunteettomaksi heittäytyä. Mutta voi oppia nauttimaan pienistä asioista elämässä :)
Älykkyydellä ja onnellisuudella on vaikutusta toisiinsa, mutta päinvastoin kuin aloittaja olettaa. Älykkäät ovat onnellisempia ja vähemmän älykkäät puolestaan vähiten onnellisia.
"Ihmiset, joilla on alhainen älykkyysosamäärä, ovat yleensä onnettomampia ja sairaampia kuin ihmiset, joilla on korkeampi älykkyysosamäärä.Psychological Medicine-lehdessä julkaistu tutkimus selvitti, että älykkyysosamäärä ja onnellisuus ovat yhteydessä terveyteen.
University College of London:in tutkimusryhmä analysoi Adult Psychiatric Surveyn tuloksia. Kaikki 6 870 osallistujaa olivat vähintään 16-vuotiaita. Ihmisten onnellisuus arvioitiin kolmen pisteen asteikolla ja älykkyyttä mitattiin virallisella lukukokeella.
Tutkimuksessa huomattiin, että pienimmän älykkyysosamäärän (ÄO 70-99) omaavat ihmiset olivat onnettomimpia, kun taas korkeimman älykkyysosamäärän (ÄO 120-129) omaavat ihmiset olivat kaikkein onnellisimpia."
http://www.terve.fi/elamanhallinta/alykkyysosamaara-vaikuttaa-onnellisuuteenVaikuttaa ihan loogiselta, että niin olisi. Onhan elämässä monet asiat älykkäälle ihmiselle helpompia, kuin vähemmän älykkäälle. Vaikka tässä tapauksessa tulos on ymmärrettävä, suhtaudun kuitenkin vähän varauksella kaikkiin onnellisuusvertailuihin. Aihe kun on sellainen, jota on vaikea kunnolla tutkia, niin on luotettava kyselyihin kun vertaillaan eri ryhmien onnellisuutta. Kyselyillä varmaan kävisi myös ilmi, että ihminen on humalassa onnellisempi kuin selvinpäin, mutta siitä tuskin kannattaisi sitä johtopäätöstä vetää, että on paras pysyä pikku tissuissa koko ajan. :-)
twiikeri kirjoitti:
Vaikuttaa ihan loogiselta, että niin olisi. Onhan elämässä monet asiat älykkäälle ihmiselle helpompia, kuin vähemmän älykkäälle. Vaikka tässä tapauksessa tulos on ymmärrettävä, suhtaudun kuitenkin vähän varauksella kaikkiin onnellisuusvertailuihin. Aihe kun on sellainen, jota on vaikea kunnolla tutkia, niin on luotettava kyselyihin kun vertaillaan eri ryhmien onnellisuutta. Kyselyillä varmaan kävisi myös ilmi, että ihminen on humalassa onnellisempi kuin selvinpäin, mutta siitä tuskin kannattaisi sitä johtopäätöstä vetää, että on paras pysyä pikku tissuissa koko ajan. :-)
Ihmisten onnellisuuteen vaikuttaa tietenkin käsittämättömän monet asiat ja heitin tuo jutunkin vain sen vuoksi, kun aloituksessa ilmeisesti pyrittiin väittämään päinvastaista.
Asia kuin asia on yleensä niin monimutkainen, kun siihen tarkemmin tutustuu, että jos se kerrotaan lyhyesti niin kertomatta jää aina suurin osa.
Jos vaikkapa aivokirurgi kertoisi populaaristi meille miten normileikkaus menee ja mitä siinä pitää huomioida, niin siitä voisi osalle syntyä mielikuva että onpas triviaalia touhua.
Jos hän puolestaan kertoisi kaiken, mitä siinä oikeasti pitää tietää ja ottaa huomioon niin siihen kertomukseen voisi mennä useampi päivä ja suurin osa ei käsittäisi siitä yhtään mitään.
Näissä aiheissa on vähän sama propleemi. Joudutaan tekemään kompromisseja ja syntyy vääriä mielikuvia kun käytettävän tilan puitteissa pitää vetää mutkat suoriksi.
Välillä nuo tilastollisesti positiiviset korrelaatiot käsitetään joksikin kausaliteeteiksi tai syy-seuraus-suhteiksi, mitä ne eivät tietenkään ole ja osa hurraa oman murjottaessa, aivan syyttä.
Voitaisiin tutkia vaikka miesten onnellisuuden ja kengännumeron välistä korrelaatiota ja päätyä siihen, että onnellisimpia ovat ne, joilla on kengännumero EU 44. Tuosta ei kannatttaisi kuitenkaan ratketa riemuun vaikka se oma kengännumero sattuisikin olemaan juuri tuo 44, eikä masentua vaikka se olisikin 42, kuten minulla (huom, jos on leveälestinen malli ;-)
Loppuun vinkiksi, että esim Ernest Hemingway oli täysin varma siitä että erittäin älykästä ja onnellista ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta onko sekään aina totta?- kaapp
en näe asiaa aivan kuten tutkimus sen esittää. pitäisi erotella muutama asia. tietenkin älykkyys helpottaa elämistä asioissa missä vähemmän älykäs kokee asiat vaikeina. mutta toisaalta tieto lisää älykkään tuskaa.
tyhmän elämä voi olla vaikeampaa haasteiden takia mutta hän ei ehkä koe niin suurta kollektiivista tuskaa koska ymmärtää vähemmän maailmasta ja voi helpottaa oloaan esimerkiksi uskomalla jumaliin.
kun erotellaan onnelisuuden tai onnettomuuden syyt, voin sanoa että ainakin itse näen että tietoni on lisännyt valtavasti tuskaani. jotta tuskimus olisi relevantti, pitäisi huomioida muitakin tekijöitä kuin suoraviivaisesti tutkia onnellisuuden ja älykkyyden korrelaatiota. esimerkiksi jos älykäs on empaattinen ihminen, hän kärsii todennäköisesti vielä enemmän kuin vähemmän empaattinen jne. "kun taas korkeimman älykkyysosamäärän (ÄO 120-129) omaavat ihmiset olivat kaikkein onnellisimpia"
Entäs me joilla menee yli tuon, olemmeko ylitsevuotavan onnellisia?
Omat havaintoni eivät tuota tutkimusta tue tai sitten vain satun tuntemaan poikkeustapaukset.
