Huonossa parisuhteessa olevat, miten kauan teillä meni tehdä päätös erota? varsinkin jos molemmat kokee suhteen huonoksi.
Ihmettelen tätä itse, että miksi me ei tehdä sitä eroa, kun kumpikaan ei ole onnellinen.
No, pieni lapsi tässä on mukana, joten ehkä se jotekin vaikuttaa ja tietynlainen ajatus, että ei niin helposti pitäisi erota. Mutta ei tämä ole terveellistä kellekään.
Jos minulle huudetaan, että olen saatanan paska idiootti, eikä se aiheuta suurempaa tunnereaktiota (ok, tottakai kyllä jonkunlaisen), niin aika huonosti on asiat. Ei miehen pitäisi ikinä huutaa naiselle noin, vaikka syy olisi mikä. Kun mistään ei saa sanoa, ilman että hän vetää "nalkutus" kortin. Kukaan ei ole minua ennen nalkuttajaksi haukkunut, eikä muutenkaan solvannut kuten tämä mies. Miksi aiheesta ei saa sanoa, miksi pitäisi hoitaa kaikki arjen asiat toisen puolesta, miksi minua syyllistetään kaikesta?
En minä ole ylpeä siitä, miten itse joskus raivostun ja käyttäydyn, mutta itse olisin valmis (ainakin tähän asti olen ollut) menemään pariterapiaan ja hakemaan apua, että voitais olla yhdessä. Mutta mies ei. Kun ei hänellä ole ongelmia.
Jep jep. No, toivottavasti tässä ei tule tuhlattua elämäänsä liian pitkään. Väsyttää. Olisi niin paljon helpompi olla yksin, joten miksi ihmeessä en jo ole eronnut! Enemmän tämä on retorinen kysymys itselleni...
Ihmettelen tätä itse, että miksi me ei tehdä sitä eroa, kun kumpikaan ei ole onnellinen.
No, pieni lapsi tässä on mukana, joten ehkä se jotekin vaikuttaa ja tietynlainen ajatus, että ei niin helposti pitäisi erota. Mutta ei tämä ole terveellistä kellekään.
Jos minulle huudetaan, että olen saatanan paska idiootti, eikä se aiheuta suurempaa tunnereaktiota (ok, tottakai kyllä jonkunlaisen), niin aika huonosti on asiat. Ei miehen pitäisi ikinä huutaa naiselle noin, vaikka syy olisi mikä. Kun mistään ei saa sanoa, ilman että hän vetää "nalkutus" kortin. Kukaan ei ole minua ennen nalkuttajaksi haukkunut, eikä muutenkaan solvannut kuten tämä mies. Miksi aiheesta ei saa sanoa, miksi pitäisi hoitaa kaikki arjen asiat toisen puolesta, miksi minua syyllistetään kaikesta?
En minä ole ylpeä siitä, miten itse joskus raivostun ja käyttäydyn, mutta itse olisin valmis (ainakin tähän asti olen ollut) menemään pariterapiaan ja hakemaan apua, että voitais olla yhdessä. Mutta mies ei. Kun ei hänellä ole ongelmia.
Jep jep. No, toivottavasti tässä ei tule tuhlattua elämäänsä liian pitkään. Väsyttää. Olisi niin paljon helpompi olla yksin, joten miksi ihmeessä en jo ole eronnut! Enemmän tämä on retorinen kysymys itselleni...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastaus retoriseen kysymykseesi:
Pelko.
Pelko tutun ja turvallisen (?) kuvion jättämisestä ja astumisesta tuntemattomaan,,,
Oli se minullakin pelko varmaan syynä. Mutta minä vitkuttelin eroa liian kauan ja kaikki kärsi sen takia minä, mies ja pieni lapsi. Ja kärsittiinkin todellakin minä ja lapsi aivan liikaa, ja sitä olen katunutkin ettemme lähteneet jo paljon aikaisemmin.
Koska tunnet vielä vetoa mieheen,siksi.Tilanteenne kuulostaa tutulle,tosin eräs mies jätti nalkutuskortin kertaan mutta muuta solvaamista on ollut,ehtii muutaman tunnin näkemisajallakin jotenkin väheksyä tai vitsillään loukata.....Miksi oot sen hullun kanssa,ainiin haukkuuko myös hulluksi?Tyypillinen masentava sovaripaskamies sulla kuten mullakin.Kokeile naura seuravalla kerralla ja mene ovesta ulos nauraen,itke vaikka kulman takana.