Sinkkumiehen maanantai

Kävin kaupassa ja vaihdoin kissalle veden. Keitin kahvit ja pelasin magic 2014, lämmitin valmisruokia mikrossa. Siinä olikin päivän kohokohdat.

Heräsin joskus kolmen jälkeen aamuyöllä. Ei tullut enää uni silmään, siis nousin. Kissojen huolto ja kahvia & sanomalehti. Aamupäivällä työkkäritapaaminen, yhtä tyhjän kanssa. Pankkiasian hoito konttorissa - eipä nykyisin juuri tarvitse pankin lattioita kuluttaa. Matkalla oli tosi seksyn näköinen katusoittaja. Vähän elähtäneennäköiset kasvot, riettaat. Mietin, pitäisikö tempaista ja pyytää kaljalle. En pyytänyt, koska oli vielä menoja. Palasin toista kautta, olisikohan ollut vielä paikalla....

Palautin pari Dexteriä kirjastoon ja lainasin toiset pari. Koska olin etuajassa tapaamisesta jäin lueskelemaan Corto Maltesea lukusalin nojatuoliin. Ihana lukusali Turun pääkirjastossa. Violetit sohvat ja nojatuolit, Björknäsin puukalusteet. Kelpaisi milloin vain omaankin olohuoneeseeni.

Lounastapaaminen valtakunnallisen kulttuurihenkilön kanssa Marina Palacessa. Mukavaa. Sivistyneiden ihmisten kanssa on kiva rupatella. Harmi, että hän on naimisissa. Sopisi minulle kuin nenä päähän. On vielä hiukan puolalaisen näköinenkin, vaikka on supisuomalainen.

Kotiin. Lueskelua parvekkella, pienet päikkärit, lisää lueskelua, välillä kettuilua sinkkupalstalle. Kyläsairaala. Jatkoin eilen aloittamaani Kathmandu-albumia. Valtavasti kuvia. Chattailua matkatoverini kanssa. Uusi sarja Teemalta, Sodan päiväkirjat. Sen katselin, Rasputin tulee boxille.

Chattailua tyttären kanssa heidän Suomen lomastaan ja hääjärjestelyistä parhaillaan. Hei hulinaa.

Pitäisi kai mennä nukkumaan, ei nukuta... Kissa koisaa vierellä, toinen on kai vuoteessa odottamassa.

Hohoijaa,.niin tapahtumarikas päivä, että menisi koko yö, jos alkaisi sitä purkamaan.

Heräsin aamulla joskus kello 9 jälkeen.

Join aamukahvit ja pelailin siinä samalla tietokoneella peliä. Siinä menikin sitten 1-2 tuntia.

Lähdin töihin vähän ennen puoltapäivää.

Kävin matkalla ostamassa lounasta. Savulohi salaattia ja jugurttia ja karkkipussi päälle - Salmiakki on hyvää. Jäätelönkin ostin ja söin sen kaupalta töihin kävellessäni.

Töihin päästyäni huomasin että olin unohtanut muutamia työtavaroita kotiin - vaikkei ne olleet oleellisia työn kannalta, päätin käydä noutamassa ne.

Töihin palattuani surffailin hieman suomi24:ssa, lueskelin palstaa. Taisin kirjoitella muutamia vastauksiakin. Chattailin myös hieman erään tutun naisen kanssa.

Oikeastaan en tehnyt juurikaan mitään töitä koko päivän aikana. Ihan se ja sama, ajattelin. Eipä ole työt viime aikoina kiinnostaneetkaan. Voisin melkein heittäytyä työttömäksi.

Iltapäivällä päätin lähteä takaisin kotiin ja käydä samalla kävelylenkillä kun sää oli hyvä. Tästä seurasikin toinen postaukseni tänne palstalle, jossa kerroin siitä, että kummallisesti naiset olivat katselleet minua silmiin kävelylenkillä.

Kotiin päästyäni olen haaskannut aikaani täällä palstalla, katsomalla elokuvan ja tv sarjan jakson.

Keitin tuoretta maissia iltapalaksi.

