Moi :-) Tää aihe on "Yleistä mielenterveydestä"-palstallakin, mutta copypastata kirjoitukseni tännekin jos aihe kiinnostaa...
Mulla tuli joku aika sitten lääkärin C-lausunto postiluukusta potilaan omana kipaleena. Siinä diagnosoituna;
* F29 Tarkemmin määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö
* F89 Nuoruusiän kehitykselliset vaikeudet; riippuvat, epävakaat ja kypsymättömät piirteet
...Ja sokerina pohjalla silloin pikkumukulana tehty AS-diagnoosi :D Nykyoireet-kohdassa mainitaan "persoonallisuuden rajatilatasoinen hauraus. Mielialan vaihteluita, herkästi vaihteleva minäkäsitys ja siihen sidoksissa depressiiviset tuntemukset". Lisäksi mainitaan levottomuudesta, paniikista ja ahdistuneisuudesta. Mulla on taipumusta paniikkihäiriöön ja sos. tilanteiden pelkoon. Viimeksi tänään serkun valmistujaisjuhlissa...tärinää ja mahan takaperinvoltti kunnes rauhotuin, tosin pönötin hiljaa koko loppuajan.
Mietin vaan, että kuinkahan yleistä on Aspergerin ja epävakaan persoonallisuuden yhdistelmä, ja vieläpä kaltaisellani nuorella miehellä? Ja miksiköhän minua ei ole uskallettu suoraan diagnosoida borderlineksi? Onko asperger ja epävakaa jotenkin ristiriitainen kombinaatio? Asperger kaipaa turvallisuutta, vakautta ja tasapainoa mitä epävakaa ei voi tarjota. Epävakaa pomppii paikasta ja tunteesta toiseen. Aspergerkin yhdistettäneen enemmänkin eristäytyvään ja epäsosiaaliseen persoonallisuuteen ja epävakaus ADHD:hen? Olen kylläkin mielestäni epätyypillinen assi. Toisaalta kummatkin selittää yhtä voimakasta luonteenpiirrettäni eli herkkyyttä; http://www.hs.fi/elama/Herkkä saatetaan leimata häiriköksi testaa herkkyytesi HSn testissä /a1401249471173 (hyvä artikkeli ja testi). Tein muutama päivä sitten ja tulos taisi olla huimat 19 pojoa xD
Tiedän, että olen ehkä naurettavan analyyttinen, mutta mua muutenkin kiinnostaa psykologia ja persoonallisuushäiriöt, ja kiistatta omien taipumusteni takia. Mitä mieltä ootte tuosta yhdistelmästä, onko yhtään kyseisen yhdistelmän omistavia (ja oheisdiagnooseja), mitä väestöluokkaa olette, miten saavutatte tunteiden ja järjen tasapainon vai saavutattekokaan? Olisi mielenkiintoista saada vastauksia ja kannanottoja kyseiseen aiheeseen, googlettamalla kun ei kauheasti löytynyt.
Kiitos, olen puhunut :--)
Asperger ja epävakaa persoonallisuus?
34
5514
Vastaukset
- Itsetutkiskelija93
Toivottavasti ei ole liian vaikea aihe...
- epäilys
"Hän oli taiteellinen ja tunnollinen: kaunokirjoitusta harjoiteltaessa opettaja oli huolissaan siitä, että tyttö hermostui, jos kirjaimista ei tullut täydellisiä."
Tuo on lainaus artikkelista. En itse muista, kuten en paljon muutakaan elämästäni, mutta minulle on kerrottu, että ala-asteella pyyhin kaunokirjoitusvihkoa aina kyyneleet silmissä niin että sivut menivät rikki, koska mielestäni kirjaimet eivät vain onnistuneet.
Testistä sain 17.
Siinä mielessä ainakin olen erityisen herkkä, että minulle ei sovi lääkkeet, päihteet jne. Teetä vielä juon vaikka pitäisi kai sekin kofeiinin takia lopettaa. Kahvinjuonti oli katastrofi aikoinaan.
Olen aina hämärässä jos mahdollista, silmien valoherkkyyden takia ja olen tarkka vaatteiden kanssa siitä miltä ne tuntuvat. Ympäristö jossa on paljon virikkeitä, vie voimani totaalisesti. Siksi olenkin linnoittautunut kotiin.
En kuitenkaan kärsi sosiaalisista peloista, en vain oikein hallitse sosiaalista normistoa. Rohkeasti olen lähtenyt kokeilemaan kaikkea esimerkiksi työelämässä, kokeilujen päättyessä aina kuitenkin huonosti. Tämä on lopulta johtanut pidempi aikaiseen työttömyyteen ja syrjäytymiseen. Sama ihmissuhteissa, ei yhtään ystävää tai kaveria.
Nälkä tekee minusta hirviön :D läheiset sen onneksi tietävät ja sanovatkin, että nyt nopeasti syöt jotain, eihän sinua muuten kestä!
Rutiinit ja mieluisa tekeminen pitävät elämän ja mielen kasassa. Niistä poikkeaminen johtaa ahdistukseen ja sekoiluun. Tämän kun vielä läheisetkin oppisivat.
Mitään diagnoosia minulla ei ole. Ainakaan vielä vaikka vuosia on hoidettu mielenterveyspuolella. Keskivaikea masennus oli diagnoosi alunperin, mutta siitäkin paranin. - Itsetutkiskelija93
Aika tyypillistä AS-henkilöille tuo täydellisyyden tavoittelu tietynlaisen herkkyyden pohjalta, toisaalta tämä voi olla jo vaativan persoonallisuuden piirteitä. Ehkäpä aspergerejä ja epävakaita yhdistääkin tuo tietty herkkyys ympäristön virikkeille ja sen kautta tunteiden peilaaminen sisimpään. Tosiaan vaan tämä peilaus voi tapahtua eri lailla, asperger kokee ehkä ne asiapohjalta ja epävakaa tunteiden kautta, molemmat reaktiot voi johtaa eri johtopäätöksiin. Mutta mitäs jos on molemmat hyvin erilaisiksi mielletyt ominaisuudet päässä, mihin suuntaan intuitio vie?
Masennus on ikävä sairaus. Mukava kuulla jos joku "herkkis" on siitä parantunut :) - Aspergerinfo
Tunteiden peilaaminen sisimpään=itsetuhoisuus negatiivisten tunteiden kyseessäollessa. Eli jos as-henkilöä ei hyväksytä omana itsenään on vaarana itsetuhoinen käyttäytyminen, koska as-henkilö on äärimmäisen rauhaarakastava ja oikeudenmukainen, jos häntä kohdellaan asiallisesti ja oikeudenmukaisesti.Mikäli häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja väärin, hän kääntää helposti ulkoapäin tulevan vihamielisyyden itseensä.
Hyvä aloitus! Hyvä keskustelu. Toivottavasti viestini ei mene ihan ohi aiheen, mutta olen itsekin miettinyt, että mitä muita diagnooseja autisminkirjolaisilta yleisimmin löytyy. Minulla ei tosin ole noita aloittajan mainitsemia, tarkemmin sanottuna en tällä hetkellä omista mitään muita diagnooseja kuin erään autisminkirjon diagnoosin (joka ei ole asperger, mutta kuitenkin vastaavanlainen, en mielelläni mainitse sitä koska en ole juuri törmännyt muihin saman diagnoosin omistaviin ja tahdon pysyä anonyyminä).
Minulla on pelkoja sosiaalisissa tilanteissa ja pahimpina aikoina pelkkä ulkona oleminen tuottaa hirveää ahdistusta. Yleensäkin olen aika ahdistunut ihminen, olisi melkein helpompi sanoa mikä ei ahdista kuin mikä ahdistaa. :D Olen joskus edellisten opiskelujeni aikoihin keskustellut tästä terkkarin kanssa, olisin päässyt joihinkin tutkimuksiinkin ja saanut jotain lääkettä, mutta ahdistuksissani luovuin lisätutkimuksista. (Nonnih!) Lääkkeet eivät kuulemma olisi aiheuttaneet riippuvuutta, mutta en silti uskaltanut alkaa vetää mitään nappeja.
Tällä hetkellä yritän jotenkin saada kesäni kulumaan. Tarkoitus olisi päästä taas opiskelemaan. Minulla on vain yksi siedettävä ala mielessä, saa nähdä pääsenkö. Jos pääsen, niin kyllä se on sitten pakko ottaa nämä pelot ja ahdistukset puheeksi, eihän tästä muuten tule mitään. Jos taas en pääse, niin kotiin linnoittautuminen jatkukoon. : )
Oho, vähän kyllä poikkesi aiheesta.- Aloittajalle
"kuinkahan yleistä on Aspergerin ja epävakaan persoonallisuuden yhdistelmä, ja vieläpä kaltaisellani nuorella miehellä?"
Jos "aspergeri" on sinulle diagnosoitu jo lapsuudessa, onko sitä millään tavoin "hoidettu"?
