Hei.
Haluaisin kuulla muiden näkökulmia, joten kerron tarinani. Huom! Nimi muutettu.
Seurustelin Sakun kanssa melkein 2 vuotta. Olimme onnellisia, meillä oli ollut hauskaa. Tai ainakin luulin.
Ongelmia löytyikin, mut selvisimme niistä mennen tullen. Tulimme läheisimmiksi koko ajan ja puhuttiin tulevaisuuden suunnitelmista, unelmoimme tulevaisuudestamme.
Viime marraskuussa Saku oli kännissä ja pudotti pommin: ei näe tulevaisuutta, eikä ole ollut onnellinen kanssani. Menin paniikkiin, koska en voinut uskoa todeksi. Koitimme puhua asiat läpi ja Saku myönsi, ettei ole ollut oma itsensä. Sen jälkeen kävi lääkärin luona ja alkoi syödä mielialalääkkeitä (työ oli kuulemma raskasta jne.). Lääkkeiden avulla Sakulla oli varmempi ja tasapainoisempi olo, kiitteli mua avustani ja tuestani.
No niin, siitä lähtien meillä oli mennyt loistavasti ja viime huhtikuussa suunniteltiin yhteistä matkaa. Lennot 3 kohteeseen varattiin ja maksettiin, maksoimme siis molemmat omat lennot. Ja odotimme innoissaan matkaa ja kerroimme kaikille matkastamme. Mutta... 3 viikkoa sitten Saku TAAS pudotti pommin: ei hänestä ole seurustelemaan, ei näe enää tulevaisuutta blablaa. En jaksanut enää, en jaksanut uskoa todeksi, en edes ymmärtänyt mitä sen Sakun päässä oikein liikkui. Itkin hysteerisesti, koska en taaskaan osannut odottaa.
Jätti minut täysin puun takaa. Olen kysynyt miksi, selkeää vastausta en saanut. Toista naista ei kuulemma ole, vapaudenhalusta ei ole kyse, vaan kyse on siitä ettei nähny enää meitä tulevaisuudessa eikä uskonut enää meihin...
Kysyin entä matkat? Saku totesi tylysti, että voin mennä yksin tai hankkia kaverini mukaan. Sanoin etten halua lähteä 3 kohteeseen yksin tai jonkun kaverin kanssa. Jos lähtisin, niin miettisin että ai tää olisi sitä ja tätä. Ei yhtään hyvää. Saku käyttäytyi mua kohtaan niinkuin olisin pettänyt häntä, kohteli kylmästi. Vältteli mua kuin ruttoa. Mittani tuli täyteen ja vaadin hyvitystä. No aluksi Saku lupaili hoitaa lentojen asioita ja maksaa hyvityksen takaisin ku saa rahat takaisin vakuutuksesta, jotai sinnepäin..
Mutta 2 vko on kulunut ja otin yhteyttä Sakuun uudelleen. Se uhosi ettei maksa takaisin, koska on kuulemma puhunu muitten kanssa, ne jotka on sitä mieltä että Sakulla ei ole todellakaa järkee maksaa mulle takaisin. Tappelimme koko ajan, sit annoin asian olla. Totesin että "pidä rahasi ja voit tunkea rahat sun perseeseen". Mutta aloin taas miettii asioita, että mitä kaikkee Saku oli tehnyt mulle, käyttäytyi mua kohtaan paskamaisesti, loppujen lopuksi ei suostunut maksamaan hyvitystä. Heitti siis kaiken menemään ja on niinkuin pääsisi kuin koira veräjästä. Olinhan hyvä ihminen, ihana ja rakastettava Sakua kohtaan ja kiitokseksi sain paskamaisen kohtelun. Missä on oikeudenmukaisuus?
Haluaisin kuulla muiden näkökulmia, joten kerron tarinani. Huom! Nimi muutettu.
Seurustelin Sakun kanssa melkein 2 vuotta. Olimme onnellisia, meillä oli ollut hauskaa. Tai ainakin luulin.
Ongelmia löytyikin, mut selvisimme niistä mennen tullen. Tulimme läheisimmiksi koko ajan ja puhuttiin tulevaisuuden suunnitelmista, unelmoimme tulevaisuudestamme.
