Epätoivo

En tiedä kuinka pitkä avioliitto teillä on. Meillä jonkun verran yli kolmekymmentä vuotta. Nyt ollaan tilanteessa, että minä haluan eroa ja mies ei.
Meillä mies alkoholisti tosin nyt ollut 6 vuotta raittiina.
Juovana aika kun uhkasin lähtee lupasi tappaa itsensä, nyt kun mietin se oli syy jolla aina jäin kun aluksi pelkäsin, että tekee sen.
Lähinnä se tuntuu pitää toinen siinä ja uhkailla itsemurhalla, on pientä kiristyksen makua.

Ei kannata ottaa tosissaan itsemurhalla uhkailua. Munkin mieskaveri uhkasi riistää itseltään hengen, jos jätän hänet. Sehän on vaan kiristystä, ettei toinen jättäisi. Hän elää vielä tänä päivänäkin ja hyvin menee, vaikka erosta jo vuosia.

Pääsetpähän lopullisesti eroon, ei jää ruikuttamaan että koeteaan yrittää
vielä, säästyy terapiat ja istintoihin käytetty aika uuden etsimiseen

Ei taatusti tapa itseään. Tuo on henkistä väkivaltaa. Hän huomaa, että voi hallita sinua uhkauksellaan. Tuttavani mies uhkasi itsemurhalla, jos toinen laittaisi eron vireille. No, kävi ilmi, että tällä miehellä oli salarakas ja kun tuttavani laittoi eron vireille uhkailusta huolimatta, ero sujui kuitenkin jopa hyvin.

Sinä et ole vastuussa toisen uhkailusta. Allekirjoita erohakemus, pyydä vaimosi allekirjoitus, jotta hakisitte yhdessä, sovinnossa. Jos ei allekirjoita, jätä yksin ko paperi.

Tulet huomaamaan, että kaikkein rassaavinta tuossa erotouhussa on sen jahkaileminen, että jätätkö hakemuksen? Milloin jätät? Jne. Kun lopulta olet jättänyt /postittanut hakemuksen, tuntuu että mistä tuo kaikki hössökkä? Asiat tulevat selviksi, kun vain yksinkertaisesti toimit. Teet tekoja. Kipu tulee siitä ajatushärdellin vetvomisesta.

Vaan voi tehdä itsarin, sillä tiedän tapauksen jossa ero teki näin julmaa jälkeä.
Ei ole toisenkaan hyvä ollut elää sen jälkeen.

Olisi ehkä pitänyt hoitaa asioita ja saada kaveri hoitoon, sillä liian yksin jäänyt on niin tyhjillä ja varsinkin silloin kun ero tulee petoksen kautta.

Yksi syy ei selitä itsemurhaa ja paljon on kiristyksen mukaisia. Kuitenkin on aina syytä kuulla ja yrittää saada hoitoon toinen ja sitten aikanaan erota.

Itsemurhalla kiristäminen on silkkaa kiristystä, henkistä väkivaltaa, mitä suuriimmassa määrin. Jokainen kuitenkin vastaa loppujen lopuksi itse itsestään ja elämästään, aina. Ja avioliitto niin kuin avioerokin on kahden ihmisen välinen vapaaehtoinen sopimus, jota voi purkaa ja olla myös purkamatta, mutta vain molempien osapuolien vapaaehtoisuutta huomioiden.

Jos minun mies uhkailisi itsemurhalla, niin eipä olisi minuun vaikutusta kuin päinvastaisessa mielessä. Ihminen, joka kiristää ja uhkailee aviopuolisia ja lapsia itsemurhalla on sairas. Itse ohjaisin hoitoon tommoisen puolison, ja jos silti tekisi itselleen jotakin, niin en todellakaan kantaisi siitä huonoa omaatuntoa. olisin yrittänyt parhaani, ja se joko riittää tai ei. Muutoinhan jokainen sairas ja itsekäs (narsu, psyko) saisi kaiken aina periksi uhkailemalla itsemurhalla, ihan vaikka ystävyyssuhteessa, työpaikalla, sukulaissuhteessa jne. Aina ei tarvitsi olla edes parisuhde kysymyksessä. Entä lapsi, jos uhkailee itsemurhalla, pitääkö vanhempien antaa kaiken, mitä lapsi pyytää?

