Tiedän että olisi järkevää erota. Yli 10 v. ollut samat ongelmat. Mies juo liikaa, on aggressiivinen eikä huolehdi/välitä lapsista niinkuin kuuluisi.
Rakkaudesta en todellakaan tiedä onko sitä enää. Seksiä en missään nimessä halua. En edes läheisyyttä. Kaipa vaan odottelen että tilanne muuttuisi. Toisinaan muuttuukin. Ehkä n. 1 tai 2 kk välillä saattaa mennäkin kivasti. Kunnes jotain ikävää tapahtuu taas.
Yritän selittää itselleni, että lapset kärsisi erosta. Mies rassukka joutuis ojan pohjalle jne. Taidan olla aika sinisilmäinen ja kiltti.
Kuitenkin kalvaa ajatus että pilaisin lasten, miehen ja ehkä omankin elämäni mahdollisesti eroamalla.
Tämä järjetön liitto on muuttunut ajan kuluessa normaaliksi eli en enää ehkä näe kuinka hullua meno onkaan.
Miten repäisen itseni irti tästä. Mies uhkailee tietty etten mitään saa erossa. En lapsiakaan. Helppoa Se ei tule olemaan varmasti.
Rakkaudesta en todellakaan tiedä onko sitä enää. Seksiä en missään nimessä halua. En edes läheisyyttä. Kaipa vaan odottelen että tilanne muuttuisi. Toisinaan muuttuukin. Ehkä n. 1 tai 2 kk välillä saattaa mennäkin kivasti. Kunnes jotain ikävää tapahtuu taas.
Yritän selittää itselleni, että lapset kärsisi erosta. Mies rassukka joutuis ojan pohjalle jne. Taidan olla aika sinisilmäinen ja kiltti.
Kuitenkin kalvaa ajatus että pilaisin lasten, miehen ja ehkä omankin elämäni mahdollisesti eroamalla.
Tämä järjetön liitto on muuttunut ajan kuluessa normaaliksi eli en enää ehkä näe kuinka hullua meno onkaan.
Miten repäisen itseni irti tästä. Mies uhkailee tietty etten mitään saa erossa. En lapsiakaan. Helppoa Se ei tule olemaan varmasti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Usein, kuten sanoit, ajan saatossa epäterveellisestäkin elämästä tulee normaalia. Usein myös tulee suhteessa hetkiä jolloin kaikki tuntuu sujuvan hyvin, se luo uskoa tulevaisuuteen ja saa jatkamaan huonossakin suhteessa. Jos kumppani on narsistinen, parantaa tämä usein tarkoituksella parisuhdetta ja kiinnittää huomiota perheeseen, jotta toinen pysyisi emotionaalisesti hommassa mukana ja unohtaisi huonot ajat ja mahdollisen eron.
Avioero ei ole mikään kirosana, ja jos perhe-elämä on suurimmaksi osaksi huonoa, on enemmän lasten eduksi erota kuin pysyä yhdessä. Jo pelkästään miehen alkoholin käytön ja aggressiivisuuden vuoksi.
Luulen, että olet ollut halukas eroamaan jo pitemmän aikaa, koska 10 vuotta olette käyneet läpi samoja ongelmia ja ette ole hakeneet apua ongelmiinne? Ehkä se tarkoittaa, että ette halua pelastaa tilannetta?
Mies uhkailee, että et saa erossa mitään? Hän ei siis pysty ajattelemaan lastensa parasta, koska haluaa jättää sinut paljain käsin?
Voisitko kuvitella asumuseroa ja sitä kautta pohtia mitä haluat?
Mikä hitsin pätejä tällä palstalla luuraa?...
Ihan asiallista ja oikeata tekstiä kuitenkin kirjoittaa. 10 vuoden ongelmien jälkeen 11. vuosi olisi aivan liikaa olla onneton. Kokemuksesta sanon.
Uskoisin, että kyseessä on vain ihminen joka on käynyt saman(laista) lävitse. Ei kai täällä kukaan päde? Uusia näkökulmiahan tänne on tultu saamaan&antamaan vai olenko ymmärtänyt väärin palstan tarkoituksen?
"Mies juo liikaa, on aggressiivinen eikä huolehdi/välitä lapsista niinkuin kuuluisi"
Näistä jo aggressiivisuus ja alkoholinkäyttö olisi kumpainenkin erikseen erittäin hyvä erota.
Olen itse elänyt samanlaisen elämän, enkä ymmärtänyt erota. Nyt vuosia takana yli kolmekymmentä vuotta. Olemme sairastuneet minä ja aikuiset lapset. Suosittelisin sinua vakavasti harkitsemaan eroa, koska lastenkin sairastumiset voivat tulla ilmi vasta aikuisina niinkuin meillä.
Tällä hetkellä olen itse valmis eroon, mutta puoliso ei ja varsinkin nirimmainen lapsista käskee mun aloittaa oma elämä, hänellä ei kuulemma ole ollut ikinä mitään isä, poika suhdetta milloinkaan.
Tuli nyt kerrottua omasta elämästä, mutta toivottavasti saisit jotain apua mun kohtalosta.