Erosin juuri viisi vuotta kestäneestä suhteesta. Oli ylä- ja alamäkiä, ylämäkiä enemmän, jotka sitten koituivat kohtaloksi. Olen siinä iässä, että ystävät ovat menossa naimisiin ja saavat lapsia, tajusin että haluan itse samaa, mutta en tämän miehen kanssa.
Eniten pelottaa, tapaanko enää ikinä ketään? Joudunko olemaan koko loppuelämäni yksin? Onko muita samassa tilanteessa? Itse ero ei harmita, vaan pelottaa tulevaisuus.
Eniten pelottaa, tapaanko enää ikinä ketään? Joudunko olemaan koko loppuelämäni yksin? Onko muita samassa tilanteessa? Itse ero ei harmita, vaan pelottaa tulevaisuus.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla on samanlainen ero takana. Tuntuu ihan samalta kun susta.. Kyllä se siitä helpottaa, mutta siinä kestää vaan aika pitkään
Minkä ikäinen olet, kun olet sitä mieltä, että on oikea aika mennä naimisiin?
Erosin keväällä ensimmäisestä suhteestani. Eroaminen itsessään ei harmita, kun ex oli niin vaikea, mutta läheisyyden kaipuu on nyt todella kova ja on juuri sama pelko etten enää koskaan tapaa ketään enkä kelpaa kellekkään :( Ihmetyttää välillä miten yksinäisen mieli näkee ja kääntää kaiken negatiiviseksi, vaikka itse voisin hyvin sanoa jollekkin samassa tilanteessa olevalle ettei elämä ole vielä todellakaan ohi (vaikka siltä välillä tuntuukin).
Sama yksinäisyyden tunne tulee eron jälkeen ja pelko löytyykö enää ketään ja luulee, että muilla elämä hymyilee,mutta ei itsellä enää koskaan.
Eikä johdu iästä, samaa olen kokenut nuorena ja nyt vanhana.
Elämä menee näin ja muistatteko mikä hätä tuli lapsena kun joutu joskus eroon vanhemmistaan.
Eli samoja tunteita, hyljätyksi tulemisesta.
Mulla juuri avoero myös takana.
Täytyy kyllä sanoa että kauan tuli yritettyä ja tilannetta katottua, että nyt on helpottonut ja vapaa olo!
Ja tuohon 'löydänkö ikinä ketään, vai vietänkö loppuikäni yksin' -ajatukseen, pieni ääni päässäni vastaa että mieluummin yksin kuin toimimattomassa suhteessa!
Eli ei pelätä, vaan luotetaan tulevaan.
Vaikka eroaminen sattuu, niin sitä ei ikinä tiedä mitä ihanaa elämä tuleekaan tarjoamaan.
Mun kihlattuni jätti mut tekstiviestillä tiistaina ja yritin soittaa mutta hän ei halua vastata. Sen on kaikki tavarat mun tykönä. Mul on kanssa sellainen olo kun elämä oli sitten tässä ja pelko etten löydä uutta elämän kumppania.
Ei kannata liian helpolla luovuttaa. Samat ongelmat ja kiemurat tulevat niissä mahdollisissa uusissa suhteissakin vastaan. Alkoholi, väkivalta, huumeet ja pettämiset tietty sellaisia asioita joille ei usein mitään mahda. Ja näitä tuntuu paljon olevan, jo pelkästään omien ja ystävien kokemusten kautta.