70-vuotta sitten, 9.6.1944 alkoi NL toimet Suomen rauhaan pakottamiseksi massiivisella hyökkäyksellä Karjalan kannaksella.
Operaation tarkoituksena oli nopealla offensiivilla saavuttaa Moskovan 1940 rauhanraja, ja luoda vakava uhka viedä tarvittaessa hyökkäys syvemmälle Etelä-Suomeen. Näiden toimenpiteiden uskottiin irroittavan Suomen sodasta ja Saksan aseveljeydestä.
Näin myös tapahtui.
NL operaatio Suomen irroittamiseksi sodasta oli täydellinen menestys, vaikka uhreja oli paljon puolin ja toisin.
Suomen oli pakko suostua rauhanehtoihin syyskuussa 1944. Vaihtoehtoa sodan jatkamiselle Suomella ei enää ollut.
NL saneli rauhanehdot, jotka Suomen oli tinkimättä täytettävä. Paasikivi ja Mannerheim pitivät tilannetta ehdottomana antautumisena, vaikka sitä määritelmää ei virallisesti käytettykään. Mikäli NL olisi vaatinut tukikohtia ympäri Suomea, siihenkin olisi vallitsevassa tilanteessa suostuttu, sillä epätoivoisia sotatoimia ylivoimaista NL vastaan ei haluttu jatkaa.
Suomi oli täysin NL armoilla ja saattoi vain odottaa mahdollisimman armollista käytöstä voittajan taholta Suomea kohtaan. Tämä on täysin kiistaton totuus, jota ei voi kumota yhdelläkään järkiargumentilla.
Suuren humanismin ohjaamana NL tyytyi Suomen osalta varsin vähään. Vähempään kuin Suomen seikkailut Natsi-Saksan osarikollisena NL vastaisessa tuhoamistaistelussa olisi ansainnut.
Suomessahan, häveliäisyys-syistä hävityn sodan jälkeen, jatkosotaa ei pidetä NL ja kommunismin vastaisena tuhoamissotana, jota se mitä täydellisimmin oli, vaan vaatimattomasti vanhojen Tarton rauhan rajojen palautussotana! Itsepetoksen harrastaminen ei kuulu suomalaisen mielenlaadun ulkopuolelle ollenkaan, vaan on sitä osana mitä kiinteimmin, mitä tulee poliittiseen muistiin ja sen valikoituvuuteen ja asioiden selittelyyn jälkikäteen mitä parhain päin, totuuden vastaisestikin. Esimerkkinä tästä myös termi vuoden 1944 torjuntavoitto.
Jo Teheranin kokouksessa 1943 liittoutuneet olivat sopineet, että Suomi saa pitää itsenäisyytensä, toisin kuin Baltian maat. Natsi-Saksan liittolaisena Suomi ei kerännyt sympatiapisteitä liittoutuneilta. Suomi katsottiin yksiselitteisesti Natsi-Saksan myötäsotijaksi ja siitä Suomen tuli maksaa hinta. Hinnan sai määritellä NL.
9.6.1944 oli siis lopun alku viimeisillekin oikeistolaisille ja porvarillisille yltiöisänmaallisille unelmille, että Suomi voisi elää Neuvosto/Venäjä -vastaisena maana NL/Venäjän naapurina.
Suomen on hyvä muistaa ajatuksia viilentävänä tekijänä nykyisinkin tuo 9.6.1944 alkaneen opetuksen merkitys, kun Suomella houkutus tuoda kolmas osapuoli (NATO) Suomen ja Venäjän välisiin turvallisuuspoliittisiin suhteisiin alkaa poltella ajatuksissa kovinkin voimakkaasti ja järkiajatuksia sumentavasti.
Operaation tarkoituksena oli nopealla offensiivilla saavuttaa Moskovan 1940 rauhanraja, ja luoda vakava uhka viedä tarvittaessa hyökkäys syvemmälle Etelä-Suomeen. Näiden toimenpiteiden uskottiin irroittavan Suomen sodasta ja Saksan aseveljeydestä.
Näin myös tapahtui.
