Olemme olleet 7 vuotta yhdessä. Lasta yritettiin melkein 3 vuotta, 1 1/2 vuotta sitten hän syntyi. Silloin kun ehkäisy jätettiin pois puhuttiin, että jos tärppää iin mieheni etsii uuden työn. Hänellä ei ole työaikoja, töihin lähetään puhelinsoitosta ja työaika on keskimäärin 14 tuntia, voi mennä enemmänkin. Sen tiedän lähteekö töihin illalla vai aamuyöstä. Kas kas lapsi tuli mutta työ ei vaihdu, ei edes etsi muuta.
Veetuttaa että olin niin tyhmä, että uskoin, että työ voisi vaihtua. Nyt elän kuin yksinhuoltaja. Vauva-aika oli todella rankkaa kun lapsi ei nukkunut allergioiden ja mahakipujen takia. Nukuin ehkä tunnin vuorokaudessa. Nyt lapsi onneksi nukkuu mutta ei mulla ole mitään elämää. En yläänsä ole kateellinen mutta nyt olen niille, joilla on kaksi aikuista hoitamassa tätä, joskus olisi aikaa harrastuksille. Tai joskus voisi suunnitella elämää eteenpäin nyt vain kaikkeen o vastaus, että riippuu mieheni töistä, voinko, pääsenkö. Oma äitini ei jaksa oikein hoitaa lasta, miehen vanhemmat ovat melkein yhtä paskoissa työpaikoissa, kuin poikansa, eivätkä ehdi olla avuksi.
Ai että vituttaa. Mietin jo eroa, saisipa mies järjestää jonkun päivän, että on lapsen kanssa ja minä saisin levähtää. Niin, mitäs läksin.
Veetuttaa että olin niin tyhmä, että uskoin, että työ voisi vaihtua. Nyt elän kuin yksinhuoltaja. Vauva-aika oli todella rankkaa kun lapsi ei nukkunut allergioiden ja mahakipujen takia. Nukuin ehkä tunnin vuorokaudessa. Nyt lapsi onneksi nukkuu mutta ei mulla ole mitään elämää. En yläänsä ole kateellinen mutta nyt olen niille, joilla on kaksi aikuista hoitamassa tätä, joskus olisi aikaa harrastuksille. Tai joskus voisi suunnitella elämää eteenpäin nyt vain kaikkeen o vastaus, että riippuu mieheni töistä, voinko, pääsenkö. Oma äitini ei jaksa oikein hoitaa lasta, miehen vanhemmat ovat melkein yhtä paskoissa työpaikoissa, kuin poikansa, eivätkä ehdi olla avuksi.
Ai että vituttaa. Mietin jo eroa, saisipa mies järjestää jonkun päivän, että on lapsen kanssa ja minä saisin levähtää. Niin, mitäs läksin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ole onnellinen että miehelläs on edes jotain töitä!
miten tuommosetkin kehtaa olla jatkuvasti valittamassa.
ite sen lapsen halusitte, valitettavasti lapsi on vaan enempi kiinni äidissä kuin isässä!
ja tuotakin lapsen hankintaa olisi taas kannattanut harkita tarkemmin esim.
- onko turvaverkostoja jos oma jaksaminen loppuu
- entäs jos lapsi onkin sairas
- miten saisin omaa aikaa
mutta ei kun se lapsi piti saada kun muillakin on.
ja sitten erotaan kun mies tekee töitä ja hankkii elantoa samalla kun muija ite on himassa HALUAMANSA lapsen kanssa..
olisiko parempi että mies olisi työtön sosiaalipummi?
olisipahan sitä aikaa olla yhdessä..mutta sekin veetuttaisi kun se toinen "on vaan koko ajan kotona".
eroa sitten..sääliksi käy lastasi jos noin lyhyt pinna on äidillä joka ei ymmärrä että mieskin omalla tavallaan auttaa tuomalla "leivän pöytään"..
Toivottavasti lapsesi isä löytää pian viisaamman puolison.
Siinäpä löytäkööt viisamman naisen, eipähä tule järkytystä, kun jo nyt yksin hoitaa kaikki.
Kylläpä se mieskin tämän lapsen halusi, ja se ili kyllä melkein ehto, että yksin en kaikkea hoida. Toki voi jäädä leskeksi jne., mutta en työn takia.
