Olen tässä pohtinut muutamaa asiaa ja päätin sortua kirjoittamaan täällä... Kertokaapa mielipiteitänne seuraavasta jutusta.
Elikkä siis tapailin miestä noin kuukauden verran, olin häneen hyvin ihastunut. Jo alusta asti näkeminen hänen kanssa tuntui jotenkin hankalalle. Oli jotenkin vaikeaa saada vastausta koska nähdään ja mihin aikaan. Hän saattoi sanoa epämääräisesti että tänään johonkin aikaan, mutta vasta illalla yhdeksän aikoihin saattoi laittaa viestin että tulee nyt. Koin tämän jotenkin piinaavana, halusin kuitenkin nähdä häntä ja pitää yhteyttä. Kuitenkin tavatessamme hän osoitti kiinnostusta ja viestitteli välillä usein. Siitä huolimatta jokin etäisyys tai puhumattomuus hiersi. Tälläistä jatkui tosiaan kuukauden verran. Kun mies oli perunut kahdet treffit peräkkäin ja lopulta tuli tapaamaan minua, tunteet purkautuivat. Kysyin, että haluaako hän todella olla kanssani tekemisissä. Hän hiukan empien vastasi, että haluaa. Tämän jälkeen tapailimme vielä jonkin aikaa. Jonkun ajan kuluttua hän avautui, ettei ole tällä hetkellä valmis seurustelemaan tai mihinkään vakavaan, että edetään rauhassa. No se sopi minulle, kun kerrankin otti asian puheeksi selvästi. Kuitenkin ajan kuluessa tämä juttu hiipui.
Nyt kun tämän tähän lyhyesti kirjoitti niin tiedän itsekin vastauksen, mutta kysynpä silti. Teinkö väärin kun halusin tietää missä mennään vai oliko tuossa jo aihetta jatkaa eteenpäin... Olen itsekin sellainen ihminen, että tarvitsen sen tietynlaisen vapauden. Minusta on silti kohtuullista saada toiselta selvä vastaus koska mahdollisesti tavataan seuraavan kerran jne mikäli kiinnostusta on. Toki tietynlainen hätäily ja ahdistelu pilaa alkavan suhteen, jos toinen on epävarma. Silti haluan kuitenkin uskoa, että jonkinlaista varmuutta saa vaatia.
Elikkä siis tapailin miestä noin kuukauden verran, olin häneen hyvin ihastunut. Jo alusta asti näkeminen hänen kanssa tuntui jotenkin hankalalle. Oli jotenkin vaikeaa saada vastausta koska nähdään ja mihin aikaan. Hän saattoi sanoa epämääräisesti että tänään johonkin aikaan, mutta vasta illalla yhdeksän aikoihin saattoi laittaa viestin että tulee nyt. Koin tämän jotenkin piinaavana, halusin kuitenkin nähdä häntä ja pitää yhteyttä. Kuitenkin tavatessamme hän osoitti kiinnostusta ja viestitteli välillä usein. Siitä huolimatta jokin etäisyys tai puhumattomuus hiersi. Tälläistä jatkui tosiaan kuukauden verran. Kun mies oli perunut kahdet treffit peräkkäin ja lopulta tuli tapaamaan minua, tunteet purkautuivat. Kysyin, että haluaako hän todella olla kanssani tekemisissä. Hän hiukan empien vastasi, että haluaa. Tämän jälkeen tapailimme vielä jonkin aikaa. Jonkun ajan kuluttua hän avautui, ettei ole tällä hetkellä valmis seurustelemaan tai mihinkään vakavaan, että edetään rauhassa. No se sopi minulle, kun kerrankin otti asian puheeksi selvästi. Kuitenkin ajan kuluessa tämä juttu hiipui.
Nyt kun tämän tähän lyhyesti kirjoitti niin tiedän itsekin vastauksen, mutta kysynpä silti. Teinkö väärin kun halusin tietää missä mennään vai oliko tuossa jo aihetta jatkaa eteenpäin... Olen itsekin sellainen ihminen, että tarvitsen sen tietynlaisen vapauden. Minusta on silti kohtuullista saada toiselta selvä vastaus koska mahdollisesti tavataan seuraavan kerran jne mikäli kiinnostusta on. Toki tietynlainen hätäily ja ahdistelu pilaa alkavan suhteen, jos toinen on epävarma. Silti haluan kuitenkin uskoa, että jonkinlaista varmuutta saa vaatia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toki saa varmuutta vaatia eikä tollaisen kanssa ole tulevaisuutta joka ei ole valmis suhteeseen että on tarkoitettu että jatketaan vain elämää ilman tuollaisia pelkureita:)