NL operaatio Suomen irroittamiseksi sodasta oli täydellinen menestys, vaikka uhreja oli paljon puolin ja toisin.
Suomen oli pakko suostua rauhanehtoihin syyskuussa 1944. Vaihtoehtoa sodan jatkamiselle Suomella ei enää ollut.
NL saneli rauhanehdot, jotka Suomen oli tinkimättä täytettävä. Paasikivi ja Mannerheim pitivät tilannetta ehdottomana antautumisena, vaikka sitä määritelmää ei virallisesti käytettykään. Mikäli NL olisi vaatinut tukikohtia ympäri Suomea, siihenkin olisi vallitsevassa tilanteessa suostuttu, sillä epätoivoisia sotatoimia ylivoimaista NL vastaan ei haluttu jatkaa.
Suomi oli täysin NL armoilla ja saattoi vain odottaa mahdollisimman armollista käytöstä voittajan taholta Suomea kohtaan. Tämä on täysin kiistaton totuus, jota ei voi kumota yhdelläkään järkiargumentilla.
Suuren humanismin ohjaamana NL tyytyi Suomen osalta varsin vähään. Vähempään kuin Suomen seikkailut Natsi-Saksan osarikollisena NL vastaisessa tuhoamistaistelussa olisi ansainnut.
Suomessahan, häveliäisyys-syistä hävityn sodan jälkeen, jatkosotaa ei pidetä NL ja kommunismin vastaisena tuhoamissotana, jota se mitä täydellisimmin oli, vaan vaatimattomasti vanhojen Tarton rauhan rajojen palautussotana! Itsepetoksen harrastaminen ei kuulu suomalaisen mielenlaadun ulkopuolelle ollenkaan, vaan on sitä osana mitä kiinteimmin, mitä tulee poliittiseen muistiin ja sen valikoituvuuteen ja asioiden selittelyyn jälkikäteen mitä parhain päin, totuuden vastaisestikin. Esimerkkinä tästä myös termi vuoden 1944 torjuntavoitto.
Jo Teheranin kokouksessa 1943 liittoutuneet olivat sopineet, että Suomi saa pitää itsenäisyytensä, toisin kuin Baltian maat. Natsi-Saksan liittolaisena Suomi ei kerännyt sympatiapisteitä liittoutuneilta. Suomi katsottiin yksiselitteisesti Natsi-Saksan myötäsotijaksi ja siitä Suomen tuli maksaa hinta. Hinnan sai määritellä NL.
9.6.1944 oli siis lopun alku viimeisillekin oikeistolaisille ja porvarillisille yltiöisänmaallisille unelmille, että Suomi voisi elää Neuvosto/Venäjä -vastaisena maana NL/Venäjän naapurina.
Suomen on hyvä muistaa ajatuksia viilentävänä tekijänä nykyisinkin tuo 9.6.1944 alkaneen opetuksen merkitys, kun Suomella houkutus tuoda kolmas osapuoli (NATO) Suomen ja Venäjän välisiin turvallisuuspoliittisiin suhteisiin alkaa poltella ajatuksissa kovinkin voimakkaasti ja järkiajatuksia sumentavasti.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tarkoituksena oli miehitys ja siinä epäonnistuttiin SURKEASTI.
Jos NL todellisena tarkoituksena olisi ollut miehittää Suomi, se olisi sen tehnyt. Tästä ei ole kahta sanaa. NL oli voima ja mahdollisuus tehdä se. Vain halu/motiivi sen tekemiseen puuttui. Mikä oli tietysti Suomen onni.
Luonnollisesti palstan yltiöpatriooteilla on tähän oma harhainen vastaväite.
Suomen yltiöpatrioottisimmissa piireissä tapahtumainkulku toisen maailmansodan ajalta, jota on tuputettu ahkeraan isänmaallisuuden nimissä myös tietämättömälle kansalle totuutena, on luotu aivan omanlainen historiallisista faktoista vapaa historiankirjoitus sodanjälkeisinä vuosikymmeninä, jossa esim. muuttuu tappiot torjuntavoitoiksi, YYA-Suomi suvereeniksi itsenäiseksi valtioksi, ja sen sellaista muuta mukavaan tarinointia, vaan ei todellista faktaa kuten asiat oikeasti ja itseasiallisesti olivat. Suomalaiseen luonteenlaatuun kuuluu historian vääristely silloin kuin se ei satu miellyttämään sellaisenaan tiettyjä piirejä ja kuppikuntia.