Viime marraskuussa Saku oli kännissä ja pudotti pommin: ei näe tulevaisuutta, eikä ole ollut onnellinen kanssani. Menin paniikkiin, koska en voinut uskoa todeksi. Koitimme puhua asiat läpi ja Saku myönsi, ettei ole ollut oma itsensä. Sen jälkeen kävi lääkärin luona ja alkoi syödä mielialalääkkeitä (työ oli kuulemma raskasta jne.). Lääkkeiden avulla Sakulla oli varmempi ja tasapainoisempi olo, kiitteli mua avustani ja tuestani.
No niin, siitä lähtien meillä oli mennyt loistavasti ja viime huhtikuussa suunniteltiin yhteistä matkaa. Lennot 3 kohteeseen varattiin ja maksettiin, maksoimme siis molemmat omat lennot. Ja odotimme innoissaan matkaa ja kerroimme kaikille matkastamme. Mutta... 3 viikkoa sitten Saku TAAS pudotti pommin: ei hänestä ole seurustelemaan, ei näe enää tulevaisuutta blablaa. En jaksanut enää, en jaksanut uskoa todeksi, en edes ymmärtänyt mitä sen Sakun päässä oikein liikkui. Itkin hysteerisesti, koska en taaskaan osannut odottaa.
Jätti minut täysin puun takaa. Olen kysynyt miksi, selkeää vastausta en saanut. Toista naista ei kuulemma ole, vapaudenhalusta ei ole kyse, vaan kyse on siitä ettei nähny enää meitä tulevaisuudessa eikä uskonut enää meihin...
Kysyin entä matkat? Saku totesi tylysti, että voin mennä yksin tai hankkia kaverini mukaan. Sanoin etten halua lähteä 3 kohteeseen yksin tai jonkun kaverin kanssa. Jos lähtisin, niin miettisin että ai tää olisi sitä ja tätä. Ei yhtään hyvää. Saku käyttäytyi mua kohtaan niinkuin olisin pettänyt häntä, kohteli kylmästi. Vältteli mua kuin ruttoa. Mittani tuli täyteen ja vaadin hyvitystä. No aluksi Saku lupaili hoitaa lentojen asioita ja maksaa hyvityksen takaisin ku saa rahat takaisin vakuutuksesta, jotai sinnepäin..
Mutta 2 vko on kulunut ja otin yhteyttä Sakuun uudelleen. Se uhosi ettei maksa takaisin, koska on kuulemma puhunu muitten kanssa, ne jotka on sitä mieltä että Sakulla ei ole todellakaa järkee maksaa mulle takaisin. Tappelimme koko ajan, sit annoin asian olla. Totesin että "pidä rahasi ja voit tunkea rahat sun perseeseen". Mutta aloin taas miettii asioita, että mitä kaikkee Saku oli tehnyt mulle, käyttäytyi mua kohtaan paskamaisesti, loppujen lopuksi ei suostunut maksamaan hyvitystä. Heitti siis kaiken menemään ja on niinkuin pääsisi kuin koira veräjästä. Olinhan hyvä ihminen, ihana ja rakastettava Sakua kohtaan ja kiitokseksi sain paskamaisen kohtelun. Missä on oikeudenmukaisuus?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna olla, ei se tästä kummasemmaksi muutu.
Hyvä kun pääsit eroon ja vielä hyvän sään aikana.
Aattele jos olisi ollut lapsia jo.
Turha ruveta jahkaamaan.
Tulee toinen. Parempi.
Kysy lentofirmasta voitko vaihtaa toiseen kohteeseen ja mee yksin!
Se Saku ei nyt ollut vaan hyvä juttu. Hyvä kuitenkin kun tuli ajoissa esille.
Ole ensi kerralla viisaampi.
Tarina oli kuin minun elämästäni, täysin samanlaisen kohtelun sain ja meillä takana oli tuplasti enemmän yhteisiä vuosia.Minä myös patistin miehen lääkäriin ja halusin uskoa, että jotain mahdollisuuksia vielä olisi ollut pelastaa tämä suhde, mutta..ei.Syynä ei ollut työuupumus eikä masennus vaan suhde toiseen naiseen.
Kuten hyvin usein näissä jutuissa käy..vaikka toinen vannoo ja uskottelee, että kolmatta osapuolta ei kuvioissa ole, niin kappas vaan se syy sieltä suunnalta kuitenkin löytyy. Tuota kulissia halutaan pitää kasassa ja salata suhde loppuun saakka ja sitten vaan paeta, että ei joudu selittelemään. Masennuksen syy löytyi siis uskottomuudesta ja ihastumisesta toiseen naiseen, johon oli alettu pitämään jatkuvasti yhteyttä ja joka ilmeni ärtyisyytenä ja välinpitämättömyytenä minua kohtaan ja joka laitettiin masennuksen ja työuupumuksen piikkiin.