Ehkäpä se sitten on eron paikka, en välitä rahasta tai materiasta, toivoin meille perhettä, joka olisi yhdessä ihan fyysisestikin. No sitäpä en näköjään saa, kun ei vii jättäytyä tekemäön edes normaalia viikkotuntimäärää.
entäs jos se normaali viikkotuntimäärä ei riitä kattamaan perheenne kuluja? vai miten kuvittelit että maksatte kaiken?
oletko itse maksanut perheenne menoja milloin viimeksi vai elättääkö mies sinua ja lastanne?
mä en edes harkitsisi eroa tuossa vaiheessa!
varmaankin keskustelisin miehen kanssa kuin KAKSI AIKUISTA IHMISTÄ, enkä kiukuttelisi kuin kakara:" sä oot vaan töissä etkä auta mua olleskaa yhyy".
mitenköhän ne naiset ennen pärjäsi kotona ilman miehen auttavaa kättä..ja todellakin mies kävi vain silloinkin töissä, ja siihen oltiin tyytyväisiä että miehellä edes oli se työ!
ja oletko huomannut että hinnatkin ovat nousseet aika lahjakkaasti, siksikin miehesi ei varmaan vielä vähennä työntekoa..
ja voithan tarkastella omaa käytöstäsikin..viihtyisitkö itse omassa seurassasi? nalkutatko/valitatko jatkuvasti kaikesta kun mies on kotona?
kannattaa tarkastella asioita tarkemmin ja tehdä itsekin jotain asioiden eteen ennenkuin luovuttaa.
kenelläkään ole sympatiaa naiselle joka haluaa miehen rinnalleen avuksi niin riittääkö sympatiaa lapselle joka ansaitsee myös läsnäolevan isän rinnalleen.Kenenkään ei ole pakko tehdä ylipitkää viikkoa kun lapsi on pieni!!
Osallistu perheen elatukseen eli mene SINÄ töihin, niin miehesi ei tarvitse tehdä töitä teidän kahden - anteeksi kolmen edestä! Ala tekemään ylipitkää viikkoa, niin miehesi voi jäädä kokonaan kotiin lapsenne kanssa ja näin hän saa läsnäolevan isän.
Ajatteletko, että mies ihan huvikseen tekee paljon töitä? Ala säästämään rahaa ja osoita pullealla pankkitilillä, ettei lapsesi isän tarvitse tehdä niin paljon töitä, kuin mitä hän nyt tekee elantonne eteen. Vai onkohan vain yksinkertaisesti niin, että lapsesi isällä onkin mukavampaa töissä, kuin sinun kanssa kotona? Tuohonkin voit yrittää saada parannusta. Oletko vielä edes aikuinen vaiko teiniäiti, kun et osaa arvostaa miehesi yritystä turvata lapsenne tulevaisuus?
Rahasta on paljon iloa lapselle esimerkiksi silloin, kun hän lähtee opiskelemaan. Miehesi ei ehkä halua, että elätte kädestä suuhun, mutta sinä eläisit pelkällä lemmellä.
"Hänellä ei ole työaikoja, töihin lähetään puhelinsoitosta ja työaika on keskimäärin 14 tuntia, voi mennä enemmänkin."
Kerro mikä on hänen ylipitkä työviikkotuntimääränsä, niin kerromme sinulle onko se ylipitkä. Ylitöitä ei ole pakko ottaa rahassa, ne voi ottaa myös vapaana.
Kyllä olen aikuinen ja siten käyttäydynkin kotona, johonkin on vain rääkästävä paha olo, edes näin anonyyminä.
Mieheni ei voi saada vapaata. Ajaa rekkaa ja ne ajot on ajettava, mitä on ajettava.
Entäs jos olisit jäänyt lapsettomaksi? Ei olis riippaa ja saisit harrastaa mitä lystäät?
Ai mitäs siitä, oisin hyväksynyt sehän ei olis ollu minun ja mieheni käsissä kuten tämä nykyinen tilanne.
Ja kuvittelit, että rekkamiehesi työajat muuttuvat, kun lapsi syntyy. No, niin ei taida käydä oikeassa elämässä.
Etkä pysty kertomaan, mikä on miehesi keskimääräinen viikkotyöaika? Luulen, että se kuitenkin on hänen työsopimusehtojen mukainen. Ihmistä ei saa pitää töissä 24/7. Eiköhän hän väkisinkin ole joskus myös vapaalla.
