... sillä se koko ajan saan yhä hälyttävämpiä uutisia mm. tuttavapiireistä kuinka suomalaiset naiset ovat kertakaikkisen epäluotettavaa ja heikkoa avioliittoainesta. Liitot kestävät korkeintaan pari vuotta ja sitten lähdetään heti jonkun Super-Jorman tai ties kenenkä mukaan. Sen sijaan afrikkalaisissa naisissa (pois lukien nämä pelkän oleskeluluvan metsästäjät ja muut huijarit) on paljon enemmän perhevakautta kannattavia, hyviä naisia.
Aion suositella pojalleni afrikkalaista naista...
huolestunut isä
15676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 24 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itselläni on ollut lukuisia afrikkalaisia naisia seksisuhteissa. Suosittelen.
Juu...Kyllä nämä afrikkalaiset naiset ja miehet osaavat valheet ja pettämiset. Eräällä naisella oli pyörityksessä kaksi suomalaista miestä ja oma mies oli samasta maasta kun nainen.Kertoi saavansa suomalaisilta rahaa ym..
miksi ei navettapiika. luostarin nunna, matalan torpan maija.
Suosittelin veljelleni kans
Kaikista monikulttuurisista parisuhteista parhaiten onnistuvat valkoisten miesten ja tummien naisten suhteet. Syytä ei ole voitu selvittää mutta se voi johtua siitä että esim Afrikassa arvostetaan sellaista traditiota jossa nainen ei ole se pomottaja. Ja vaikka Afrikassakin vieroksutaan naisen avioitumista esim. eurooppalaisen valkoisen miehen kanssa niin kaikkein onnettominta on se että musta mies nai valkoisen emansipoituneen länsimaalaisen naisen. Ei musta mies sopeudu mihinkään pohjoismaiseen tasa-arvoon. Sen sijaan mustalle naiselle järjestelmä jossa myös aviomies auttaa häntä jokapäiväissä askareissa on ilman muuta "iloinen yllätys". Mustan naisen ja valkoisen miehen liitto on sikäläisittäin siis "pienempi paha".
On myös muistettava se kiistaton tosiasia että länsimaalainen emansipoitunut nainen on kaikkein suurin riski kaikille avioliitolle. Hän on epävakaa ja epäluotettava omaksuttuaan kaikki kulttuurimarxilaiset löyhäpäiset vapausaatteet. Afrikkalainen nainen arvostaa konservatiivista vakaata parisuhdetta. Länsimaalainen "vapautettu" nainen ei enää läheskään samassa määrin.
Olet kyllä oikeilla linjoilla.
Haluaisin kuitenkin muistuttaa tähän keskusteluun osallistuneita, että poikkeuksiakin on.
Itse esim olen jokseenkin konservatiivinen ja vanhoillinen ihan omasta tahdosta ja kokemusten ja ajatusten summana.
Mielestäni jonkinasteinen vanhojen roolien tukeminen - esim. antamalla miehen keskittyä töihin, tehdä päätöksiä itsenäisesti - tai symbolisen valta-aseman antaminen miehelle tekee miehestä itseasiassa paremman puolison ja yhä rakastuneemmaksi.
Oma naisellisuuteni on minulle voimavara. Olen vahvimmillani kun olen vahvassa yhteydessä naiseuteeni - kukoistan ja olen onnellinen. Niin myös parempi kumppani. Kun taas silloin kun joudun olla miehinen nainen - esim. työelämässä tai kun joudun ottamaan vastuuta/järjestelemään ns. ei naisellisia asioita, olen stressaantunut.
Annan mieheni häseltää bisnestensä parissa häntä häiriköimättä liikaa tai vaatimatta turhaa huomiota. Tuen ja kannustan ja muistutan aina kuinka hyvä hän on työssään. Pitkän päivän jälkeen otan kainaloon ja kiitän uurastuksesta. Kyllä silloin mies on tyytyväinen ja avautuu naisellekin ihan eri tavalla.
Sanoisin että miesten tulisi antaa olla miehempiä ja naisten naisempia! :D
Naisten pitäisi arvostaa omaa naiseuttaan ja tukea oman miehensä mieheyttä sen sijaan, että yritetään olla miehekkäitä ja vähätellään omaa miestä.
Afrikkalaisissa naisissa on paljon hyvää. Mutta ei kannata myöskään olla liian naiivi. Mistäköhän on muuten tullut sanonta, olla liian sinisilmäinen. Onko sinisilmäisiä helpompi huijata?
http://www.asumaansuomeen.fi/naimisiin-ulkomaalaisen-kanssa/nigerialainen-nainen/
Mustan naisen "rakkaus" loppuu kun lompakon nyöriä kiristää.
Niin, poikkeuksiakin on. Olen saanut tasa-arvoisen kasvatuksen, ja siinä isäni asenteella oli iso rooli. Tyttö ei ollut poikaa huonompi - eikä parempi. Naisellisuus ei mielestäni ole avuttomuutta ja heikkoutta.