Itseäni en pidä ainakaan tällä hetkellä erityisen onnellisena ja ÄO menee reilusti yli tuon.
Onnellisuus tietysti myös riippuu siitä miten se määritellään.
Olisi mielenkiintoista nähdä tuo tutkimus, täytynee katsoa jos se löytyisi.- yksi palstalainen
angelus_nigrum kirjoitti:
"kun taas korkeimman älykkyysosamäärän (ÄO 120-129) omaavat ihmiset olivat kaikkein onnellisimpia"
Entäs me joilla menee yli tuon, olemmeko ylitsevuotavan onnellisia?
Omat havaintoni eivät tuota tutkimusta tue tai sitten vain satun tuntemaan poikkeustapaukset.
Itseäni en pidä ainakaan tällä hetkellä erityisen onnellisena ja ÄO menee reilusti yli tuon.
Onnellisuus tietysti myös riippuu siitä miten se määritellään.
Olisi mielenkiintoista nähdä tuo tutkimus, täytynee katsoa jos se löytyisi."Entäs me joilla menee yli tuon, olemmeko ylitsevuotavan onnellisia?"
Helpotusta saa kun uppoutuu täysillä johonkin vähän vaativampaan ja viettää aikaa luonnossa. ikiateisti kirjoitti:
Ihmisten onnellisuuteen vaikuttaa tietenkin käsittämättömän monet asiat ja heitin tuo jutunkin vain sen vuoksi, kun aloituksessa ilmeisesti pyrittiin väittämään päinvastaista.
Asia kuin asia on yleensä niin monimutkainen, kun siihen tarkemmin tutustuu, että jos se kerrotaan lyhyesti niin kertomatta jää aina suurin osa.
Jos vaikkapa aivokirurgi kertoisi populaaristi meille miten normileikkaus menee ja mitä siinä pitää huomioida, niin siitä voisi osalle syntyä mielikuva että onpas triviaalia touhua.
Jos hän puolestaan kertoisi kaiken, mitä siinä oikeasti pitää tietää ja ottaa huomioon niin siihen kertomukseen voisi mennä useampi päivä ja suurin osa ei käsittäisi siitä yhtään mitään.
Näissä aiheissa on vähän sama propleemi. Joudutaan tekemään kompromisseja ja syntyy vääriä mielikuvia kun käytettävän tilan puitteissa pitää vetää mutkat suoriksi.
Välillä nuo tilastollisesti positiiviset korrelaatiot käsitetään joksikin kausaliteeteiksi tai syy-seuraus-suhteiksi, mitä ne eivät tietenkään ole ja osa hurraa oman murjottaessa, aivan syyttä.
Voitaisiin tutkia vaikka miesten onnellisuuden ja kengännumeron välistä korrelaatiota ja päätyä siihen, että onnellisimpia ovat ne, joilla on kengännumero EU 44. Tuosta ei kannatttaisi kuitenkaan ratketa riemuun vaikka se oma kengännumero sattuisikin olemaan juuri tuo 44, eikä masentua vaikka se olisikin 42, kuten minulla (huom, jos on leveälestinen malli ;-)
Loppuun vinkiksi, että esim Ernest Hemingway oli täysin varma siitä että erittäin älykästä ja onnellista ihmistä ei ole olemassakaan. Mutta onko sekään aina totta?Kinkkisiä on onnellisuuden tutkimiset. Kärsimystä tai kurjuuttakin on helpompi mitata, kun niiden aiheuttajat (köyhyys, sairastaminen jne) on aika yleismaailmallisia ja vaikuttaa samoin useimpiin ihmisiin. Onnellisuuden vaikuttavat tekijät riippuu hyvin paljon yksilön omista näkemyksistä siihen, mikä hänelle on tärkeää. Joskus voi myös ihan sama tekijä vaikuttaa eri olosuhteissa eri tavoin henkilön onnellisuuteen. Kerran luin tutkimuksesta, joka koski parisuhteessa elävien onnellisuutta. Oli käynyt ilmi, että jos henkilö koki seksin parisuhteessa huonoksi, seksi muodosti varsin suuren osan parisuhteen onnellisuudesta. Jos taas hyväksi, sen vaikutus suhteeseen oli vähäinen. Sama tekijä, mutta huonona riittää yksin tekemään suhteesta onnettoman, mutta edes erittäin hyvänä ei itsessään tee suhteesta onnellista.
- adf
angelus_nigrum kirjoitti:
"kun taas korkeimman älykkyysosamäärän (ÄO 120-129) omaavat ihmiset olivat kaikkein onnellisimpia"
Entäs me joilla menee yli tuon, olemmeko ylitsevuotavan onnellisia?
Omat havaintoni eivät tuota tutkimusta tue tai sitten vain satun tuntemaan poikkeustapaukset.
Itseäni en pidä ainakaan tällä hetkellä erityisen onnellisena ja ÄO menee reilusti yli tuon.
Onnellisuus tietysti myös riippuu siitä miten se määritellään.
Olisi mielenkiintoista nähdä tuo tutkimus, täytynee katsoa jos se löytyisi.Suosittelen tutustumaan Maslowin hierarkiaan, Csikszenthmihalyn flowiin. Onnea onnen etsintään.
angelus_nigrum kirjoitti:
"kun taas korkeimman älykkyysosamäärän (ÄO 120-129) omaavat ihmiset olivat kaikkein onnellisimpia"
Entäs me joilla menee yli tuon, olemmeko ylitsevuotavan onnellisia?
Omat havaintoni eivät tuota tutkimusta tue tai sitten vain satun tuntemaan poikkeustapaukset.
Itseäni en pidä ainakaan tällä hetkellä erityisen onnellisena ja ÄO menee reilusti yli tuon.
Onnellisuus tietysti myös riippuu siitä miten se määritellään.
Olisi mielenkiintoista nähdä tuo tutkimus, täytynee katsoa jos se löytyisi.Eihän tuossa ole kyse kausaliteetista vaan positiivisesta korrelaatiosta.
adf kirjoitti:
Suosittelen tutustumaan Maslowin hierarkiaan, Csikszenthmihalyn flowiin. Onnea onnen etsintään.
