Ei taaskaan osunut. Tutustuin mukavaan mieheen, mutta palaute oli yksinkertainen: en herätä hänessä mitään kipinöitä. Näin tämä menee. Harmittaa vaan kun taas kerran menee fiilikset ristiin.
Ihmettelen tässä kaksi asiaa:
Asia 1 Milloin opin reagoimaan nopeammin kuin selvästi näen ettei hommasta ihan oikeasti tule mitään. Kyllähän sen huomaa jos toinen ei ole täysillä mukana
Asia 2: Kuinka paljon miehiä ihan oikeasti häiritsee se että olen ns vanhapiika. Lähestyn 40 v ikää enkä ole käytännössä ikinä ihan oikeasti seurustellut enkä tietenkään asunut kenenkään kanssa. Syy on oikeasti yksinkertainen: en ole ollut valmis. Olen tarvinnut 35 v siihen että kasaan itseni ja itsetuntoni varsin tunteettoman ja jopa turvattoman lapsuuden jälkeen .
Nyt alkaa ne palikat olla kohdalla. Tuntuu vaan siltä että monet miehet hieman katsovat kieroon kun kuulevat asiasta: en tiedä pidetäänkö vähän nirsona (sehän ei nyt ole se syy) tai epänormaalina.
Minulla ei nykyään ole suurempia ongelmia tutustua mieheen. Löytyy aina välillä nettideitistä ja ihan ”oikeasta” maailmasta. Eli käyn treffeillä. Niistä ei vaan suhdetta synny.
Löytyy joukosta ns peräkammarinpoikia, joilta puuttuu se ns libido ja sosiaalisissa taidoissa on vielä rajoitteita. Tarkoittaa siis ihan miten yleisesti jutellaan henkilökohtaisesti ihmisten kanssa. Minusta on aika tylsää käydä treffeillä jossa mies selittää ummet ja lammet moottoripyöräilystä tai inttijuttuja, ei osoita minkäänlaista kiinnostusta naista kohtaan (esim ei kysy mitään)…
Nykyään alan jo suhtautumaan hieman kyynisesti ja varauksellisesti miehiin, jotka ovat heti alkuun hyvin aktiivisia pitämään yhteyttä, viestiä kulkee useamman kerran päivässä (siis ei riitä että viestitellään 1-2 krt päivässä) ja hirvittävä into tavata. Se into sitten lopahtaa kun oikeasti sitten pitäisi löytyä vähän sitä arjen järjestelyä. Syynä on hyvin usein ettei edellinen suhde oikein ole miehen päässä loppunkäsitelty. Vissiin hakee kiireellä laastaria.
Mietin tässä löytyykö terveellä itsetunnolla olevaa miestä, joka ei säikähdä sitä että elämäni on mennyt hieman eritavalla kuin muilla. En etsi täydellistä miestä – olenhan minäkin vajavainen
Ihmettelen tässä kaksi asiaa:
Asia 1 Milloin opin reagoimaan nopeammin kuin selvästi näen ettei hommasta ihan oikeasti tule mitään. Kyllähän sen huomaa jos toinen ei ole täysillä mukana
Asia 2: Kuinka paljon miehiä ihan oikeasti häiritsee se että olen ns vanhapiika. Lähestyn 40 v ikää enkä ole käytännössä ikinä ihan oikeasti seurustellut enkä tietenkään asunut kenenkään kanssa. Syy on oikeasti yksinkertainen: en ole ollut valmis. Olen tarvinnut 35 v siihen että kasaan itseni ja itsetuntoni varsin tunteettoman ja jopa turvattoman lapsuuden jälkeen .
Nyt alkaa ne palikat olla kohdalla. Tuntuu vaan siltä että monet miehet hieman katsovat kieroon kun kuulevat asiasta: en tiedä pidetäänkö vähän nirsona (sehän ei nyt ole se syy) tai epänormaalina.
Minulla ei nykyään ole suurempia ongelmia tutustua mieheen. Löytyy aina välillä nettideitistä ja ihan ”oikeasta” maailmasta. Eli käyn treffeillä. Niistä ei vaan suhdetta synny.
Löytyy joukosta ns peräkammarinpoikia, joilta puuttuu se ns libido ja sosiaalisissa taidoissa on vielä rajoitteita. Tarkoittaa siis ihan miten yleisesti jutellaan henkilökohtaisesti ihmisten kanssa. Minusta on aika tylsää käydä treffeillä jossa mies selittää ummet ja lammet moottoripyöräilystä tai inttijuttuja, ei osoita minkäänlaista kiinnostusta naista kohtaan (esim ei kysy mitään)…
Nykyään alan jo suhtautumaan hieman kyynisesti ja varauksellisesti miehiin, jotka ovat heti alkuun hyvin aktiivisia pitämään yhteyttä, viestiä kulkee useamman kerran päivässä (siis ei riitä että viestitellään 1-2 krt päivässä) ja hirvittävä into tavata. Se into sitten lopahtaa kun oikeasti sitten pitäisi löytyä vähän sitä arjen järjestelyä. Syynä on hyvin usein ettei edellinen suhde oikein ole miehen päässä loppunkäsitelty. Vissiin hakee kiireellä laastaria.
Mietin tässä löytyykö terveellä itsetunnolla olevaa miestä, joka ei säikähdä sitä että elämäni on mennyt hieman eritavalla kuin muilla. En etsi täydellistä miestä – olenhan minäkin vajavainen
Vastaukset 49
Vanhimmat
sekö on ratkaisu ettei tapaisi nopeasti eihän se muuten selviä vaikka kirjoittaisitte 5v minusta täytyy heti tavata ja siinähän sen näkee melko nopeasti synkkaako vai ei ja ei se haittaa yhtään jos on vanhapiika ei ainakaan ole kiertopalkinto ja jos synkkaa niin pian olet vaimo etkä vanhapiika sellaista se on kun tapaa herra oikean
Eipä tuosta käynyt ilmi, että onko harrastanut yhden illan suhteita. Voi olla vaikka 50 seksikumppania takana, kuten huonoitsetuntoisilla monesti on.