Suomi ei ollut missään olosuhteissa niin erinomainen soturikansa ja loputtomat sotareservit omaava maa, että se olisi voinut pidätellä loputtomiin NL maahantunkeutumista, jos idästä tosiaan olisi tultu Suomea miehittämään. Itseasiassa Suomen armeija oli hyvin heikko niin mies- kuin tavaramateriaalin suhteen moneen muuhun armeijaan verrattuna läpi toisen maailmansodan.
Jotenkin Suomessa on osattu muljauttaa merkillisesti suomisoltusta taistelija vailla vertaa, vaikka siihen ei ole mitään tosiasiallista perustetta. Patriotismi tietysti vaatii yhäkin suomalaisen sotilaan ylistyslaulua, vaikka sille ei mitään asiallista katetta, faktaa, olisikaan.
Ei voinut NL:lle isommatkaan maat mitään, kuten Puola, Tsekkoslovakia, Unkari ja Saksa: puna-armeija meni yli vaikka kuinka vastaan pantiin.
Vai että Tali-Ihantalaan puna-armeija hyytyi Suomen "mahtavan" puolustuksen vuoksi?? Heikkopa sitten oli Saksan puolustus ja puolustustahto Oder-joella kun puna-armeija puski väkisin läpi kohti Berliiniä! Mahtava oli Suomen armeija kun ei Helsinkiin asti puna-armeijaa päästänyt!!
Vai olisikohan niin, ettei puna-armeijalla ja Stalinilla niin kauheasti ollut houkutusta (lue:motiivia) mennä Helsinkiin. Olisi tarvittu vain yksi samanlainen suurhyökkäys kuin 9.6.1944 alkanut hyökkäys, niin läpi olisi mennyt suomalaisten salpa-linjan ja Helsingissä olisi oltu muutamassa viikossa.
Tuo NL miehityksen hokeminen kannattaisi siis jo lopettaa aikansaeläneen oikeistolaisena horinana. NL ei ollut missään vaiheessa yksin miehittämässä Suomea. Ainoastaan, mikäli Kuusisen hallitus 1939 olisi saanut Suomalaisten valtaenemmistön tuen, puna-armeija olisi yhdessä suomalaisten (työläisten, vasemmistolaisten) kanssa vallannut kasarmit yms. kohteet suojeluskuntalaisilta eli ns. "valkosuomalaisilta".
Mitkään todelliset historialliset faktat eivät tue käsitystä puna-armeijan omatoimisesta Suomen valtaamisesta ilman suomalaisten itsensä vahvaa avustusta puna-armeijan auttamisessa ko.asiassa. Eivät ole koskaan tukeneet, eivätkä koskaan tule tukemaankaan. Historia on näyttänyt tämän näkökannan täysin 100% todeksi, jota vastaanväittävä tekee itsestään vain täysin naurettavan ja vakavastiotettamattoman tarinoitsijan.
Yltiöpatrioottien (lue:tarinoitsijoiden ja aseveli-iltojen hartaustilaisuuksien pitäjien) ei tietysti voi olettakaan käsittää tapahtumia sellaisena kuin ne oikeasti olivat. Isänmaallinen uho tulee ensin ja faktat ovat sitten, mikäli ne eivät sovi omaan ahtaaseen ajatusmaailmaan, ovat vallan toissijainen, jopa vahvasti tuomittava asia.
joihinkin uponnut.
"9.6.1944 oli siis lopun alku viimeisillekin oikeistolaisille ja porvarillisille yltiöisänmaallisille unelmille, että Suomi voisi elää Neuvosto/Venäjä -vastaisena maana NL/Venäjän naapurina."
Ilman maanpuolustushenkeä NL olisi liittänyt Suomen itseensä 1939 natsien tuella.