Kiitoksia vinkistä, Maslowin (tarve)hierarkia vain vahvistaa käsitykseni masennukseni syystä. Tuo flow sopii taas siihen mitä koin jonkin aikaa elämäni parhaassa työpaikassa. Nyt vain pitäisi keksiä uudet keinot miten toteuttaa maslowskin hierarkian korkeinta tarvetta, itsensä toteuttamisen tarvetta, siviilissä se kun tarvitsee niin suuret investoinnit ettei siiihen ole realistisia mahdollisuuksia ja työelämässä ei taida enää löytyä työtä joka tarjoaisi tarpeeksi riitävän monipuolisia haasteita, tai ehkä voisi löytyä mutta kouluja käymättömänä tie nousee pystyyn. Joka tapauksessa jatkan onnen etsintää kiitoksia.
- adf
angelus_nigrum kirjoitti:
Kiitoksia vinkistä, Maslowin (tarve)hierarkia vain vahvistaa käsitykseni masennukseni syystä. Tuo flow sopii taas siihen mitä koin jonkin aikaa elämäni parhaassa työpaikassa. Nyt vain pitäisi keksiä uudet keinot miten toteuttaa maslowskin hierarkian korkeinta tarvetta, itsensä toteuttamisen tarvetta, siviilissä se kun tarvitsee niin suuret investoinnit ettei siiihen ole realistisia mahdollisuuksia ja työelämässä ei taida enää löytyä työtä joka tarjoaisi tarpeeksi riitävän monipuolisia haasteita, tai ehkä voisi löytyä mutta kouluja käymättömänä tie nousee pystyyn. Joka tapauksessa jatkan onnen etsintää kiitoksia.
Flow on mahdollista saavuttaa ilman suuria investointeja. Kannattaa katsoa Csikszentmihalyin esitys TEDissä
http://www.ted.com/talks/mihaly_csikszentmihalyi_on_flow
Loukussa on vaikea nähdä vaihtoehtoja mutta uskon että koulutuksen ovia on auki ja siihen panostaminen ei ainakaan hukattua aikaa ole jos et ole töissä. Jos et tiedä vielä mitä haluaisit opiskella kannattaa käydä netissä kokeilemassa eri alojen kursseja
https://www.coursera.org/
- Aada agnostikko
Jokainen voi itse vaikuttaa omaan ja toisten onnellisuuteen.Vaikkei kaikkein parhaimpia lähtökohtia olisi saanutkaan, aina voi oppia esim. uusia ajattelutapoja, käyttää luovuutta ym. tullakseen onnellisemmaksi ja tehdäkseen ympäristöstään onnellisemman.
Jos on onneton kannattaa tehdä kaikkensa ollakseen onnellisempi esim. jonkun toisen auttaminen hyvä keino ym.Olen hyvin skeptinen sen suhteen että mitään vapaata tahtoa olisi edes olemassa.
En siis pidä todennäköisenä että tekemämme ratkaisut olisivat voineet olla mitään muuta kuin ne jotka teimme.
Itse voisin kuvitella tuon asian toimivan esim niin, että minuus (tietoisuus, sielu, minä) vain havainnoi niitä ratkaisuja, jotka nousevat alitajunnasta ja tuo minuus sitten tulkitsee nuo aivojen toteuttamat ratkaisut omikseen.- Aada agnostikko
ikiateisti kirjoitti:
Olen hyvin skeptinen sen suhteen että mitään vapaata tahtoa olisi edes olemassa.
En siis pidä todennäköisenä että tekemämme ratkaisut olisivat voineet olla mitään muuta kuin ne jotka teimme.
Itse voisin kuvitella tuon asian toimivan esim niin, että minuus (tietoisuus, sielu, minä) vain havainnoi niitä ratkaisuja, jotka nousevat alitajunnasta ja tuo minuus sitten tulkitsee nuo aivojen toteuttamat ratkaisut omikseen.Ikiateisti
Voi olla.
Itse olen kohta onneton, jos en saa itseäni lukemaan huomiseen tenttiin.
Niin teoreettista asiaa ettei tahdo jäädä päähän.Olen luultavasti keskitasoa ÄO:ltani, olisihan se mukavaa kun oppoisi vähän vaivattomammin, mutta tähän on tyytyminen. Aada agnostikko kirjoitti:
Ikiateisti
Voi olla.
Itse olen kohta onneton, jos en saa itseäni lukemaan huomiseen tenttiin.
Niin teoreettista asiaa ettei tahdo jäädä päähän.Olen luultavasti keskitasoa ÄO:ltani, olisihan se mukavaa kun oppoisi vähän vaivattomammin, mutta tähän on tyytyminen.Kiitä luojaas että et kuulu johon ääripäähän, sama kumpaan. Huippuälyköt, joihin itse en todellakaan lukeudu, ovat usein onnettomia.
- Aada agnostikko
ikiateisti kirjoitti:
Kiitä luojaas että et kuulu johon ääripäähän, sama kumpaan. Huippuälyköt, joihin itse en todellakaan lukeudu, ovat usein onnettomia.
ikiateisti
Kiitän.
"Onko älykäs ihminen onnettomampi? "
Vaikeaa sanoa, kun onneellisuuden mittauskin on aika hankalaa.
Kakasi tuttavaasi on liian pieni otos.- Nasse..
Niin, Nasse omalta kohdaltaan arvelisi ettei äo jossain 120 - 160 välillä tee onnettomaksi, pikemminkin päinvastoin.
Typeryys ja asioiden ymmärtämättämyys ehkä omalla tavallaan suojelee, toisaalta ihmisellä on kyky ahdistua mitättömän pienistä asioistakin joten kyvyttömyys isompien kokonaisuuksien hahmottamiseen ei suojele.
Toisaalta superälykkäillä ihmisillä saattaisi kuvitella olevan tietynlaista yksinäisyyttä tai sitten he ymmärtävät tilanteen ja homma heille ok.
Kyllä Nassen hermoa eniten repii työpalaverit jossa menestyneet ja fiksut ihmiset vääntävät kättä jostakin triviaalista pikkujutusta.
Kukin kykyjensä mukaan.- työtön
"Kyllä Nassen hermoa eniten repii työpalaverit jossa menestyneet ja fiksut ihmiset vääntävät kättä jostakin triviaalista pikkujutusta."
Vielä enemmän repii jos siellä kättä vääntävät ihmiset ovat menestyneitä mutta EIVÄT niin kovin fiksuja -tai edes ahkeria opiskelijoita.
