Pari kuukautta suhteessa, toisella osapuolella ei ole muita, kuin seksuaalisia intohimon tunteita toista kohtaan, rakkaus ei ole syttynyt laisinkaan. Toisella on sekä intohimoa että rakkautta toista kohtaan.
Voiko toisellekin rakkaus syttyä vielä jossain vaiheessa, vai onko suhde tuhoon tuomittu?
Voiko toisellekin rakkaus syttyä vielä jossain vaiheessa, vai onko suhde tuhoon tuomittu?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuhoon tuomittu.
Kyllä se irtoo kuin itsestään jos irrotakseen. Pakottaa ei voi.
Kaksi kuukautta on niin lyhyt aika,ettei todellista rakkautta ole vielä voinut tulla.Seun aivan normaalia että on vain seksuaalinen intohimo,tuossa vaiheessa ei muuta tarvi ollakkaan.Suhde syvenee rakkaudeksi kun annat ajan kulua ja nauti intohimosta nyt.
Valitettavasti en usko, jos toisella on vain seksiin keskittynyt toiminta mielessä. Jos nyt pidät sitä hyväksyttävänä, miten luulet, että käy, kun menee vielä pitempi aika, ja sinä olet jatkuvasti epävarma, mitä hän sinusta haluaa...Ota asia puheeksi. Näet, kykeneekö hän oikeastaan muuhun. Kuulostaa esim.vasta eronneelta tunneköyhältä ihmiseltä, seksi ja hetkellinen läheisyys on hänelle oman sisäisen tyhjyyden täyttämistä. Voin toki olla väärässäkin!
Ajattelin ihan samaa.
Itse eron jälkeen muutama parin/muutaman kuukauden juttu. Ainoastaan yhdessä ihastuin kunnolla, muissa huomasin olevani kiinnostunut, mutten ihastunut. Lopetin jutut, vaikkakin juuri läheisyys ja hyvistä hetkistä sain paljon. Mun oli hyvä olla sen ihmisen kanssa, mutta yksin ollessa ajatus suhteesta häiritsi. Lopulta, kaikissa tapauksissa alkoi ahdistamaan myös yhteinen aika.
Hyvä indikaattori on miehen passiivisuus. Jos mies ei ole oma-aloitteinen vaan passiivinen, mutta aina valmis viettämään aikaa kanssasi kun sinä sitä ehdotat, mies ei ole tosissaan. Hän ei anna suhteeseen, vain ottaa siitä.
Kiitos vastausta! Asiasta on puhuttu alusta asti, ja aika väsyttävää on elää jatkuvassa epävarmuudessa. Hyvä kumppani hän on monelta osin, mutta kyllä tärkeintä suhteessa on mielestäni rakkaus molemmin puolisesti.
Itselläni on kokemusta, että rakkaus ei syty myöhemmin, jos ei ole jo alussa syttynyt. Ehkä tämä suhde on nyt vahvistanut entisestään aiemmin toteamaani teoriaa, ja on tullut aika jatkaa matkaa kohti todellista jalat alta vievää rakkautta, niin, että minäkin aiheutan rakkauden huumaa toiselle osapuolelle.
"aina valmis viettämään aikaa kanssasi kun sinä sitä ehdotat"
Hän on valmis tapaamaan yleensä vain, kun hän itse ehdottaa. Minun ehdotukseni ovat saaneet nyrpeän vastaanoton.. joskus ehdotukseni kelpaavat, mutta useinkin hän on kieltäytynyt tapaamisesta.
Kyllä sen vaan huomaa, että jotain uudesta suhteesta puuttuu, kun on rehellinen itselleen. Eli kummankin osapuolen haluaminen pitää yhteyttä, sopia treffejä ja vastavuoroisuus. Vaikka haluais uskoa toiveikkaana toiseen. Pettymystä on luvassa luultavasti.
Tai sitten se ns.pelkkä seksisuhde täyttää vaan sen tietyn tarpeen tietyssä elämänvaiheessa. Sellasen pelin säännöt on sitten oltava selvät kummallekin osapuolelle. Voi toimia hetken aikaa.
Mihin parin kuukauden tapailun jälkeen on rakastuttu? Oikeaan ihmiseen vai omaan mielikuvaan puolituntemattomasta?
Puolituntematonkin on oikea ihminen. Vaikka toisen kanssa olisi ollut 10, 30 tai 50 vuotta, kumppani on uusi ihminen aikojen saatossa, koska jokainen muuttuu iän myötä.