Tulee mieleen ajatus, että vanhempien huomassa ja säännöllisen koulunkäynnin rytmittämänä "assi" saattaa hyvin selviytyä ongelmitta aikuisuuden kynnykselle. Sitten, kun pitäisi aloittaa itsenäinen elämä muiden ihmisten parissa, saattaa tulla juuri tuollaista persoonallisuuden sosiaalisesta kypsymättömyydestä johtuvaa oireilua, jonka psykiatri kirjaa paperille niin, kuin esitit: "persoonallisuuden rajatilatasoinen hauraus. Mielialan vaihteluita, herkästi vaihteleva minäkäsitys ja siihen sidoksissa depressiiviset tuntemukset"
Itselleni noin 25 vuoden iässä, jolloin Aspergerin oireyhtymän diagnoosia vielä ei edes ollut tarjolla, psykiatri kirjasi "a border line case". Myöhemmin sitten erilaisten terapioiden jälkeen tämä hylättiin ja tilalle tarjottiin (parantumattomaksi) "psyykkiseksi jäännöspatologiaksi" Aspergerin oireyhtymää.
Sain "herkkyystestistä" pisteitä 15/23, ja on minua joku terapeuttikin sanonut "herkäksi".- Itsetutkiskelija93
Kiitos vastauksista, tällä palstalla keskustelu tuntuu rullaavan :)
Mulla on asperger todettu 4-vuotiaana, sitä on "hoidettu" ja olin onnellinen erityislapsi koko ala-asteen ajan. Pyrittiin juuri turvallisuuteen ja rutiineihin. Koulussa pärjäsin kohtuuhyvin, ylä-asteella tuli tilapäiseksi jäänyt muutto toiselle paikkakunnalle, voimakas puberteetti, kiusaamista (sittemmin sain paniikkihäiriön) ja perheenkeskeiset ongelmat alkoi. Oli ongelmia kommunikaatiossa, asenteissa ja mielialoissa. Ehkä epävakaan persoonan siemenet kylvettiin silloin. Olen sittemmin yrittänyt kouluttautua, mutta mielenterveysongelmani ilmaantuivat esiin...
En sanoisi, että olisin ollut maailman helpoin kasvatettava. Jälkeenpäin ajateltuna melko jääräpäinen, herkkä ja muuttuva. Taipumus epävakaaseen persoonallisuuteen lienee siis ihan biologinen ja sidottu jotenkin tuohon aspergeriin, näitä kahta asiaa yhdistäneekin juuri tuo tietty herkkyys ja tunteilu. Ehkä minäkuvan epäonnistunut luonti ja synty epävakaiden olosuhteiden vallitessa assilla voi laukaista persoonallisuushäiriön kehittymisen? Olen samaa mieltä siitä, että tuo itsenäisen elämän aloitus voi olla as-henkilölle melko hankalaa (riippuen yksilöstä) ja tilanne voi johtaa mielenterveysongelmiin, kuten mun tapauksessa. Toivottavasti näitä tapauksia voi ehkäistä, mutta luulen toisaalta, että omalla kohdallakin se olisi lienyt jopa mahdotonta. Onneksi yhteiskunta tarjoaa apua as-henkilöille. En syytä rajatilahäiriöstäni mitään tai ketään, se on tullut elämän kautta, ehkä jo perimässä ja olen hyväksynyt sen osaksi itseäni! :)
Aika erikoista jos sinut on diagnosoitu "rajatapaukseksi" epävakaan persoonallisuuden alle ja myöhemmin diagnosoitu aspergeriksi. Ehkä näillä kahdella karikatyyrisellä diagnoosilla sitten on jotakin yhteistä, kuten mainitsemani herkkyys ja tunteilu. - Aloittajalle
Itsetutkiskelija93 kirjoitti:
Kiitos vastauksista, tällä palstalla keskustelu tuntuu rullaavan :)
Mulla on asperger todettu 4-vuotiaana, sitä on "hoidettu" ja olin onnellinen erityislapsi koko ala-asteen ajan. Pyrittiin juuri turvallisuuteen ja rutiineihin. Koulussa pärjäsin kohtuuhyvin, ylä-asteella tuli tilapäiseksi jäänyt muutto toiselle paikkakunnalle, voimakas puberteetti, kiusaamista (sittemmin sain paniikkihäiriön) ja perheenkeskeiset ongelmat alkoi. Oli ongelmia kommunikaatiossa, asenteissa ja mielialoissa. Ehkä epävakaan persoonan siemenet kylvettiin silloin. Olen sittemmin yrittänyt kouluttautua, mutta mielenterveysongelmani ilmaantuivat esiin...
En sanoisi, että olisin ollut maailman helpoin kasvatettava. Jälkeenpäin ajateltuna melko jääräpäinen, herkkä ja muuttuva. Taipumus epävakaaseen persoonallisuuteen lienee siis ihan biologinen ja sidottu jotenkin tuohon aspergeriin, näitä kahta asiaa yhdistäneekin juuri tuo tietty herkkyys ja tunteilu. Ehkä minäkuvan epäonnistunut luonti ja synty epävakaiden olosuhteiden vallitessa assilla voi laukaista persoonallisuushäiriön kehittymisen? Olen samaa mieltä siitä, että tuo itsenäisen elämän aloitus voi olla as-henkilölle melko hankalaa (riippuen yksilöstä) ja tilanne voi johtaa mielenterveysongelmiin, kuten mun tapauksessa. Toivottavasti näitä tapauksia voi ehkäistä, mutta luulen toisaalta, että omalla kohdallakin se olisi lienyt jopa mahdotonta. Onneksi yhteiskunta tarjoaa apua as-henkilöille. En syytä rajatilahäiriöstäni mitään tai ketään, se on tullut elämän kautta, ehkä jo perimässä ja olen hyväksynyt sen osaksi itseäni! :)
Aika erikoista jos sinut on diagnosoitu "rajatapaukseksi" epävakaan persoonallisuuden alle ja myöhemmin diagnosoitu aspergeriksi. Ehkä näillä kahdella karikatyyrisellä diagnoosilla sitten on jotakin yhteistä, kuten mainitsemani herkkyys ja tunteilu."Mulla on asperger todettu 4-vuotiaana, sitä on "hoidettu" ja olin onnellinen erityislapsi koko ala-asteen ajan. Pyrittiin juuri turvallisuuteen ja rutiineihin."
Minä loin itse omat rutiinini. Niihin ei tarvinnut ulkopuolisin avuin pyrkiä.
Jos lapsuus- ja kouluaikanani olisi ollut olemassa jonkinlaista "aspergerhoitoa", näin jälkeenpäin ajatellen sen olisi pitänyt olla sellaista psykososiaalisen kehityksen tukemista, mikä jollakin tavoin ehkä olisi korvannut sen, minkä "normaalit" lapset oppivat "siinä sivussa selkäytimellään" ollessaan tekemisissä muiden kanssa. Ehkä sellaisena "tukemisena" olisi voinut toimia jonkinlainen "ihmissuhteiden teorian" opetus. Siis olisi pyritty opettamaan älyllisen ymmärryksen kautta niitä sosiaalisia taitoja, jotka normaali-ihmiset oppivat tiedostamattomasti.
Toisaalta, kun ajattelen nykyaikaisen tieteellisen psykologian tilaa, saattaa olla niin, että edes vieläkään yhteiskunnassa ei ole sellaista tietoa ja osaamista, että esimerkiksi tuollainen kouluaine "Ihmissuhteiden teoria" olisi mahdollista toteuttaa vaikkapa yläasteella niin, että aspergereiksi diagnosoiduille se olisi pakollista. Pakollista sen pitäisi ilman muuta olla, sillä ainakaan minä en olisi sellaista vapaaehtoista ainetta valinnut.
Mielestäni Aspergerin oireyhtymän diagnoosi sellaisessa muodossa kuin se toistaiseksi vielä on ICD:ssä (ei siis missään tapauksessa "autisminkirjon" suuntaan muokattuna kuten DSM:ssä) pitäisi säilyttää siinä tarkoituksessa, että se olisi indikaatio "ihmissuhteiden teorian" pakolliseen erityisopetukseen koulussa, kunhan ensin yleinen ymmärrys kehittyy niin, että tuollainen opetus voitaisiin asiallisesti toteuttaa.
Oman "rajatilakauteni" (näin jälkeenpäin) ymmärrän lähinnä viivästyneeksi "psyykkiseksi murrosiäksi", sillä ei minulla teini-iässä ollut muuta kuin "fyysinen puberteetti". Psykiatri vain kirjoitti paperille, miltä asia hänen silmin ulkopuolelta näytti. - Itsetutkiskelija93
Aloittajalle kirjoitti:
"Mulla on asperger todettu 4-vuotiaana, sitä on "hoidettu" ja olin onnellinen erityislapsi koko ala-asteen ajan. Pyrittiin juuri turvallisuuteen ja rutiineihin."
Minä loin itse omat rutiinini. Niihin ei tarvinnut ulkopuolisin avuin pyrkiä.
Jos lapsuus- ja kouluaikanani olisi ollut olemassa jonkinlaista "aspergerhoitoa", näin jälkeenpäin ajatellen sen olisi pitänyt olla sellaista psykososiaalisen kehityksen tukemista, mikä jollakin tavoin ehkä olisi korvannut sen, minkä "normaalit" lapset oppivat "siinä sivussa selkäytimellään" ollessaan tekemisissä muiden kanssa. Ehkä sellaisena "tukemisena" olisi voinut toimia jonkinlainen "ihmissuhteiden teorian" opetus. Siis olisi pyritty opettamaan älyllisen ymmärryksen kautta niitä sosiaalisia taitoja, jotka normaali-ihmiset oppivat tiedostamattomasti.
