Naiset ei uskalla lähestyä. He ajattelevat varmaan, että eivät kelpaa minulle.
Olen liian tasokas mies
liian hyvä mies
41668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Siksi minäkin olen ilman naista ja varmaan kaikki muutkin palstan miehet. Naisasialooseri hyvänä esimerkkinä.
Minäkin olen ilmeisesti liian tasokas mies kun naiset eivät lähesty.
Valheessa on hyvä elää:)
Minäkin olen joskus miettinyt tätä. Olenhan kuitenkin noin 185cm pitkä, kauniskasvoinen, omistan oman firman, asun isossa talossa jonka tulen perimään yksin, ajelen komiasti Mersulla.
Mitä yhteistä tavis white trash taustaisella 12-18 vuotiaalla teininaisella ja minulla muka on? Ei sillä ettenkö minä panisi neitsyttä roskaväestön edustajaa mielelläni, mutta sellaisella kun ei ole mitään yhteenkuuluvuudentunnetta minun kanssani. Minua ei myöskään ulospäin tunnista varakkaaksi enkä suosi kulutusmyönteistä elämäntyyliä, joten ns. paremmat naiset eivät myöskään näe minua itsensä kaltaisena.
Olen tällainen väliinputoaja joka menee poikuus tallella hautaa kohti.
Kerrankin annoin plussapeukun. ;-)
Meitä tasokkkaita miehiä on paljon vapaana kun naiset on niin arkoja. Kaupungilla näkee aina paljon pariskuntia joissa mies on matalaotsainen, lyhyt, lihava ja ruma mutta sellaisiahan uskaltaa arempikin nainen lähestyä.
On siis olemassa naisia, joille ei ainoastaan ulkonäkö ole tärkeää.
Rumilla sinkkumiehillä on siis vielä toivoa.
Enkä usko, että nuo kaikki matalaotsaiset, lyhyet, lihavat ja rumat miehet ovat miljonäärejä, mikä on saanut naisen heistä kiinnostumaan.
Mikähän heissä on sitten ollut niin vetävää, että kainaloon nainen löytynyt...
Sitähän saa sinkkumies aina ihmetellä mutta monesti on varmaan niin että ne miehet oli komeampia silloin kun ne alkoivat seurustelemaan ja lössähtävät sitten liiton myötä, niinhän monille naisillekin käy. Lisäksi myös ainakin minun kavereissa on parikin semmoista jotka alkoi jo reilusti alle parikymppisinä vakavasti seurustelemaan ja yhä ovat samojen naisten kanssa, niiden molempien kohdalla nainen lähestyi kun ei ne itse olisi uskaltaneet.
Eniten minä ihmettelen, miten moni vanhempi ukkomies on painunut kasaan vuosien saatossa. Ne kaikki ovat varmaan suhteeseen päässessään olleet lihaksikkaita 185-senttisiä uroita ja viisikymmpisenä enää hyvä jos 175-senttisiä, hinteliä ja olutvatsaisia...
Minusta siinä ei ole mitään ihmettelemistä kun perheellisellä miehellä on puolet maailman murheista harteillaan, asunto. ym. lainat, lasten aiheuttamat murheet ja vaimon vaatimukset, ei kai se ihme jos vähän matalaksi vetää ja salaolut maistuu aina kun vaimon silmä välttää.
Joo, se perhehelvetti. Siksi minäkin käytin parhaat nuoruusvuoteni löytääkseni naisen, joka ei halua lapsia...
"On siis olemassa naisia, joille ei ainoastaan ulkonäkö ole tärkeää."
Ja taas :D AINOASTAAN?
Eli hyvännäköisessä ihmisessä ei voi olla muuta hyvää kuin ulkonäkö? Hyvännäköisen kanssa ollaan vain, koska hän näyttää hyvältä?
Metsään menee. Pahasti. Itse lokeroit toisia ulkonäön perusteella, oletpa sisäisesti kaunis ihminen...
Eikö olekin traagista. Aiemmin olisin lähestynyt pelotta ketä tahansa (huomattavasti nuorempia lukuun ottamatta), mutta luettuani täältä, että naisen markkina-arvo romahtaa radikaalisti 25. ikävuoden jälkeen, olen jättäytynyt miesten "armoille". Jostain syystä kyllä edelleen saan runsaasti lähestymisiä, joten en sitten tiedä missä vika...