Se tuntuu olevan katkera pala stallareille edelleen.
"Suomen on hyvä muistaa ajatuksia viilentävänä tekijänä nykyisinkin tuo 9.6.1944 alkaneen opetuksen merkitys, kun Suomella houkutus tuoda kolmas osapuoli (NATO) Suomen ja Venäjän välisiin turvallisuuspoliittisiin suhteisiin alkaa poltella ajatuksissa kovinkin voimakkaasti ja järkiajatuksia sumentavasti. "
Vastoin stallarien haaveita NL on luhistunut ja Venäjä yksin koko länsimaailmaa vastaan. Siellä lännen joukoissa seisoo Suomikin ja tekee omat valintansa vastoin stallarien näkemyksiä.
Valehtelussa ja kommunismin palvonnassa stallareilla tuntuu edelleen olevan kova ote.
.
otsikosta näkee, että aloitus on puhdasta valetta.
Tää oli kyllä hauska:
"Suuren humanismin ohjaamana NL..."
Saatko sä näitä tekstejä jostan valmiina, vai aivanko ite rustailet.
"Vai olisikohan niin, ettei puna-armeijalla ja Stalinilla niin kauheasti ollut houkutusta (lue:motiivia) mennä Helsinkiin. Olisi tarvittu vain yksi samanlainen suurhyökkäys kuin 9.6.1944 alkanut hyökkäys, niin läpi olisi mennyt suomalaisten salpa-linjan ja Helsingissä olisi oltu muutamassa viikossa."
Ei tosiaan ollut houkutusta mennä Helsinkiin asti. Joukkoja tarvittiin aivan toisella suunnalla. N.liiton strateginen hyökkäys oli onnistunut. Sen tarkoitushan oli poistaa vihollinen Leningradin liepeiltä. Joukkoja oli varattu siihen hommaan, ei Helsinkiin asti. Sotapeleissä on varmasti ollut sekin vaihtoehto.
Helsinkiin ei kyllä olisi menty millään porukalla muutamassa viikossa. Siitä ei kai vallitse erimielisyyttä. Ja miksi sinne olisi edes menty kun suursota oli jo ratkennut ja Moskovassa tiedettiin että Helsinki valloitetaan ilman sotilaita ja ilman verta kuten sitten kävikin. Oli kokkoomuksen herratkin ihan kiltisti ja koreasti lakki kourassa.
Viimeaikojinakin esiin nousset aivopierut, joiden mukaan asekätkentä pelasti Suomen miehitykseltä, on täyttä kukkua. Jonkin aikaa sillä olisi kyllä voinut miehittäjää häiritä ja koko kansa olisi siitäkin laskun maksanut.
Samaan satuiluun voi lukea ns. vaaran vuodet -40 luvun loppupuoliskolla.
Niistä ei ole mitään huhupuheita kummempaa näyttöä. Jotkut vauhkoutuneet lahtarit näkivät painajaisunia maan sisäisen mutta ulkoa johdetun vasemmistorynnistyksen nostattamasta vallankumouksesta.
Yleensähän painajaisunet katoaa viimeistään aamukusen aikoihin mutta joillekin se jäi vuosiksi elämään totuutena. Totuutena, josta näyttö puuttuu.
Venäjä ei varmasti olisi alkanut liian rajuja rauhanehtoja sen kummemmin jäämään tinaamaan koska Venäjä oli Saksan kanssa sodassa vielä mukana, ja Venäjälle oli myös tärkeätä saada Suomi ulos sodasta ja siten suljettua yksi rintama vähemmän Venäjälle Suomen suunnalta.
Stalinilla ja N-Liitolla olisi ollut todella helppo työ halutessaan miehittää Suomi tuon suuren sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikoina vuosina 1945-1946.Ei siinä olisi suomalaiset silloin pystyneet estämään miehitystä yhtään mitenkään.Eikä siinä mitkään ns. Suomen torjuntavoitot olisi auttaneet yhtään mitään.
