Keskiviikkoiltana kun lähdin istuin keskelle melko hiljaista baaria ja kuulin kahdestakin suunnasta kaverusten jutut viereisistä pöydistä, toisessa keski-iän ylittäneitä herroja vakavissa mietteissä, toisessa pari nuorta miestä hilpeissä tunnelmissa. Yksin kun istuin ja olin päättänyt olla koskematta kännyyni ja keskittyä eläviin ihmisiin, heitin pojille jonkun kommentin juttujen aiheeseen liittyen. Pojat vastasivat, hymyilivät ja siirtyivät pöytääni jatkamaan keskustelua, joka rönsyili illan mittaan aiheeseen jos kolmanteenkin.
Yhtenä aiheena oli oma leffakäyntini, yksin, lahjalipulla, joka olisi mennyt vanhaksi samana päivänä. Toinen pojista totesi, että hänelläkin on pian vanhaksi menevä lippu, tsekkaus, ohos, menee vanhaksi myös samana päivänä! Olin arponut kahden hyvän leffan välillä, eli itselläni oli yksi leffa kategoriassa "tahtoo nähdä" ja edelleen yksi lahjalippu käyttämättä. Niinpä siinä pienessä sievässä ex-tempore "no varataanpas tässä liput huomiselle leffaan kännyllä, niin ei mee liput hukkaan."
Jep-jep. Se huominen sitten tuli ja tapaaminen leffateatterilla. Mulle se oli vain leffaseura, poika taisi ajatella deittinä. Tein kyllä hyvinkin selväksi kohteliaalla, mutta viileällä käytökselläni, että ei ole kyse treffeistä!
Jotenkin vain kaikki hänessä oli muuttunut luotaantyöntäväksi. Siis kaikki! Edellisenä iltana kun kaverinsa oli mukana, oli hauskaa jutella niitä-näitä, nauraa, mutta leffan sopimisen jälkeen hänen käytöksensä muuttui. Hän alkoi ikäänkuin vartioimaan minua, kuin olisin saalis. Saalis jota ei voi jättää näköpiiristään sekunniksikaan, ettei joku muu vain käy saaliinjaolle. Ikäänkuin minulla ei olisi enää valtaa valita seuraani itse. Voisin toki kirjoittaa tähän monta muutakin seikkaa, mutta ne ovat epäolennaisia, olennaista on tuo vahtimisen tunne. Brrrr!
Leffa oli hyvä, suorastaan loistava, ja onneksi 3D, että ei voinut vilkuilla edes sivusilmällä lasien ansiosta. Ostin itselleni erikseen oman karkkipussin, ettei tullut väärää viestiä siitäkään. Sanoinkin hänen ehdottaessaan yhteisiä karkkeja, että olen nirso, en halua suuhuni mitään, mistä en pidä. Tarkoitin sen ehkä laajemminkin, kuin vain karkit mielessäni. ;)
Silti minulla ei ollut munaa sanoa suoraan, että emme tule enää tapaamaan, kun hän hyvästellessämme (ei, en antanut hänen edes halata!) sanoi, että otetaan joskus uusiksi, vaan luihusti mutisin jotakin "nooh, katellaan..." ja livahdin autooni. Jätin hänet kävelemään kotiinsa. En vain olisi kestänyt enää minuuttiakaan hänen seurassaan.
Autossa musiikit täysille ja taas alkoi henki kulkea. :)
Yhtenä aiheena oli oma leffakäyntini, yksin, lahjalipulla, joka olisi mennyt vanhaksi samana päivänä. Toinen pojista totesi, että hänelläkin on pian vanhaksi menevä lippu, tsekkaus, ohos, menee vanhaksi myös samana päivänä! Olin arponut kahden hyvän leffan välillä, eli itselläni oli yksi leffa kategoriassa "tahtoo nähdä" ja edelleen yksi lahjalippu käyttämättä. Niinpä siinä pienessä sievässä ex-tempore "no varataanpas tässä liput huomiselle leffaan kännyllä, niin ei mee liput hukkaan."
Jep-jep. Se huominen sitten tuli ja tapaaminen leffateatterilla. Mulle se oli vain leffaseura, poika taisi ajatella deittinä. Tein kyllä hyvinkin selväksi kohteliaalla, mutta viileällä käytökselläni, että ei ole kyse treffeistä!
