Ei parisuhdetta enää,

Sama täällä, olen aika väsynyt. Olen parinhaussani törmännyt härskeihin ukkomiehiin, jotka hyvin häikäilemättömästi ovat etsimässä seksiä. Heidän kauttaan parisuhteista on muodostunut kammottava kuva. Eräskin äijä paljastui jo kolmekymmentä vuotta naimisissa olleeksi ja siitä ajasta suurimman osan vaimoaan pettäneeksi. Ja arvatkaa vaan, joo, vaimo on ollut tietoinen miehen syrjähypyistä. Tällä tavalla mies avautui. Ei voi kunnioittaa moista.

Kyllä uskollisia kunnollisiakin miehiä on, mutta ei varmaan niinkään paljon vapaana kuin näitä hulluja.

Varatut ukot todella rasittavia ja luulevat et vapaat naiset on heidän seuraa vailla,ei ikinä varattua ja varatut valehtelee aina!

On muka vaan ystävä puolison kanssa,mutta ei voi erota kun niin pitkään ollut ystävä,kuten eräs yritti.

Hävetä saisivat!,jos osaavat sitäkään.

Saman olen todennut eroni jälkeen ; en ole niin paljon haku päällä ollut, että olisin esim netin ihmemaailmasta seuraa hakenut, mutta lähipiirissä on sattunut ja tapahtunut senkin edestä. Kaikenlaista p-skaa on tapahtunut ja just nämä vaimonsa "unohtaneita" ukkomiehiä tuntuu olevan liikenteessä enemmänkin. Tällaisiin tapauksiin olen itsekin törmännyt esim työasioissa - olen kaikille tasaisen ystävällinen ja jotkut miehet tekevät tästä omia tulkintojaan ja eikös pian ole alettu oikein kunnon "soidinmenot", vaikka kotona on vaimo ja pari lasta.
Toinen ryhmä ovat eronneet, jotka eivät tyydy yhteen seuralaiseen kerrallaan, vaan pyörityksessä on useampikin nainen. Seksiä pitäisi saada about ensimmäisellä tapaamisella ja sitten nakellaan niskoja ja lähdetään seuraavaan osoitteeseen, jossei sitä tipu.

Ja sitten ne, jotka ovat löytäneet vapaan, suht kunnollisen miehen... Ensinnäkin eletty elämä kummittelee jonkin verran mukana, totta kai... Ja kaiken alkuhehkutuksen jälkeen ollaan pian samassa tilanteessa kuin aiemminkin: mies sitä ja mies tätä, nalkun nalkun... Ja kaikki tämä siksi, että pitää olla joku!

Olkaa sinkkuja, käsitelkää eronne ja oppikaa nauttimaan yksinolosta ja vapaudesta. Parisuhde tai sinkkuus, ei niitä tarvitse asettaa järjestykseen, molemmat elämänvalinnat ovat ok.

Hymyilin, kun luin kokemuksianne härskeistä varatuista. Hyvä asia, teille ovat auenneet taidot erottaa jyvät akanoista, uskottomuuskokemus on tehnyt teistä viisaita. Myös minä törmään varattuihin epärehellisiin kaikkialla nyt sinkkuna, eivät kelpaa edes yhden yön seuraksi. Tämä palsta on opettanut, nyt erotan pettäjiä ihan livenäkin.

Mutta olenpa törmännyt myös rehellisiin vapaisiin, mukaviin miehiin, eri ikäisiin. Heitä on, uskokaa pois, ja me, jotka olemme viisastuneet olemme hyvin tarkkoja kumppanin rehellisyydessä, jos joskus haluaisimme uuden parisuhteen, tutkimme tämän perinpohjin ennen sitoutumista.

Mun puolesta pettäjät ja kakkoset saavat mielellään pariutua, en halua omien prospektieni joukkoon kumpiakaan. Kahden petetyn ja uskottomuuden vuoksi eronneen uusliitoista on tiedossa, ne ovat uskollisia, rehellisiä ja kestävät.

Mutta, nyt toivuttua, ei paha tilanne olla sinkku.

Nautin uus-sinkkuudestani. Joskus mietin olenko outo, kun tuntuu niin ihanalta olla yksin. Pitäisikö mennä terapiaan ja alkaa taas kaivata parisuhdetta? En millään haluaisi luopua tästä seesteisestä tilasta. Arki toimii, työpäivän jälkeen lenkkeilen ja rentoudun, asun ydinkeskustassa missä vilinää riittää, nautin ystävistäni, vietän paljon aikaa lähiperheeni kanssa, käyn kaupunkilomilla shoppailemassa äitini kanssa...

Pettäjän kanssa samassa kotitaloudessa eläminen oli niin kaamean ahdistavaa. Olin silloin aina yksin, sillä minut jätettiin yksin. Nyt tämä yksin oleminen on oma valinta ja tuntuu upealta. Lähes jokaisen miehen kohdalla edelleen mietin, että kuinkahan usein tuokin on pettänyt vaimoaan tai tyttöystäväänsä. Ja jos ei vielä ole niin koskahan sekin päivä koittaa kun se idylli romahtaa?

Tuo totta, et parisuhteessa voi olla enempi yksin kuin sinkkuna!

Enpä ihmettele, kun katselee tätä tarjontaa. Ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää. Silmät auki siis 24h, tytöt!