Sitten siellä onkin nopeasti vastakkain "best practices" sekä "näin ne asiat on täällä ennenkin tehty ja tullaan tekemään jatkossakin" tyypit...
Ja kovaäänisin huutaja voittaa väittelyn tottakai. työtön kirjoitti:
"Kyllä Nassen hermoa eniten repii työpalaverit jossa menestyneet ja fiksut ihmiset vääntävät kättä jostakin triviaalista pikkujutusta."
Vielä enemmän repii jos siellä kättä vääntävät ihmiset ovat menestyneitä mutta EIVÄT niin kovin fiksuja -tai edes ahkeria opiskelijoita.
Sitten siellä onkin nopeasti vastakkain "best practices" sekä "näin ne asiat on täällä ennenkin tehty ja tullaan tekemään jatkossakin" tyypit...
Ja kovaäänisin huutaja voittaa väittelyn tottakai.Demokraattisissa päätöksissä älyllä on oma, pieni roolinsa.
- satunnainen ateisti
Senlisäksi että on viitteitä siitä, että älykkäät olisivat ehkä onnellisempia, niin korkea ÄO näyttäisi korreloivan myös elämän pituuden kanssa: http://www.hs.fi/tiede/Mitä älykkäämpi lapsi sitä enemmän elinvuosia/a1400999284949
"Psykologian apulaisprofessori Markus Jokela on havainnut, että älykkäät elävät kauemmin, eikä asuinalue vaikuta terveyteen" Tieto lisää tuskaa- sanonta tuntuu pitävän paikkansa, ainakin itseni ja useiden tuntemieni "älykkäiden" kohdalla, toki poikkeuksiakin on.
En usko että niinkään älykkyys tekee onnettomaksi vaan tieto ja ymmärrys, älykkyyttähän on niin monenlaista ja kaikki eivät edellytä tietoa tai "ymmärrystä".
Uskon että esim. "sosiaalisesti" älykkäät ovat onnellisempia kuin "tieteelisesti" älykkäät.
Useimmat älykkyyden lajit ehkä ovat niitä jotka ehkä tekevät onnettomaksi, mutta esim. Mensan mittaama älykkyys tuskin tekee niin, se kun mittaa hyvin kapea-alaista päättelykykyä.
"Nämä henkilöt eivät ole kauhean iloluonteisia ja kujeilevia persooniltaan, vaan pikemmin vakavia, harkitsevia, jopa hieman kyynisiä. He itsekin myöntävät olevansa sellaisia ja siitä joskus laskevat leikkiäkin."
Tunnistan itseni hyvin tuosta ja tuo "leikin lasku" on usein ironiaa tai jopa sarkasmia.
Uskon myös että "älykkyys" voi olla masennukselle altistava tekijä, ainakin "luovat" ihmiset usein sairastuvat helpommin masennukseen kuin ihmiset jotka viihtyvät "rutiinien" parissa ja jotka ovat ns. tavallisia ihmisiä.
Itse olen sairastanut masennusta jo kohta kaksikymmentä vuotta, tosin koin siinä välissä ehkä tähän astisen elämäni onnellisimmat vuodet "unelmieni" työpaikassa. Se tosin loppui lyhyeen kun työstä tuli rutiinia eikä uusia haasteita tullut riittävästi joten sairastuin uudestaan ja sillä tiellä ollaan vielä.
Realiteettien tajuaminen ehkä tekee onnettomaksi ja uskon että olisin onnellisempi toisenlaisena ihmisenä ( en siltikään vaihtaisi, ajatus itsestä ns. tavallisena junttina hirvittää)
Älykkyys usein yhdistetään myös ateismiin ja vähempi älykkyys uskovaisuuteen, Kenties ateistit ovat myös onnettomampia kuin uskovat. Uskovat eivät välttämättä ole vähemmän älykkäitä, uskon että kyse on enemmän älykkyyden lajista, tieteellinen tms. älykkyys harvoin on uskovien laji ja vastaavasti voi olla että sosiaalinen älykkyys ei ole ateistien. (ainakin omalla kohdallani, tosin se voi johtua asperger piirteistäni). Tiedän uskovia jotka ovat esim. kirjallisesti ja musiikillisesti lahjakkaita (älykkäitä) toki heitä löytyy ateisteistakin mutta tieteellisesti lahjakkaita teistejä on erittäin vähän.- 15+5
Työni puolesta olen paljon tekemisissä tieteellisesti lahjakkaiden, tohtoritutkinnon suorittaneiden kanssa.
Tässä joukossa on joitakin todella nopeaälyisiä ja selvästi älykkäitä ihmisiä, mutta on myös turhauttavan paljon sellaisia, joilla on taipumus takertua merkityksettömiin pikkuseikkoihin ja jäädä jumittamaan niihin. En tiedä, onko älykästä jäädä pohtimaan esim. jonkin lauseessa olevan sanan semantiikkaa, kun kyse on tavallisesta arkitekstistä - ei siis mistään kielitieteellisestä tekstistä.
Käytännön asioissa nämä ihmiset ovat usein suoraan sanoen tyhmiä. Arvon tohtorit esittävät kysymyksiä, joita odottaisi lähinnä kehitysvammaisilta. Ohjetekstien pitää olla todella selkokielisiä, että jumittajat eivät tee luovia semanttisia tulkintoja tai menetä kokonaan toimintakykyään kun jäävät jumittamaan johonkin sanaan.
Eräs Helsingin yliopistossa hallintoasioita koordinoiva kaveri (itsekin tohtori) sanoi vihaavansa akateemisia ihmisiä, koska heitä on kuulemma aivan mahdotonta saada menemään paikasta A paikkaan B ja toimimaan siellä tavalla C.
- 1213
"Onko älykäs ihminen onnettomampi?"
Olen sitä mieltä, ettei ihminen ole erityisen älykäs, jos hän on onneton. - mun arvaus
Älykkyydellä ja onnellisuudella ei taida olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Esimerkiksi masennus on aivojen sairaus ja se voi iskeä niin älykkäisiin kuin tyhmiinkin. Sama psykoosin kanssa: ei se älyä katso, keneen se iskee.
Toisaalta nuo aivojen sairaudet voivat laskea myöskin älyllistä suorituskykyä.- MOT
ikiateisti kirjoitti:
Yksilökohtaisesti kyllä, tilastollisesti ei.