Uskon että sinulle on käynyt samalla tavalla.Mies on aluksi ihastunut johonkin ja kuitenkin ollut epävarma mitä tekee ja mitä haluaa.Kun tunteet sinua kohtaan ovat tuon toisen mielenkiintoisemman myötä alkaneet hiipumaan tuli masennus ja ahdistus, kun ei tiedä mitä tehdä.
Lopulta miehen tunteet sinuun kuolivat kokonaan,koska tunteitaan ei voi jakaa kuin yhdelle ja tuo toinen veti pidemmän korren, hän tarjosi jotain mikä vetosi Sakuun enemmän kuin sinä,jotain mikä teki hänestä onnellisemman.Sinä olit hyvä, mutta Saku kaipasi ja halusi vielä jotain sen lisäksi, ehkä tasainen tappava elämänlaatu ei vaan sopinut hänelle, ehkä hän koki olevansa liikaa sidottu ja halusi tehdä asioita omalla tavallaan. Se mikä aluksi tuntui hyvältä alkoikin ahdistamaan, koska hän ei ollut vielä varma mitä muuta oli elämässä tarjolla ja mitä hän todellisuudessa halusi ja pelkona siitä oli, että jää kokematta vielä jotain sellaista, jonka odotti tuovan hänen sisimäpäänsä sisäisen onnellisuuden, tyytyväisyyden ja rauhan.
Älä jää miettimään oikeudenmukaisuutta.Hämmensin,käänsin ja väänsin tuota samaa levyä kuin sinä, enkä hullua hurskaammaksi tullut.Asia pitää vaan hyväksyä. Kun toisen tunteet loppuu,niin siinä ei auta mikään,se on surullista ja pelottavaakin,mutta siinä kohtaan ei auta alkaa tunteilemaan vaan on otettava kylmästi järki käteen ja hyväksyttävä tosiasia.
Se mikä minuakin eniten kismitti oli se miten mies suhteen päätti.En olisi välittänyt mitä oli tehnyt, mitä paskaa takanani pelannut, mutta kunnioituksesta minua kohtaan ja siitä hyvästä ajasta olisin halunnut edes kokea olevani hyvästien arvoinen, kuulla hänen sanovan, että on pahoillaan,pyytänyt anteeksi että näin kävi ja halannut ja toivottanut hyvää loppuelämää. Mutta toisen raukkamainen häipyminen ilman mitään tunteita minun hätää ja suruani kohtaan tuntuu tosi julmalta ja käsittämättömältä teolta mieheltä,joka aikaisemmin oli palvonut maata jalkojeni alla.
Elämä on...ja Ihminen on...Tämä opetti minulle sen,että kauneinkin romanssi ja rakkaus voi kuolla, eikä mikään tässä elämässä ole pysyvää,eikä toiseen ihmiseen kannata koskaan luottaa liikaa, ei vaikka kuinka varmaksi tuntisit olosi ja tuntisit, että toinen rakastaa sinua loppuelämäsi.Se opetus luultavasti tulee jokaiselle ihmiselle jossain elämän vaiheessa eteen.
Kaikesta huolimatta Surusilmä, hyvää loppuelämää sinulle, päätit sen elää miten tahansa yksin tai toisen kanssa.
Tuollaiset onoff-suhteet ei johda mihinkään. Parempi että jatkatte kumpikin elämäänne erillänne. Säästytte molemmat uusilta pettymyksiltä ja ainaiselta pelolta, milloin toinen tekee taas jotain väärin.
Anna niiden rahan kinuamisien olla. Et saa niitä takaisin. Viha vaan kasvaa enemmän, jos niistä jäätte riitelemään.
Asuitteko yhdessä?
Ja jos positiivista pitää etsiä, niin onneksi teillä ei vielä ollut lapsia. Jos tämä Saku olisi vasta viiden vuoden yhteiselon jälkeen huomannut ettei rakastakaan sinua, niin silloin ero olisi ollut vielä tuskallisempaa. Ero olisi ollut paljon vaikeampi jos olisi ollut yhteinen koti, lemmikki ja lapsi.
Kiitos kommenteistanne
SekaSikiö:
Emme asuneet yhdessä. Se kyllä oli ehdottanut, että etsisin meille isompaa kämppää. Mutta onneksi en ole ehtinyt etsiä ja tulos siinä.