Mutta Stalin kumminkaan ei koskaan halunnut miehittää koko Suomea.Vaan Stalin olikin fiksu,ja solmi Suomen kanssa tuon kuuluisan YYA- sopimuksen 1948, ja näin sitten maa nimeltä Suomi olikin yhtäkkiä NL:n todella tiuikassa valvonnassa ja seurannassaaina vuoteen 1991 asti.
Tuolloinhan ei Suomessa yhtään mitään Suomea koskevia tärkeitä asioita päätetty ilman "kremlin hiljaista hyväksyntää."
Tarkkis-poika on saanut luvan tuottaa taas neuvostopropagandaa halukkaiden iloksi.
Näkyy aina vain risovan, että torjuntavoitoilla saatiin itsenäisyys säilytettyä.
Stalinilla ja N-Liitolla olisi ollut todella helppo työ halutessaan miehittää Suomi tuon suuren sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikoina vuosina 1945-1946.Ei siinä olisi suomalaiset silloin pystyneet estämään miehitystä yhtään mitenkään.Eikä siinä mitkään ns. Suomen torjuntavoitot olisi auttaneet yhtään mitään.
Voisin ottaa sut kato-kato takaapäin anukseen, oot niin pihalla kaikesta.
Venäjä ja Natsi-Saksa olivat liittolaisia Hitler sanoi Stalinille ota sinä Suomi ja Puola
jaetaan Venäjän Saksan kanssa.Hyvä-veli verkosto toimi näin.
Punikit ei voi tunnustaa totuutta.
Mikäli N-liitto olisi maan vallannut, niin meillä olisi käynyt kuten kävi Puolalle, 40 %:tia alueista meni ja maasta tehtiin kommunistinen kansantasavalta.
"Ei tosiaan ollut houkutusta mennä Helsinkiin asti. "
Tietysti se houkutus oli mutta se alkoi hiipumaan, kun tappiot oli moninkertaiset vastukseen verrattuna. Kun tulosta ei tullut suunnitelmien mukaisesti oli viisaampaa keskittyä Saksan suunnalle. Mitään ennalta suunniteltua hyökkäyksen pysäyttämistä ei tietenkään ollut. Koko Suomi olisi miehitetty mieluusti jos se olisi ollut helpompaa.
NL hyötyi myöhemmin Suomen itsenäisyydestä moninkertaisesti mahdolliseen miehitykseen verrattaessa. Stalin ei sitä tietenkään voinut tuolloin ymmärtää. Satelliittivaltioissa sitten nähtiin mikä oli Stalinin politiikka miehitetyillä alueilla. Sama olisi toteutunut Suomessa, ellei torjuntataistelut olisi onnistuneet.
Rauhaan pakottaminen on kauniisti sanottu, mutta todellisuudessa vastustajan tuhoaminen oli kaikilla rintamilla Stalinin todellinen tavoite.
"Tietysti se houkutus oli mutta se alkoi hiipumaan, kun tappiot oli moninkertaiset vastukseen verrattuna."
Minkäänlaista houkutusta NL ei ollut hyökätä kesällä 1944Helsinkiin asti, vaikka paraatiovi olisi ollut sepposenselällään salpa-linjalta lähtien läpi Etelä-Suomen. NL oli aivan tyytyväinen siihen, että se sai siirrettyä rajan tarpeeksi kauaksi Leningradista, Petsamon nikkelivarantoineen ja Suomeen hallinnon joka ei aseta Suomen intressejä NL vastaisiksi.
Talvisodan perusteella NL tiesi, ettei suomalaiset olleet järin suostuvaisia muuttamaan yhteiskuntajärjestelmäänsä ja NL oli aivan yhdentekevää minkälainen poliittinen systeemi Suomessa on, kunhan se ottaa vain huomioon sen suurvalta-intressit alueella. Suomen siis pelasti miehitykseltä a) geopoliittinen sijainti b) Suomen laaja, harvaan asuttu maa-alue c) Suomessa ei ollut mitään rikkauksia mitä havitella omistukseensa.
Toisin kuin Baltian, puhumattakaan Puolan ja muiden itäisen Keski-Euroopan maiden geopoliittinen asema suhteessa NL oli aivan toista luokkaa kun Suomen syrjäisessä perä-pohjolassa, ja näin ollen niiden ottaminen Suomea tiukemmin NL:n valvontaan oli täysin perusteltua.