En oikein perusta yhden yön jutuista. Ei se oikeasti tyydytä.
Silloin kun tunteet on pelissä ja se läheisyys on SE juttu on seksi hienoa ja kainista... tuntuu myös hyvältä.
Suomennos: ihan yksittäisiä kertoja yhden yön jttuja... sen verran että tiedän ettei se oikeasti tuo hyvän olon tunnetta
Niin.. Jos siis sinulla on ollut seksiä jossa on ollut tunteitakin pelissä, niin sittenhän sinulla on ollut suhteita? Ja oletan että kyse ei sitten ole ollut yhden yön suhteista.
Et siis vaikuta ihan vanhalta piialta... Vaikutat ehkä enemmän vaan nirsolta tuon perusteella?
(Jollei kyse sitten ole ollut siitä että itse olisit halunnut sitoutua niihin partnereihisi, mutta he eivät halunnet sinuun - eli erehdyit antamaan miehelle joka halusi sinulta vain nopeasti seksiä.)
Mutta juu, ei tuo tieto yksinään kyllä saisi sinua vielä dumppaamaan pois listoilta deiteillä. Siihen pitäisi liittyä jotain muutakin.. Kuten vaikka sellainen luonne joka vaikuttaa nirsolta ja kritisoivalta. (Usko pois, osa naisista alkaa deiteillä heti kritisoimaan miestä - toivottavasti sinä et ole sellainen. Koska ymmärrät varmaan että sellaista naista kukaan ei halua riesakseen, joka ei pysty olemaan antamatta kritiikkiä miehelle edes deittien aikana - voi vain kuvitella mitä se arki sitten olisi. Jatkuvaa nipottamista.)
En minä sanonut etteikö saisi TAVATA nopeasti... olen kanssasi 36v mies samaa mieltä että PITÄÄ tavata nopeasti
Sanoin että alussa (esim viikko kaksi) viestiä puukkaa joka tuutista, etten aina ehdi vastaamaan samassa tahdissa - en esim töissä pysty vastaamaan privaattiviesteihin. Mukavaa juttua toki riittää puolin ja toisin. Vakuutetaan että haluaa tehdä yhdessä sitä tätä ja tota.
Mutta sitten se loppuu melkein seinään - haluaa vielä miettiä, huomaa itsekin ettei ole toipunut erosta, käytännön tekosyitä.
Minun näkökannalta hieno mies kertoo reilusti syyn. Minun kohdalla ovat esim olleet ettei sytytäkään tai haluaa tavata toisen mukavan nettideitti naisen ennen kun päättää
Onpa taas todella yllättävää, että vanhaksi piiaksi jäänyt on nussituttanut itsensä jännittävillä yhden yön kiimajyystöillä käyttökelvottomaksi.
Siinä olisi jollekin ätmille jämät nuoltavaksi:)
Lyhyesti, kuten joku voisi sanoa että kysyntä ja tarjonta ei kohtaa. (Oikeammin siis kysynnän ja tarjonnan laatutasot ei kohtaa.)
Eli pitkästi selitettynä...
Itsellesi ei ne "peräkammarin pojat" kelpaa. Eli ovat sinulle liian alhaisen tason miehiä, eivät ole tarpeeksi hyviä sosiaalisissa taidoissa, eivät osaa hurmata tai naurattaa sinua - eivätkä ole tarpeeksi komeita ja charmaavia yleisesti ottaenkaan. Eivät ole niitä miehisiä miehiä joita haluat.
Sitten taas kun löydätkin sen jonkun oikeasti hurmaavan ja komeahkon miehisen miehen. Totta kai sinä kiinnostut. Mutta... Sitten päästäänkin siihen että jos mies ei kiinnostu sinusta, niin yritit haukata liian isoa palaa. Riittävän komea ja sosiaalinen mies kun ei sinun tavoin kelpuuta niitä vastaavia peräkammarin tyttöjä, vanhojapiikoja.
Sillä ei ole varmasti mitään tekemistä sen asian kanssa että olet vanhapiika. Mitä vähemmän sinulla on aiempia miehiä, niin sitä kiinnostuneempia suurin osa miehistä sinusta on. (Klassisesti voisi sanoa että miehet arvostavat eniten niitä neitsyitä, vaikken nyt oleta että ihan sellainen enää olisit). Eli siis se tieto tuosta asiasta ei kyllä miehiä saa juoksemaan pakoon, ehkä muutamia lukuunottamatta.
Jos taas oikeasti olet ollut sellainen bilehile, joka on baarista ehtinyt hakea kymmenittäin yhden yön tai parin viikon suhteita, muttet ole kertaakaan ollut pidemmässä suhteessa, sitten ymmärrän mikseivät miehet sinusta kiinnostu. (Lähtökohtaisesti en kiinnostuisi minäkään, naiselta on turha odottaa kykyä pitkään suhteeseen jos kaikki suhteet ovat kestäneet vain viikkoja.)
Mutta... Sillä voi olla asian kanssa tekemistä että aivan kuten peräkammarin pojilla, myös sinulla voi olla (tietämättäsi) niitä ns. sosiaalisia vikoja. Tai luultavasti kun miehistä on kyse - niin mahdollisesti pikemminkin pinnallisia vikoja. Ehkä syytä kysyä itseltäsi että miksei oikeasti kukaan mies ole tullut hurmaamaan sinulta sukkia jaloista tähänkään asti?