Toisaalta, kun ajattelen nykyaikaisen tieteellisen psykologian tilaa, saattaa olla niin, että edes vieläkään yhteiskunnassa ei ole sellaista tietoa ja osaamista, että esimerkiksi tuollainen kouluaine "Ihmissuhteiden teoria" olisi mahdollista toteuttaa vaikkapa yläasteella niin, että aspergereiksi diagnosoiduille se olisi pakollista. Pakollista sen pitäisi ilman muuta olla, sillä ainakaan minä en olisi sellaista vapaaehtoista ainetta valinnut.
Mielestäni Aspergerin oireyhtymän diagnoosi sellaisessa muodossa kuin se toistaiseksi vielä on ICD:ssä (ei siis missään tapauksessa "autisminkirjon" suuntaan muokattuna kuten DSM:ssä) pitäisi säilyttää siinä tarkoituksessa, että se olisi indikaatio "ihmissuhteiden teorian" pakolliseen erityisopetukseen koulussa, kunhan ensin yleinen ymmärrys kehittyy niin, että tuollainen opetus voitaisiin asiallisesti toteuttaa.
Oman "rajatilakauteni" (näin jälkeenpäin) ymmärrän lähinnä viivästyneeksi "psyykkiseksi murrosiäksi", sillä ei minulla teini-iässä ollut muuta kuin "fyysinen puberteetti". Psykiatri vain kirjoitti paperille, miltä asia hänen silmin ulkopuolelta näytti.Toiset assit ovatkin luonteeltaan synnynnäisesti tarkkoja ja pitävät rutiineista. Tietynlaiset jatkumot ja järjestelmällisyyshän on lueteltu stereotyyppiselle assille mieluisiksi asioiksi, meitä on kuitenkin erilaisia...;)
Mua aina häiritsi tuo kommunikaatioon ja tunteiden lukemiseen liittyvä pakonomainen opettelu koska koin sen olevan turhaa. Olen ottanut aina oikeastaan loukkauksena jos minua pidetään "tunneköyhänä" sillä mielestäni olen ollut aina hyvä ja liiankin tarkka siitä missä tunneilmastossa olen kullakin hetkellä, psykologit ovat maininneet, että kuljen aina "tuntosarvet pystyssä". Monelle assille rivien välistä lukeminen on hankalaa ja asiapitoisuuteen tähtääminen luonnollista, joten kommunikointi eleiden ja intuition varassa jää ohueksi. Assit kuten nentitkin on kuitenkin eri persoonia, joilla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Ehkä asseja tulisi kannustaa vähentämään asioiden älyllistämistä ja liikuttava tunnelukutaidon suuntaan? Mahdollisessa koulutuksessa tulisi toki kannustaa tähän.
Ehkä sullakin tuo mainitsemasi "rajatilakausi" tuli itsenäistymisen aikana? Voidaanko tässä yhteydessä tapahtuva assin tunteiden oireilu tulkita tilapäisesti esimerkiksi juuri rajatilakäytöksenä ja epävakaana persoonallisuushäiriönä? - välihuomautus
Itsetutkiskelija93 kirjoitti:
Toiset assit ovatkin luonteeltaan synnynnäisesti tarkkoja ja pitävät rutiineista. Tietynlaiset jatkumot ja järjestelmällisyyshän on lueteltu stereotyyppiselle assille mieluisiksi asioiksi, meitä on kuitenkin erilaisia...;)
Mua aina häiritsi tuo kommunikaatioon ja tunteiden lukemiseen liittyvä pakonomainen opettelu koska koin sen olevan turhaa. Olen ottanut aina oikeastaan loukkauksena jos minua pidetään "tunneköyhänä" sillä mielestäni olen ollut aina hyvä ja liiankin tarkka siitä missä tunneilmastossa olen kullakin hetkellä, psykologit ovat maininneet, että kuljen aina "tuntosarvet pystyssä". Monelle assille rivien välistä lukeminen on hankalaa ja asiapitoisuuteen tähtääminen luonnollista, joten kommunikointi eleiden ja intuition varassa jää ohueksi. Assit kuten nentitkin on kuitenkin eri persoonia, joilla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Ehkä asseja tulisi kannustaa vähentämään asioiden älyllistämistä ja liikuttava tunnelukutaidon suuntaan? Mahdollisessa koulutuksessa tulisi toki kannustaa tähän.
Ehkä sullakin tuo mainitsemasi "rajatilakausi" tuli itsenäistymisen aikana? Voidaanko tässä yhteydessä tapahtuva assin tunteiden oireilu tulkita tilapäisesti esimerkiksi juuri rajatilakäytöksenä ja epävakaana persoonallisuushäiriönä?"Ehkä asseja tulisi kannustaa vähentämään asioiden älyllistämistä ja liikuttava tunnelukutaidon suuntaan? Mahdollisessa koulutuksessa tulisi toki kannustaa tähän."
Yleisesti ottaen tuo taitaisi olla suunnilleen yhtä järkevää kuin jalkansa menettäneen kannustaminen kävelemään. Olennaista Aspergerin oireyhtymässä lienee nimenomaan keskimääräistä alempi kyky "tunteiden lukemiseen". Voi olla, että on joitakuita ympäristön älyllisen hahmottamisen sijaan tunteisiin perustaen sosiaalisesti suuntautuvia "hyvätasoisia autisteja", joilla tuollainen "kannustaminen" saattaa toimia. - Aspergerinfo
välihuomautus kirjoitti:
"Ehkä asseja tulisi kannustaa vähentämään asioiden älyllistämistä ja liikuttava tunnelukutaidon suuntaan? Mahdollisessa koulutuksessa tulisi toki kannustaa tähän."
Yleisesti ottaen tuo taitaisi olla suunnilleen yhtä järkevää kuin jalkansa menettäneen kannustaminen kävelemään. Olennaista Aspergerin oireyhtymässä lienee nimenomaan keskimääräistä alempi kyky "tunteiden lukemiseen". Voi olla, että on joitakuita ympäristön älyllisen hahmottamisen sijaan tunteisiin perustaen sosiaalisesti suuntautuvia "hyvätasoisia autisteja", joilla tuollainen "kannustaminen" saattaa toimia.Minulle ainakaa ei mikään pakkopullansyöttö onnistu. Miksi minua tulisi kouluttaa johonkin sellaiseen jonka jo myötäsyntyisesti osaan? Maailman on sen verran sairas, ettei täällä juurikaan kannnata tunteitaan ilmaista, vielä vähemmän niitä opetella jonkin koulutuksen avulla käyttämään.Nykymaailmassa eivät pärjää kuin tunteettomat ihmisvihaajat, mikä tosin sotii omia periaatteitani vastaan täydellisen kokonaisvaltaisesti, siksipä erittäin vihattu olenkin kai. Siksi, koska erittäin tunteellisena henkilönä, minun on ollut PAKKO jättää tämä rakastettava assiominaisuus taka-alalle joissakin tilanteissa. Vanhemmiltani voi kysyä, millainen olin lapsena. Nykyisinkin tekee todella pahaa pyrkiä olemaan jotain sellaista mitä ei oikeasti luonnostaan ole, mutta muuten ei selviä hengissä tästä narsistisuutta palvovasta ***********yhteiskunnasta. Sisimmässäni kuitenkin olen aina sitä, mitä alunalkaenkin olen ollut. Tuo ulkokuorisuus otetaan käyttöön vain tilanteissa, joista ei muuten selviytyisi ja jossa on välttämätöntä yritellä pysyä hengissä.
- Inger Ting
Aspergerinfo kirjoitti:
Minulle ainakaa ei mikään pakkopullansyöttö onnistu. Miksi minua tulisi kouluttaa johonkin sellaiseen jonka jo myötäsyntyisesti osaan? Maailman on sen verran sairas, ettei täällä juurikaan kannnata tunteitaan ilmaista, vielä vähemmän niitä opetella jonkin koulutuksen avulla käyttämään.Nykymaailmassa eivät pärjää kuin tunteettomat ihmisvihaajat, mikä tosin sotii omia periaatteitani vastaan täydellisen kokonaisvaltaisesti, siksipä erittäin vihattu olenkin kai. Siksi, koska erittäin tunteellisena henkilönä, minun on ollut PAKKO jättää tämä rakastettava assiominaisuus taka-alalle joissakin tilanteissa. Vanhemmiltani voi kysyä, millainen olin lapsena. Nykyisinkin tekee todella pahaa pyrkiä olemaan jotain sellaista mitä ei oikeasti luonnostaan ole, mutta muuten ei selviä hengissä tästä narsistisuutta palvovasta ***********yhteiskunnasta. Sisimmässäni kuitenkin olen aina sitä, mitä alunalkaenkin olen ollut. Tuo ulkokuorisuus otetaan käyttöön vain tilanteissa, joista ei muuten selviytyisi ja jossa on välttämätöntä yritellä pysyä hengissä.