Katselin itseäni pelistä hetken aikaa, pohtien että mitkä ovat mahdollisuuteni naisten suhteen.
Peilistä katsoen vaikutin mielestäni ihan ok näköiseltä. Rusketus on ehkä vähän auttanut kasvojani, normaalisti melko tummat silmänaluset ovat ehkä hävinneet hieman rusketuksen ja hyvien yöunien myötä. Tukkakin oli ihan ok kunnossa, viimeisestä parturikäynnistä ei ole kauaa aikaa. Parta oli mukavalla siistillä sängellä. En nyt mikään komistus ole, mutta naaman ulkonäkö oli kyllä pitkästä aikaa ihan siedettävällä tasolla. Ehkä jopa näytin vastaantulleista naisista ihan kivalta. Kovin komealta nyt en varmaan kuitenkaan.

Testasin ottaa valokuvan itsestäni, kropastani ilman paitaa. Pelistä katsoen kroppa näytti mielestäni ihan hyvältä. En ole bodari, en käy salilla, mutta olen sopusuhtainen. Pelin kautta ajattelin että ei hassuman näköinen, kun hieman jännittin lihaksia ja poseerasin. Sitten katsoin sitä ottamaani valokuvaa. Näytin siinä mielestäni todella säälittävältä. Ei mitään lihasta, eikä sitä sixpackkia. En todellakaan näyttänyt raamikkaalta. En nyt näyttänyt lihavaltakaan, mutta tajusin että tällä ulkonäöllä yksinään ei enää herätetä mitään haluja niissä kauniissa naisissa. En tiedä mistä se peilin ja valokuvan ero tulee. Johtuisiko kuvakulmasta, valaistuksesta, liikkumattomuudesta. En ole varma kumpi on lähempänä sitä miltä näyttäisin ulkopuolisista.

Yritin soittaa maksulliselle naiselle. Numero ei vastannut. Säästinpähän rahaa. En olisi kuitenkaan seksistä maksanut. En ole vielä koskaan seksistä maksanut. En halua seksiä sellaisen naisen kanssa, joka ei sitä oikeasti halua minun kanssani. Mieluumin olen ilman. Mutta olisi ollut kiva taas ihan vaan jutella ja vähän halailla sängyssä kauniin ja mukavan naisen kanssa. Edes pientä hellyyttä tylsyyden keskelle. Vaikka tiedänkin että olisin ollut vain entistä pahemmin hajalla kotiin päästyäni ja tajuttuani sen koko homman turhuuden, teennäisyyden ja kestämättömyyden.

Aika sekavissa tunnelmissa taas tämänkin päivän jälkeen. Mitäköhän sitä tulevaisuudeltaan voisi odottaa. Tätä suunnilleen samaa varmaan joka päivälle. Maksullisissa nyt ei voi kyllä joka päivä käydä, jossain tulee vastaan se rahojen riittävyyskin.
Pitäisi suosiolla unohtaa kaikki naiset. Mutta kun en vaan onnistu.

Lueskelen suomi24 palstaa ja mietin että tästäkin pahasta tavasta roikkua täällä pitäisi päästä eroon. Mutta eipä ole elämällä juuri nyt muutakaan tarjottavaa. Sama haaskata ne tunnit tänne.

Aika mennä nukkumaan. Ja huomenna samaa uudelleen.

Laiska päivä. Nousin muistaakseni joskus vähän ennen kahdeksaa, istuin hetken sängyllä ja yritin psyykata itseäni kuntoon tulevaa päivää varten. Ulkona oli jälleen ihana ilma joten se tietenkin piristi. Muistaakseni laitoin pyykit koneeseen ennen kouluun lähtöä.

Koululla kertailin jonkin aikaa yhteen laskentatoimen rästitenttiin (vaihteeksi) ja lähdin sitten lounastamaan. Tapasin kaverini jota olen auttanut hieman oman gradunsa kanssa. Juttelimme hetken.