Kannattaa ymmärtää että nettideitti on todella pinnallinen paikka tavata miehiä/naisia. Koska siellä on niin suuri tarjonta, ja sieltä voi niin helposti sopia useita deittejä, niin jos se deittikumppanisi on jo tavannut 10 muuta naista, joista 5 on ollut sinua kauniimpia ja 5 rumempia. Niin kynnys sille että se deittaja suostuisi "tyytymään" sinuun kun on tavannut monta kauniimpaakin on aika suuri. Eikä tuo ole vain puhtaasti ulkonäöstä, vaan olemuksesta yleensäkin, ja luonteesta. Helppo aina miettiä että siinä ja siinä deitissä oli tuo ja tuo piirre paljon parempia.
Itse olen miehenä hyvin vastaavassa tilanteessa, siellä pöydän toisella puolella. En nyt ole mikään täysi sosiaalinen ummikko (kyllähän tässä iässä alkaa jo olla oppinut naistenkin kanssa ihan normaalisti keskustelemaan). Mutta en ole mikään hurmaava supersosiaalinen ja hauska casanovakaan. Enkä kovin komeakaan. Käytännössä en siis saa naisissa aikaan sitä kipinää. Ehkä pitäisit minua sellaisena peräkammarin poikana (vaikken kyllä tunnistanut itseäni tuosta sinun kuvauksesta... en puhu moottoripyöristä enkä inttijutuista, ja kyselen yleensä kyllä asioita naisestakin). Mutta kyllähän minä varmasti sellainen peräkammarin poika olen. (Niin, en kyllä todellakaan konkreettisesti asu vanhempieni nurkissa ;)
Ja itse olen jo sen ymmärtänyt että jollen itse muutu (intensiivisesti harjoittele muutamassa vuodessa yht'äkkiä charmaavaksi auervaaraksi), niin minulla ei ole mahdollisuuksia hurmata jonkun kahvittelu-deitin aikana sitä normaalia naista, joka on jo nähnyt 10 muuta miestä, joista puolet on varmaan niitä "parempia" saaliita. Kun en ole valmis pudottamaan haluamaani naistasoa sinne rumiin, lihaviin ja psyyke-ongelmaisiin YH-äiteihin (joille olisin ehkä se paras mahdollinen saalis mitä voivat saada), niin katsoin paremmaksi poistua nettideittailun maailmasta. Oma vaatimustason on liian korkealla suhteessa omaan tasooni naisten silmissä.
Kannattaa miettiä haluatko pudottaa vaatimustasoasi vai jatkaa etsimistä mahdollisesti hyvin pitkään (ja vuosi vuodelta tarjonnan laatu sitten heikkenee).
"Itsellesi ei ne "peräkammarin pojat" kelpaa. Eli ovat sinulle liian alhaisen tason miehiä, eivät ole tarpeeksi hyviä sosiaalisissa taidoissa, eivät osaa hurmata tai naurattaa sinua - eivätkä ole tarpeeksi komeita ja charmaavia yleisesti ottaenkaan. Eivät ole niitä miehisiä miehiä joita haluat."
Perusongelma "neidillä" taitaa olla siinä, kun puuttuu terve suhtautuminen ihmiseen. Itse mainitsee, ettei ole elänyt kuten muut, mutta siitä huolimatta edellyttää, että kaikki miehet ovat samasta puusta repäistyjä.
Monelle naiselle kolme- tai nelikymppisen miehen aito sinkkuus tuntuu olevan ylitse pääsemätön pala. Osa on voinut elää sinkkuna ihan siksi, kun sitä sopivaa ei ole osunut kohdalle eikä naisille niin tyypilliset fuckbuddy-korvikesuhteet ole kiinnostaneet (ne kun ovat aina miehelle riskejä).
Sitä on itsekin miehenä oppinut tuntemaan naisia ajan saatossa sen verran, että luottamus syntyy vasta ajan kanssa. Osa naisistakin kun osaa mennen tulen vedättää ja leikkiä toisten tunteilla.
Mutta asiaan. Aloittajalle sen verran, että normaali kanssakäyminen ja tutstuminen ei vaadi rakettitiedettä, ja myöskin niitä omia ennakko-asenteita ja kuvitelmia voi itse kukin miettiä vähän tarkemmin. Osa naisista kun tuppaa kelaamaan orastavaakin suhdetta ja tutustumista omissa mielikuvissaan ja päätyen siihen tulokseen, ettei suhteesta tule kuitenkaan mitään. Ei varmaan, jos ei kyetä edes tutustumaan tai normaaliin elämään/kanssakäymiseen.
Turhan moni nainen tekee myös vääriä johtopäätöksiä jo pelkästä olemuksesta, vaikka eivät olisi koskaan vaihtaneet sanaakaan toisen kanssa. Jotkut naiset taas perustavat ajatuksensa kavereiden mielipiteisiin, mutta sellaisia tuuliviirejä monikaan mies ei kaipaa. Sen verran naisessa pitää olla selkärankaa, että osaa muodostaa oman mielipiteensä ilman, että sitä tarvii kysyä kaverilta... ;-)
eikös aina seksissä ole tunteet mukana en edes tiedä millainen on tunteeton seksi itse en ole koskaan harrastanut yhden yön suhteita mutta jos haluan rakastella jonkun naisen kanssa niin haluaisin myös seurustelemaan ja jos en halua seksiä niin en halua seukatakkaan
Vähän aikaista nelikymppisenä leimata itsensä vanhaksi piiaksi.
Jolleivat miehet kysy mitään niin onko sinussa mitään mielenkiintoista? Tähän ei lasketa "vaikeata" elämää, ongelmia, entisiä suhteita tai niiden puutetta tms. koska nämä aiheina vain poistyöntäviä.
Sepä se :-)
Niin kyllähän tarinan juoni on se että pitää löytyä se blim-blim. Pitää löytyä puolin ja toisin se kuuluisa sytyke.