Mutta niin, sitä saa mitä tilaa, eikös? Olette tämän ihan itse teorioillanne aikaansaaneet, ei siitä naisia voi syyttää :)
Romahdus on yksilöllistä. Varmaan voi tilastollisen käyrän nähdä, että 25 on naisille kriittinen piste, mutta jotkut hyvät geenit omaavat ja itsestään huolta pitävät naiset kykenevät säilyttämään korkean tason vielä pidemmälle.
Kyllä lapsettomalla naisella joka on pitänyt kroppansa kunnossa aina on kuitenkin lupa yrittää, tuskin mies siitä loukkaantuu kuitenkaan.
Lohduttavaa. Oikeasti kyllä aion olla peloton jatkossakin jos/kun siltä tuntuu. Ei vaan ihan älyttömän usein tunnu, mutta se on sitten ihan toinen juttu se.
Ai oikein lupa?!? Kiitos armollisesta suosionosoituksesta oikein ihan älyttömän hirmuisen paljon.
Ei jumalauta... pardon my french vaan :D
Mitä Kympin nainen mieheltä toivoo ? Ulkonäköä ei tietenkään voi kokonaan sivuttaa, mutta jos unohdetaan sellaiset asiat kun koulutus, status, palkka ynnä muu omaisuus.
-Alkoi asia kiinnostamaan noin yleisellä tasolla koska saat huomiota ja sinua lähestytään mutta kukaan ei taida oikein sytyttää ? Tiedätkö itse mitä haluat mieheltä tarkalleen vai tiedätkö vaan sitten automaattisesti kun se oikea tupsahtaa eteen ?
Aikaisempien kirjoitustesi perusteella en kuitenkaan lokeroisi sinua kovin pinnalliseksi ihmiseksi, mutta toisaalta olen usein väärässä :)
En mielestäni ole pelkuri mutta aloitteiden tekeminen tuntemattomille ihmisille päiväsaikaa tuntuu vähän vieraalta ajatukselta, varsinkin kun tiedostan että olen aika kaukana jostakin miesihanteesta. Mietin tässä että nuorempanakin suhteet alkoivat maltillisesti kun " vastapuoli " oli pidempään kanssani tekemisissä ja sai rauhassa tutustua. Baarit ei houkuttele vaikka sielläkin on ihan tavallisia mukavia ihmisiä.
Näin miehenä on kuten ehkä ymmärrät vähän vaikea samaistua sinun tilanteeseen jossa miehiä pörrää ympärillä niin että epäkohteliaimpia voi jo kivittää...
Työpaikalla en halua naisia lähestyä koska olen todennut että työ työnä ja on itsellä helppo hengittää, ja sitäpaitsi monissa yrityksissä katsotaan aika pahalla henkilökunnan välistä sutinaa... Ideoita-kommentteja
Jos tällä tiedolla on edes merkitystä niin olen 40 mies
Tätä piti oikein tässä musiikkia kuunnellessa miettiä ja anteeksi jo heti kättelyssä että tulee pitkä vastaus :)
Minulla ei ole mitään tarkkaa sapluunaa, taikka listaa kriteereistä, joista voisin sanoa ihannemieheni koostuvan. En pysty häntä kuvittelemaan tai kuvailemaan tarkasti, mutta uskon hänet tunnistavani kun tapaamme/tutustumme. En ole (ainakaan ollut) pikaihastuja, joten aiemmat ihastumiset ja rakastumiset ovat tapahtuneet pikku hiljaa kun olen mieheen tutustunut. Ja molemmilla kerroilla rakastuin miehen luonteeseen sen auetessa kuin sipulia kuoriessa. Ulkonäöllisesti - kavereideni mielestä huom - minulla olisi ollut mahdollisuus tasokkaampiin miehiin, mutta minulle luonne on tärkeämpi ja he molemmat
o(li)vat huipputasoa ihmisinä. Toki pidin heitä myös fyysisesti viehättävinä, mutta tämä tapahtui vasta kun olin heidän luonteisiinsa tutustunut (he siis muuttuivat silmissäni tutustumisen myötä). Kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutten osaa paremmin selittää.
