mitä nyt?

tässäpä olisi tämmönen tarina.. seurustelumme kesti noin 7 vuotta,on ollut ylä- ja alamäkeä. asuttu eri osoitteissa yhden kerran ja yritettiin uudestaan ja taas ollaan erottu. tuntuu että ei oikein tästä pääse yli sitten millään,meillä on 6 vuotias lapsi,asumme silti vielä saman katon alla ja tehdään samoja asioita melkein kun ennenkin,nyt vaan alkaa tuntumaan että en ole mikään muu kuin lapsen hoitaja ja kämpän siivooja,ollaan keskusteltu asiosta ja joka kerta menee tappeluksi,ja tässä on päällä läheisen kuolema toisen puolelta,olen yrittänyt siinäkin lohduttaa jne.. mutta ei tunnu edes siitäkään mitään sanovan,itse olen kyllä kaikkeni tähän lyönyt ja muuttanut tapojani aika radikaalisesti,mutta siihenkin vaan tuumataan että ei sillä ole mitään merkitystä,mutta arvostaa kuulemma suuresti jne... että mitähän tässä nyt kannattais alkaa tekemään???? antaako olla koko homman vai antaa toiselle suruaikaa ja sitten katsoa mitä tapahtuu??? mutta en jaksaisi ns. turhaa aikaa kuluttaa tähän hommaan.hulluksihan tässä tulee!! olen muuten M