Ei yhteiskunta palvo narsistisuutta vaan se sosiopaattiklikki joka yrittää manipuloida maailman omaan tahtoonsa, oli ne sitten anarkisteja tai byrokraatteja. Onnistuuko ne tai ei riippuu taas kuinka kerhoilijat suhtautuu moiseen, heitetäänkö muutama sosiopaatti susille vai yritetäänkö löytää asiasta hyötyä omalle klikille.
- mahdollista13
Ehkäpä sinulle on aikoinaan diagnosoitu asperger väärin perustein ,voihan olla että olet ollut vain tavallista herkempi ja syrjäänvetäytyvämpi persoona jolle on kehittynyt rajatilainen persoonallisuushäiriö.
- Itsetutkiskelija93
90-luvulla aspergerin tutkiminen Suomessa taisi olla vielä aika lapsenkengissä, ja mahdollisia vääriä diagnooseja ja johtopäätöksiä on varmaan tehty. Myöhemmin taas ADHD:stä syntyi nimike lapsen kurittomuudelle ja levottomuudelle, itse asiassa olinkin pikemmin juuri sellainen...Joskus epäilinkin as-diagnoosin oikeellisuutta omalla kohdallani, lapsena sanottiin että täytän kriteerit, nuorena musta ei enää uskottu aspergeria. En taida ollakaan mikään tyypillinen assi :) Tosin allekirjoitan aspergerin piirteistä muutamia omalla kohdallani. Varsinaista epävakaan persoonallisuuden diagnoosiahan mulla ei ole, mutta siihen viitataan tuolla rajatilahauraudella ja persoonan epävakaudella. En kyllä koe olevani tyypillinen tapaus epävakaidenkaan joukossa...
- epäilys
Itse en tunnista epävakaita ominaisuuksia itsessäni oikeastaan muuten kuin erittäin stressaavissa tilanteissa. Esimerkiksi koulukiusaamiseen olen tyttönä poikkeuksellisesti reakoinut fyysisesti puolustautumalla, mikä oli hyvä koska kiusaaminen myös loppui siten nopeasti. Myös pitkään jatkuva ristiriitatilanne johtaa sellaiseen tunneryöppyyn, jota en hallitse ja alan käyttäytyä kuin teini. Esimerkiksi paiskon kaappien ja huoneiden ovia, jotta saan purettua sen tunneryöpyn pois. Huudan myös kuin heikkopäinen. Käytös jälkeen päin hävettää vaikka tuntuukin, että minut on ajettu siihen tilaan. Välillä taas sulkeudun riitatilanteessa aivan täysin. En pysty tekemään yhtään mitään, korkeintaan sen verran päästämään sanoja suusta, että kerron olevani kokonaisvaltaisasti lamaantunut. Jäädyn aivan täysin paikoilleen.
Tunnen noiden aina tulevan ja pelkään niitä. Yritän välttää tilannetta puolustautumalla turhan rajusti. Mikä siis johtuu vain ja ainoastaan tulevan tilanteen pelosta. Tässä onkin sitten ongelma, koska tuo äärimmäinen puolustautuminen nimenomaan saa toisen hyökkäämään entistä rajummin. Olen yrittänyt opetella uusia toimintatapoja, mutta niiden käyttäminen väsyneenä ja stressaantuneena on haasteellista.
Muuten olen todella tasainen ja passiivinen. Ainakin ulospäin. Jos vain saan olla rauhassa omassa maailmassani. Minulla on erittäin rikas sisäinen maailma, enkä koe tylsistymisen tunnetta ikinä, vaikka muiden mielestä olen varmasti tylsin ihminen ikinä ;)
Muistan, että itse aloin jossain vaiheessa kovasti kuvittelemaan miltä muista tuntuu. Kävin ikään kuin näytelmiä päässäni läpi tilanteista ja yritin tuntea sitä mitä toinen tuntee. Onko tuo sitten toisten tunteiden "älyllistä" ymmärtämistä? Kun ei siihen luonnostaan pysty niin yrittää jotenkin sitä opetella?
Omista tunteista olen aina ollut aika hukassa. Sisälläni on aika tasapaksua. Kärsin kai ainakin jossain määrin aleksitymiasta. Aiemmin kärsin myös dissosiaatiosta, jonka synnylle ei löydetty mitään syytä elämästäni. Luulin 30-vuotiaaksi asti sen olevan täysin normaalia, kunnes törmäsin siihen käsitteenä ja sitten sitä käsiteltiinkin terapiassani.
En tiedä mistä nämä kaikki ongelmani kertovat. Ei sitä ole ammattilaisetkaan saaneet selville. En kai sovi oikein mihinkään luokitukseen.- Itsetutkiskelija93
Tuon stressikäyttäytymisesi perusteella voitaisiin jopa epäillä pientä epävakautta. Monesti epävakaan tunnepurkauksiin kuuluu aggressiivisuus. Koet, että sinut on ajettu siihen tilaan, niin monesti rajatilatyyppikin kokee, ja samaan tapaan ehkä pyrit puolustamaan herkkää sisintäsi. Toisaalta kerrot satunnaisesti lamautuvasi riitatilanteessa, ainakin mä olen oppinut reagoimaan noin mikä taas on ehkä monelle assille tuttu piirre. Ehkä kannattaisi opetella joku kultainen keskitie noiden välillä? Aika monet assit varmaan pyrkii tuohon tunteiden älylliseen ymmärtämiseen...Epävakailla on taas taipumus ylianalysoida ja ylireagoida tunnesignaaleihin, joten sikäli voi syntyä vääriä tulkintoja myös heillä. Dissosioiminen on yleistä rajatilatyypeillä, mutta ehkä se voi tietyissä tilanteissa kuulua myös autismin kirjon ominaisuuksiin. Aleksitymiasta en ole oikein kuullutkaan...
"En tiedä mistä nämä kaikki ongelmani kertovat. Ei sitä ole ammattilaisetkaan saaneet selville. En kai sovi oikein mihinkään luokitukseen."
En mäkään koe aina olevani tyyppillinen assi tai klassinen epävakaa :) "Ongelmiesi" perusteella vaikuttanet vain herkältä as-henkilöltä. - epäilys
Itsetutkiskelija93 kirjoitti:
Tuon stressikäyttäytymisesi perusteella voitaisiin jopa epäillä pientä epävakautta. Monesti epävakaan tunnepurkauksiin kuuluu aggressiivisuus. Koet, että sinut on ajettu siihen tilaan, niin monesti rajatilatyyppikin kokee, ja samaan tapaan ehkä pyrit puolustamaan herkkää sisintäsi. Toisaalta kerrot satunnaisesti lamautuvasi riitatilanteessa, ainakin mä olen oppinut reagoimaan noin mikä taas on ehkä monelle assille tuttu piirre. Ehkä kannattaisi opetella joku kultainen keskitie noiden välillä? Aika monet assit varmaan pyrkii tuohon tunteiden älylliseen ymmärtämiseen...Epävakailla on taas taipumus ylianalysoida ja ylireagoida tunnesignaaleihin, joten sikäli voi syntyä vääriä tulkintoja myös heillä. Dissosioiminen on yleistä rajatilatyypeillä, mutta ehkä se voi tietyissä tilanteissa kuulua myös autismin kirjon ominaisuuksiin. Aleksitymiasta en ole oikein kuullutkaan...
"En tiedä mistä nämä kaikki ongelmani kertovat. Ei sitä ole ammattilaisetkaan saaneet selville. En kai sovi oikein mihinkään luokitukseen."
En mäkään koe aina olevani tyyppillinen assi tai klassinen epävakaa :) "Ongelmiesi" perusteella vaikuttanet vain herkältä as-henkilöltä.Sen verran tarkennan tuota, kun tunnen että minut olisi ajettu siihen. Noissa tilanteissa on siis kyse sellaisesta, että toinen aivan tarkoituksella ärsyttää, ärsyttää ja ärsyttää. Pysyn pitkään aivan rauhallisena, pyydän toista lopettamaan ja yritän jopa poistua tilanteesta, mutta toinen ei anna. Minusta ainakin tuntuu, että siinä saisi olla itse Buddha, jottei hermostuisi. Ongelmana minun kohdalla vain on, että tarpeeksi kun tökitään, niin menetän aivan totaalisesti hermon. Ja toinen tietää tämän.
Tuo käytökseni on onneksi erittäin harvinaista, mutta silti.
- analysaattori AS
Miksi siirsit mielenterveyspuolelta epävakaata pers.häiriötä koskevan keskustelun tänne? Tämä on autismipalsta, jossa olisi tarkoitus keskustella autisminkirjosta. Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että ennen 2000-lukua aspergerdiagnoosin saaneista useimmat ovat väärindiagnosoituja.
- Itsetutkiskelija93
Tarkoitukseni oli siis aloittaa keskustelua aspergerin ja epävakaan persoonallisuushäiriön yhdistelmästä sekä mahdollisista muista persoonallisuuden/mielenterveyden häiriöistä autismin kirjolaisilla. Itse koin aiheen tärkeäksi koska missään foorumeilla ei ole asiasta juuri puhuttu eikä lääketieteellisiäkään lähteitä asiasta juuri löytynyt.