Jotenkin vain kaikki hänessä oli muuttunut luotaantyöntäväksi. Siis kaikki! Edellisenä iltana kun kaverinsa oli mukana, oli hauskaa jutella niitä-näitä, nauraa, mutta leffan sopimisen jälkeen hänen käytöksensä muuttui. Hän alkoi ikäänkuin vartioimaan minua, kuin olisin saalis. Saalis jota ei voi jättää näköpiiristään sekunniksikaan, ettei joku muu vain käy saaliinjaolle. Ikäänkuin minulla ei olisi enää valtaa valita seuraani itse. Voisin toki kirjoittaa tähän monta muutakin seikkaa, mutta ne ovat epäolennaisia, olennaista on tuo vahtimisen tunne. Brrrr!
Leffa oli hyvä, suorastaan loistava, ja onneksi 3D, että ei voinut vilkuilla edes sivusilmällä lasien ansiosta. Ostin itselleni erikseen oman karkkipussin, ettei tullut väärää viestiä siitäkään. Sanoinkin hänen ehdottaessaan yhteisiä karkkeja, että olen nirso, en halua suuhuni mitään, mistä en pidä. Tarkoitin sen ehkä laajemminkin, kuin vain karkit mielessäni. ;)
Silti minulla ei ollut munaa sanoa suoraan, että emme tule enää tapaamaan, kun hän hyvästellessämme (ei, en antanut hänen edes halata!) sanoi, että otetaan joskus uusiksi, vaan luihusti mutisin jotakin "nooh, katellaan..." ja livahdin autooni. Jätin hänet kävelemään kotiinsa. En vain olisi kestänyt enää minuuttiakaan hänen seurassaan.
Autossa musiikit täysille ja taas alkoi henki kulkea. :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
No, onneks pääsit karkuun.
Toisalta ymmärtää miehen käytöksen, koska sinähän otit kontaktia häneen ja kaveriinsa, aloit puhumaan leffasta...
Pointsit miehelle
"Tein kyllä hyvinkin selväksi kohteliaalla, mutta viileällä käytökselläni, että ei ole kyse treffeistä! "
Nuo pitää kylläkin sanoa suoraan. Et selvästikään tehnyt selväksi, kun mies ajatteli että kyseessä on treffit.
Niin. Jospa olisit vain suoraan jo sanonut että "se leffassa käynti ei sitten ole mikään deitti". Siis silloin kun sitä tapaamista sinne sovitte. Totta kai se muuten olettaa että se leffakäynti on jonkin muotoinen deitti.
Kuulostaa siltä että olit vaan pienessä sievässä ja oikeastaan olit itsekin deiteille lähdössä silloin kun sitä sovit... kunnes illan aikana / seuraavana päivänä muutit mielesi.
Toki mieltä saa muuttaa, mutta annoitpa kyllä tekstissä lähinnä huonon kuvan itsestäsi, etkä siitä "deitistäsi".
tollasia tuuliviirejä
Hyi vittu. En haluaisi elokuviin tuollaisen muijan kanssa.
Aloittaja vaikuttaa kusipäältä
No ehkä tapaatte vielä uudestaan. Esim. kaupungilla kyseinen mies kävelee vastaan joku päivä joku kuuma tytsy kainalossa. Jokaiselle on joku!
Ei muuten ole!
Jos osat olisivat toistepäin ja mies olisi ollut naisen saappaissa niin tämä nainen olisi haukkunut leffaa seuraavana päivänä tämän miehen kavereilleen "se oli vissii joku homo kun ei seura kelvannu".
Just joo. Ois kyllä inhottava olla SINUN kaltaisen kanssa yhtään missään, vaikka ymmärrän kyllä reaktiosi, mies olisi kiinnostunut suhteesta, sinä halusit vain kaverin.Ei se silti sille miehellekkään varmasti ole ollut mikään kiva tilanne. Toivottavasti otat tästä opiksesi, ei nainen ja mies pysty ikinä olemaan vain ystäviä, jos pohjalla on pienintäkin mahdollista seksuaalistaviettiä.