Olen tavannut sinkkuaikanani charmantteja miehiä, mutta niistä ei ole kehkeytynyt mitään kummempaa lähinnä luonne- tai arvomaailma syistä. Enkä siis tarkoita, että vika olisi välttämättä ollut miehissä, vaan emme vaan ole olleet noissa asioissa yhteensopivia.
Mutta niin, minuun vetoaa viisaus, huumorintaju, positiivisuus, avarakatseisuus, uteliaisuus. Sellainen elämäniloinen, -myönteinen ja -janoinen asenne. Täysipäinen mies joka haluaa elää oman näköistänsä elämää välittämättä siitä mitä normit sanovat (no lakeja tietysti pitää noudattaa). Lisäksi olisimme hyvä match jos mies on rauhaa rakastava introverttimies, joka pitää luonnosta ja liikunnasta (ainakin jonkun verran) ja jolla ei ole päihdeongelmaa.
Haluan tuntea syvää henkistä yhteyttä, sitä, että meillä on toisaalta paljon yhteistä (esim. tärkeimmät elämänarvot samat), mutta toisaalta että miehessä on jotakin erilaista ja kiinnostavaa, joka ideaalitilanteessa minua täydentää ja tuo minusta parhaat puolet esiin. Olen onneton romantikko, joten haluan että minä voin auttaa miestä hänen unelmiensa saavuttamisessa ja hän minun. Ehkä meillä on jopa yhteisiä unelmia.
En tiedä kumpi siis on pahempi, vaatia sitä kemiaa ja kipinää heti ensi tapaamisella vai vaatia kemiaa, joka tulee syvemmästä henkisestä yhteydestä. Ehkä tuo jälkimmäinen, koska sitä on vaikeampi löytää. Itse sytyn kyllä esim. flirttiin melko helposti ja saatan baarissa höpötellä niitä näitä, muttei se juurikaan johda mihinkään (edes pöksyihini), koska vaadin tuota henkistä yhteyttä. Ja siksi, vaikka minua on lähestytty paljon (ja itsekin olen joitakin miehiä lähestynyt), niin olen tietyssä mielessä melko kokematon. Saatan lähteä treffeille aika helpostikin mukavan juttutuokion perusteella, mutta suhteeseen kanssani ja tosi lähelle, ihon alle, on erittäin, erittäin vaikea päästä.
Yksi tärkeä turn-off on mainittava. Inhoan kaikenlaisia valtapelejä. Ja ne tuntuvat olevan nykyään kovin yleisiä - jopa trendikkäitä, joten niihin on kaatunut moni orastava juttu.
Niin, halusitko minulta ideoita ja kommentteja myös siitä, miten/missä sinun kannattaisi naisia lähestyä? Jos rajaat baarit ulos, niin sitten kai ne perinteiset harrastukset ja/tai tuttujen kautta? Ne ovat ainakin sellaisia hyviä hitaamman tutustumisen väyliä. Vaikka saan aloitteita lähes missä vaan, niin ainoat omat suhteeni ovat syntyneet harrastus/opiskelupiirien kautta. Mutta periaatteessahan Se Oikea voi kävellä vastaan missä vaan, joten en mitään väylää täysin poiskaan sulkisi (ja tuttavapiirissäkin useampi joiden suhde juuri sieltä baarista alkanut).
Vielä noista päiväsaikaan tuntemattomille tehtävistä aloitteista: ne ovat tietysti vähän oma lukunsa (ja jossain pelimiesoppaassa olisi varmaankin perusteellisemmat ohjeet), mutta sanoisin, että jos ne tuntuvat sinusta vierailta, niin joko niistä kannattaa pidättäytyä taikka sitten ottaa ne vaan sellaisena kevyenä jutusteluna, ei niinkään varsinaisena aloitteena. Aika nopeastihan sen huomaa, että onko ollenkaan samalla aaltopituudella. Ja jos höpöttelytuokio on mukava, niin sen päätteeksi voi kysyä, että saatko joskus soittaa tms. Niin minulle on ainakin tehty aika monta kertaa.