Tilastollisesti ehkä näin, mutta onnellisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Älykkyys on hyvin pieni osa ihmisen psyykettä. Persoonallisuus, lapsuuden kokemukset ja genetiikka vaikuttaa onnellisuuteen kaikista eniten.
MOT kirjoitti:
Tilastollisesti ehkä näin, mutta onnellisuuteen vaikuttaa niin moni asia. Älykkyys on hyvin pieni osa ihmisen psyykettä. Persoonallisuus, lapsuuden kokemukset ja genetiikka vaikuttaa onnellisuuteen kaikista eniten.
Totta kai. Kysymys ei olekaan kausaliteetista vaan positiivisesta korrelaatiosta eikä tutkimus muuta väitäkkään.
Vastaavasti, vaikka ateistien älykkyys olisi keskimäärin suurempi kuin ei-ateistien, niin silti yksittäisen ateistin älykkyys voisi olla mitä tahansa.
"Toisin tuoksuu heinä hevoselle, toisin rakastavaisille." (Stanislaw Jerzy Lec)
Onnellisuus riippuu erilaisilla ihmisillä erilaisista asioista.- ta ta ta ta ta
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD koksafjfsaojjkslklukukulkuklaaaa aaaa taaaa jsdhhhhhfsdfg hkaadsiduuudd duuu kakmnknknn !!!!!!! !!!!!!! DDDD: jklajklajkla kaa kaa fddfdjnkif skfkddd ooooi ooooi tytytyttyt böööö ?????
Jokaisen kannattaa muistaa, että jos et olisi juuri Sinä, heikkouksiesi ja vahvuuksiesi kanssa, Sinua ei olisi edes olemassa. Sinä et voi olla kuin Sinä!
Eli minä olen minä ja Sinä olet Sinä eikä mitään uusia minuuden arpajaisia ole eikä tule.
Ole onnellinen siitä, että olet olemassa juuri nyt vaikka olisit masentunut tai jokin harmittaisi ja muista, että aikamme on rajallinen jonka jälkeen me poistumme täältä.Älykäs ymmärtämään ja hyväksymään totuuden? Jos noin on, niin äly ei ainakaan lisää tuskaa.
Äly ei takaa totuuden ja olevaisuuden ymmärtämistä. Kaikkein älykkäimmät todennäköisesti ymmärtävät vähiten olevaisuutta, koska olevaisuus ei välttämättä ole inhimillisesti älykäs.
Älyn avulla voi tehdä sekä hyvää että pahaa, joten voidaan olettaa, että eniten älykkäillä on potentiaali tehdä eniten pahaa. Toki voit väittää tähän samaan, että älykkäämpänä kykenet muita enemmän hyvään tai että tyhmimmät meistä ovat kaikkein pahimpia, olenko se minä?- näinpuhui Zarahustra
En usko että älykkyys tai tiedon määrä vaikuttaa negatiivisesti ihmisen onnellisuuteen suoraan. Epäsuorasti se kyllä voi vaikuttaa jos ihminen kokee ettei tiedosta tai älystä ole hyötyä.
Käsittääkseni älykkäät ihmiset tulevat hyvin usein onnellisiksi voidessaan auttaa muita ihmisiä. Kuten auttamalla vaikkapa globaalisti miljoonia ihmisiä. Kyllä sen älyn tai tiedon avulla voi luoda oman imperiuminkin, mutta liekö siitä hyötyä jos itseä typerämmät kateelliset ihmiset ryhtyvät vain kapinoimaan kateellisuuden vuoksi kun älykkäät ihmiset hankkivat itselleen lasipalatsin ja poreammeet.
Älystä tai tiedosta voi olla hyötyä jos sitä osaa hyödyntää järkevästi. Yhteiskunnan kannalta älykkäiden tai viisaiden ihmisten tulisi osata neuvoa ja opettaa niitä joilta tietoa tai älykkyyttä puuttuu jotta tiede ja yhteiskunnan hyvinvointi kehittyisi. Jos onnellisuus ei perustu elämän ylläpitämiseen ja eliniän pidentämiseen, on melko järjetöntä pyrkiä onnellisuuteen joka ei tarjoa tätä. Jokaisen onnellisuus päättyy siinä vaiheessa kun edessä on kuolema.
Jotkut saattavat tulla onnellisiksi pelaamalla pöytätennistä päivät pitkät tai juoksemalla maailmanympäri. Mutta hyvin usein nämä ihmiset eivät halua kohdata elämän realiteetteja, kuten kuolemaa, ja elävät mieluummin omanlaisessa fantasiamaailmassa. Oman psyykkeen huijaamisella voi kyllä saada paljon jännittävämmän ja mielenkiintoisemman elämän kuin ryhtymällä syöpätutkijaksi jonka päivätyö keskittyy kuoleman ehkäisyyn tai välttämiseen. Tuossa on kaksi gaussin käyrää osin päällekäin. Jos kuvittelet miesten ja naisten tilalle uskovat ja uskonnottomat, niin huomaat että kuuluitpa kumpaan ryhmään tahansa voi onnellisuutesi olla mitä tahansa. Kyse on ainoastaan todennäköisyyksistä.
Jos on 80%:n todennäköisyydellä onnellinen niin se ei paljon lämmitä, jos kuitenkin sattuu olemaan onneton. Ja vaikka olisit 99% todennäköisyydellä onnettomista onnettomin, niin mitä väliä jos kuitenkin olet onnellinen.
Ei yhden ihmisen tilaa voi päätellä gaussin käyrästä, todennäköisyyyksistä tai keskiarvoista. Jos voisi niin silloinhan me olisimme kaikki täydellisiä kopioita, maailma olisi maailman tylsin paikka ja me kaikki olisimme onnettomista onnettomimpia.
https://encrypted-tbn2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSEmSmIgV39_CNyqbUSNsfkOG_cmyfYYqXEOuRi3SvBiEcLGv3f- uskomaton elämä
Älykkyydellä ei ole muuta tekmistä onnellisuuden kanssa, kuin ,että ymmärrämme syyt miksi olemme onnettomia.
Jos onnellisuudella on syy tai aiheuttaja, niin se on vain hetkellistä,
mutta jos sillä ei ole syytä eikä aiheuttajaa, niin se on ikuista - gfhfghgfhgfhgfh
uskomaton elämä kirjoitti:
Älykkyydellä ei ole muuta tekmistä onnellisuuden kanssa, kuin ,että ymmärrämme syyt miksi olemme onnettomia.
