Kellään kokemuksia ns. parhaiden ikävuosien (20-30v) viettämisestä sinkkuna? Miltä tuntui? Onko asema naismarkkinoilla parantunut kolmekymppisenä? Mitä sukulaiset tykkäävät? Olisi kiva tietää näin oman valmistautumisen kanssa.
Parhaat vuodet sinkkuna?
Lovrboy92
391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse pääsin ensimmäiseen kunnon seurustelusuhteeseen vasta 29-vuotiaana ja kaikenlaisia lyhyempiä juttuja alkoi olla paria vuotta aikaisemmin. Yksittäisiä panoja oli 24-vuotiaasta lähtien mutta harvakseltaan. Ihan syvältähän se oli. Nuorena mies on kiimaisimmillaan ja kaikkein altteimmillaan solmia parisuhde. Nykyään olen yli nelikymppinen ja ollut naimisissa jo pitkään. Vaimoni on minua muutaman vuoden nuorempi. Olisin paljon mieluummin nauttinut seksuaalisista suhteista naisten kanssa, kun olin nuori ja kiimainen ja kun ikäiseni naiset olivat vielä parhaimmillaan.
Asemani naismarkkinoilla parani todella selvästi, kun aloin lähestyä kolmeakymppiä. Olinhan valmistunut hyväpalkkaiseen ammattiin. Olin myös varmaan kypsemmän oloinen mutta vielä fyysisesti hyvässä kunnossa. Nykyään luonto on tehnyt tehtävänsä ja seksuaaliset suhteet kiinnostavat minua paljon vähemmän kuin nuorempana. Jos avioliittoni päättyisi en varmaankaan vaivautuisi enää parisuhteeseen vaan keskittyisin nauttimaan vapaudesta. Kun seksi ja status poistetaan yhtälöstä, parisuhteen miinuspuolet painavat vaakakupissa selkeästi enemmän kuin pluspuolet. Nykyään minua ei voisi vähempää kiinnostaa missä määrin kelpaan vastakkaiselle sukupuolelle eikä seksi ole tässä iässä enää samanlainen pakkomielle kuin alle 20-30 -vuotiaana.
Sukulaiseni eivät asiaan puuttuneet ja kaikken lähimmät olivat vain sitä mieltä, ettei asiasta kannata kantaa mitään huolta.
Olen nyt 33v enkä koskaan seurustellut. Aina 25-vuotiaaksi asti olin pelkästään hyljeksitty tyttöjen ja naisten osalta, kunnes tapahtui mystinen käänne ja sen jälkeen jokainen sinkkunainen jonka kanssa olen lähinnä töiden kautta joutunut tekemisiin on vaikuttanut minusta kiinnostuneelta. Paitsi että itselläni on nyt aivo asettunut pysyvästi siihen "en kelpaa"-moodiin niin siihen ne jutut sitten lopahtaakin kun juoksen aina karkuun.
On. Opettavaa aikaa sinänsä että nykyään tietää paljon selvemmin kokemusten kautta, mitä pitää tehdä missäkin tilanteessa ym. Ja eihän niitä kokemuksiakaan tule jos ei edes yritä mitään ja tee niitä "kalliita" virheitä.