Kaikki ne entiset työnantajat ja työantajan edustajat jotka niin suuresti ovat vääryyttä kokeneet minut palkatessaan ja minulle niin paljon antaneet ovat unohtaneet tämän työntekijä / työnantaja suhteen normaalin toimintamallin jossa tekijä ei saa niin kovasti palkkaa, maksaa veroja, työttömyysvakuutus ja työttömyyskassamaksuja jne.. Toisinaan palkka on jopa sidottu sen tehtävän työn vaativuuteen ja joskus jopa tehtävään määrään. Ne jotka aina tienaavat jollakin koulutuksella toteaisin, että muut tekivät kome kertaa helpompaa työtä hädintuskin läppäseinääne kuusivuotise kansakoulupaperein. Mitä kaikkea minä sitten saankaan vastineena siitä, että verottaja vetää työstä, tuotteista ja kaikesta tuotosta välistä? Sitten alkaa se kiukuttelu kun se työ loppuu, usein ihan työnantajan omaan typeryyteen. Pitäähän heidän saada jotakin lisää kun minulle niin paljon antoivat ja mahtaviin porukoihin ottivat, mutta minun tönininen alkoi heti kun työ loppui. Onko siis vääräin hieman moittia takaisin jos itse joutuu elämään yli 10-vuoden helvetin turhan takia? He puhuvat sairaudestani, jonka laki edellyttää tutkimaan ja diagnosoimaan samalla sanoen, ettei sairautta oikein taida olla. Ne jotka sitä tutkivat, niin tekevät sen ilman asiayhteyttä ja seläntakanani, eikä anna sitä edes minulle itselleni tiedoksi.. Olisi niin mukavaa palata normaalin elämään, jossa minua 40v ihmistä ei vainottaisi koulutus, työ, työttömyys tai terveydentilani vuoksi. Edellisessä kotikaupungissa oli ihan aikuisia miehiä jotka hakkasivat nyrkkinsä seinäöän saadakseen sairaslomaa ja hetken työkyvyttömyyspaperit
On se kummaa
Senkin Uuno!
474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitten täällä pelataan ja siirellään ruskeaa rättiä paikasta toiseen. Ei, ne työsuhteet on loppu ja minulla on vapaa valinta edetä sen jälkeen tai jopa olla etenemättä. Jos nyt lähdettäisiin liikenteseen siitä, että mulla kyllä on sininen perus, AB, 9,5kk ja jne.. Niillä mennään ja niistä poukkaistaan edemmäs.
Niiden kalikoiden kanssa minulla sitten ei näin työsuhteessa ollut koskaan mitään tekemistä ja että se yhteydenpito sieltä tänne oli hyvinkin yksiopuolista ja valinta kaikissa ratkaisuissa oli yksin ja ainoastaan heidän. Ja se miksi minua nyt ne kampaamiset häiritsee on, että se työntekijäpuoli ei koskaan minuun positiivisesti suhtautunut ja edelleen yrityksen nimissä minulle ei sieltä mitään tullut, se mitä tuli tuli kotoa.
Ne työntekijät aloitti ihan omissa yrityksissään ainakin suurin osa.
Huomenna sitten aloitetaan ihan uusi ja minun arvoinen elämä hyvän kotiruuan, kauniiden vaatteiden ja toivottavasti vielä joskus hyvässä nais-seurassa.