Tähän asti ei ole löytynyt molemminpuolista kipinää - toinen on jäänyt aina kylmäksi.
Olet todella oikeassa siinä ettei tosiaan tälläiset vanhat suhteet ja ongelmat sytytä ketään. Enpä niitä itsekään jaksa ruotia. Mitäpä roskakasaa enää tonkia. Tietysti jossain vaiheessa - ihan alussakin - asia luonnollisesti nousee siinä sivussa esille. En nyt halua peittääkään asioista. Kyllä fiksut ihmiset huomaa jos jokin asia on vinossa tai yrittää piilotella jotain. Luo sellaisen näkymättömän seinän.
No jos ihmisestä näkyy että jokin on vinosss niin ei se sen myyttisen kipinöinnin mahdollisuutta ainakaan paranna. Suurin osa kuitenkin hakee jotakin positiivista elämäänsä.
"Sepä se :-)
Niin kyllähän tarinan juoni on se että pitää löytyä se blim-blim. Pitää löytyä puolin ja toisin se kuuluisa sytyke.
Tähän asti ei ole löytynyt molemminpuolista kipinää - toinen on jäänyt aina kylmäksi."
Miten voi syntyä molemminpuolisesti "se jokin", jos toista ei tunne tai että sellaisen ihmisen kanssa ei saa vaihdettua edes halaistua sanaa ? Jotkut ihastuvat pelkkään ulkokuoreen, kun taas joillekin se ulkokoinen olemus voi olla vain yksi rikka rokassa, jolloin tunteet syvenevät vasta tutustumisen edetessä.
Otetaan käytännön esimerkki:
a) Kävelet kaupungilla, vastaan tulee yllättävän paljon naisia, jotka katsovat joko tyhjyyteen tai jalkojaan. Tuntuu, että nainen haluaakin olla täysin omissa oloissaan kykenemättä edes normaaliin kanssakäymiseen kykenemättä sanomaan edes terve tai moi!
b) Poikkeat ohikulkijana maaseudulla paikallisessa kahvilassa. Tuntemattomampikin saa helpommin juttua aikaiseksi ihan jokapäiväisistä asioista.
Pointti on siinä, että näissä asioissa vastavuoroisuudella on merkitystä, eikä asioihin pidä suhtautua liian tieteellisen analysoivan vakavasti tutkien jokaista pilkkua ja pistettä. Ihmisiä tässä kuitenkin ollaan... eikä kaikea kannata opetella ulkoa jonkun kaavan mukaan.
40v vanhapoika on sinulle sopiva ratkaisu.
tyypillistä että kokematon nainen ei kelpuuta samanlaista miestä.
Joo. Tämä on kyllä se aina niin hauska miesten ja naisten ero.
- Miehet yleensä haluaisi kaikista mieluiten niitä täysin kokemattomia neitsyt naisia.
- Naisille taas miehen kokemattomuus on yleensä turn off.
Ja tuo kaikki näkyy sitten ihan yleisissä asenteissa ja nimityksissäkin.
Nainen joka on jakanut elämänsä aikana usealle miehelle on "lutka". Kun taas miehelle, joka on kaatanut useita naisia sänkyynsä, ei ole vastaavanlaista selkeää haukkumasanaa. Toki eri nimityksiä löytyy miehellekin, muttei ne toimi haukkumasanoina, osa pitäisi niitä jopa kehuina.
Joillekin ihmisille kokeneisuus ja elämänkokemus laajemmassa mittakaavassa näyttää merkitsevän vain sitä, onko elänyt parisuhtessa ja harrastanut seksiä. Jos nuo kriteerit ei täyty, pitäähän miehessä olla jotain vikaa, vaikka olisi aina osannut muuten hoitaa omat asiansa.
tse taas en näe mitään järkeä hengailla suhteesta toiseen vain paremman puutteessa. Jos kumppania ja suhdetta ei ole, silloi eletään ilman. Aika yksinkertaista ilman mitään ylimääräisrä "draamaa". Mitä taas tulee kymppanin löytymiseen, väkisin sarjadeittilemalla selaista harvemmin löytyy...
Et etsi täydellistä miestä mutta silti iso kasa asioita mitä et miehissä sulata. Mitähän tykkäisit samaan malliin 40v naisettomana olleesta miehestä, ei varmaan kelpaisi sellainenkaan kun ei ole kokemusta eikä osaa käsitellä naista, vaikka tää olisi itsekin ihan tampio samoissa asioissa.
Ihminen oppii halutessaan monia eri asioita, kuten kävelemään, puhumaan ja ajamaan polkupyörällä. Mitä tulee "naisen käsittelyyn", se taas on yksi kuluneimmista fraaseista. Haluja ja odotuksia on niin monta, kun on naisiakin, joten vähän suhteellisuudentajua kehiin. Kukaan ei ole seppä syntyessään, joten siinäkin mielessä kokeneisuuden korostaminen on lähinnä huvittavaa.
Suuntaa ulkomaille. Kuten olet jo huomannutkin, Suomesta löytyy lähinnä sairaita ja sosiaalisesti saamattomia miehiä, joilta puuttuu vastuunottokyky täysin.
Miesten löytäminen(kin) on taitolaji. Jos löydät vain tuon kaltaisia miehiä, kyse on silloin systemaattisesta virheestä ja naisen mieltymyksistä ns. jännittäviin miehiin ts. nainen on saanut sitä mitä on hakenut ja halunnut. Ihan kaikkea kun ei saa miehen syyksi.
Sama se on naisten kanssa. Jotkut ei ikinä sovi parisuhteeseen, lisääntymisestä nyrt puhumattakaan.