Hieman huvittavaa on se että jos nainen noin vastaisi miehelle mies olisi pelkästään vilpittömän iloinen mutta sinä naisena heti vähän möksähdät :D
Huh...Kiitos Kympin nainen pitkästä vastauksesta. Toivoin muutamaa riviä mutta se että olit jaksanut nähdä näin paljon vaivaa yllätti positiivisesti.
Kuka vielä väittää että palstalta ei löydy täysipäisiä ihmisiä. Oli kiva lukea että sinulla ei ole miehen näkökulmasta saavuttamattomissa olevia odotuksia ja toiveita kunhan kemiat kohtaa. Toivottavasti tuolla on enemmänkin samanlailla ajattelevia naisia. Tekisi mieli kehua enemmänkin mutta en lähde mielistelylinjalle :)
Olen kanssasi samaa mieltä noista valtapeleistä. Jos suhteessa tekee kompromisseja ja myönnytyksiä niin on pikkuhiljaa vässykkä ja oma tilanne ajautuu aina vain huonompaan suuntaan. Toisaalta voi joutua taistelemaan omasta ajasta ja kaikista yhteisistä päätöksistä mikä sekin on rankkaa.
Haluaisin uskoa että oikean henkilön kanssa tekee mielellään kompromisseja kun tietää että toinen on niihin myös omaaloitteisesti valmis. Löytyisipä kumppani joka ei ole itsekäs ja olisi myös toiset huomioiva niin kaikki sujuisi kun tanssi....No joo, tuohan tarkoittaisi että kemiat kohtaavat, tai ainakin yhtä osaaluetta.
Tässä on jo pari vuotta mennyt ilman vakavaa suhdetta ja voin kertoa että kun ikää tulee lisää niin muuttuu entistä vaativammaksi, ja puhun nyt toivekumppanin luonteesta sekä kahden ihmisen yhteensopivuudesta.
hyvää kesää 10 N muut, pakko lähteä kokkaamaan jälkikasvulle ruokaa
Kiitos! Kommentoin vielä koskien noita valtapelejä: tarkoitin niillä vähän eri asiaa kuin suhteessa tehtäviä kompromisseja. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että (jo hieman vakiintuneemmassa) suhteessa on molempien joustettava ja oikean henkilön kanssahan nuo kompromissit tekee usein hyvinkin mielellään ja osittain ehkä huomaamattakin, kun haluaa toista huomioida ja miellyttääkin. Niin, se on osa sitä rakkautta, kemiaa ja syvää yhteyttä.
Valtapeleillä viittasin enemmän sellaiseen jo tutustumisvaiheessa tapahtuvaan henkiseen peliin ja toisen testailuun - valtapeliin siinä mielessä, että kumpi on ”niskan päällä”. Erilaisiin pelailuihin olen nyt törmännyt jonkun verran jo treffailuvaiheessa ja tasa-arvoista suhdetta haluavana kavahdan noista tilanteista nopeasti. Tai sellaista, että minun suoruuttani, avoimuuttani tai empaattisuuttani yritetään käyttää hyväksi jossain käänteessä. Jopa jotain manipuloinnin tapaista yritystä.
Joo, lähes saman verran aikaa on itsellä erosta ja hiukan samanlaisia aatoksia itselläkin kieltämättä mieleen välillä tulee - nimenomaan luonteeseen ja yhteensopivuuteen liittyen. Ajattelin aina, etten ole kovinkaan nirso, mutta luonteen suhteen taidan kyllä sitten kuitenkin olla. En toki väitä itsekään ihan helpoimmasta päästä olevani.
Ja kiitos samoin oikein hyvää kesää Sinulle :)
Heh, vaikea kuvitella että sinä olisit vilpittömän iloinen alentuvasta kohtelusta, mutta ihan mielenkiintoinen twisti palstapersoonaasi...
Etkä ole sitä paitsi tainnut möksähdystä nähdäkään kun noin väärin tilannetta luet :D
Ei kyse mistään romahtamisesta ole. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että nainen on viehättävimmillään tuossa 18-24 ikävuoden kieppeillä. Sen jälkeen alkaa alamäki, joka kuitenkin voi olla hyvinkin loiva riippuen geeneistä ja erityisesti siitä miten hyvin itsestään pitää huolta. Vielä nelikymppisellä naisella voi olla kova kysyntä, kun taas toinen samanikäinen voi olla jo pahasti rupsahtanut pubiruusu.