Onko vastuun ottaminen siis miehekästä? Onko oman elatuksen hankkiminen miehekästä? En ole taloudellisesti riippuvainen miehestäni ja haluan ehdottomasti käyttää aivojani ja kykyjäni myös kodin ulkopuolella. Mielestäni se ei kuitenkaan vähennä naisellisuuttani tai rakkauteni arvoa millään lailla. Olen valinnut mieheni ja hän minut. Ei sen ihmeempää.
Avainsana on mielestäni kunnioitus. Arvostus. Uskoisin, että moni suhde menee metsään siinä, että mies pelkää joutuvansa tossun alle ja nainen pelkää joutuvansa alistetuksi. Monilla tämä pelko tulee jo oman lapsuuden kodin mallista. Korostetaan omaa asemaa ja omia oikeuksia ja sorrutaan valtapeliin ja palvelusten laskemiseen. Toinen ansa on kuvitelma siitä, että sen oikean kanssa saavuttaa onnen. Hyvä suhde on kyllä iso voimavara, mutta ei se onnea tuo. Jos odotukset ovat alun perin liian suuret ja lataa liikaa yhden kortin varaan, pudotus on kova.
Meillä molemmat tukevat toisiaan. Haluan miellyttää miestäni ja pidän esim. huolen, että jos hän tulee myöhään kotiin, hänelle on ruoka valmiina. Sanon ääneen, että hän on hyvä mies. Ja vastaavasti hän kertoo usein olevansa ylpeä minusta ja yrittää tehdä elämäni helpommaksi.
Kaikille ns. tasa-arvoinen suhde ei ehkä sovi, mutta ei silti ole oikein leimata naisia epävakaiksi. Varsinkin, kun avioliitossa osapuolia on kaksi. Kannattaa itsekin miettiä, millaisen puolison haluaa ja valita arvojensa mukaan.
Valkoiset naiset kuuluu mustille miehille ja mustat naiset meille kalpeille miehille :)
Minä en aio suositella tyttärilleni aviomiehiä mistään tietystä kulttuurista tai maasta tai kansallisuudesta tai uskonnosta. He saavat itse valita. Minä aion, jos vain elän, tukea tyttäriäni ottamaan miehikseen miehen ihan mistä maasta vaan...kunhan mies on sydämeltään hyvä ja rakastava. Mieheni taatusti haluaa tyttärensä vain ja ainoastaan muslimimiehelle. Mutta niin kauan kuin minä elän, niin tyttäreni ovat vapaita valitsemaan...Ja mitä tulee suomalaisiin naisiin, niin en ymmärrä sellaista ajattelua, että suomalainen nainen olisi epäluotettava. Taistelin ensimmäisestä avioliitostani vuosia ja toivoin ja toivoin...ja samoin olen kamppaillut nykyisen liittoni puolesta ja sietänyt tuhannet avioerouhkaukset...ja vielä seison mieheni rinnalla ja rakastan häntä. Ja mitä tulee "miehkkyyteen" niin jos laitan mekon ulos, niin mieheni sanoo, että ei toivo minun enää sellaisessa asussa kulkevan (muut miehet näkevät sääret) ja haluaa itse minun pukeutuvan farkkuihin. Jos laitan korkokengät (joita rakastan) niin mieheni sanoo, että miksi en laittaisi matalia ja on tyytyväinen, jos laitan ne matalapohjaiset kengät...
Aion suositella tyttärelleni afrikkalaista miestä.. Hieno homma että saadaan kauniita lapsenlapsia kenties joskus ;)
Suomalaisperheen pojalle voi suositella afrikkalaista puolisoa. Samaa ei todellakaan voi tehdä perheen tyttären osalta. Pitää olla surkea otus tuon perheen pojan jos ei osaa olla hyvä puoliso sellaiselle naiselle joka taatusti arvostaa vakaata hyvää parisuhdetta. Sen sijaan afrikkalainen mies on kertakaikkisen epäluotettava eikä ota tuollaista avioliittoa kovinkaan vakavasti.
Musta nainen kelpaa hyvin seksisuhteeseen ja miksei parisuhteeseenkin, mutta lapsia en sellaisen kanssa uskaltaisi hankkia. Nehän voisivat olla poikia ja minun tuurillani varmasti olisivatkin.
Kannatan muistamaan, että tummaihoiselle naiselle se valkeaihoinen nainen on aihan yhtä eksoottinen kuin vaaleahipiäiselle naiselle se tummemman sävyn omaava mies (tai miehille se eksoottinen, tummahipiäinen nainen). Eli eksoottisuuden perässä ollaan juoksemassa, kun mies on parempi kuin samaa kansalaisuutta oleva.
Samoja kriteerejä siellä noudatetaan kuin täälläkin, kun lähdetään ulkomailta itselle kumppania metsästämään. Osa hakee vain kiinnostuksen takia joakin eksoottista, osa rahan ja osa vahvan geeniperimän tuottajaa lapselle.
Ei kannata yleistää ketään, mikä tällä palstalla tulee aina ikävästi aika-ajoin esille. Turhaa riitaa aletaan, kun kaikki tietyn ryhmän edustajat leimataan.