Olen itse 35-vuotias ja täysin kokematon miesten suhteen. Treffejä on ollut muttei mitään vakavempaa. En enää KOSKAAN tunnustaisi miehelle etten ole ollut suhteessa vaan sanon että viimeisimmästä suhteesta on kauan aikaa. Ei kukaan mies tahdo kokematonta vanhaa naista. Olen pari kertaa erehtynyt kertomaan totuuden, eikä miestä tämä miellytä.
Joillekin nyt vain käy niin että jäämme yksin koko iäksi, ei sille mitään voi.
Joillakin se jokin vain on ja ne onnettomat joilla ei ole, jäävät yksin.
Valehtelun huono puoli on se, että jos suhteesta joskus tulisi jotakin olisi varmasti vaikeaa leikkiä kokematonta tietyissä tilanteissa. Toisaalta suhteeseen pääsy on niin monimutkaista ja todella pitkä prosessi, etten usko sellaiseen koskaan pääseväni, joten valehtelu muutamille treffeille päästäkseni ja sitä kautta yksinäisyyttä hiukan lieventääkseni ja sosiaalisia taitoja vastakkaiseen sukupuoleen harkoittaakseni se on mielestäni ihan ok ja pieni synti.
Ei 35v kokematon kuulosta mitenkään turnoffilta. Riippuu ihan täysin minkälainen olet noin muuten.
Myönnän että luonteeni on vuosien varrella muuttunut. Pakostakin.
Olin ennen aika avoin ja menevää sorttia sekä pidin yhteyttä ystäviin sekä tuttaviini ihan eri tavalla. järjestin juhlia ja olin koko ajan menossa.
Ikisinkkuudesta johtuva häpeä sekä siihen liittyvä syrjäytyminen on tehnyt minusta vetäytyvän ja epäsosiaalisemman. Häpeän alituista yksinäisyyttäni enkä hirveän mielelläni pidä yhteyttä pariutuneisiin vanhoihin kavereihin jotka aina säälittelevät minua. Enkä jaksa selitellä aina miksi mistään treffeistä ei ikinä tule mitään.
Uudet sinkkukaverit on tietysti eri juttu, mutta eihän heillekään voi totuutta kertoa. Täytyy leikkiä menevää, villiä ja vapaata.
En voi päästää ketään liian lähelle. Häpeä pitää kulissit kasassa.
Kukaan ei voi ymmärtää millaista on olla 35v ja kokematon. Se alkaa syömään itsetuntoa ja vaikuttaa kaikkeen tekemiseen sekä olemiseen. Se fakta etten koskaan kelvannut parisuhteeseen on aika rankka taakka. Se että saattaisin kelvata panoksi ei lohduta eikä nosta itsetuntoa, päinvastoin. Miehet eivät tätä kai ymmärrä.
Voin kai tunnustaa että viihdyn turhan hyvin yksikseni nykyään. Koska on ollut pakko.
Kiinnostaa kyllä tietää miten on mahdollista että 35v nainen olisi täysin kokematon. Itse ainakin kokisin asian kiehtovana jos nainen sellaista kertoisi, mutta se tietysti johtuu siitä että olen itse lähestulkoon täysin samassa tilanteessa oleva mies.
Ja oikeastaan se tietysti riippuu pitkälti siitä mitkä ne syyt siihen kestosinkkuuteesi ovat. Sanot olleesi avoin ja menevä. Tuskin siis ongelmana että olisit ollut liian ujo mennäksesi ulos ja tavataksesi miehiä. Rehellisesti kuulostaa siis siltä että ongelma on niissä ulkoisissa sekoissa? Vai onko kyse jostain muusta?
Oletko ajatellut että nykyaikana moni suhde tuntuu alkavan sillä että pitää kelvata panoksi, sitten jos se puoli toimii ja henkisesti synkkaa, niin voi siitä siirtyä ihan oikeaan suhteeseen. En kyllä todellakaan suosittele yrittämään tuota lähestymistapaa, voi käydä niin että vaan entistä pahempi fiilis kun tajuat että tosiaan panoksi olet kelvannut ja sitten kun menee liian vakavaksi niin mies dumppaakin sinut.
Miehet ei tosiaan voi ymmärtää omasta näkökulmasta tota että ei kelpaisi parisuhteeseen vaan kelpaisi pelkäksi panoksi, koska se kelpaamaton mies nimenomaan naisten silmissä ei kelpaa panoksi. (Jos nainen kelpuuttaa miehen panoon, niin se useimmiten tarkoittaa että nainen haluaisi myös parisuhteen). Miehelle siis "kelpaa panoon muttei parisuhteeseen" on lähes mahdoton yhtälö. Ne on käytännössä aina sidoksissa (poikkeuksena ne komeimmat miehet jotka voi kelvata pelkiksi salapanoiksi joillekin varatuille naisille, jne.)
Ja sitten on aina se hyvä kysymys... Kun käyt treffeillä, niin onko se aina mies joka ei kelpuuta sinua.. Vai hylkäätkö sinäkin tasaisesti miehiä? Jos hylkäät, niin voit miettiä myös sitä että ehkä kyse ei ole pelkästään siitä kelpaatko sinä, vaan siinä, mitä sinä kelpuutat. (Tiedän että itsellänikin kyse on osaltaan tuosta.)
Just saman olisin voinut kirjoittaa paitsi miehen näkökulmasta.
"Hauskinta" kaikessa on että niitä tilaisuuksia eli kiinnostuneita naisia olisi 25 ikävuoden jälkeen ollut useita, mutta jotenkin itse sitten torpedoin ne kun ei vaan yksinkertaisesti itsetunto riitä. Ja nyt vielä pahempi kun ikää jo kohta 33v. En osaa selittää, päässä vaan alkaa jotenkin puristamaan ja tekee mieli päästä pois siitä uhkaavasta tilanteesta missä saattaisin päästä naisen kanssa läheisemmäksi, joku "etsiköön paremman miehen joka osaa"-ajatus siellä takoo.
