Antiikkia antiikkia ohjelmassa, joku aika sitten, taisivat olla silloin uusintoja, joku oli tuonut 1700-luvun ison raamatun näytille, ilmaisesti luuli että sillä olis arvoakin. Se oli surkeessa kunnossa, vettynyt.
Hänelle sanottiin että priimakunnossa se saatatisi olla 700e arvoinen, tuossa kunnosaa ei minkään arvoinen.
Rammattuja on niin maan perusteellisen paljon painettu jo aikoinaan että eipä nillä juuri taida keräilyarvoa paljon olla.
Muutenkin tuossa ohjelmassa saa vaikutelman että sinne esineitään tuovilla on epärealistiset odotukset antiikkinsa arvosta - ei ne tietenkää odotuksiansa paljasta ennen asiantuntijan arviota, ja on syytäkin olla paljastamatta, muuten saattaa olla nolotus edessä.
Hänelle sanottiin että priimakunnossa se saatatisi olla 700e arvoinen, tuossa kunnosaa ei minkään arvoinen.
Rammattuja on niin maan perusteellisen paljon painettu jo aikoinaan että eipä nillä juuri taida keräilyarvoa paljon olla.
Muutenkin tuossa ohjelmassa saa vaikutelman että sinne esineitään tuovilla on epärealistiset odotukset antiikkinsa arvosta - ei ne tietenkää odotuksiansa paljasta ennen asiantuntijan arviota, ja on syytäkin olla paljastamatta, muuten saattaa olla nolotus edessä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hans: Hei ja tervetuloa Natinkia Natinkia -ohjelman pariin. Minä olen Hans Twistedsister ja tänään olemme arvioimassa antiikkiesineitä Kouvolassa, jonka idyllinen, 70-80 -luvuilla rakennettu keskusta koostuu taidokkaasta elementtirakentamisesta, jossa on suorastaan mielikuvituksekkaasti hyödynnetty kaikkia harmaan eri sävyjä. Ohjelman mainoskatkolla käymme katselemassa kaikki tämän kaupungin nähtävyydet, ja te voitte sillä aikaa käydä jääkaapilla. Pidemmittä puheitta, tervetuloa minun ja muiden arvioitsijoiden seuraan!
**tunnusmusiikki**
Hans: No niin, ensimmäisenä vieraana meillä on Sirkka Inkeroisista, ihan siitä tehtaanhajujen vierestä. Hei Sirkka.
Sirkka: Hei.
Hans: Mitäs meillä siinä on, heh heh? Näyttää käytetyltä vessapaperinipulta. Mutta näkyy siinä olevan tekstiäkin... "Biblia 1776" siinä näkyisi lukevan, tosi oudoilla ja koukeroisilla kirjaimilla. Onkos teille selvinnyt että mikäs se oikein on?
Sirkka: No... se on vissiin Raamattu.
Hans: Ai jaaha! Mitens se on teille tullut?
Sirkka: Se on kuolinpesästä... kun siis tuo meidän isomummo kuoli, niin tämä löytyi sieltä...
Hans: Isomummon alta vai, hehheh? Kun on vähän sen näköinen, että on elämää nähnyt, jos kohta kuolemaakin, ho ho.
Sirkka: Vintiltä. Isomummon vintiltä.
Hans: Jaahas. No sillä lailla. Katsotaanpa tätä tämän luupin avulla ... joo. ... oikeassa olin. Ihan yhtä pahalta tämä haisee ja näyttää tämänkin kanssa.
...
Hans: No, kiinnostaisko tietää, mikä tällaisen arvo mahtais olla?
Sirkka: No sitähän minä tänne... kun ei tuollaisia kovin usein näe.
Hans: Joo-o. Tosi harvoinhan näitä näkee, ja vielä harvemmin toivoisi näkevänsä. Mutta ... jos nyt joku arvio pitäisi antaa, ja varovaisesti lähdetään liikkeelle, niin sanoisin että yhden pornolehden saat.
**Tunnusmusiikki, jonka soidessa kuva esineestä. Vieressä teksti: "1700-luvun Raamattu - 1 pornolehti"**
Minä kun muutin pois Suomesta, samalla heitin 1933/38 kauan olleen Raamattuni roskiin. Se on täysin arvoton kirja.
Mutta mieheni sanoi pelastaneensa sen, ja vieneensä sen kotitaloonsa. Mutta ei sen arvo siitä lisääntynyt.
