Miehellä loppui projekti ja se pitää kesälomaa ja niin minäkin. Ollaan tässä nyt oltu viikonloppu yhdessä ja nyt JO alkaa mulla mennä hermot et menis ukko jonnekin nurkista pyörimästä. Minua oikein ahdistaa kun se on tuossa. Sen tuntee ihan fyysisenä painona rintakehässä.Kun keksisi miten tästä selviää ilman että pää hajoaa.
kesä tuli. puoliso kotona.
16+13
16263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jospa itse menisit jonnekin?
Noin muuten ei mitään uutta auringon alla. Perheriidat ja erothan aina kärjistyvät juhlapyhinä ja lomilla, kun joutuu olemaan puolisonsa kanssa yhdessä. Moni näkyy kestävän puolisoaan paremmin kuin se on pois silmistä ja pois mielestä.
Menossa ollaan kumpikin viikon sisällä omille teillemme, mutta onhan tuo kotona kun palaa. Nyt olen kipeänä etten juuri pakoon pääse.Onneksi sentään tajusi mennä harrastukseensa. Onpahan muutaman tunnin poissa. Kyllä minä häntä rakastan mutta mielellään vain korkeintaan 3-4 tuntia päivässä.
Niinhän se on, että puoliso on parhaimmillaan, kun se nukkuu, sukeltaa tai suorittaa avaruuslentoa.
Meillä on vissiin aika erilainen käsitys rakkaudesta. Jos minä en kestäisi katsella puolisoani tuon enempää, laittaisin lusikat jakoon enkä puhuisi rakkaudesta mitään.
teillä on todella surkea liitto. Vai siedätkö sen 2 minuuttia mitä se seksi teillä kerran vuodessa kestää?
Ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Meillä ainakin loppuu lomat aina liian aikaisin, puuhataan yhdessä ja puhutaan kaikesta. Ei tule mieleenkään että pitäisi toinen ajaa pois häiritsemästä
Neljäs vuosi yhdessä. Me ei juuri jutella kun mitään yhteisiä kiinnostuksen aiheita ei ole.Ei ole koskaan ollut. Miestä ei kiinnosta minun asiat ja minä en jaksa enää teeskennellä että minua kiinnostaa sen asiat. Mutta kyllä me toimeen tullaan kunhan ei keskustella kauppalistaa syvemmistä asioista.
Ei tuo ole rakkautta, kämppiksiä olette ja vielä huonoja sellaisia.
Meillä menossa 12 vuosi ja ikinä ei ole vielä tullut oloa että mene johonkin, jos jompikumpi on reissussakin niin ikävä ja kaipuu on kova, viestitellään monta kertaa päivässä ja jutellaan joka ilta.
En itse pystyisi elämään parisuhteessa jossa toinen ärsyttää noin paljon
Ja tommosen kanssa on pitäny mennä naimisiin?
Mä jo luulin että jokaselle on selvää että ees jotain yhteisiäkiinnostuksen kohteita pitää olla. Ei kaikesta tarvitse pitää, mutta ne yhteisetkiinnostuksen kohteet on osa hyvän parisuhteen perustaa.
Muuten käy just noin niin ku teillä, ei puhuta ja toisen naama vituttaa.
Ette te missään parisuhteessa elä vaan olette pelkkiä kämppiksiä niin ku tuolla jo joku aiemmin mainitsi.
No ei tässä suuria tunteita etsitäkkään. Minä jo toisella kierroksella ja mies ties kuinka monennella. Hyvin pärjätään kun mulla on omat ystävät ja miehellä omansa. Kummallakin omat juttunsa jne. Seksiä on 1-2 kertaa kuussa. Sekin rutiinia.Se mikä meitä yhdistää on se että kumpikaan ei olla erityisen tunne ihmisiä. Mutta se kyllä ärsyttää jos toinen on jatkuvasti lähellä.
"Mä jo luulin että jokaselle on selvää että ees jotain yhteisiäkiinnostuksen kohteita pitää olla."
Siinä tapauksessa kuoltaisiin sukupuuttoon. Ei miehet ja naiset ole samoista asioista kiinnostuneita. Vaimo on kiinnostunut lapsista, ihmisistä, muodista, asunnosta, puutarhasta, mökistä, matkustuksesta, juhlista, taiteesta, kevyestä musiikista, TV-ohjelmista ja liikunnasta. Minä olen kiinnostunut historiasta, politiikasta, taloudesta, tekniikasta, tieteestä, urheilusta ja klassisesta musiikista.
Mulla miehen valinnassa painoi eniten se että se tiskaa tiskinsä,osaa tehdä ruokaa, pesee vaatteensa ja hoitaa omat asiansa.sen mies myös tekee. Muu ei käynyt mielessäkään.
Munkin mies osaa noi, asiat ja on kiinnostunut asioista joita mä teen, ja mua kiinnostaa sen jutut.
Jutellaan asioista ja tapahtumista, maailmasta yleensä. Mies tykkää katsoo leffoja mä luen kirjoja, vertaillaan millainen jokin leffa oli kirjana ja tykätään samanlaisesta musiikista, kumpikin tykkää luonnossa liikkumisesta, autoilu kiinnostaa molempia.
Mekin ollaan jo uusiopari ja kumpikin halus parempaa, sellaista kumppanuutta ja ystävyyttä sekä rakkautta, vähempään ei oltais tyydytty.
No, kukin taaplaa tyylillään
Kaikilla ei oo varaa valita. On suorannainen ihme että joku viitsii olla kanssani.Kai sitä itsekin oikein valitsisi puolison jos siihen olisi varaa.Mutta kun ei ole varaa valita ihmistä jonka kanssa synkkaa niin ottaa ekan joka täyttää minimivaatimukset.
Voi hyvää päivää, mieluumin olisin yksin kuin sellaisessa suhteessa jossa toinen ärsyttää.
Ja mulle sanottiin että ei ole varaa valita, mutta kyllä mä silti uskoin että se mun vastakappale löytyy ja niin löytyi.
Mutta jos olet itse valinnut miehei niin ei saa sitten valittaa. Itse olet hänet huolinut joten...
Mun ukko, 10v yhdessä lähti taas ja uhkas itsarilla varmaan sadannen kerran riidan jälkeen. En jaksa. Nää pitkät suhteet on niin perseestä. Yksin olis niin paljon helpmpaa.. No nyt se tulee taas takasin ja uhkaa itsarilla, jos lähden.. Voi v*ttu näitä vauvoja, jotka ei yhtään selviä itekseen. never ever ikinä etin enää ketään, jos tästä jotenkin kunnialla selviän.
Laita Pärnyyn lomalle, siellä on kuule ukkomiehelle aljon puuhasteltavata, niin monet muutkin vaimot tekee, tai äitinsä ja isänsä luo mökille, sielläkin on viihdyttäviä mökkinaapureita.