Olisit tehnyt lapsen virkamiehen (työaika 8-16), etkä rekkamiehen kanssa. Vai eikö omat rahkeet riittäneet? :D
Rääkäise paha olosi ulos menemällä itse töihin niin pian kuin mahdollista ja olemalla sitten tunnollinen ja ahkera työntekijä. Lomakin tuntuu sitten ansaitulta ja nautittavalta lomalta. ;)
Kyllä rekkakuskillkin työaika on mutta jos ei miehsi osaa sanoa että nyt ei tulla ajamaan tai sitten hänellä on oma rekkayritys ja se on toinen juttu. Ei rekkakuskin tartte poskettomasti töitä tehdä jos vain palkattu kuski ja työaikalaki määrittelee kuinka paljon saa ajaa ja se siitä. Harrastuksiin pääset kun jätät sen lapsen isäälleen kun hän on kotona ja sammutat puhelimen kun lähdet harratuksiin niin silloin miehesi ei voi lähteä kun lapsi hoidettavana.
Teille sairaille ämmille tulee sairas kakarakin ja vaikka olisi kuinka sairas niin tulee ´se toinenkin sairas kakara.
Menetettyä elämää vaan voi haikailla kun ei kukaan hoida kakaraa. Jos saisit kerran levähtää niin haluat sitä jatkuvasti. Kysyn vieläkin että miksi halusit lapsen ja oliko se sinulle jokin minuuden jatke vaan. Tai sen parisuhteen pysyvyyden jatke. Halusitko sen miehen sitoa kun ei henkistä yhteyttä ole.
Eläpä huoli, ei tule ainakaan toista. Miksi niitä lapsia tehdään. Koettiin, että sille oisi jotain annettavaa mutta näköjään ei olekaan, kun tarpeeksi kireälle vedetään.
Silloinkun rekkakuski on kotona niin lähe ulos. Ota puhelin mukaan ja käske soittaa jos töihin tulee lähtö. Ei ole varmasti aina kivaa ukollekkaan olla erossa perheestä. Ehkä hän vaihtaa huonopalkkasempaan töihin kun sinä olet palannut työelämään kans. Auttaako sillon kun on kotona? Suurin osa normaali työtä tekevistä isistä, käy siellä töissä, harrastaa, juo, matkustaa ja kotona katsoo tv:tä, lasten leikkejä saatetaan tunti kaks valvoa mutta ei osallistuta.
Aika epistä että mies huijasi sinua hankkivansa paremmna duunin. Hän varmaan teki sen siksi, ettei rakkamiehen muijaksi ole pahemmin tunkua, eikä siinä työssä ole etenemismahdollisuuksia..
Olet itse ottanut puolison jonka työ on ajaa rekkaa. Ymmärräthän siis varmasti, että tällä hetkellä ei siltä alalta niin vain töitä löydy. Eikä niitä muitakaan töitä oikein sen helpommin. Tiedän monta ihmistä alalta ja on lomatuksia ja muita vastaavia koko ajan päällä... Mitä hemmettiä sä valitat nainen! Ota ittees niskasta kiinni ja käyttäydy kuin aikuinen! SINÄKIN olet sen lapsen halunnut ja täten sitoutunut muuttaan elämäsi. Sen pienen taaperon kanssa, kun elämä väkisinkin muuttuu...
Olisit kiitollinen siittä, että miehelläsi on töitä ja hän pystyy sillä teidät elättämään. Sinun tulosi kotona, kun tuskin on paljon enempää, kuin kotihoidontuki. Sillä ei elä. Miehesi ei varmasti ole _jokapäivä_ töissä. Päiviä siis riittää myös siihen yhdessä oloon varmasti!
Itse olen ollut kotona nyt 2 vuotta. Voin sanoa, että vihasin sitä hetkeä elämässä, kun lapsi oli vuoden ja mies liian kaukana pakosta töissä. Oli viikot pois, viikonloput kotona. Minä hoidin kotona viikolla lapsen, oman pätkä-työni, lapsen hoitoon viennit, kotityöt jnejnejne. Onneksi tuo vaihe on vihdoin takanapäin. Mutta en valittanut tai suunnitellut eroja, sillä tiesin mieheni tekevän sitä työtä millä leivässä saa kunnolla perheen pysymään. Osasin olla KIITOLLINEN siittä mitä hän minun ja LAPSEMME eteen teki ja sen että mahdollisti lopulta minun jäämisen kotiin lapsen kanssa työni loputtua! Pahaa se teki miehelle olla erossa lapsesta niin pitkiä aikoja, mutta oli se parempi ratkaisu, kun päätyä myymään asuntonsa ja menevän sossun luukulle.. ;) Opettele sinäkin kiitollisuutta kumppaniasi kohtaan äläkä marise, kuin joku kakara pitkistä työpäivistä, josta kuitenkin sinä ja lapsesikin hyödytte elämässä enemmän.
Juuri näin. Miehesi on hyvä mies kun käy töissä. Suu soikemmalle ja kiitollisuutta näkyviin.