Piti jäädä hetkeksi miettimään, kosketti ainakin minua. Mietin onko syy tuohon otsikon kysymykseen se että häpeän \ nolottaa tuo ikisinkuus. Onko minun erilainen elämpolku (ikisinkkuus)suurempi ongelma itselleni kuin muille?
Olenko suotta säikähtänyt satunaisten nettideittimiesten kielteistä suhtautumista asiaan ? Ne kaksi miestä, jotka ovat viimeisen vuoden aikana oikeasti merkinneet minulle jotain, eivät olleet milläskään kun kerroin olevani ikisinkku.
Olen itsekin vuosia peitellyt sitä etten ole ikinä seurustellut. Ehkä viimeisen vuoden aikana olen ollut totuuden kanssa rehellinen. Tuntuu että olen kokonaisempi ihminen. Taisi kovin paikka olla sanoa ja myöntää tämä asia itselleni - ja hyväksyä että tämä on osa minua siinä missä hymykin.
Mietin tässä entistä nettideittiä P. Hänellä oli ongelmia painon kanssa, muttei halunnut oikein myöntää sitä. Profiilissä väitti olevansa normalipainoinen ja kuvat oli hassusta kuvakulmasta. Treffeille tuli Ahtisaaren kokoinen mies. Minua loukkasi enemmän se epärehellisyys kuin kaverin koko. Juuri tämä piilottaminen oli minulle tässsä kaverissa SE vika.
Piti jäädä hetkeksi miettimään, kosketti ainakin minua. Mietin onko syy tuohon otsikon kysymykseen se että häpeän \ nolottaa tuo ikisinkuus. Onko minun erilainen elämpolku (ikisinkkuus)suurempi ongelma itselleni kuin muille?
Olenko suotta säikähtänyt satunaisten nettideittimiesten kielteistä suhtautumista asiaan ? Ne kaksi miestä, jotka ovat viimeisen vuoden aikana oikeasti merkinneet minulle jotain, eivät olleet milläskään kun kerroin olevani ikisinkku.
Olen itsekin vuosia peitellyt sitä etten ole ikinä seurustellut. Ehkä viimeisen vuoden aikana olen ollut totuuden kanssa rehellinen. Tuntuu että olen kokonaisempi ihminen. Taisi kovin paikka olla sanoa ja myöntää tämä asia itselleni - ja hyväksyä että tämä on osa minua siinä missä hymykin.
Mietin tässä entistä nettideittiä P. Hänellä oli ongelmia painon kanssa, muttei halunnut oikein myöntää sitä. Profiilissä väitti olevansa normalipainoinen ja kuvat oli hassusta kuvakulmasta. Treffeille tuli Ahtisaaren kokoinen mies. Minua loukkasi enemmän se epärehellisyys kuin kaverin koko. Juuri tämä piilottaminen oli minulle tässsä kaverissa SE vika.
"Kukaan ei voi ymmärtää millaista on olla 35v ja kokematon. Se alkaa syömään itsetuntoa ja vaikuttaa kaikkeen tekemiseen sekä olemiseen. Se fakta etten koskaan kelvannut parisuhteeseen on aika rankka taakka."
Tällaisia miehiä on paljon, joten ymmärtäjiä löytyy kyllä. Sen lisäksi että heillä on tuo sama taakka, heitä haukutaan vässyköiksi, luusereiksi ja ties miksi. Kokemattomalle naiselle ei synny samanlaista leimaa. Eikö sinulle sitten kelpaa kokematon mies? Et ole sellaista ainakaan koskaan tapaillut, koska mainitsit, että kokemattomuus on ollut turn-off miehille.
Niin, jos nainen mainostaa olevansa kokematon ja on edes ok-näköinen niin kyllä siinä alkaa miehet lipomaan kieltään ja hieromaan käsiään yhteen himokkaasti vilkuillen. Mies tekee saman niin tätä pidetään outona hyypiönä josta kannattaa pysyä kaukana kun tässä täytyy olla jotain vikaa.
Vaikea on omaa ulkonäköä arvioida, mutta rohkenisin väittää olevani tavis. Olen nähnyt päälle satakiloisiakin suhteessa joten en usko että syy on edes painossani. Harrastan aktiivisesti liikuntaa joten olen normaalipainon ylärajoilla.
En missään nimessä voi hypätä sänkyyn tutustumatta toiseen kunnolla. Enkä usko että sellaisen töpeksimisen jälkeen pääsisin edes toisille treffeille :D Eiköhän ne kuumat seksikissat hoida nuo panosta parisuhteeseen hommat hiukan sulavammin kuin tällainen hermostunut ja paniikkinen kokematon vanhapiika.
Olen ajatellut luopua parisuhdeajatuksista ja treffiyrityksistä kokonaan, ne tuntuvat tuovan pelkkää ahdistusta mukanaan. Ehkä joidenkin on vain tarkoitus olla yksin koko elämä ja ainahan on yksinäisiä ollut.
Tämäkin on varmasti ihan totta.
Ei ikään kuin tahtoisi "haaskata toisen aikaa" kun ei kuitenkaan pysty lupaamaan mitään. Vaikea selittää, mutta ehkä ymmärrät. Liian kauan yksinoloa ehkä tekee varauksellisen ja torjuvan. Ei halua satuttaa itseään eikä edes usko enää kelpaavansa kun ei ole koskaan kelvannut. "pakit tulee jossain vaiheessa kuitenkin joten paree perääntyä heti ennen kuin sattuu pahemmin"-asenne.
Kyllä tuo häpeä on varmasti ikisinkulle itselleen se suurin ongelma.
Ikisinkkuna sitä myös analysoi liikaa eikä uskalla heittäytyä yrittämiseen. Itsekritiikki on taivaissa eikä virheille ole sijaa. Häpeä kasvaa epäonnistumisien myötä.