"Kun tulosta ei tullut suunnitelmien mukaisesti oli viisaampaa keskittyä Saksan suunnalle."
NL tulos Suomen vastaisella rintamalla oli juuri sellainen kuin se halusikin. Mikäli tulostavoitteet Suomen vastaisella rintamalla olisivat olleet toisenlaiset, nekin olisi täytetty viimeistä piirtoa myöten. Stalinilla ei ollut tapana jättää asioita puolitiehen.
"Mitään ennalta suunniteltua hyökkäyksen pysäyttämistä ei tietenkään ollut."
Puna-armeijan tavoite oli saavuttaa vuoden 1940 Moskovan rauhan raja, ja luoda vakava paine Suomen armeijaa vastaan, puna-armeijan mahdolliseen tunkeutumiseen Etelä-Suomeen, mikäli Suomen hallinto ei osoita merkkejä halukkuudestaan irrottautua Natsi-Saksan aseveljeydestä.
Suomen hallitus heitti pyyhkeen kehään, eikä puna-armeija jatko offensiivia Etelä-Suomeen tarvittu.
"Koko Suomi olisi miehitetty mieluusti jos se olisi ollut helpompaa."
Täysin höpö-höpö legendaa. Talvisodan kokemusten perusteella Stalin ei olisi ottanut Suomea vaikka ilmaiseksi olisi sen saanut.
"NL hyötyi myöhemmin Suomen itsenäisyydestä moninkertaisesti mahdolliseen miehitykseen verrattaessa. Stalin ei sitä tietenkään voinut tuolloin ymmärtää."
Tämä on totta. Tosin Stalin tiesi tämän asian vuonna 1944 ja siitä syystä ei ollut niin innokas miehittämään Suomea. YYA-Suomi sopi vallan hyvin Stalinille.
"Sama olisi toteutunut Suomessa, ellei torjuntataistelut olisi onnistuneet"
Torjuntataistelut eivät olisi auttaneet mitään jos Isä Aurinkoinen olisi tosissaan ollut tulossa Suomeen. Tämä on täysi ja kumoamaton fakta. Kaikenlainen spekulaatio näiden torjuntataistelujen autuudesta Suomen ja NL väliseen lopputulokseen voidaan vetää vessasta alas haisevana jätteenä.
"Rauhaan pakottaminen on kauniisti sanottu, mutta todellisuudessa vastustajan tuhoaminen oli kaikilla rintamilla Stalinin todellinen tavoite."
Olisipa hyvä nähdä sotapäällikkö jonka tärkein tehtävä ei ole vastustajan tuhoaminen, tai ainakin saattaminen sellaiseen tilaan, ettei sodan jatkaminen järjellisessä rajoissa ole mahdollista, kuten kävi Suomelle suhteessa NL syksyllä 1944.
No jopa alko selitystä tulemaan. Vastaan lyhyesti:
Rauhaan pakottaminen on kauniisti sanottu, mutta todellisuudessa vastustajan tuhoaminen oli kaikilla rintamilla Stalinin todellinen tavoite. Suomen rintamalla se ei onnistunut.
Kummallista, että Stalinin epäonnistuminen vieläkin joitain noin kirpasee.
"Kummallista, että Stalinin epäonnistuminen vieläkin joitain noin kirpasee"
Kuten jo aiemmin kirjoitin, NL ja Stalin saavuttivat täysin kaikki tavoitteensa Suomen suunnalla syksyyn 1944 mennessä. Suomen miehitys ei sisältynyt näihin tavoitteisiin. Tämän asian mieltäminen ja sulatteleminen tuntuu sitä vastoin eräitä suomalaisia, nimeltämainitsemattomia piirejä kirpaisevan vielä nykyisinkin.
"Kuten jo aiemmin kirjoitin, NL ja Stalin saavuttivat täysin kaikki tavoitteensa Suomen suunnalla syksyyn 1944 mennessä."
