Olen pikkuhiljaa kyllästynyt kaikenlaisiin kissanristiäisiin. On se ihän älytöntä, että minun läsnäoloni on jonkin juhlan onnistumisen tae. Meillä kummallakin on iso suku, mutta ainoastaan vaimon puolelta painostetaan osallistumaan juhliin. Vaimoni on sosiaalinen ja minä en. Minulla ei kiinnosta yksinkertaisesti niinkin epänormaali olotila kuin juhlat. Niissä ei oikeasti pääse minkäänlaiseen luonnolliseen keskusteluun ihmisten kanssa. Aina kun kevät alkaa, alkaa myös kalenterin täyttäminen kaikenmaailman juhlilla. Ja niitähän riittää. Olen ilmoittanut vaimolle, että saa mennä yksin. En jaksa tällaista rumbaa.. On kai se aviomiehelläkin oikeus olla lähtemättä, jos ei huvita. Mitä, jos ei oikeasti huvita kulkea väenpaljouksissa ja kaikenmaailman just samalla muotilla tehdyillä ja mukahauskoilla ohjelmilla täytetyillä juhlilla.
Ei juhlia
nouyes
391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sehän on sun vaimon ja teidän sukujen välinen asia. Sovi niiden kanssa. Ei meillä ole mitään jakoa antaa siunausta sun huvittamiselle.
Juhlan tekevät no. vieraat, siksi heitä kutsutaan. Jos kaikki ajattelisivat laillasi, millaiset juhlista tulisi; yksinäiset. Jos sinä et osaa olla luonnollisesti tilaisuudessa, jossa on paljon muitakin, niin älä siitä toisia syytä. Vika löytyy omien korviesi välistä, epänormaali löytyy sieltä, ei juhlista eikä juhlijoista.
Suhtautumisesi on ylimielinen!
Se paljastuu termeissäsi: "kaikenmaailman juhliminen, kissanristiäiset, epänormaali olotila, rumba, mukahauska ohjelma".
Juhlat ovat merkkipaaluja ihmisten koko elämänkaaressa, kun hän siirtyy vaiheesta toiseen. Ne ovat siirtymäriittejä. Yhteisistä riiteistä jää muistoja ja valokuvia.
Kuinka yksinäistä olisikaan, jos yhteisö ei olisi osallisena ihmisen suurissa muutoksissa. Juhlittava kokee yhteisön tuen ja lämmön, joka auttaa eteenpäin ja liittää suvun ja ystävien kollektiiviseen yhteyteen.
Juhlissa on aina kaavansa, koska sillä saadaan juhlan kulku ja juhlavuus paremmin esiin. Silti juhliin sallitaan yksilölliset erot, ja ne ovat jopa suotavia.
Ikävää on, jos sinä nouyes et ole kokenut juhlinnan syvintä merkitystä. Ehkä olisi opettelemisen paikka suoda juhlittavalle juhla. Se on anteliaisuutta ja epäitsekkyyttä, kun osallistuu ystävien, tuttujen ja sukulaisten elämän merkkihetkiin.