Jos onnellisuudella on syy tai aiheuttaja, niin se on vain hetkellistä,
mutta jos sillä ei ole syytä eikä aiheuttajaa, niin se on ikuistaHöpsis. Ikuista on vain sinun mielikuvituksissasi.
- työtön häviäjä
Kaikkein kurjinta on älykkään elämä jos jää kokonaan ilman tunnustusta. Katsoa siinä sitten sivusta kun idiootit menestyvät paljon pienemmillä panostuksilla.
Esim. jos on huono vakuuttamaan ihmisiä kyvyistään, niin suuretkin satsaukset opiskeluun menevät helposti hukkaan. Pidetään ns. "paperisertifioituna" tai huijarina, "valeasiantuntijana" jne.
Ja jos se aihe mihin on on keskittynyt elämässään tai urallaan on jotain mistä kaverit eivätkä sukulaiset ymmärrä mitään niin nämä kaikki kuvittelevat että kyseinen henkilö onkin vain lahjaton, saamaton ja laiska. "Eihän se mitään osaa jos se kerran on työtön".
IT-ala on sellaista että luonnostaan vakuuttavan oloiset maallikot ja asiasta juuri innostuneet totaaliset aloittelijatkin kuvittelevat usein automaattisesti ihan vain pärstäkertoimen perusteella olevansa kykeneviä väittelemään jostain asiasta kanssani tai mikä pahinta -tietävänsä aiheesta itse enemmän.
Olen opiskellut enemmän kuin keski-verto ihminen, tai jopa insinööri mutta en saa juuri ketään juuri ikinä vakuutettua osaamisestani juuri minkään suhteen.
Loppujen lopuksi, viime kädessä ketään ei oikeasti kiinnosta kuin omat asiansa. Se kun ei ole keltään pois jos joltain muulta menevät jättimäiset opiskeluponnistelut hukkaan, eikä tämän kykyjä huomata. Kenenkään vastuulla ei ole että joku muu saisi työn minkä ansaitsee... väliinputoajia siis vain löytyy.
Kukaan ei itse asiassa ole missään väittänytkään maailmaa reiluksi, joten ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä.- ÄläTuleMunReviirille
"ketään ei oikeasti kiinnosta kuin omat asiansa."
Esim. jos olet jo vakituisessa työsuhteessa yrityksessä x ja sinne otetaan työharjoitteluun kavereita jotka ovat parempia kuin itse olet, niin yritätkö auttaa niitä kyseisiä harjoittelijoita uransa alussa vaiko turvata oman selustasi ja heittää kapuloita rattaisiin etteivät he vie työpaikkaasi?
Suurin osa turvaa sen oman selustansa ja tekee harjoittelijoiden kanssa yhteistyötä vain jos hyötyy siitä itse jotain, tai sen verran mitä pomo käskee ja silloinkin vain näön vuoksi yrittämättä oikeasti auttaa harjoittelijaa oppimaan asiassa mitään, tai varsinkaan auttaa tätä näyttämään hyvältä esimiesten silmissä.
Ihan luonnollista tuokin, viidakon lakihan se siinä porskuttaa nykyajan muodossaan, tavallaan ihan perinteisestä selviytymistaistelusta kyse siinäkin. - ForEverStudent
ÄläTuleMunReviirille kirjoitti:
"ketään ei oikeasti kiinnosta kuin omat asiansa."
Esim. jos olet jo vakituisessa työsuhteessa yrityksessä x ja sinne otetaan työharjoitteluun kavereita jotka ovat parempia kuin itse olet, niin yritätkö auttaa niitä kyseisiä harjoittelijoita uransa alussa vaiko turvata oman selustasi ja heittää kapuloita rattaisiin etteivät he vie työpaikkaasi?
Suurin osa turvaa sen oman selustansa ja tekee harjoittelijoiden kanssa yhteistyötä vain jos hyötyy siitä itse jotain, tai sen verran mitä pomo käskee ja silloinkin vain näön vuoksi yrittämättä oikeasti auttaa harjoittelijaa oppimaan asiassa mitään, tai varsinkaan auttaa tätä näyttämään hyvältä esimiesten silmissä.
Ihan luonnollista tuokin, viidakon lakihan se siinä porskuttaa nykyajan muodossaan, tavallaan ihan perinteisestä selviytymistaistelusta kyse siinäkin.Jossain vaiheessa vielä kuvittelin että kun opiskelee vain tarpeeksi sitkeästi lisää niin kyllä mut löydetään ja ura lähtee kunnolla käyntiin.
Ura tuntui olevan "ihan just kohta" starttaamassa oikein toden teolla, useamman vuoden ajan. Se ei tehnyt sitä koskaan.
Tieto siis lisää tuskaa, kyllä. Erityisesti jos laiskemmat, vähemmän älykkäät tai muuten vain johonkin tiettyyn tehtävään vähemmän pätevät henkilöt menevät ohi oikealta ja vasemmalta.
En halua kuulostaa vain kateelliselta häviäjältä, ymmärrän kyllä että eihän muiden menestys ole itseltä pois.
Mutta se sieppaa jos ne kaikki omat meriitit jäävät yleisesti huomiotta ja laiskat aloittelijat ottavat kaiken kunnian ja menestyvät heti kun vähänkin jotain yrittävät. - MCITPEA
ForEverStudent kirjoitti:
Jossain vaiheessa vielä kuvittelin että kun opiskelee vain tarpeeksi sitkeästi lisää niin kyllä mut löydetään ja ura lähtee kunnolla käyntiin.
Ura tuntui olevan "ihan just kohta" starttaamassa oikein toden teolla, useamman vuoden ajan. Se ei tehnyt sitä koskaan.
Tieto siis lisää tuskaa, kyllä. Erityisesti jos laiskemmat, vähemmän älykkäät tai muuten vain johonkin tiettyyn tehtävään vähemmän pätevät henkilöt menevät ohi oikealta ja vasemmalta.
En halua kuulostaa vain kateelliselta häviäjältä, ymmärrän kyllä että eihän muiden menestys ole itseltä pois.
Mutta se sieppaa jos ne kaikki omat meriitit jäävät yleisesti huomiotta ja laiskat aloittelijat ottavat kaiken kunnian ja menestyvät heti kun vähänkin jotain yrittävät.Kukaan omista kavereista tai lähipiiristä ei kykene edes hahmottamaan sitä määrää mitä olen opiskellut ja olenkin huomannut ihan turhaksi lähteä nykyään avaamaan koko asiaa.