Ja näyttää, että asiallista keskustelua tällä palstalla on syntynyt, kiitos siitä :) Puhuttiinpa juuri siitäkin, että nuorena aikuisena itsenäistymisen yhteydessä tapahtuvat voimakkaat muutokset voi aiheuttaa vielä kehittymättömän persoonan tavallista suurempaa häilyvyyttä as-henkilöillä. Ehkä täten asseilla on tietynlainen herkkyys "sairastua" persoonallisuushäiriöön? Samoin ristiriidoissa ja stressikäytöksessä asseilla ja epävakailla voi olla yhteneviä piirteitä... - Mikä voisi olla syy
Itsetutkiskelija93 kirjoitti:
Tarkoitukseni oli siis aloittaa keskustelua aspergerin ja epävakaan persoonallisuushäiriön yhdistelmästä sekä mahdollisista muista persoonallisuuden/mielenterveyden häiriöistä autismin kirjolaisilla. Itse koin aiheen tärkeäksi koska missään foorumeilla ei ole asiasta juuri puhuttu eikä lääketieteellisiäkään lähteitä asiasta juuri löytynyt.
Ja näyttää, että asiallista keskustelua tällä palstalla on syntynyt, kiitos siitä :) Puhuttiinpa juuri siitäkin, että nuorena aikuisena itsenäistymisen yhteydessä tapahtuvat voimakkaat muutokset voi aiheuttaa vielä kehittymättömän persoonan tavallista suurempaa häilyvyyttä as-henkilöillä. Ehkä täten asseilla on tietynlainen herkkyys "sairastua" persoonallisuushäiriöön? Samoin ristiriidoissa ja stressikäytöksessä asseilla ja epävakailla voi olla yhteneviä piirteitä...Nuori tyttö 18 v. Sievä ja herttainen. Jossain suhteissa hyvin lapsenomainen ja ulkona arjen yleistiedoista. Pari hyvää ystävää. Koulut vaihtuneet ja jääneet kesken. Ei kovin päämäärähakuinen. Työharjoittelu meni pieleen, kun sairastui eikä osannut toimia ilmoitustilanteessa työnantajalle kokemusten puuttuessa.
Joskus käy esim. , kun olemme vaikkapa kaupungilla "ihmisten ilmoilla" siis, että ilman tunnistettavaa syytä menee puhumattomaksi mutismi-tilaan ja samalla jähmettyy fyysisesti paikoilleen eikä suostu ystävällisestäkään kehotuksesta siirtymään senttiäkään, vaikka olisi hieman hankalassa silmiin pistävässä paikassa seisomassa.
Silloin pitäisi kai vain jättää rauhaan ja lähteä pois, mutta tuntuu pahalta näin läheisen tehdä sitäkään, kun nuori tyttö on aivan avuttoman oloisena yksin, vaikkakin myrtsinä ja tuppisuuna. Tilanteessa ei toisen kannalta liity mitään riitaa, mutta mistä lienee neitonen mykistynyt?
Onko ymmärrystä, mistä voi olla kysymys? - Itsetutkiskelija93
Mikä voisi olla syy kirjoitti:
Nuori tyttö 18 v. Sievä ja herttainen. Jossain suhteissa hyvin lapsenomainen ja ulkona arjen yleistiedoista. Pari hyvää ystävää. Koulut vaihtuneet ja jääneet kesken. Ei kovin päämäärähakuinen. Työharjoittelu meni pieleen, kun sairastui eikä osannut toimia ilmoitustilanteessa työnantajalle kokemusten puuttuessa.
Joskus käy esim. , kun olemme vaikkapa kaupungilla "ihmisten ilmoilla" siis, että ilman tunnistettavaa syytä menee puhumattomaksi mutismi-tilaan ja samalla jähmettyy fyysisesti paikoilleen eikä suostu ystävällisestäkään kehotuksesta siirtymään senttiäkään, vaikka olisi hieman hankalassa silmiin pistävässä paikassa seisomassa.
Silloin pitäisi kai vain jättää rauhaan ja lähteä pois, mutta tuntuu pahalta näin läheisen tehdä sitäkään, kun nuori tyttö on aivan avuttoman oloisena yksin, vaikkakin myrtsinä ja tuppisuuna. Tilanteessa ei toisen kannalta liity mitään riitaa, mutta mistä lienee neitonen mykistynyt?
Onko ymmärrystä, mistä voi olla kysymys?En tiedä liittyykö toi aihe varsinaisesti tähän ketjuun, mutta jospa vastaan ystävällisesti :-)
Mainitsemasi lapsenomaisuus voi viitata autismin kirjoon...Tuo arjesta ulkona oleminen on yhteydessä syrjäytymiseen, itsekin olen periaatteessa syrjäytynyt yhteiskunnasta eikä mulla ole mitään arkirytmiä vaan elän vähän miten sattuu :D En ole myöskään kovin päämäärähakuinen, se on itselläni ainakin selkeästi kytköksissä rajatilaani. Tuo mainitsemasi lapsenomaisuus ja päämäärättömyys voi liittyä nimenomaan persoonallisen kehityksen keskeneräisyyteen, eikä se ole välttämättä niinkään huolestuttavaa :) Minäkin olen ikään kuin jäänyt kellumaan, vallitseva elämäntilanne johtaa helposti siihen. Sairastuiko tämä tyttö ihan fyysisesti tuon työharjoittelun aikana?
Hän siis jähmettyy julkisilla paikoilla ja menee mykäksi, se voi olla joku paniikkihäiriön oire. Tiedätkö onko hänellä agorafobiaa (torikammo)? Autistinen ihminen voi myös reagoida monella lailla herkästi ympäristöönsä, jos kokee vaikka liiallisen hälinän ja vilskeen painostavana. Oletko yrittänyt jutella hänen kanssaan jälkeenpäin asiasta? Vaikealta ja kiusalliselta varmaan tuntuu tuollainen tilanne enkä osaisi varmaan itsekään tehdä mitään jos henkilöön ei saa kontaktia. Suosittelisin, että koitat puhua hänen kanssaan asiasta ja mahdollisesti käymään psykologilla :)
- katkera
ööh no mu mielest ne psykologit on enite pimahtaneit totta vitus kantsii nyrkil pamauttaa jos on uhkan joutuu kiusaamise uhriks et antaa niie vaa diagnosoida sano niille et diagnosoi ittesä helvettiin xD
mulki on epävakaus mut oon iha perus tasapainone ihmine mitä ny mua hakattiin 15v lapsuuden kodis ja on tehty muutaki pahempaa väkivaltaa ni siihe nähde oon aivan vitun tasapainone :D et elän aika perus nään joku 7x vkos suuripiirtei jotai kaverii tuttui , puolisoo jubailen netis no oon aika luova kyl et tykkään esteettisyydest mut ei se kai epävakaut oo. mut mun diagnoosi tehtiiki viikko sen jälkee ku mulle oli tehty törkee pahoinpitely yhe sekopää miehe kohalt jol oli joku ihme fetissi. mut taas ne kelas vissii et ois pitäny olla vaa iha naama hymys :DD voii luoja
mä oon huomannu et mitä enemmä niit typeryksii ja niie epäammattimaisuut välttelee , sen paremmi menee, eikä vaa omal kohal Kappas, mulla samat: Asperger, epävakaa persoona ja niihin liittyvinä piirteinä ollut noin ½ diagnoosikriteereistä: riippuva, estynyt, huomionhakuinen (näitä kolmea usein samanaikaisesti) ja myös psykoosisairaus ym. mielen ja kehon vaivaa.
Lainaus viestiketjun aloittajalta:
* F29 Tarkemmin määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö
* F89 Nuoruusiän kehitykselliset vaikeudet; riippuvat, epävakaat ja kypsymättömät piirteet
...Ja sokerina pohjalla silloin pikkumukulana tehty AS-diagnoosi :D Nykyoireet-kohdassa mainitaan "persoonallisuuden rajatilatasoinen hauraus...
Mää koen itseni myös epätavalliseksi aspergeriksi, koska epävakaana (kiusattuna, huonosti ikäryhmääni sopeutuvana ym, 10 v.->) tuntuu niin erilaiselta kuin aspergerina. Mää oon kaveerannu monen aspergerin ja erään autistin kanssa lapsena. He vaikuttavat vielä nykyisinkin terveluonteisilta, kuin olivat lapsina. Mulla tuo rajatila vaikutti siihen, että olisin halunnut olla kaikkien kaveri, olla kovempi ja vaihteleva luonne, mutta kuitenkin jatkaa lapsuudeni harrastuksia ja hyvien ystävieni kanssa oloa. Nämä asiat mää menetin 10-13-vuotiaana, johon liittyi mulle isoin ja mahdoton elämänmuutos (kuin vaatimuk- sena aikuistua). Näiden tapahtumien seurauksina en ihmettele myöhempää psykoosisairauteeni vajoamista. Kaikenmoinen toimintakykyni kärsi 10-50% nuoruusiälläni.
