Jos se perhearki ei ollutkaan sitä mitä oletti, on avioero keino vapauta ahdistavasta arjesta.
Ero on keino paeta
mies ja vapaus
12601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja jättää samalla omat lapset hunnigolle ja syrjäytymään, selviytymään omasta arjestaan mitenkykenevät, ilman isää.
No, ehkä näin on hyvä, jos se kotona vielä ollut isä ei osannut lapsiaan rakastaa eikä heidän jokapäiväisestä arjestaan huolehtia, kun sitä itseään ahdisti niin kovasti.
Tai ilman äitiä
Niin on, helppoa kuin heinän teko. Jättää vaimo hoitamaan sen "ahdistavan" arjen ja muksut ja itse kirmata kesälaitumille vailla huolen häivää.
Sellaisia te miehet olette, jätätte kaiken toisen harteille kun elämä ei olekaan enää "kivaa" ja jännää. Se kiva lähdetään hakemaan muualta. Usein sitä kivaa ei vain löydykään sieltä muualtakaan ja totuus iskee karusti päin näköä. Silloin se on monesti jo liian myöhäistä ja mies saa jatkaa kivaa ja jännää elämää yksinään kun ex vaimolla on hyvässä lykyssä jo uusi mies ja uudet kuviot.
Mutta jännää loppuelämää vaan kaikille eroaville miehille. Sitä saa mitä tilaa.
Luuserit ei kestä pientä "ahdistusta" perhearjessa. Ei ne oo miehiä ollenkaan, vätyspas-koja paremminkin.
Vain vastuuntunnoton ajattelee että se kävisi noin. Lähteä vaan jättämällä kaiken jälkeen, nekin lapset? Vastuuntunnottomuutta tuo on, eikä kuulu vastuunsa tuntevan ihmisen toimintatapoihin. Lyhytjännitteisyyttäkin?
Ei äiditkään mitään enkeleitä näytä olevan.
Olen kuullut kuinka eronnut nainen huutaa lapsilleen ala-asteella, niin että seinien läpi kuuluu monen metrin päähän.
Ja syykin selvisi jälkeenpäin, lapsi oli laskettelurinteessä rikkonut jalkansa ja tämä äiti antoi tuiman annoksen särkylääkettä, josta syystä lapsi alkoi voida pahoin.
Äiti oli polttanut piuhat jo toissapäivänä päivänä päivystyksessä, kun joutui odottelemaan 4 tuntia, lapsia sai lastan jalkaansa. Oli ollut seuraavan päivänä koulussa, kukaan ei auttanut lapsi kinkkasi sauvoilla kotiin kipeän jalkansa kanssa pari kilometriä. Ei ollut opettajakaan ollut huomioinut lasta.
No sitten antoi tämän särkylääkkeen, eikä lapsi voinut mennä kouluun ja äiti joutui jäämään kotiin, joka ei ilmeisesti sopinut, siinä sitä lapsi haukuttiin todella niin kovaa että kauas kadulle kantautui huuto. Oli niin kauheaa siivota oksennusta ja jäädä hoitamaan lasta. Tärkeä virkarouva kun on. Ja pitää ehtiä eliittiharrastukseen uuden vanhan "pukkinsa" kanssa. Ovat kuulemma olleet hyvin monta iltaa kaksin kotonaan, tuon ikäiset.
Ero on selviytymiskeino. Kun puolison läsnäolokin ahdistaa, niin mikään muu kuin ero ei auta
Jos puolison läsnäolokin ahdistaa? Noissa tunnelmissa kannattaisi hakea hoitoa itselleen, eikä erota. Jos siis kyse ei ole väkivallasta, päihteistä ym.ja siitä, että kumpikaan ei kerta kaikkiaan siedä toista ja ero on selvä kummallekin.
Ahdistukseen se ero ei muuten auta kuin hyvin hetkellisesti. Kunnes se totuus selviää omasta itsestä, jos uskaltaa ajatella eikä pakene viinaan ja uuteen suhteeseen. Ja tiiäkkö - se ahdistus on sulla silti. Sää vaan pakenet sitä. Jos sitä ei oikeesti käsittele ja työstä jotenki. Mietippä sitä.
Täällä haukutaan paljon miehiä, mutta meillä nainen oli se pettäjä ja jättäjä. Minä jäin yksin teini ikäisten kanssa. Vaimolla uusi ihastus jota tapailee ( eivät asu yhdessä ). Minulle miehelle jätettiin päävastuu kodin ja lasten monista asioista. Vaimo lähes 50 kymppinen viettää tällä hetkellä aikansa baareissa ehkä sitä todellista etsimässä. Mielenkiintoista huomata miten pullan tuoksuinen ihana perheenäiti ja hyvä vaimo voi tässä iässä täysin kilahtaa, ja jättää täysin kylmästi perheensä taakse ja keskittyy vaan uuden elämän rakentamiseen. Sanoisin että on itsekästä ja kylmää menoa.
Voihan se puolison läsnäolo ahdistaa monesta eri syystä, esim. jos puoliso on alistava, määräilijä tyyppi tai vastaavaa. Ei silloin oman itsen hoitaminen auta mitään. Jokainen varmasti tuntee joskus olonsa ahdistuneeksi tiettyjen ihmisten seurassa eikä siinä ole välttämättä kyse siitä, että itsessä olisi vikaa. Oikea ahdistuneisuus on asia erikseen ja kuuluu sit ammattilaisten asiaksi lähtä analysoimaan...
"Ahdistukseen se ero ei muuten auta kuin hyvin hetkellisesti."
No ei tosiaan pidä paikkaansa. Jos puolison läsnäolo ahdistaa, syy siihen on parisuhteen vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutusta ei pysty yksin korjaamaan, ei vaikka kuinka haluaisi. Parisuhde toimii vain, jos sen molemmat osapuolet ovat suhteeseen tyytyväisiä. Parisuhde ei toimi ainakaan, jos vain toinen hoitaa lapset kodin, talouden, aivan kaiken, ja toinen senkun lusmuilee. Mietipä sitä miten voisi toimia? Tai tietenkin se toimii lusmun mielestä, muttei vastuunkantajan.
Itselläni helpotti ero suunnattomasti. Kyllä elämä maistuu paremmalle, kun ei ole energiasyöppöä puolisoa lähellä. Sama juttu myös teini-ikäisillä lapsilla, jotka toivoivat vanhempiensa eroa.
No ei se nyt noin mustavalkoista ole. Jos parisuhteessa loppuu kaikki, ei ole yhtään läheisyyttä, ei mitään ja vielä riitoja päälle niin se on paljon vakavampi asia kuin pelkkää arjesta pakoilua. Normaalin arjen kestää kyllä jokainen, mutta ei vuosikausien huonosti toimivaa parisuhdetta välttämättä. Perhearjenkin kestää paremmin jos parisuhteessa on jonkinlaista lämpöä ja läheisyyttä, mutta se vaatii molempien panoksen. Lisäksi parisuhteessa voi mennä moni muukin asia pieleen...on useammastakin asiasta kiinni pystyykö niitä asioita korjaamaan vai ei.