Kyllä me miehet kestetään se(kin) kun ollaan totuttu jo siihen että naisilla on valtit parisuhdemarkkinoilla. Tuo kokeiluni vastata kuin nainen ei oikeastaan minusta kertonut mutta sinun reaktio kertoi että olette te naiset aika turhankin herkkiä, jos me miehet oltaisiin samanlaisia olisi teilläkin vaikeaa :D
Mies voi pitää sitä seksuaalisena ahdisteluna, joten aika riskipeliä. Etenkin jos on odotellut aloitteita vain missinnäköisiltä neitseiltä.
Kiitos kun selvensit vielä tuota valtapeliä. Olisiko niin että naisiin kohdistuu enemmän valtapeliä, tarkoitan että esimerkiksi sinusta on yritetty saada henkinen yliote heti alussa ?
Minä en mielestäni ole joutunut valtapelin uhriksi, tai sitten olen niin naivi että se on jäänyt huomaamatta. Älä loukkaannu mutta naiset ovat pääasiassa taitavampia manipuloimaan. (siis niistä ihmisistä jotka siihen alentuvat )
Ymmärrän hyvin että karkaat tuollaisesta tilanteesta, niin minäkin. Jos parisuhteessa pitää koko ajan olla varpaillaan niin eihän siitä mitään tule, ei edes alkumetreillä....
Luin vielä uudestaan sinun ensimmäisen vastauksen uteluihini mitä mieheltä toivot ja täytyy sanoa että onnistuit tekemään minuun vaikutuksen. Sisältö oli vilpitöntä ja rehellistä mutta valitettavasti en kyennyt kommentoimaan samalla intensiteetillä koska kirjoittaminen ei ole vahvin alueeni, olen tottunut kommunikoimaan suullisesti. Todella kiva lukea helppolukuista selkeetä tekstiä.
Täytyy harkita jotain vakkari nimimerkkiä, tuntuu hankalalta keksiä uusi jokaista ketjua varten mitä tekee mieli kommentoida....sitäpaitsi hyvänä päivänä olo on kuin seiskan miehellä :)
Joo, en osaa sanoa kuinka yleistä tai harvinaista tuo valtapeli on, yleisesti taikka eri sukupuoliin kohdistuen. Tokihan siis kaikissa vuorovaikutustilanteissa valta ja/tai toiseen vaikuttaminen ovat jollain lailla läsnä (ja kaikki tekee sitä tiedostamattakin, mehän alamme oppia sosiaalista vaikuttamista jo hyvin pieninä lapsina), mutta juuri sellaiseen tietoiseen ja melko räikeäänkin toimintaan olen vasta hiljattain törmännyt (siis parisuhdemaailmassa, työ/liike-elämässähän se on ihan arkipäivää).
Liekö osa pelurikulttuurin yleistymistä, että erilaiset psykologiset vaikuttamisen keinot ovat rantautuneet myös parisuhdemaailmaan? Tai ehkä minä huomaan ne paremmin nykyään, ehken ole niihin aiemmin niin paljoa edes kiinnittänyt huomiota (joka toisaalta ei ihmekään kun parisuhteessa pitkään olin). Ja voi olla että naiset enemmän manipuloivat, joskin minusta - ainakin omaan silmään - naisten harjoittama manipulointi on läpinäkyvämpää ja miehet ehkä salakavalampia. Mutta voihan se olla että naisen on helpompi toisen naisen manipulointi havaita ja miehet sitten taas huomaavat miehen vastaavan helpommin.
Henkilökohtaiset kokemukset ovat olleet jokseenkin kahdesta ääripäästä, toisaalta näitä pikkunäppäriä, melko harmittomia pelitekniikoiden kohteeksi joutumisia (jotka pääasiassa hymyilyttää), mutta toisaalta myös sellaista, että mies pyrkii painostamaan minua isoihin päätöksiin aivan liian aikaisin tai selkeästi ottaa ohjat miten suhde etenee, jyräten/kahliten/painostaen. Silloin minä lähden ja kovaa. Mielestäni on itse asiassa aika surullista, että ihan potentiaalisen oloiset tutustumiset tyssäävät tällaiseen - ikään kuin ylikompensointiin miesten taholta. Melkein vaikuttaa siltä, ettei uskalleta luottaa siihen, että oma persoona riittää, vaan kun kiinnostus ja mahdollinen ihastuminen ovat kynnyksellä, pitää alkaa näitä pelejä pelata tai muutoin kiirehtiä asioiden edelle ja siten pilata koko homma.
