Olen onnellisessa parisuhteessa ja iältään olen 21v ja poikaystävä myöskin. Olemme olleet yhdessä kohta vuoden ja olemme tämän vuoden olleet mahdollisimman paljon yhdessä. Aika menee opiskelujen ja poikaystävän ehdoilla... eli aina kun koulusta on vapaata olemme yhdessä.
Mutta nyt siihen ongelmaaan eli mun poikaystävä lähti pari päivää sitten kaverinsa kanssa matkalle viikoksi ja olen aivan hysteerinen. Tunne ei johdu siitä että pelkäisin hänen pettävän sillä tiedän ettei hän tekisi sellaista. Mutta tämä tunne on vain kauhean ahdistavassillä kuluneen vuoden aikana olemme pitäneet yhdessä kivaa ja nyt hän pitää hauskaa toisen kanssa.
Kuulostaa omaan korvaankin niin tyhmältä... En haluaisi tuntea näin mutten vaan voi tunteelle mitään. Yritän joka päivä esittää hänelle että kaikki on hyvin mutta ei tosiaan ole.
Mietin hänet sinne rantabulevardille palmujen ja polttavan auringon alle ja itse täällä teen 55 tunnin työviikkoa sateessa.
Olenko mä vain järjettömän kateellinen vai omistushaluinen?
Haluisin sisimmässäni olla onnellinen, että hän pääsee lomailemaan ja pitämään hauskaa.Mutta en vain ole. Ärsyttää joka päivä suunnattomasti. Mikä tähän auttas? Onko sielunsisaruksia/veljiä siellä?
Mutta nyt siihen ongelmaaan eli mun poikaystävä lähti pari päivää sitten kaverinsa kanssa matkalle viikoksi ja olen aivan hysteerinen. Tunne ei johdu siitä että pelkäisin hänen pettävän sillä tiedän ettei hän tekisi sellaista. Mutta tämä tunne on vain kauhean ahdistavassillä kuluneen vuoden aikana olemme pitäneet yhdessä kivaa ja nyt hän pitää hauskaa toisen kanssa.
Kuulostaa omaan korvaankin niin tyhmältä... En haluaisi tuntea näin mutten vaan voi tunteelle mitään. Yritän joka päivä esittää hänelle että kaikki on hyvin mutta ei tosiaan ole.
Mietin hänet sinne rantabulevardille palmujen ja polttavan auringon alle ja itse täällä teen 55 tunnin työviikkoa sateessa.
Olenko mä vain järjettömän kateellinen vai omistushaluinen?
Haluisin sisimmässäni olla onnellinen, että hän pääsee lomailemaan ja pitämään hauskaa.Mutta en vain ole. Ärsyttää joka päivä suunnattomasti. Mikä tähän auttas? Onko sielunsisaruksia/veljiä siellä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastasit itse omaan kysymykseesi; olet mustasukkainen ja omistushaluinen. Jos haluat jatkaa suhdetta, älä tukahduta puolisoasi vaan anna tilaa hengittää. Ja luota. Kyttäämällä et saa kuin ahdistusta aikaan. Luota siihen että hän haluaa olla sinun kanssasi ja jos tilanne muuttuisi, et saa häntä pidettyä väkisin tai määräämällä, se vain ajaa toisen entistä kauemmaksi. Keksi itsellesi myös omaa tekemistä omien ystäviesi kanssa. Ketään ei voi omistaa.
Minulla oli nuorempana samanlaisia kokemuksia parisuhteessa. Luotto ei silloin ollut kunnossa poikakaverin petollisuuden vuoksi mutta huomasin itsessäni tuollaisia mustasukkaisia piirteitä kumppanin mieskavereita kohtaa myöhemmissäkin suhteissa ja mietin että onko kyse vanhoista haavoista luottamusasioissa vai omasta luonteesta. Muistan itsellänikin ajatukset siitä että pelkäsin menettäväni jotain jos kumppanillani on hauskaa tai jopa hauskempaa muiden kanssa kuin minun kanssani, että olisin huonompi tai jotain..? Ajan kanssa tein tietoisesti töitä näiden tunteiden kanssa ajattelemalla itsepintaisesti että on hyvä olla välillä erillään, tekee hyvää meille kummallekin välillä ikävöidä ja se ei ole minulta pois, päin vastoin. opin myös harhauttamaan itseäni järjestämällä itselleni tekemistä siksi aikaa kun kumppani on kavereiden kanssa etten vatvoisi turhaan, ja opettelin myös olemaan itsekseni omien ystävien kanssa vaikka olisi ollut kivempaa olla kotona oman kullan kainalossa, ikäänkuin siedätyshoitona. Olen kohta 25 ja ensimmäistä kertaa nyt nykyisen mieheni kanssa sellaisessa suhteessa jossa omien kavereiden näkeminen ei enää tunnu kummalliselta, ja nykyään jopa nautin kun saan omaa aikaa sillä välin kun hän on kavereillaan. Siksi rohkaisenkin häntä siihen kun hän on se joka olisi mieluummin kanssani nyhjäämässä sohvalla tv:n ääressä :) Luulen että kun tiedostat ja osaat ajatella kriittisesti tunteitasi, osaat myös alkaa työstää niitä parempaan suuntaan, ja kun vuosia tulee lisää, olo helpottaa. :) Voimia, mustasukkaisuus on raskasta eikä sille itse tunteelle aina voi mitään, mutta omalle käytökselle sen ilmaantuessa voi, ja onkin hyvä ettet ole lukinnut miestäsi sisään.
Hehe mullaki oli vähä tollanen tunne kun oltiin seurusteltu poikaystäväni kanssa noin vuosi (joka on oikeesti sellasta aikaa ettei ihan vielä tunne kunnolla ja haluaisi olla koko ajan tämän kanssa lähekkäin)...aina kun hän meni pitämään hauskaa kavereittensa kanssa tuli todella tylsä ja kateellinen tunne...tai kun hän kertoi kaverensa pyytäneen jonnekkin mökkireisulle, tuli sellanen olo et hei enkö mäki pääsisi?
Mut pääsin ny jollakin tapaa yli..tajusin et itsekin pitää yhtä lailla tehdä kavereiden kanssa kivoja asioita eikä aina sen poikaystävän kanssa...ensimmäinen vuosi kun seurusteltiin, kaikki vapaa-aikani meni poikaystävääni, koska asuttiin eri kaupungissa...seuraavana vuonna hän kuitenki muutti mun kaupunkiin ja vapaa aikaa tuli sen verran itselleni enemmän että sai/jaksoin lähteä kavereiden kanssa ulos pitämään tyttöjen iltoja! Kokeile sinäkin seuraavan kerran, kun poikaystäväsi tekee jotain kivaa, niin samaan aikaan sinä ja kaverisi keksitte omaa tekemistä..tai välillä ole sinä se, jolla on enemmän menoja kavereiden kanssa, niin saat välillä sanoo poikiksellesi että "hei, tänään taidan lähteä tyttöjen iltaa viettää!"
:)