Niinkö? Stalin asetti 23.6. 44 tavoitteeksi Lappeenranta-Kymijoki tasan, Suomen armeijan tuhoamisen ja maan antautumisen.
Ihanko tosiaan ne saavutettiin?
Rauhaan pakottaminen on keksitty myöhemmin peittämään epäonnistumista.
"Niinkö? Stalin asetti 23.6. 44 tavoitteeksi Lappeenranta-Kymijoki tasan, Suomen armeijan tuhoamisen ja maan antautumisen.
Ihanko tosiaan ne saavutettiin?"
Suomelle riitti jo Kannaksen läpijuoksu, Viipurin menetys ja Tali-Ihnantalan taistelut. Edes Suomen armeijaa ei tarvittu "tuhota" Stalinin asettamien päämäärien saavuttamiseksi, kun Suomi heitti pyyhkeen kehään epätoivoisessa tilanteessaan alkusyksyllä 1944.
Suomi, hyväksyessään Kremlin sanelurauhanehdot, käytännössä katsoen antautui ehdoitta, koska ehtojen epäämiselle ei ollut järjellistä vaihtoehtoa. Suomi oli lyöty polvilleen ja mateli NL edessä syksyllä 1944. Tämä on kiertelemätön fakta.
Suomi menetti ja luovutti täydellisen valtiollisen suverineettinsa näennäisitsänäisyyteen vuosina 1944-1991 ollessaan valvontakomission jälkeen v. 1948 YYA-sopimuksella tiukasti NL talutusnuorassa niin poliittisesti, sotilaallisesti kuin taloudellisestikin. Mistään Suomen itsenäisyyden säilymisestä sanan varsinaisessa ja ymmärrettävässä mielessä ei siis voida puhua ko. aikana.
Siinä mistään rauhaan pakottamisesta ole kysymys, koko termi on keksitty vuosikymmeniä sotien jälkeen länsimaissa.
Stalinin tavoite oli vallata suomi, vaihtaa sen yhteiskuntajärjestys ja siirtää rajaa lännemmäs, oikeastaan mikään näistä tavoitteista ei toteutunut.
käsittämätöntä, että joillekkin on noin vaikeaa hyväksyä sitä, että Stalin epäonnistui Suomen valtaamisessa, peräti kaksi kertaa. Vastus oli niin kova, että hinta nousi liian kovaksi.
Joo, näin voidaan todeta, jos puna-armeija ei päässyt selkeään tavoitteeseensa kertaakaan, niin voidaan katsoa puna-armeijan epäonnistuneen annetun tehtävän hoidossa.
Jotkut ei vaan kykene sitä hyväksymään.
Jälkeenpäin on helppo sanoa, mutta NATO ei ole natsisaksa. Natsisaksan voi rinnastaa Itä-Saksaan. Edes 1944 Suomi ei ollut NL:n armoilla, vaan NL teki länsiliittoutuneiden puolesta likaisen työn.
Natoa ei ole kyllä koskaan sodassa testattu.
Kukahan siellä takana on.
Kukahan täällä tietää, kuka sinunkin takana räpeltää ????
"70-vuotta sitten alkoi Suomen rauhaan pakottaminen"
Neuvostoliitto ei ole koskaan pakottanut mitään maata muuhun kuin kommunistiseen järjestelmään ja samalla pistänyt ko. maan talouden täysin pa*ksi. Lisäksi kaikki ihmiset on pakotettu ajattelemaan juuri niin kuin sen hetkiset johtajat haluavat. Tässä järjestelmässä johtajat elävät yltäkylläisyydessä kuin siat vatukossa ja kansan osana on vain raskas työ tai nappi otsaan.
Vain tällaiseen pakottamiseen on Neuvostoliitto pystynyt.
Näille kommarijämille on sietämätön tuska siitä, että Stalin antoi Suomen johtamisen muille kuin suomalaisilla kommareille. Tuska viiltää syvältä.
Samallahan tämä oli Stalinin petos länsivalloille. Stalin oli luvannut tukea maihinnousua hyökkäyksellä idässä saksalaisia vastaan. Stalin kuitenkin yritti vallata Suomen, mitenkähän se auttoi maihinnousua.