Kukaan heistä ei jaksa lukea edes yhden kirjan sisällysluetteloa siitä pinosta mitkä kaikki olen itse paitsi lukenut, niin myös päntännyt ja tenttinyt.
Ei jaksanut rekrykoulutuksissa ollessani asiakasyritysten esimiehetkään, vaikka heidän vastuullaan olisi ehkä ollutkin tietää se mitä potentiaaliset uudet alaiset osaavat.
Opiskeluihin meni n.7 vuotta. Yhtä hyvin olisin voinut viettää sen ajan valmistamalla vaikka kotiviiniä ja ryyppäämällä kavereiden kanssa tajun kankaalle joka viikonloppu tai useamminkin... olisin saanut sen saman arvostuksen kuin mitä opiskelemalla sain.
Sitä jostain syystä annetaan yleisesti ymmärtää, suorastaan valehdellaan päin naamaa että "opiskelu kannattaa aina". "Lue poika lue, lue läksys", jne.
Uskoin sen kaiken sinisilmäisesti ja nielin syötin koukkuineen päivineen. Käytin opiskeluun kaikki voimavarani, senkin jälkeen kun olin aivan lopussa ja burnoutin oireita pukkasi, päätin opiskella vielä lisää koska en kehdannut "palata maitojunalla kotiin".
Mutta ei se opiskelu välttämättä kannata. Elämä ei ole niin yksinkertaista. Pärjätäkseen elämässä kannattaisi osata vähän kuunnella kosmosta, elämänsuunnitelmaa... kohtaloa. Pitäisi osata uida virran mukana eikä mennä väkisin vastavirtaan. Go with the flow.
Ottaa vastaan mitä elämä antaa eikä vaatia väkisin jotain mistä on kehittänyt pakkomielteen.
IT-alalla kun jostain tulee trendi niin nähtävästi pitäisi heti jättää kaikki muu kesken ja sännätä täysillä mukaan kelkkaan ASAP!
Mieluiten kannattaisi olla itse luomassa jo sitä trendiä ja sitten vain hyödyntää olemassa olevaa kysyntää heti alkuvaiheessa.
Eikä niin kuin minä tein, eli puskea vain sinnikkäästi eteenpäin valitsemissaan aiheissa ja pyrkiä pätevämmäksi sillä omalla erikoistumisalallaan ja kuvitella että kun on tarpeeksi pätevä siinä mitä tekee, niin saisi automaattisesti tunnustusta ja sen unelmaduunin.
Ongelma onkin IT-alalla siinä että jonkin asian perinpohjainen osaaminen ottaa aikansa, esim. pari vuotta per aihe. Sitä opiskellessa muut ovat jo hyödyntäneet hypen. Sitten kun perinpohjaisesti asiaa opiskellut kokisi olevansa valmis töihin niin tarjokkaista onkin jo ylitarjontaa.
Mistä sitten ilmaantuvat he jotka tekevät asioita ensimmäisinä? Miksi heihin on luotettu että he osaavat asiansa?
Siis jo siinä vaiheessa kun ei ole keritty suorittamaan aiheesta sertifikaattia eikä keräämään esimerkkikeissejä?
He vakuuttavat työnantajat olemuksellaan. Menestyvä IT-asiantuntija / konsultti on mestari vaikuttamaan pätevältä, jopa silloin kun asia ei ole vielä hallussa. Tällainen tyyppi kykenee vakuuttamaan asiakkaat, kollegat, pomot jne. esiintymisellään ja sitten nopeasti ottamaan asian haltuun lennossa, eli googlaillen asiaa minkä on väittänyt jo osaavansa.
Jos yrittää rehellisesti opiskella ne asiat ensin ja sitten vasta hakeutua töihin tekemään sitä, niin on jo myöhässä.
Ikävä kyllä. Tämän tajuaminen vuosikymmen sitten olisi säästänyt paljon voimavaroja, aikaa ja rahaa.
Eli jos persoona ei sovi jollekin tietylle alalle, niin mikään työmäärä tai älykkyys ei korvaa sitä soveltuvuuden puutetta.
It-alalla kannattaisi lähteä siitä liikkeelle että on jo heti valmiiksi sopiva luonne ja luottamusta herättävä asiantunteva olemus. Sitä kun ei saa jälkeen päin tuosta vain opiskelemalla, jos sitä ei ole ennestään.
Kun tällainen tyyppi innostuu alasta, harrastaa sitä ensin perinpohjaisesti, hankkii jo nuorena hyvän työkokemuksen helpparitehtävistä niin pohja on pedattu lähes varmaan menestykseen.
Sen päälle kannattaisi sitten jo alkaa opiskelemaankin. - yksi ihminen
MCITPEA kirjoitti:
Kukaan omista kavereista tai lähipiiristä ei kykene edes hahmottamaan sitä määrää mitä olen opiskellut ja olenkin huomannut ihan turhaksi lähteä nykyään avaamaan koko asiaa.
Kukaan heistä ei jaksa lukea edes yhden kirjan sisällysluetteloa siitä pinosta mitkä kaikki olen itse paitsi lukenut, niin myös päntännyt ja tenttinyt.
Ei jaksanut rekrykoulutuksissa ollessani asiakasyritysten esimiehetkään, vaikka heidän vastuullaan olisi ehkä ollutkin tietää se mitä potentiaaliset uudet alaiset osaavat.
Opiskeluihin meni n.7 vuotta. Yhtä hyvin olisin voinut viettää sen ajan valmistamalla vaikka kotiviiniä ja ryyppäämällä kavereiden kanssa tajun kankaalle joka viikonloppu tai useamminkin... olisin saanut sen saman arvostuksen kuin mitä opiskelemalla sain.
Sitä jostain syystä annetaan yleisesti ymmärtää, suorastaan valehdellaan päin naamaa että "opiskelu kannattaa aina". "Lue poika lue, lue läksys", jne.
Uskoin sen kaiken sinisilmäisesti ja nielin syötin koukkuineen päivineen. Käytin opiskeluun kaikki voimavarani, senkin jälkeen kun olin aivan lopussa ja burnoutin oireita pukkasi, päätin opiskella vielä lisää koska en kehdannut "palata maitojunalla kotiin".
