Mieheni ex,ärsyttää vaiko vainoharhaisuutta

Voi jumalauta. Olen itse melkeinpä samanlaisessa tilanteessa.Avopuolisoni jätti vaimonsa minun takia ja rakastuimme vimmatusti. Minulla on kaksi lasta edellisestä liitostani, olin eronnut itse vuotta aikaisemmin. Avopuolisollani on myös kaksi lasta. Ex vaimo päättää todella paljon meidään elämässä. Päättää elatusmaksujen suuruuden, koska lapset tulevat meille, mitä meidän pitää ostaa, me aina haemme ja viemme lapset.Avopuolisoni on myös sanonut samaa että exälle voi aina puhua kaikista asioista. Kun lapset ovat meillä vuoroviikoin, soittelee ex vaimo päivittäin ja kyselee kuinka heillä menee vaikka molemmilla lapsilla on omat kännykät. Avopuolisonikin on useaan otteeseen humalassa kertonut kaipaavansa exäänsä ja lähettänyt hänelle viestiä. Ja minä edelleen uskon että hän haluaa olla minun kanssa..:(

Minun kohdallani kävi niin että miehen ala/yläaste aikainen tyttöystävä(n.20 v. takaa) alkoi yhtäkkiä pitämään mieheen yhteyttä ensin facebookin kautta ja sitten puhelimitse. En tykännyt asiasta tietenkään. Tätä jatkui n. vuoden verran ja alkoi tuntua että tällä naisella oli taka-ajatuksia. Jos asiasta jotain mainitsin niin olin liian mustasukkainen.
Viime helmikuussa mies jätti minut. Tällä hetkellä hänestä on tulossa kovaa vauhtia muutaman lapsen isäpuoli kun päätti alkaa olemaan tämän naisen kanssa yhdessä.
Syynä oli kuulemma se että sillä naisella on niin rankkaa tällä hetkellä ku otti keväällä eron miehestään ja jäi lapsien kanssa yksin ja se tarvitsee luotettavan miehen tukea. Oli tää muija puhunut minusta pahaa tälle miehelle pitemmän aikaa jo vaikka ei mua tuntenutkaan. Tällä hetkellä ottaa todella päähän

onko tullut mieleen että jarrut päälle ja pidät lusikat omissa laatikoissasi vielä etkä samaan niitä kiikuta?

tiedän että kuulostaa tylyltä mutta eikö tuossa teidän sopassa ole nyt kaksi ämmää joista toinen on liikaa?

Lapseni isä teki kaikkensa, että 'sai' minut ja kun olimme seurustelleet 5 kk, olin raskaana..
Olin pitänyt häntä 'tutustumisen arvoisena', mutten ajatellut sen pidemmälle..
Mies oli aina halunnut lasta ja mennä naimisiin, muuta vasta silloin minulle selvisi että hän oli avoliitossa yhä puolisonsa kanssa! Heillä oli etäsuhde ja kriisiä ollut päällä jo tovin, mutta silti hän oli varattu! Siinä hormonihuuruisena ajelin yön pitkin pitäjiä, ja mietin ajanko rekan alle, vai miehen hornan tuuttiin!
Ajoin kotiini, jossa hän aneli anteeksi antoa. Hän sai tehdä valinnan jos aikoi tulla isäksi (hänen suurin haaveensa!) ja kertoi, että haluaa ehdottomasti erota avokistaan. Pyysin häntä oitis soittamaan nenäni alla tuolle naiselle, ja kertoa kaiken! Seuraavana päivänä olimme matkalla hakemaan muuttokuormaa.
Selvisimme tuosta kaikesta, enkä ole aiheeseen katkeruudella palannut. Hänen ex on viisas nainen ja me puhuimme asiat selväksi eikä meidän naisten välille jäänyt mitään kaunaa. Olimme molemmat pahoillamme, että jouduimme kokemaan tämän.

Minulla oli tukihenkilönä kauan eräs luotettava miestuttavani, joka on ainut joka tietää tämän kokemukseni. Hän oli silloin eronnut ja minä olin kuunnellut häntä silloin surunsa keskellä. Hänen nykyinen puolisonsa tuntee minut. Nyt heillä on kriisi, ja ystäväni joskus soittelee minulle, haluten puhua elämästään.
Tämä ei miehelleni sovi, vaan hän käyttäytyy todella oudosti ja on lapsellinen tätä miestuttavani kohtaan! Eikä mitään syytä ole mustasukkaisuuteen.
Nyt mieheni on alkanut kokoajana enemmän puhumaan läpi elämästään exänsä kanssa. Joka paikassa hän 'muistelee' yhteisiä lomia jne. Aluksi se nauratti, mutta nyt ei enää.. Kysyin,, että onko meillä yhteisiä kivoja muistoja?
Ei kuulemma ole... Ja miesystäväni on sen saanut aikaan! PAH...
Jotain kostoa? Kertokaa miehet...