Ruokajonossa joku nuoripari lääppi toisiaan suoraan minun edessäni. Mies ei ollut kovin hyvännäköinen ja aika typerännäköisesti pukeutunut. Vastaavasti takanani seisoi tyylikkääseen kauluspaitaan pukeutunut kaveri jonka olemus viesti siitä että elämä oli hyvin raiteillaan. Varmaan joku hankenin opiskelija. Niiden kanssa olen aina tullut hyvin toimeen.

Loppupäivästä ei ole kauheasti kerrottavaa. Tapasin yhden hyvän kaverini istuessani terassilla kahvilla. Vaihdoimme kuulumisia ja juttelimme muistaakseni sosiaalisesta mediasta ja nuorista mainstream-artisteista. Sanoin että mielestäni Maki Kolehmaisen tai Jimi Constantinen ei pitäisi kirjoittaa biisejä suomalaisille teinipoppareille. Hän ei juurikaan ottanut kantaa.

Pyöräilin ympäri keskustaa vailla määränpäätä. Kotiin tullessani soitin pianoa, Vadelmaveneen olen soittanut tänään arviolta 15 kertaa. Kotona lämmitin ruoaksi Saarioisen mikropitsoja, ne ovat mielestäni todella hyviä.

Heräsin klo 12, keitin kahvit ja luin hesaria jonka jälkeen pesin ikkunat. Sitten söin nugetteja lounaaksi,kävin suihkussa ja lähdin töihin. Ennen sorvin ääreen saapumista vetelehdin noin puoli tuntia keskustassa, söin jätskiä ja katselin tyttöjä. Työpäivän jälkeen kävin mäkkärissä ja tulin kotiin.

Oli tarkoitus nousta viimeistään klo 12 mutta nousin vasta klo 14, mikä vähän harmitti kun tuntuu, että koko päivä on sitten jo ohi eikä mitään saa aikaan. Kuten en saanutkaan, katselin vain yhtä sarjaa ja piipahdin kaupassa. Energiaa ei ole juuri yhtään kun ei ole huvittanut syödä tarpeeksi hyvin, monipuolisesti, säännöllisesti - tai edes tarpeellista määrää.

Turhauttavaa nettisurffailua, mikään ei oikein innosta kun sen sarjankin katsoin jo loppuun eikä energia riitä mihinkään vaativampaan. Yritän huomenna (tai no, tänään, kun kello on taas noin paljon) nousta järkevämpään aikaan, jotta saisin vuorokausirytmiä käännettyä. Haaveissa olisi salilla käyminenkin, mutta enpä tiedä onnistuuko, kun en tosiaan jaksa oikein syödä tai nukkua kunnolla niin ei ole energiaa liikuntaankaan. Tympeä noidankehä, joka aiheuttaa pidemmän päälle itseinhoa.

Melkein kuulostaa kuin olisin jotenkin masentunut, mutta tämä nyt on vain taas tällainen vaihe... näitä aina välillä tulee. Kaipa sitä jossain vaiheessa taas saa itseään niskasta kiinni. Jospa vaikka jo huomenna.

T. 23v nainen (opiskelija, ei kesätöitä, joten "lomalla" mutta hyvin vähävaraisena)

Pääsin yövuorosta kotiin klo 07.00, nukuin todella huonolaatuista unta johonkin klo 13 asti ja kävin ravintolassa syömässä ja sen jälkeen menin taas klo 22 yötöihin jossa olen tällä hetkellä

Heräsin. Söin purkin aprikoosisoosia. Pyöräilin töihin kolmipyöräiselläni. Hiiva oli hankkinut mulle uudet työhaalarit, kun hukkasin edelliset. Vatkasin taikinaa koko päivän ja seurasin kun leivät kohosi uunissa ja sai ruskean värin. Lounastauolla käytin kaksi ruokakuponkia ja söin kalapuikkoja, joista pari laitoin taskuuni jos myöhemmin iskee nälkä. Nyt muistuikin mieleen, että siellä ne kalapuikot on vieläkin työhaalarien taskussa odottamassa huomista. Syön tässä taas aprikoosisoosia - jo viides Piltti tänään - vaikka olen pyrkinyt vähentämään yösyöntiä. Maistuu ihan hammastahnalta, koska pesin jo hampaat. Tai ei se ollut hammastahnaa vaan majoneesia, jonka sekaan olin murskannut parit fluoritabletit, koska hammastahna oli loppu. Täytyy muistaa huomenna ostaa lisää. Myös finat alkaa olla vähissä, joten lisään senkin hankintalistalle. Odotan innolla huomista, kun saan jo aamusta kalapuikkoja.