Mutta ei se opiskelu välttämättä kannata. Elämä ei ole niin yksinkertaista. Pärjätäkseen elämässä kannattaisi osata vähän kuunnella kosmosta, elämänsuunnitelmaa... kohtaloa. Pitäisi osata uida virran mukana eikä mennä väkisin vastavirtaan. Go with the flow.
Ottaa vastaan mitä elämä antaa eikä vaatia väkisin jotain mistä on kehittänyt pakkomielteen.
IT-alalla kun jostain tulee trendi niin nähtävästi pitäisi heti jättää kaikki muu kesken ja sännätä täysillä mukaan kelkkaan ASAP!
Mieluiten kannattaisi olla itse luomassa jo sitä trendiä ja sitten vain hyödyntää olemassa olevaa kysyntää heti alkuvaiheessa.
Eikä niin kuin minä tein, eli puskea vain sinnikkäästi eteenpäin valitsemissaan aiheissa ja pyrkiä pätevämmäksi sillä omalla erikoistumisalallaan ja kuvitella että kun on tarpeeksi pätevä siinä mitä tekee, niin saisi automaattisesti tunnustusta ja sen unelmaduunin.
Ongelma onkin IT-alalla siinä että jonkin asian perinpohjainen osaaminen ottaa aikansa, esim. pari vuotta per aihe. Sitä opiskellessa muut ovat jo hyödyntäneet hypen. Sitten kun perinpohjaisesti asiaa opiskellut kokisi olevansa valmis töihin niin tarjokkaista onkin jo ylitarjontaa.
Mistä sitten ilmaantuvat he jotka tekevät asioita ensimmäisinä? Miksi heihin on luotettu että he osaavat asiansa?
Siis jo siinä vaiheessa kun ei ole keritty suorittamaan aiheesta sertifikaattia eikä keräämään esimerkkikeissejä?
He vakuuttavat työnantajat olemuksellaan. Menestyvä IT-asiantuntija / konsultti on mestari vaikuttamaan pätevältä, jopa silloin kun asia ei ole vielä hallussa. Tällainen tyyppi kykenee vakuuttamaan asiakkaat, kollegat, pomot jne. esiintymisellään ja sitten nopeasti ottamaan asian haltuun lennossa, eli googlaillen asiaa minkä on väittänyt jo osaavansa.
Jos yrittää rehellisesti opiskella ne asiat ensin ja sitten vasta hakeutua töihin tekemään sitä, niin on jo myöhässä.
Ikävä kyllä. Tämän tajuaminen vuosikymmen sitten olisi säästänyt paljon voimavaroja, aikaa ja rahaa.
Eli jos persoona ei sovi jollekin tietylle alalle, niin mikään työmäärä tai älykkyys ei korvaa sitä soveltuvuuden puutetta.
It-alalla kannattaisi lähteä siitä liikkeelle että on jo heti valmiiksi sopiva luonne ja luottamusta herättävä asiantunteva olemus. Sitä kun ei saa jälkeen päin tuosta vain opiskelemalla, jos sitä ei ole ennestään.
Kun tällainen tyyppi innostuu alasta, harrastaa sitä ensin perinpohjaisesti, hankkii jo nuorena hyvän työkokemuksen helpparitehtävistä niin pohja on pedattu lähes varmaan menestykseen.
Sen päälle kannattaisi sitten jo alkaa opiskelemaankin.Yllä siis toki vain yhden ihmisen kokemuksia työelämän kannalta ja vieläpä vain IT-alan vinkkelistä.
Älykkyys ei auta jos persoona ei tue kokonaisuutta, siinäpä se kai pähkinänkuoressa.
Onnellisuutta kokee sitä helpommin mitä vähempään on tyytyväinen.
Sixto "Sugarman" Rodriquez oli onnellisen oloinen mies jo siinä vaiheessa kun hän ei vielä ollut saanut selville suurta kansansuosiotaan etelä-afrikassa. Hän eli vaatimatonta elämää mm. raksaduunarina ja oli siis hyvin vähään tyytyväinen.
Avain olisi haluta mahdollisimman vähän ja olla tyytyväinen siihen mitä jo on.
Kunnianhimo on ihan turhaan arvostettu hyve, pahasti yliarvostettu jopa.
Se on yksinkertaisesti vain kauniimpi termi materialismille ja ahneudelle.
Omien opiskelukokemuksieni tuoma viisaus taitaa tiivistyä siihen havaintoon että mun kannattaa hommata työ missä ei tarvitse vakuuttaa ketään mistään.
Niin että työn jäljet näkyisivät konkreettisesti ja se tehty työ puhuisi puolestaan.
Jos kävisi tylsäksi niin sisältöä elämään saa toki muualtakin kuin töistä.
Harmi vain että lähes kaikki tylsä tehdastyö on robotisoitu ja ulkoistettu halpamaihin... - söin hänet
... Kaikkein kurjinta on älykkään elämä jos jää kokonaan ilman tunnustusta. ...
Sukulaispiireistä tiedän kaksi tapausta, joissa älykkään elämä on kurjaa myös silloin kun fyysinen työkyky ei salli esimerkiksi täysipainoista opiskelua saati 40 tunnin työviikkoa. Toinen on ikuinen fil.yo, toinen ei edes yrittänyt opiskella lukion jälkeen. Ikuinen fil.yo voisi olla maailmankuulu kielentutkija ja opiskelemattomasta olisi tullut hyvä arkkitehti, mutta fyysinen vammaisuus tuli esteeksi. Kumpikaan ei ole päässyt naimisiin, kumpikaan ei esimerkiksi pysty matkustelemaan, kumpikin on juuttunut lähinnä netin ja television ääreen vaikka molempien ÄO on yli 140. Kumpaakin potuttaa syvästi ja hellittämättä.
Kysyin molemmilta luvan tämän kertomiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po1216020- 292110
- 1771942
Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?
gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.661114Mitä tämä on
Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut101113Hyvää yötä kaivatulleni
En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä24997- 73987
Nyt on konstit vähänä.
Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,24902Tilinpäätösvaltuusto 27.5
Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty42887Hevoset ajoteillä Karhulanvaaralla
Minkä ihmeen takia osaamattomat ihmiset tuovat hevosia ajoteille ja pyöräteille? Eilen oli kolari lähellä tämän takia. I12755