Nuoruusaikana en puhunut ongelmistani, koska olin siis epävakaa ja eristäytynyt luonne. Nyt olen parantumassa ongelmistani (otin asiani vihdoin puheeksi 3kk sitten, käyn psykiatrilla ja minulla on nyt paljon tavoitteita jatkoelämääni) Olen kokenut monenlaista ja ajattelen, että olen velvollinen psykiatrin uralle tai tekemään sellaista avun- ja tuenantotyötä edes omalla vapaa-ajallani. Jospa olen tarkkasilmäinen havaitsemaan kokemuksellani oireita, joiden vuoksi johdattelisin ihmisiä kertomaan ongelmistaan ajoissa eikä myöhään.
Olen nykyisinkin lapsenomainen erityisesti perheeni luona ja minulla on harrastuksia lapsuudestani asti, joita juuri kukaan muu ei tällä, 19 v. iällä, enää harrasta. Esimerkkinä pulkkalla laskeminen rinteissä. Tykkäisin edelleen myös lapsuudeni pihaleikeistä, -peleistä ja toisaalta myös aikuisten asioista -porukassa, tai yksin tehtynä se, mikä ominpäin tehtynä onnistuu.
Mua kiinnostais kysyä, että onko täällä ihmisiä, joilla olisi ollut samoja mielenhäiriötä tai niihin johtaneita fyysisiä vaivoja?
Minulla ne ovat ärtyneen suolen oireyhtymä (toksisuus veressä), virtsavaivat, Raynaud´n valkosormisuus (helposti palelevat, ja hetkessä verenpunaiset sormet -mulla talviaikaan), alkava nivelreuma (ollut raajojen nivelten rahinaa, kankeutta, kyhmyjä ja kuumotusta), korkea kolesteroli ja akne naamassani. Lisäksi tietysti masennuksen ja ahdistuksen monet yleiset oireet.
Mun puolesta paranemisiin.
Kirjoitellaan taas.- epäilys
Mäenlaskeminen pulkalla on mitä mainiointa puuhaa!!!! Minä myös keinun ja pyörin noissa lasten karuselleissa mitä on leikkikentillä. Mielestäni kaikkien aikuisten pitäisi tehdä niin! Onneksi on sentään nuo lapset mukana, niin minua ei pidetä ihan kahelina ^_^ Vähän oudoksi äidiksi kyllä tunnen itseni usein, kun olen niin täysillä lasten leikeissä mukana, muiden vanhempien vain räplätessä kännykkää leikkikentän laidalla. Rakastan myös huvipuistoja. Ja pelaan konsolipelejä.
Ja kyllä minua usein sanotaan lapselliseksi tai naiiviksi. Tosin nyt tässä iässä se alkaa vaihtumaan kuvaukseen "nuorekas" :D
Minulla on noita fyysisiä vaivoja, kuten paha akne vielä yli 30-vuotiaanakin. Roaccutania en uskalla lähteä kokeilemaan lääkeyliherkkyyden takia. Antibioottihoitoa siihen kokeiltiin ja sain siitä allergisen reaktion. Pitää siis elellä teininaamaisena.
Lisäksi suolistoni ei kestä ainakaan gluteenia, vaikka mitään syytä sille ei ole tutkimuksissa löytynyt. Mahdollisesti myös laktoosi on ongelma, mutta sitä suolisto kestää kuitekin paremmin, ainakin hapanmaitotuotteita. Kunhan ruokavalio on kunnossa, niin suoli toimii ajoitettuna kuin Sheldonilla :D
Nivelissä on kulumia ja luultavasti edessä on nivelrikko myöhemmällä iällä. Nivelet myös paukkuvat ja rutisevat kovasti. Liikunta tuo jonkun verran helpotusta tuohon. Sairastan myös Basedowin tautia, mutta se on tällä hetkellä onneksi lepotilassa.
Itse olen jostain syystä kerännyt aiemmin lähelleni hyvin aktiivisia, mutta outoja ihmisiä, ehkä ahdh tyyppisiä. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että kun itse olen totaalisen passiivinen ja jähmeä, niin he ovat saaneet minuun edes jotain liikettä ja elämää, muuten kun tuppaan eksymään vain oman pääkopan sisälle. He ovat myös tasapainottaneet liiallista järjestystä ja kaavamaisuutta. Olen oppinut heidän kauttaan vapaampaan ajatteluun.
Minussa on myös aika paljon neuroottisuutta, joka tosin on lieventynyt huomattavasti iän myötä. Etenkin järjestyksen suhteen olen neuroottinen. Lapsesta lähtien olen järjestellyt tavaroita, milloin minkäkin ominaisuuksien mukaan. Olen yrittänyt pari kertaa toimia siivoojan ammatissa, mutta se on mahdotonta minulle. Annettu aika ei mitenkään riitä, kun olen liiallisen tunnontarkka ja jään jumiin aivan merkityksettömiin kohtiin, tärkeämpien tehtävien kärsiessä siitä. Kotonakin kun alan siivoamaan, niin minulla menee siihen koko päivä, ihan pieneen perussiivoukseen. Siivoaminen on tosin yksi ahdistuksen tappovälineitäni. Siinä, kun voi uppoutua niiden yksityiskohtien hinkkaamiseen loputtomiin. Toinen "erityis"mielenkiinnonkohde ja ahdistuksen tappoväline ovat japanilaiset ristikot. Läheiset ovat välillä jopa kieltäneet niiden täyttämisen, kun uppoudun niihin liikaa :P
Minua tosiaan kohdellaan usein kuin lasta, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen niin lapsenomainen?
Olikohan tässä viestissä enää mitään päätä taikka häntää? Meni vähän sekavaksi ajatuksenjuoksuksi aasinsillasta aasinsiltaan. - Itsetutkiskelija93
"Mukava" kuulla, että on edes vähän kohtalotovereita :) Sinullakin on piirteissä riippuva kuten mullakin...
Etkö koe aspergerin ja epävakaan persoonallisuuden välillä ristiriitaa? Sanot, että koet olevasi epätyypillinen assi (niinkuin minäkin), ja rajatila on se mikä määrittää tunteet ja käyttäytymisen. "Epävakaana tuntuu niin erilaiselta kuin aspergerina", lienee totta, mutta esimerkiksi mulla nämä kaksi "roolia" vaihtelee lähinnä sen mukaan millä tuulella kulloinkin olen. Kerrot, että rajatilasi vaikutti siten, että halusit olla "kovempi ja vaihteleva luonne", hmm...kuulostaa jokseenkin tutulta, olen pyrkinyt vaihtelemaan keinotekoisesti tunteitani jos mua on raastanut rajatilaisille tyypillinen tyhjyyden tunne. Kirjoituksestasi saa sellaisen käsityksen, että sulla rajatilapersoonallisuus on puhjennut jo hieman aikaisempaan murrosiässä, eli kuitenkin tietynlaisen elämänmuutoksen laukaisemana. Tiedät ja muistatkin varmaan myös kuinka rankka kokemus psykoosi voi olla...
Sanot, että olit eristäytynyt luonne ja se ehkä kuuluu tuohon estyneisyyteen. Monella epävakaallahan on persoonallisuudessaan liitännäispiirteitä kuten vaativuus. Koet olevasi velvollinen auttamiseen ja tukemiseen ja mietit psykiatrin uraa, sepä hienoa! :) Mullakin on tullut ongelmieni myötä jonkunlainen herkkyys ympäristössä olevien ihmisten asioille, ja pyrin auttamaan ja tukemaan heitä parhaani mukaan.
Kyselit fyysisistä vaivoista...apua :D Mä olen reilusti ylipainoinen ja syyllistyn mässäilyyn ja herkutteluun erityisesti kotona surffaillessani netissä...mä epäilen, että mulla on ainakin kausittain BED-oireita. Mahani on aika kamalan näköinen (mulla on arpia vaikka olen mies) enkä kehtaa julkisilla paikoilla kulkea ilman paitaa, ajatuskin saa mut kauhistumaan :S Jos tänä kesänä nyt voisi käydä sentään uimassa jossain syrjäisellä metsäjärvellä kun lähtee maalle...Kolesterolistani en tiedä, mutta epäilen, että korkealla koska syön mitä sattuu. Verenpaine ainakin ennen oli korkealla, lienee nytkin ja välillä tunnen kuohuissani kun rupeaa sykkimään. Tuo mainitsemasi ärtyneen suolen oireyhtymä lienee yleistä mt-potilailla kuten monet vatsavaivat, itsekin kuulun niihin, jotka stressaa vatsallaan...
Että semmoista :-) - paukkuth951
Itsetutkiskelija93 kirjoitti:
"Mukava" kuulla, että on edes vähän kohtalotovereita :) Sinullakin on piirteissä riippuva kuten mullakin...