Niin ja veikeänä vertailukohtana miehellähän koko homma olisi lopahtanut jo siihen että ympärillä olleet naiset baarissa olisi pitäneet toisiin pöytiin huutelevaa yksinäistä miestä ihmeellisenä hiipparina ja tämä olisi lopulta saanut kävellä yksin kotiinsakin vailla minkäänlaista sosiaalista kontaktia.
Niin on se kumma jos olet yksin. Perinteistä nykynaisen ajattelua, jollei räjähdä hormonit kattoon niin viitsitä mitään.
oletko joku assburger? Joillain ihmisillä ei sitten ole mitään kykyä samaistua toisen ihmisen tilanteeseen. Ja jos tosiaan sinun "viileä" käytöksesi oli viesti tuolle kaverille, ettei kyse ollut treffeistä, niin teit ainoastaan itsestäsi mulkvistin vaikutelman. Naiset ei sitten osaa yhtään kommunikoida...
Kuka helvetti (mies) lähtisi tuntemattoman random naisen kanssa leffaan kaverimielessä?
Joku ätmi?
http://www.alastonsuomi.com/tuikkunen
onko sinulla aloittaja tuolla kuvia?
taikatuuli nimellä.
Mitenkähän olisi lainailua mukaillen:
"Keskiviikkoiltana kun lähdin istuin keskelle melko hiljaista baaria ja kuulin kahdestakin suunnasta naisten jutut viereisistä pöydistä, toisessa keski-iän ylittäneitä rouvia vakavissa mietteissä, toisessa pari nuorta naista hilpeissä tunnelmissa. Yksin kun istuin ja olin päättänyt olla koskematta kännyyni ja keskittyä eläviin ihmisiin, heitin tytöille jonkun kommentin juttujen aiheeseen liittyen. Tytöt vastasivat, hymyilivät ja siirtyivät pöytääni jatkamaan keskustelua, joka rönsyili illan mittaan aiheeseen jos kolmanteenkin....
...Jep-jep. Se huominen sitten tuli ja tapaaminen leffateatterilla. Mulle se oli vain leffaseura, tyttö taisi ajatella deittinä. Tein kyllä hyvinkin selväksi kohteliaalla, mutta viileällä käytökselläni, että ei ole kyse treffeistä!
Jotenkin vain kaikki hänessä oli muuttunut luotaantyöntäväksi. Siis kaikki! Edellisenä iltana kun kaverinsa oli mukana, oli hauskaa jutella niitä-näitä, nauraa, mutta leffan sopimisen jälkeen hänen käytöksensä muuttui. Hän alkoi ikäänkuin vartioimaan minua, kuin olisin saalis. Saalis jota ei voi jättää näköpiiristään sekunniksikaan, ettei joku muu vain käy saaliinjaolle. Ikäänkuin minulla ei olisi enää valtaa valita seuraani itse. Voisin toki kirjoittaa tähän monta muutakin seikkaa.......
.....Silti minulla ei ollut munaa sanoa suoraan, että emme tule enää tapaamaan, kun hän hyvästellessämme (ei, en antanut hänen edes halata!) sanoi, että otetaan joskus uusiksi, vaan luihusti mutisin jotakin "nooh, katellaan..." ja livahdin autooni. Jätin hänet kävelemään kotiinsa. En vain olisi kestänyt enää minuuttiakaan hänen seurassaan.
Joo, kyllä on raskasta elo naisraukoilla kun hilpeissä tunnelmissa tarvitsee vain suunsa aukaista niin vakavaa suhdetta haluavaa seuraa löytyy välittömästi ja ah kun se on niin ahdistavaakin se seura sitten vielä. Olisi kyllä palstan miehistäkin ihan kaikki musertuneet taakan alla jos tuon lainaislun mukaiseen tilanteeseen ajautuisivat.
....
Mä tykkään näistä role reversal -jutuista. Näitä muuten kannattaa viljellä hieman kun on naisten kanssa juttusilla! Tyyliin "älä nyt ala kuvittelemaan mitään" "ollaan vaan kavereita" "sä et oo yhtään mun tyyppiä" jne., mitä nyt naisilla on tapana miehille sanoa =D