En pysty enää olemaan rehellinen ikisinkkuusasiassa muiden kesken. Itse olen toki asian joten kuten hyväksynyt.
Tuo esimerkkisi on hyvä. Totta pitäisi pystyä aina puhumaan. Mutta luuletko tosiaan että joku kunnollinen, tavallinen, normaali, mies tahtoisi tosimielellä aikuiseen suhteeseen kokemattoman naisen? Minä uskon että pieni osa miehistä tahtoo opettaa ketään parisuhde&intiimissä kanssakäymisessä, saati omaa kärsivällisyyttä näissä asioissa.
Paineitahan siitä tulee kokemattomalle ja paljon murheita.
En kyllä haluaisi että minut halutaan vain kokemattomuuden vuoksi :(
"jos nainen mainostaa olevansa kokematon ja on edes ok-näköinen niin kyllä siinä alkaa miehet lipomaan kieltään ja hieromaan käsiään yhteen himokkaasti vilkuillen"
Mielikuva oli sen verran karmea ettei kyllä yhtään huvita tuollaisen miehen lähelle.
Laske rimaa. Hyvinkin voit löytää vielä miehen mutta tuskin mitään unelmien prinssiä. Kyllä joku työtön, läski liikaa juova jne. miekkonen voi sinut haluta omakseen.
Ihan varmasti voi saada läskin, juomarin tai työttömän pummin elätettäväksi mutta mitä järkeä siinäkin nyt olisi sitten?
Sinkkuus on ihan jees vaihtoehto.
Jos ei hyvää saa niin ei tartte huonoakaan huolia. Tämän on huomannut jo sadat tuhannet suomalaiset.
Ajatusmaailma menee vähän tähän suuntaan. Olen kumminkin elänyt lapsuuteni väkivaltaisessa kodissa. Sellaiseen en alistu. Kyllähän sitä näin pärjää. Taitaa nyt vähän tarinan juoni olla se että kun on päässyt tuntemaan miltä se tuntuu, elämässä on yhtäkkiä sitten tyhjä aukko.
En vaan ole saanut pitää kuin hetken siitä molemminpuolisesta välittämisestä.
Tiedän myös että kun palikat osuu kohdalle ulkonäöllä ei ole väljä sen enempää kuin ammatilla. Tämä mies joka antoi minulle rukkaset oli ylipainoinen, epätrendikäs ja peruskoulu sivitystasona.
Juu ei huonoa pidä huolia jos ei hyvää saa.
Miehillä on ylipäätään omasta iästä ja ulkonäöstä huolimatta aika korkeat kriteerit naiselle.
Molemminpuolinen välittäminen taitaa olla aika harvinaista kun tuttavapariskuntiakin katselee. Kyse taitaakin olla yksinäisyyden pelosta/tylsyydestä ja yhteiskunnan normista, sosiaalisesta paineesta.
Aito välittäminen olis hieno juttu, mutta pysyäkseen vaatii duunia. Ei rakkaus tai aidot tunteet ole pysyviä tai muuttumattomia jos vain olla möllöttää tai tekee mitä lystää toisesta huolimatta.
Usein se menee näin:ensiksi suoritetaan töissä ja opiskelujen/koulutusten parissa, sitten suoritetaan harrasteet ja muut menot, ne vähemmän pakolliset sekä pakolliset. Sitten suoritetaan vielä parisuhde muut ystävä/sukulaissuhteet. Sitten suoritetaan vielä seksielämää..huhhuh sentään mitä meininkiä. Tähän on pahimmillaan siis tultu.
No ihan hyvin sopia joku 35v, ei ole liian vanha. Taitaa olla ongelmasi siinä ettei itsellesi kelpaa sellaiset miehet jotka sinusta kiinnostuisivat.
Voi herranjestas. Sanonpa vaan, että vanhojapiikoja on ollut kautta aikojen. Siitä ei vaan ole puhuttu. Luuletteko, että avioliittoelämä on jotain pumpulissa elämistä? Kannattaa olla tyytyväinen, että ei ole pallo jalassa. Yli nelikymppisenä menee monet naimisiin ja perustaa perheenkin vielä. Mutta etsimällä se ei löydy!
En tajua mitä hävettävää on ikisinkkuudessa. En ole ikinä seurustellut, ikää on 28 vuotta ja ei naisia muutenkaan mitenkään hirveästi ole ollut. Ei minua silti hävetä tsanoa kenellekkään että olen sinkku ja en ole ikinä seurustellut.
Ollapa yhtä rohkea. No sinä olet kuitenkin vielä suht nuori, pistäpä 10 vuotta lisää ja tee sama. Pahimmillaan sinut suljetaan Kaveri/tuttavapiirien ulkopuolelle ja työyhteisössäkin aletaan syrjiä/pitämään outona.
Sosiaalinen paine on kummallinen juttu.
Joo, no minua auttaa se, useampi nainen olisi halunnut seurustella kanssani, mutta itseä ei kiinnosta oikeastaan edes seurustella. Viihdyn niin hyvin itsekseni. Toisaalta kun alkaa kaikki kaverit olla jo melkein alttarilla asti jne. niin tulee enemmän ja enemmän niitä tilanteita että kaverit ei kerkee näkemään ja monesti sillon tulee mielee, että ois kiva tietysti kun ois naisystävä.
Voihan tuo syrjiminen olla mahdollista, onko itsellesi käynyt niin? Tuntuu jotenkin oudolta, että siihen ihmiset alkaisi vaan sen takia jos joku on sinkku. Ei kaikki ihmiset voi olla samanlaisia ja haluta parisuhdetta/perhettä joten en tajua jos sen puute tekee automaattisesti oudon... Sellaisen syrjimisen kyllä osaan aavistaa, että ei kutsuta kaikkiin tilaisuuksiin minne yleensä mennää pariskuntana.