Etkö koe aspergerin ja epävakaan persoonallisuuden välillä ristiriitaa? Sanot, että koet olevasi epätyypillinen assi (niinkuin minäkin), ja rajatila on se mikä määrittää tunteet ja käyttäytymisen. "Epävakaana tuntuu niin erilaiselta kuin aspergerina", lienee totta, mutta esimerkiksi mulla nämä kaksi "roolia" vaihtelee lähinnä sen mukaan millä tuulella kulloinkin olen. Kerrot, että rajatilasi vaikutti siten, että halusit olla "kovempi ja vaihteleva luonne", hmm...kuulostaa jokseenkin tutulta, olen pyrkinyt vaihtelemaan keinotekoisesti tunteitani jos mua on raastanut rajatilaisille tyypillinen tyhjyyden tunne. Kirjoituksestasi saa sellaisen käsityksen, että sulla rajatilapersoonallisuus on puhjennut jo hieman aikaisempaan murrosiässä, eli kuitenkin tietynlaisen elämänmuutoksen laukaisemana. Tiedät ja muistatkin varmaan myös kuinka rankka kokemus psykoosi voi olla...
Sanot, että olit eristäytynyt luonne ja se ehkä kuuluu tuohon estyneisyyteen. Monella epävakaallahan on persoonallisuudessaan liitännäispiirteitä kuten vaativuus. Koet olevasi velvollinen auttamiseen ja tukemiseen ja mietit psykiatrin uraa, sepä hienoa! :) Mullakin on tullut ongelmieni myötä jonkunlainen herkkyys ympäristössä olevien ihmisten asioille, ja pyrin auttamaan ja tukemaan heitä parhaani mukaan.
Kyselit fyysisistä vaivoista...apua :D Mä olen reilusti ylipainoinen ja syyllistyn mässäilyyn ja herkutteluun erityisesti kotona surffaillessani netissä...mä epäilen, että mulla on ainakin kausittain BED-oireita. Mahani on aika kamalan näköinen (mulla on arpia vaikka olen mies) enkä kehtaa julkisilla paikoilla kulkea ilman paitaa, ajatuskin saa mut kauhistumaan :S Jos tänä kesänä nyt voisi käydä sentään uimassa jossain syrjäisellä metsäjärvellä kun lähtee maalle...Kolesterolistani en tiedä, mutta epäilen, että korkealla koska syön mitä sattuu. Verenpaine ainakin ennen oli korkealla, lienee nytkin ja välillä tunnen kuohuissani kun rupeaa sykkimään. Tuo mainitsemasi ärtyneen suolen oireyhtymä lienee yleistä mt-potilailla kuten monet vatsavaivat, itsekin kuulun niihin, jotka stressaa vatsallaan...
Että semmoista :-)Niin, myös mulla AS ja epävakaa luonne vaihtelevat toki tunnetilanteen mukaan. Niiden käyttäytymispiirteet tuntuivat vaihtelevan minulla eniten lapsuuteni lopulla ja nuoruusaikanani. Sellaiseen mulla liittyi olennaisesti kaverieni luonteen erilaisuus ja kouluissa nuorison painostus miehisyyteen. Perheeni ja menneiden ystävieni kanssa saatan taas olla sellainen kuin olin vielä 5-10v. sitten. Tämän jälkeen mielenterveyteni järkkyi. Minulla on mm. ollut tapana vahingoittaa itseäni salaa: piiskaamalla, tökkimällä terävillä ja mäenlaskun jälkeen olen, kuitenkin vain, mustelmilla.
Tänään olen makaillut vuoteessani, mutta liikkunut mieluusti, alkaneista nivelreumasta ja -rikoista huolimatta. Ne ja muut autoimmuunisairaudet eivät ole minulle vielä haitallisia. Kuitenkin olen huomannut jälkikäteen, että minulla on 2. tyypin diabetes ja keliakia 80% yleisoireiltaan. Ne uuvuttavat minua, enkä tiedä annetuista ravintosuunnitelmistani huolimatta, millä estäisin monenmoisen alavireityyseni.
Huomiona: lääkärini kertoi, että psykoosisairauteni yksi aiheuttaja on arvattavastikin nuo vatsaani keittäneet ruuat. transrasvoista toksiineja (morfiinia). Olen ollut kaikkiruokainen, ahmija, ruokaani säästelevä (herkut piiloon, syön parhaat lopuksi) ja salaa syönyt. Kuitenkin vatsavaivani ja minun muu epävakainen sääni ovat aiheuttaneet siis osaltaan mielenterveydeni koetukset, joihin ystävä- ja harrastuspiirieni menetys oli mulle "vika niitti".
Riippuva ja estynyt ihminen voi olla kait aspergerin omaperäisen käytöksen osa. Olen ymmärtänyt niistä kahdesta luonnepiirteistä minulle eräitä pitkäntähtäimen etuja. Ne liittyisivät tulevaisuudessa uusien sosiaalisten/avustustyön suhteiden etsimiseen. Niissä hyödyllisiä ovat mielestäni:
- omat tarpeet ovat tarvittaessa sivuseikka ja suomalainen vaatimattomuus
- osaa varautua menetyksiin ja Aspergeri osaa arvioida ihmisiä pitemmästi. (joka muuten olisi ehkä heikkous)
- omat, pitkänajan tavoiteet
-välttelee riitoja, on empaattinen ja harkitseva.
Loppuun: epävakaan luonne(häiriöni) piirteet vaikuttavat itselläni vielä vuosia. Sama on iskälläni. Minusta on mielekästä ja kypsää kuitenkin huomata omasta käytöksestäni epävakaan ja aspergerin samanlaisuus, vähitellen. Nimenomaan niin, jotta olisin ehjä. Tavoitteeni myös muun käytökseni osalta on tunnistaa sitä sanallisesti, ja muuntaen sen tunnetasolle, jotta maksaisin itseni takas yhteiskunnalle. "Tämä persoona ajattelee, että esim. 10 000€ per maksettu kouluvuoteni on maksu, jonka verottajat saavat tulevaisuudessa minun isänmaallisesta uratyöstäni takas." Meneekö yli?
Ainakaan en saa jatkossa eristäytyä pääni sisäisiin, eristäytyneisiin keskusteluihin, muuten purkaisin ne pian omalla pitkävihallani tai psykoosillani.
Niiden rinnalla aspergerluonteeni omaperäinen tai etäinen käytös eivät ole haitaksi kenellekään. Aion tulla ja ansaita melko tasapainoisen luonteeni, menneistä ja tulevista vaikeuksistani huolimatta. Totta kai, kun olen paranemassa, enkä juuri enää ahdistu ihmisten ilmoilla, niin hallitsen tunteenikin mukavasti. Olen ollut rajatilapersoonasta itsekseni pauhaava ja salailevaa. Käyttäytymiseni on ollut vaikeat vuoteni nyt ujosta lapsesta aina hypomaaniseen johtajaluonteeseen asti. Kummaa.
Lisäksi, kun olen epävakaasti vuoroin kovasti ihaillut, ja toisaalla, vähätellyt muita, niin minulla on vahvoja tunnekokemuksia molemmista. Niillä ja oman muistamieni häiriökäyttäytymisteni välttelyllä haluan parantua terveluonteiseksi. Koitan päästä eroon eristäytymisestäni, oppia lukemaan ihmisiä mm. soveliaan katsekontaktin opettelun lisäksi (olen tuijottanut mielenterveysongelmieni aikaan psykoottisesti kasvokkaisissa tilanteissa ja kävellessäni kadulla) ja hyvittää haitallisen käytökseni vielä toisille. Tämä onnistuu minulta samaten pitkän vihani ja ennakkoluuloni selättämällä. Joka tapauksessa mulla vielä kasvamisen paikka. Tulevien kokemuksieni osalta ym, kirjoittelemisiin!
- Pers.häiriötön
No niin. K.E. oli taas oikeassa. Aspalstalle kirjoittivat viime aikoina enää vain persoonallisuushäiriöiset nentit jotka ovat nyt siirtyneet tänne polkemaan autisminkirjolaisia. Siksipä Aspergerinfo olisikin jatkossa oikea paikka persoonallisuushäiriödiagnosoimattomille autisminkirjolaisille vaihtaa ajatuksia mm. vaikeuksistaan eri elämänalueilla.
- Aspergerinfo
Aidot assit kärsivät täysin eri ongelmista arjessa kuin persoonallisuushäiriöiset, sen vuoksi heitä hoidetaankin eri tavoin eri terveydenhuollon yksiköissä. Aspergerilla ja persoonallisuushäiriöisellä nentillä ei ole juurikaan mitään yhteistä. Asperger kuuluu autisminkirjoon, jolla esiintyy varsinaiseen autismiin kuuluvia ongelmia käytännöntasolla ja joita ei persoonallisuushäiriöisillä ilmene siinä mittakaavassa, että he tarvitsisivat minkään näköisiä tukitoimia autisminkirjoin ongelmiin.
- epäilys
Minneköhän minä kuulun, kun diagnoosina on vain masennus ja kovia vaikeuksia selvitä "normaalista" elämästä?
Ei ole tarkoitus "polkea" ketään, mietin vain mahdollisia syitä näille ongelmille ja ajattelin, että täällä saisi keskustella asiasta. - aikasempivastaaja
Masennuspalstalle? Tai trauma jos täällä semmosta onkaa ...
Ja sorry jos tulin polkemaa tänne jotai en kyl tietääkseni =D
tuost epävakaudest tuli viel mielee et must on outoa et mun läheiset ihmiset (perhe, ystävät, puoliso yms) on sitä mielt et diagnoosi menny päin vittua mut sit lekurit on saanu siit jonku päähänpinttymän enkä pääse traumaterapiaan vaikka on ollu törkee raiskaus, pahoinpitelyit yms minkä takii välil masentaa. Ei se ny kauhee ilonenkaa muisto oo.