Uhkailija on joko henkisesti todella sairas, narsisti tai psykopaatti.

Itsemurhasta puhuva pitää aina ottaa vakavasti. Oikea tapa on huolehtia hänelle läheisten vahva (tai ammattituki) niin että nämä tietävät eron olevan tulossa ja asiassa ja keskustella heidän kanssa yhdessä suunnitelma, miten kukakin toimii, jos näyttää että uhkailu/itsaripuheita on eroprosessissa

Ap, sinun tapauksessasi, esim. jos saisit vaimosi pariterapiaan? jossa voisitte käsitellä paitsi elämäänne jonkin ajan kuluttua myös sitä että haluat erota, ja samalla terapeutin kanssa käsitellä keskustellen vaimon itsemurha-ajatukset. Pariterapeutit neuvovat myös eroissa, suhteet exään ovat paremmat loppuelämän, hyvällä ja häntä arvostavalla "saattohoidolla" huolehdittuna.

H ä v e t k ä ä te, jotka pilkkaatte itsemurha-ajatuksia esiintuovia kiristäjiksi tai uhkailijoiksi. Se, että teidän tuntemanne tapaus ei tappanutkaan itseään ei tarkoita sitä, että hän olisi näytellyt. Ehkä teillä kävi säkä, kun epätoivoinen löysi tukea jostain muualta, mutta ei teiltä. Tai sitten oli tuon epätoivoisen ihmisen onni, että pääsi eroon teistä, ehkä se auttoi häntä säilyttämään henkensä ja toipumaan, kun pilkkaaja poistui hänen elämästään.

Jos henkilöllä on selvästi paha olla/psyyken ongelmia, ja tosissaan otettavan tuntuisesti uhkaa itsemurhan toteuttaa toisen lähtiessä, niin!
Täyttyvät tahdonvastaisen hoidon kriteerit. Lähiomaiset eli tässä tapauksessa aviomies ottakoon ajoissa yhteyttä terveyskeskuslääkäriin (viranhaltija) ja kertokoon tilanteen perinpohjin. En nyt tähän hätään löydä sanatarkkaa kuvausta tahdonvastaisen hoidon kriteereistä, mutta itsetuhoisuus ja vapaaehtoisesta hoidosta kieltäytyminen riittävät pakkohoitolähetteen kirjoittamista varten. Kun puoliso on piipaa-autolla viety psykiatriselle osastolle hoitoon, mielestäni tässä pisteessä puolison vastuu toisen puolison henkisenä kannattelijana päättyy ja yhteiskunta ottaa hoitovastuun.
Hyvää loppuelämää sinulle kärsivä(llinen) aviomies! Et voi yksin vaimoasi pelastaa.
Tapahtuu vain se, mistä varoitetaan, että hukkuva vetää toisenkin mukaansa tuhoon.

Kun mies muuttui yhtäkkiä ja syyksi selvisi toinen nainen ja asiaan liittyi vielä törkeä valehtelu ja huijaaminen, oli sydämeni niin rikki ja tuska niin käsin kosketeltava, elimistö reagoi voimakkaasti, paino tippui 15 kg ja verenpaineet nousivat kohtauksittain vaarallisiin lukemiin lääkityksestä huolimatta, en enää nähnyt oikein muuta toivoa päästä tuskista kuin itsari. Viime hetkillä sain mielialalääkityksen joka helpotti oloa sen verran, että itsemurhan välitön riski poistui. Voisi sanoa että uhkailin, mutta kyse ei ollut uhkailusta omasta mielestäni, oikeasti oloni oli niin kamala, ja en saanut siihen helpotusta, itsemurhamahdollisuus oli tavallaan myös elämää ylläpitävä seikka, koska ajattelin, että voin yrittää sinnitellä seuraavaan terapiakäyntiin, aina on mahdollisuus lopulta päästä pois..