Juuri tuollaistahan se alkaa olla kun ikää tulee että pariskuntana tulisi liikkua jotta pääsisi jonnekin mukaan.
Olen 50 v. vanhapiika. Naimattomuuttani en suostu häpeämään yhtään. Kuraa on tosin yritetty heittää niskaan sen johdosta, mutta se on heittäjien häpeä.
Nuoruuteen kuului kiihkeitä ja mielen sisällä pidettyjä rakastumisia. Seurustelusuhteeni alkoivat varsinaisesti 40v. jälkeen, mutta ovat kestäneet enimmillään 4 kk: siinä ajassa näkee, onko tunteita tullakseen vai ei. Moni on säilynyt ystävänä. Saadut läheisyyden kokemukset ovat olleet erittäin tärkeitä. Tämä parisuhdehistorian risaisuus selkeni uudella tavalla luettuani Elaine Aronin kirjan "HSP - Erityisherkkä ihminen." Olen "naamioitunut" normaaliksi ja siten antanut vääriä viestejä: en ole sellainen, kuin habitus on antanut ymmärtää. Ulkonäköön ei mikään ole kariutunut.
Työni on sosiaalista sekä monin tavoin kuormittavaa. Lisäksi opiskelen sekä harjoitan taidepuolen ammattia, johon minulla on koulutus. Tarvitsen paljon yksinoloa ja kodin rauhallisuus ja viihtyisyys ovat tärkeitä. Mies, joka olisi samaan tapaan pohdiskeleva ja jolla myös olisi herkkyyttä ja empatiaa olisi ehkä sopiva kumppani. Mutta enää en edes kovin välitä löytyykö vai ei. Elämässä on niin paljon muuta kiinnostavaa ja tärkeää! Tuntevalla ja tasapainoisella ihmisellä kyse ei ole "kelpaamisesta" tai YT:stä tai AT:sta, vaan löytyykö yhteys ja syntyvätkö tunteet oikeasti vai eivät. Älkää heittäkö kirvestä kaivoon! Arvostakaa itseänne pukeutumalla edustavasti ja muutenkin pitämällä itsestänne hyvää huolta.
Minäkin olen herkkä ihminen ja vetäydyn usein kuoreeni liian sosiaalisissa tilanteissa. Ihmisten seura on usein uuvuttavaa joten tarvitsen paljon omaa aikaa jolloin oleilen ihan itsekseni. Olen usein yksinäisempi porukassa kuin ihan yksin.
Luulen että minäkin olen jäänyt ilman miessuhteita tämän asian vuoksi. Tietysti vaatimattomalla ulkonäöllä on myös vaikutuksensa asiaan. Miehet kun kuitenkin haluavat pääsääntöisesti niitä nuoria ja kauniita naisia eikä kukaan meistä välty vanhenemiselta.
Olen lähmmäs 40. Ehkä minäkin päälle 40-vuotiaana koen ensimmäisen seurustelusuhteeni..ainakin haaveissani.
täysin kokematon, kiitos vastauksesta! Todennäköisesti tuo herkkyys on vaikuttanut asiaan, siihen kuoreen vetäytymiseen. Suosittelen, lue tuo mainitsemani kirja.
Itsellä oli nuorena outoja syitä olla välittämättä ulkonäöstä, tai okei välitin, mutta olin aika friikki. Luin juuri eräältä herkältä ja älykkäältä ja minua huomattavasti nuoremmalta mieheltä saamiani kirjeitä: hän piti minua eleganttina ja tyylikkäänä. Tuo nuori ystävä on nyt pois tästä maailmasta, eikä siitä sen enempää. Kuitenkin tuo on yksi pointti: pukeutua oman esteettisen silmän mukaan (ja sen toteuttamiseen voi hakea apuja muualta). En ole kaihtanut hiusten värjäämistä ja ehostamista: ulkonäköä saa parannettua vaatimattomasta lähes niin paljon kuin haluaa. Nyt ajattelen, että tärkeää on myös, ettei herkkyyttä ja omalaatuisuutta koeta peittää. Myös ja varsinkin meillä herkillä on paljon sanottavaa ja annettavaa: empaattisuus ja lämpö vetävät puoleensa. On niitäkin, jotka juuri sen herkkyyden ja empaattisuuden (kenties älykkyyteen yhdistettynä) pitävät tällaisesta pakkausesta. En todellakaan tahtoisi suhdetta, jossa ulkonäkö (se omanikaan, vaikka tahdonkin tehdä kohtuullisen hyvän ensivaikutelman, mutta en sillä ehdolla että se jäykistää minut joksikin muuksi kuin mitä olen) olisi pääasia. Kun ihmistä oppii tuntemaan, ulkonäkö joko menettää merkityksensä tai alkaa viehättämään, kun persoona sitä sävyttää.
Minä olen aina ollut kiinnostunut kaunistautumisesta. Kaunistaudun mielelläni lähtiessäni esim.konserttiin, teatteriin tai tanssimaan. En käytä vahvaa meikkiä mutta pukeutumiseni on naisellinen. Toki tilanteen mukaan pukeudun esim. lenkille. Mutta iltaelämässä käytän usein hametta sun muuta hepenettä.
On kiva olla naisellinen vaikkakin sitten omaksi iloksi.
Miehillä on aika kovat kriteerit naisen ulkonäölle. Tavis ei tunnu kelpaavan. En koe itseäni rumaksikaan, toki omaan ulkonäköönsähän tottuu vuosien varrella. En ole kovin lihavakaan. Harrastan liikuntaa päivittäin. En ota kelpaamattomuudestani enää paineita, enkä aio muuttua vahvasti meikkaavaksi trendilissuksi miesten mieliksi. Minun elämäni, elän sen siis itselleni.