Must sairaampaa on se et pitäs pyrkii tunteettomaks jotenki , vähän niinku ne empatiakyvyttömät psykoloogit-,-
Ja mustki aspegeris on ööö mikä se sana on.....ristiriitaa? nii epävakauden kanssa :D aspergeritha pyrkii semmosee tasasee elämää ilma muutoksii ni aika erikoista eiks ne sulje toisesa pois ? Kuka on diagnosoinu noi 2 sairautta samalle henkilölle? :D nimee kehii et tietää vältellä!
Mä ku kerroin vähä mu psykiatril noist välittäjäaineist yms nii se otti loparit seuraaval viikol :DD tais huomata ettei se osannu oikee duunia ku meinas määrää ADHDn ahdistuksee ketipinorii (joka laskee dopamiinii ja pahentaa ADHD tämän takiiii) hemmetti niie kans pitäkää puolianne älkääkä uskoko kaikkea vaa ottakaa itte selvää ! : )(sorry jos epäselvää tekstii en jaksa oikolukee)- epäilys
Masennuspalstalla tuskin osattaisiin vastata kysymyksiin mahdollisesta aspergerista tai siihen viittaavista asioista. Enkä muutenkaan tunne kuuluvani sinne, koska ne kliseet ja kuluneet masennusfraasit lähinnä ärsyttävät.
Paraninkin masennuksesta muutamaksi vuodeksi, kun ymmärsin olla armollisempi itselleni ja tajusin, että voin olla juuri sellainen kuin olen, enkä yritä tunkea itseäni johonkin tyhmään "normaalin" muottiin, josta seuraa vain pahoinvointia. Nyt masennus on palannut, kun elämässä on ollut paljon muita vastoinkäymisiä.
Itse en koe juuri tuon tasaisuuden takia olevani epävakaa. Eikä kyllä varmasti kukaan minua hoitanutkaan sitä minulle ehdottaisi, kun olen kuullut lähinnä kommenttia, että minulla on hyvin zeniläinen suhtautumistapa jne. Elämääni rytmittävät toistuvat rutiinit ja suunnitelmallisuus. Minulle pitää kaikista muutoksista ilmoittaa hyvissä ajoin. Jos minulle ehdotetaan jotain kuluvalle päivälle, saa varmasti vain hyvin torjuvan vastauksen. Suunnittelen aina kaikki kävelyreititkin etukäteen, koska en osaa vain mennä ilman päämäärää. Nämä edellä mainitut asiat tuottavat päänvaivaa läheisille. Ymmärrän, että nämä voivat olla hankalia asioita, jos itse pystyy menemään ja tekemään kaikkea tuosta noin vain ja sitten pitäisikin minun takia olla tarkka aikataulutettu suunnitelma valmiina. Olen kyllä yrittänyt mennä mukaan ilman tarkkoja päämääriä jne mutta sitten en ole yhtään pystynyt nauttimaan siitä, vaan olen tuntenut koko ajan ahdistusta. "Mennäänkö tuonne päin? Minne tästä pitäisi mennä? Missä me ollaan?" Ei voi muuta kuin todeta, että olisiko kannattanut miettiä tämä asia valmiiksi. Toisaalta taas, jotkut eivät kai pysty nauttimaan siitä suunnitelmallisuudesta, vaan saavat kiksinsä juuri "tuntemattomasta".
Ketipinorista voin sen sanoa, että sitä koitettiin minulle syöttää kerran unettomuuden takia, mutta sillä oli aivan järkyttävät vaikutukset. En voi muutenkaan ymmärtää, miksi unettomuuteen pitäisi syödä psyykelääkettä. - K.E.
epäilys kirjoitti:
Masennuspalstalla tuskin osattaisiin vastata kysymyksiin mahdollisesta aspergerista tai siihen viittaavista asioista. Enkä muutenkaan tunne kuuluvani sinne, koska ne kliseet ja kuluneet masennusfraasit lähinnä ärsyttävät.
Paraninkin masennuksesta muutamaksi vuodeksi, kun ymmärsin olla armollisempi itselleni ja tajusin, että voin olla juuri sellainen kuin olen, enkä yritä tunkea itseäni johonkin tyhmään "normaalin" muottiin, josta seuraa vain pahoinvointia. Nyt masennus on palannut, kun elämässä on ollut paljon muita vastoinkäymisiä.
Itse en koe juuri tuon tasaisuuden takia olevani epävakaa. Eikä kyllä varmasti kukaan minua hoitanutkaan sitä minulle ehdottaisi, kun olen kuullut lähinnä kommenttia, että minulla on hyvin zeniläinen suhtautumistapa jne. Elämääni rytmittävät toistuvat rutiinit ja suunnitelmallisuus. Minulle pitää kaikista muutoksista ilmoittaa hyvissä ajoin. Jos minulle ehdotetaan jotain kuluvalle päivälle, saa varmasti vain hyvin torjuvan vastauksen. Suunnittelen aina kaikki kävelyreititkin etukäteen, koska en osaa vain mennä ilman päämäärää. Nämä edellä mainitut asiat tuottavat päänvaivaa läheisille. Ymmärrän, että nämä voivat olla hankalia asioita, jos itse pystyy menemään ja tekemään kaikkea tuosta noin vain ja sitten pitäisikin minun takia olla tarkka aikataulutettu suunnitelma valmiina. Olen kyllä yrittänyt mennä mukaan ilman tarkkoja päämääriä jne mutta sitten en ole yhtään pystynyt nauttimaan siitä, vaan olen tuntenut koko ajan ahdistusta. "Mennäänkö tuonne päin? Minne tästä pitäisi mennä? Missä me ollaan?" Ei voi muuta kuin todeta, että olisiko kannattanut miettiä tämä asia valmiiksi. Toisaalta taas, jotkut eivät kai pysty nauttimaan siitä suunnitelmallisuudesta, vaan saavat kiksinsä juuri "tuntemattomasta".
Ketipinorista voin sen sanoa, että sitä koitettiin minulle syöttää kerran unettomuuden takia, mutta sillä oli aivan järkyttävät vaikutukset. En voi muutenkaan ymmärtää, miksi unettomuuteen pitäisi syödä psyykelääkettä."Minulle pitää kaikista muutoksista ilmoittaa hyvissä ajoin. Jos minulle ehdotetaan jotain kuluvalle päivälle, saa varmasti vain hyvin torjuvan vastauksen."
Tästä olen julkisen terveydenhuollon palveluja käyttäessäni juuri puhunut henkilökunnalle. Siitä, kuinka ehdottoman tärkeää on saada etukäteen tietää jos esim. hoitaja vaihtuu tai mitä asioita seuraavassa palaverissa on tarkoitus tarkalleenottaen käsitellä. Tätä ei millään suostuta ymmärtämään, että tällainen etukäteistieto auttaisi hyvin paljon jo muutenkin epävarmuutta sosiaalisissa tilanteissa kokevaa autisminkirjolaista. Auttaisi vuorovaikutustapahtuman onnistumisessa. Näin pienestä voi olla kiinni monet asiat, mitä ei-asperger ei jostain syytä mitenkään voi ymmärtää.
- hkotfköö
Aikaisempivastaajalle.
Minulla on semmonen kokemus, että yleensä jos menee jotakin konkreettisesti rankempia elämänkokemuksia jonnekin kertomaan, niin olo siitä henkisesti vain pahenee kuuntelijan epäempattisauuden vuoksi. Ja jos kertoo kymmenelle ihmiselle, niin olo on sitten jo kymmen kertaa huonompi. - fhr4a-np
Jos Amanda kadulla satunnaisesti vastaantullutta itselleen ennestään tuntematonta Berteliä tarttuu hihasta ja rupeaa hymyillen ja hihitellen selostamaan, miten hänen päänsä meni sekaisin Lidokaiinin hengittämisestä, ja Bertel sitten päätään puistellen häipyy lausahtaen "pöhkö", ei se suinkaan ole osoitus Bertelin empatiakyvyttömyydestä vaan Amandan asiattomasta tunneviestinnästä. Jos haluaa kertoa jollekulle "rankoista kokemuksista", järkevintä on etsiä itselleen psykoterapeutti eikä ruveta asioitaan selostamaan satunnaisille vastaantulijoille.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persut romahti Haapaveellä, kiitos Ilkka!
Persut saivat historiallisen tappion haapaveellä! Kiitos Ilkka!871959- 821780
- 511410
Nyt tiedän
Että joku on lahjonut jonkun tai olemme idiootteja. Nuo kokkareiden päsmärit tuli valituksi valtuustoon. Onnea vaan kai471357- 1461328
Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
"Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I481252Oletko ymmärtänyt
Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?1141108Kepun hegemonia jatkumassa vankkana Puolangalla
Tuuliviirien vallankumous jäi pahasti piippuun!231032- 39965
Tiedän kyllä sen
Että käyt täällä. En kuvittelisi sellaista asiaa. Tiedän kyllä senkin, että olet ainakin ollut minusta kiinnostunut. Sen59952