Itse voin suositella vakinikin käyttöönottoa. Minusta vakinikit tuovat palstalle tiettyä erilaista mielenkiintoa, on mukavampi keskustella ”tuttujen” (joo, häh?) kanssa vaikkei täältä seuraa hakisikaan - tietysti muistaen, että ainakin osa tyypeistä on trollaushahmoja ja kuka tahansa saattaa rekkaamattomilla nikeillä trollailla, että sikäli rekattu nikki on kaikista paras. Toisaalta ymmärrän täysin niitä, jotka nikkiä vaihtavat lennossa. Jokainen tyylillään. Tämä on vähän tällainen kummallisten otusten kerho :)
olkoon nyt tästä eteenpäin "Perusmies " paremman puutteessa.
Olet varmasti oikeassa kertoessasi kokemuksistasi ylikompensoinnin tiimoilta koskien meitä miehiä. Henkilökohtaisesti minun ei kannata lähteä tuolle linjalle kun en kuitenkaan olisi vakuuttava, mutta tavallaan ymmärrän kyseisiä herroja. Mielipiteeni on että jos mies itse kokee että ei ole riittävän mielenkiintoinen herättämään vastakkaisessa sukupuolessa kiinnostusta, niin lisätään vähän chiliä soppaan.
Jos on epävarma ihmisenä niin varteenotettava vaihtoehto on tietysti olla hiljaa omista asioista ja sillä tavalla antaa itsestään mystisen ja mielenkiintoisen kuvan ?
Jos haluaa oppia tuntemaan ihmisiä niin on avauduttava itsekin, ja sinähän olet ollut esimerkillinen, nyt öitä...
Pahoittelen taas lyhyehköä vastausta mikä ei kuitenkaan tarkoita että ei kiinnosta sinun mielipiteet, päin vastoin :)
Ihan ehdotuksena: miettisin vielä tuota nikkiä, Perusmies saattaa ehkä muistuttaa liikaa periaatteen miestä.. no jaa, kyllähän nuo erottaa - mutta miettisin ehkä silti.
Hyviä öitä sinne myös!
Jos vielä satut lukemaan niin ole hyvä ja ehdota nikkiä lukemasi perusteella. Jos ei parempaa tule mieleen niin joudut(te) tyytymään nimimerkkiin "näkymätön mies ".
Kun kerran olen aika vaatimaton kaveri niin tuo kelvannee .... aivot jumittaa ja aamulla ei muuten naurata kun herätyskello kajauttaa sulosointunsa kuuluviin
Minulla ei ole eikä tule olemaa mitään tasoo, mut silti olen naisil kelvannu.
Periaatteen_miehen ja Liian hyvän miehen elämänasenteet ilmeisesti paistavat olemuksistansa läpi.Hyvännäköistä voi katsoa kerran ylhäältä alas ja alhaalta ylös,mutta se asenne,se kertoo kannattaako edes lähestyä..Naisena itse kierrän tuollaiset miehet kaukaa.
Miten on?
Voitko tulla leikkaamaan mun nurmikon?
Naiset ovat taitavasti onnistuneet junailemaan asian niin että mies ei saa koskaan tuntea itseään kovin tasokkaaksi, ei ainakaan naista tasokkaammaksi. Komea mies on pinnallinen, älykäs mies on tylsä, menestynyt mies on itsekeskeinen materialisti. Aina löytyy jokin oletettu vika jolla pihlajanmarjat saadaan happamiksi.
Komealla, älykkäällä ja menestyneellä miehellä ei tee mitään.
Moni mies jakaa mielipiteesi.
Moni nainen on salaa mies.
Esim. Conchita Wurst ja lottamari.
Conchita Wurst salaa sen huonommin kuin lottamari. ;-)
Toisaalta mies on aina tasokkaampi kuin nainen jos suhde kestää pitempään. Naiset naivat aina ylöspäin.
En edelleenkään ole mies :)