Meillä oli lapsuudenkodissa kanssa semmoinen vanha Raamattu, isän äidin äidin peruja. En muista, miltä vuodelta se oli, mutta oli kirjoitettu noilla koukeroisilla Gifu-pastilli-kirjaimilla, joista Hans mainitsee. Meni kaatopaikalle, kun porukat erosivat ja isä heitti kaiken irti lähtevän pois sieltä muuton yhteydessä. Sen muistan, että oli valtavan iso mustakantinen kirja, haisi tunkkaiselle, enkä ymmärtänyt yhtään mitä siinä luki.
Lisää Natinkia Natinkia kehiin.
Jakson lopussa sirkka kävelee masentuneen näköisenä ulos pornolehti kainalossa.
Sulla on kyllä hyvin hallussa antiikkia, antiikkia ohjelman juoni. Tuota kun lukee niin on ihan kuin katsoisi itse ohjelmaa!
Olisihan se tyylikkäämpi kuin joku mahdollisimman halvalla tehty rippiraamattu.
Raamatun voi ottaa oikein peräti hyötykäyttöön.
Tässä oiva mallidokumentti:
https://www.youtube.com/watch?v=8osUR3bOBxA
Mainio opetusvideo.
Äitini oli ymmärtääkseni ateisti, mutta hänen puolellaan suvussa on kunnioitus kaikkea kristillistä kirjallisuutta kohtaan, jota ei nimessä saanut hävittää edes likaisena irtopainoksena. Samaa olen huomannut työskennellessäni kirpparilla. Vanhoja resuisia virsikirjoa, Katekismuksia, Raamattuja tulee lahjoitustavaroiden joukossa. Ymmärtääkseni jokainen tajuaa, että noin huonokuntoisia kirjoja, ei kukaan enää käytä ja lue.
Ennen sanottiin, että Jumalan sanaa ei saa polttaa. Toivottavasti tästä ei nyt kukaan kauhistu ja ymmärrä väärin. Itse laitan tuollaiset aikansa palvelleet kirjat paperipussiin ja energiajätteeseen, koska se on mielestäni kunnioitusta pyhää sanaa kohtaan. Emme elä aikaa, jolloin kirjallisuutta oli vähän saatavissa, oltiin köyhiä ja kaukana pitkien taipaleiden päässä. Jumalan sana, ei häviä, jos sen väliapu, tallennemateriaali hävitetään. Nykyään voidaan hankkia uusi, siisi Raamattu tai audivisuaalinen tallenne entisen menessä huonoon kuntoon. Myöskään Raamattu tai virsikirjan lehti eivät ole joitain maagisia amuletteja ullakon parrujen päällä lojumassa siellä lukemattomina.
Jumalan sanaa pitää kunnioittaa, mutta itse koen kunnioituksena sen, että Sana säilytetään arvokkaassa ja siistissä tallenteessa. Uskon että Jumala ymmärtää asian samalla tavalla. Asia on ihan erilainen maissa, joissa Raamattu on laiton ja erittäin hankalasti saatavissa.
Minä taas sytyttelen saunani kiukaan ja olohuoneen takan vanhoilal raamatuilla, se kevyt ja huonolaatuinen paperi on oiva sytyke koska se on niin ilmava kunhan ne halvat muovikannet repii irti ensiksi.
Niitä kun tykkää saada ilmaiseksi kaikenkarvaisilta hihhuleilta aina niin onhan se halpa sytytyskeino.
Missä maissa raamattu on laiton ja vaikea saada?
Raamattuja pitäisikin ruveta tuottamaan juuri polttopriketeiksi. Se olisi pellettien tapaan hyvä konsti hyödyntää sinänsä jätteeksi luokiteltava tavara hyötykäytössä.
Olisikohan p-koreassa? Voi olla, että joku arabimaakin rajoittaa...
Raamatulla voisi muuten olla rahallista arvoa, jos se olisi jonkun kuuluisuuden omistama. Esimerkiksi Leninin tai Stalinin Raamattu olisi varmaan aika arvossaan...
Hitlerin raamattu löytyy eräästä saksalaisesta museosta.
Hassuinta on että osa raamatuista ovat valmistettu pohjoiskorean orjaleireillä, niitä ostaa jenkkiläiset jättikirkot jäsenilleen isoina tukkuina.
Ei silläkään näytä hihhuleille olevan mitään väliä että ne raamatut sitoo lapsityöntekijät hengenvaarallisissa tehtaissa.
Tarkistettu