Rakastan edelleen, ikävöin. Vaan en enää luota enkä halua enää nähdä. Ihastumiselle ei voi mitään, sitten huomaakin rakastuneensa. Oliko kaikki hänelle vain leikkiä. Aika auttaa mutta kuinka kauan vielä menee ennen kuin toivun. Yli vuosi on jo mennyt. Nyt en itke enää niin paljon, vain joskus. Sivulliset aiheuttivat tämän, ensin sydämeni särjettiin, sitten alkoi vuoden kestänyt kiusaaminen, jatkuisi vieläkin ellen olisi ottanut täyttä etäisyyttä. Tästä eteenpäin lähelleni on kenenkään vaikea päästä.
Ensin revittiin sydämeni irti, sitten alkoi kiusaaminen
Eteenpäin kuitenkin
3301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Millä tavalla sinua on kiusattu? Minunkin sydämeni hajotettiin pariin kertaan reilu vuosi sitten. Nyt voin jo paljon paremmin kuitenkin ja etäisyyttä otin myös. Varovaiseksi olen tullut ihastumisen ja tutustumisen suhteen, joskin tiedostan jo, että hyviäkin tyyppejä on olemassa.
Kateellinen nainen tuli väliimme, flirttailua heillä keskenään ollut minun selän takana, toisen kerran kun nainen tuli ilkkumaan niin annoin tulla täydellä laidalla (ystäväni sanoivat olevansa ylpeitä minusta). Sellainen nainen jolle kukaan ei koskaan sano vastaan niin kyllähän se oli hänen ylpeydelleen kolahdus, sitten aloitti kyttäämisensä ja siihen tuli mukaan hänen naistyökaverinsa, kyttäämistä, nauramista. Erikoisia (täytyy olla jotenkin sairaita tai ongelmaisia) ihmisiä. Normaali ihminen ymmärtää kun joku ei halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä. Nuo naiset eivät sitä halunneet "ymmärtää". Otin etäisyyttä, nyt en törmää heihin enää missään. Toivottavasti eivät ole jo uuden uhrin kimpussa. Siis pelkästä kateudesta kysymys.
Jatkan vielä.... Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä miehestä irti kun jouduin hänet joka päivä näkemään, lopulta en enää katsonut häneen päinkään. Nyt on helpompaa kun en häntä näe ollenkaan. Ja sitten kun muistaa ne ikävät puolet, ei hän kuitenkaan miksikään muutu, sellainen tulisi aina olemaan. Annetaan ajan kulua, välillä itketään ja välillä ei itketä. Joskus se uusi ja parempi tulee ja ollaan fiksumpia tällä kertaa. Minulla on onnistunut suhteet paremmin kun olen pitänyt suhteen vain omana tietonani; "kel onni on se onnen kätkeköön" saattaa pitää muuten paikkansa. :)