Sellainenkin klisee, kuin "kasvetaan erilleen" on tuttua tosi monelle, myös minulle. Niin vain 20 vuotisessa ex-liitossa kasvettiin erilaisiksi ja rakkaus loppui.
Olen kohdannut varsin usein pikaisiakin rakastumisia puolin ja toisin, mutta erinäisten syiden takia pysyvää suhdetta ei ole heidän kanssaan syntynyt. Nyt kun kauaskantoinen suhde olisi todennäköinen, niin toinen ei kykene tuntemaan rakkautta missään, edes lähimmäisen rakkaudellisessa muodossa. Hän ei ole rakastanut ketään yli kahteenkymmeneen vuoteen, vaikka on hän jonkinlaisissa vuosiakin kestäneissä suhteissa ollut. Pistää vakavasti miettimään, onko tällainen ihminen tunteiltaan jotenkin vammautunut..
Rakkaus ja miten se määritellään.
Jotkut uskovat rakkauteen ensi silmäyksellä. Minusta se vaatii toisen syvällistä tuntemista ja hyväksymistä vikoineen päivineen. Ainakaan minä en opi tuntemaan ihmistä niin hyvin parissa kuukaudessa, että voisin puhua rakkaudesta ihastumisen tai himon sijaan.
Tiedä sitten tuosta tuttavuudestasi. Joko se on tunnevammainen tai sitten kohdalle ei vain ole osunut oikeita ihmisiä.
Aika rohkeasti on sulle kertonut tollasia. Ei rakasta siis ees itseään ilmeisesti, vaikka tuollainen (jos on sulle totta ees puhunu) kertoo kyllä ihan tunnehäiriöstä. Paha jama, jos ei itse halua muuttua...älä riko itseäsi, ei kumppani voi olla terapeutti toiselle. Etenkään ns.tuoreessa suhteessa ei kuitenkaan tiedä ihan kaikkea toisen menneisyydestä, yleensähän sitä yritetään näyttää vähän paremmalta kun ollaankaan toisen edessä, että sais mitä hakee...
Uskon rakkauteen ensi silmäyksellä, koska olen itse sen monesti kokenut ja minuun on usein rakastuttu. Rakastuminen eli yhtäkkinen voimakas rakkauden tunne toista kohtaan on eri asia, kuin rakastaminen pitkäaikaisessa suhteessa.
Meitä on rakkausasioissa niin moneen junaan, mutta tällainen epävarmuus, että syttyykö rakkaus laisinkaan, tekee elämästä ahdistavaa. Olisi niin mahtavaa saada kokea olevansa rakastettu, kun itse kumminkin rakastan toista osapuolta.
Kiitos kirjoituksistasi :)
Juu, ei hän rakasta itseään, vaan vähättelee vain. Tiedän, että tällaiset hiukan ressukat vetävät kummallisella tavalla puoleensa, yritän varmaankin rakastaa heidät eheiksi.
On tietenkin hyvä juttu, että hän myöntää rakkaudettomuutensa avoimesti. Todella säälittävää vain hänen kannaltaan, kun ei kykene rakastamaan ketään, joten tuskin pystyy koskaan pysyvään suhteeseenkaan.
Olen joutunut itse selviämään erosta aika lailla kuvailemasi ihmistyypin kanssa. Annoin ja annoin itsestäni, rakastin ja toiveikkaana uskoin asioiden selviävän...toipuminen vie aikaa ja en enää mene tuohon "ansaan". Olisi pitkä juttu kertoa täällä palstalla. Miehellä oli jo yksi ero takana, ja heti perään aloitti suhteen mun kans (jätti kertomatta, kuinka tuore ero oli) ja meidän kamalan eromme jälkeen on taas jo suhteessa.
Onneksi olet huomannut miettiä asioita jo suhteen alkuvaiheessa. Siltihän se sattuu, ero ja toiveiden/haaveiden tietynlainen romahtaminen. Mulla meni siihen tosiasioiden tunnustamiseen useampi vuosi, ja tulin vielä jätetyksi todella kylmästi. Nyt viisaampana katse eteenpäin, ja onneksi ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu :) molemminpuolinen rakkaussuhde olisi ihana "lisä" tähän elämään, suhde tunnekylmän ihmisen kanssa on jotain, jota en ikinä enää halua kokea. Hyvää kesää sulle.