Olen parisuhteessa elävä mies ja minusta elämäni ei ihan hirveästi poikkea näistä muista kertomuksista. Minunkin elämäni täyttää työ, salilla käynti ja muut harrastukset, satunnaisesti näen kavereita. Huolia on välillä, laskut maksettavana, asuntolaina ja liian vähän aikaa kaikkeen siihen mitä olisi oikeasti kiva tehdä. Joo, ja olen avoliitossa ja rakastan todella avovaimoani ja meillä on mielestäni riittävästi ja erittäin hyvää seksiä.

Pointtini on siis, ettei elämäni ole kuitenkaan mitään parastiisissa olemista sen takia, että olen parisuhteessa, vaan ihan samanlaisia ongelmia siinä on kuin monella muullakin. Olen mielestäni onnellinen suurimman osan aikaa, mutta niin olin sinkkuna ollessanikin. Tsemppiä teille kaikille.

Makaan 25 vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeellä kotona tänään ja samaa tein eilen ja sitä edellisinäkin päivinä. Viinaa vaan tekee perhana sentään mieli.
Miksi te sinkkumiehet ette ala juopoiksi kuten minä ? Kun ei naista saa niin ainakin alkoholi tuo ajoittaista onnea ja alkoholisti on yhtä säälittävä kuin atm joten tilanne ei ainakaan huonommaksi muutu sivullisten silmin.

Tulin juuri salilta, kävin suihkussa ja nyt syön leipää ja tomaattia. Meen vielä tänään kauppaan ostamaan vesimelonia.

Eilen heräsin joskus ennen yhdeksää, vaikka olisin halunnut nukkua pidempään. En koskaan saa nukuttua pitkään. Hoidin aamurutiinit, kävin Facebookissa jossa ei taaskaan mitään uutta, Treffit Suomi24 niin ikään tyhjää täynnä. Odottelin, että voisin ruveta syömään, taisin pelata vähän. Katselin tv:tä, roikuin netissä tyhjän panttina. Koko päivänä en mennyt ulos, kuten en sitä edeltävänäkään. Turhautuneena vain odotin, että päivä loppuisi. Tänään sentään oli edes jokin syy mennä ulos, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään.

Tänään heräsin jotain yhdeksän aikoihin. Kävin kaupassa. Pyöräilin koululle. Luin taas tenttiin ja silmäilin yhtä konsernilaskennan tehtävää. Lounastin kaverini kanssa puoleltapäivin kuten yleensä. Kerroin olevani hänelle hieman kateellinen hänen pian valmistuessaan kokonaan tästä oppilaitoksesta. Hän naurahti ja vastasi kuitenkin siihen päässeensä minua helpommalla koska hän ei aio suorittaa kahta erillistä tutkintoa. Juttelimme niitä näitä ja hän tarjosi minulle myös yhden tupakan. Olen todella kiitollinen hänen ystävyydestään.

Lähdin koululta kolmen aikoihin ja matkalla kotiin kävin jokilaivalla ottamassa yhden oluen. En oikein tiedä miksi, aikamoista rahanmenoahan se on. Joskus tuntuu että oluen nauttiminen terassilla on vain yksi tapa tappaa aikaa, siinä kuin mikä tahansa muukin harrastus voi olla (ei sinänsä että laskisin oluen juomista itsessään harrastukseksi, ajanvietoksi pikemminkin).

Mitään muuta ei oikeastaan ole minulle tänään tapahtunut. Tällä hetkellä makaan sängyllä kannettava sylissä ja siemailen kahvia. Varmaan lähden tästä taas pian jonnekin.