Mies löi minua,jouduin sairaslomalle,mutta MIKSI EN SILTI LÄHDE POIS? Olenko jotenkin huono kun jään?Pelosta ei ole kyse että sen tähden jäisin eikä läheisriippuvuudestakaan.Lapsia ei ole. Onko muita saman kokeneita?
miksi?
liina
2456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kysymyksen voit esittää vain itsellesi, kukaan muu ei voi vastata puolestasi. Vanha sanonta on: joka lyö kerran, lyö toisenkin. Se tulee kerta kerralta helpommaksi. Kysymys on siitä ettei mies kunnioita toista ja luulee olevansa oikeutettu vallankäyttöön saadakseen mitä haluaa. Väkivaltainen mies tahtoo rajoittaa toisen elämää ja luulee omistavansa hänet. Ulospäin muille hän esittää miellyttävää ja kohteliasta, mutta vaimoaan ei kunnioita. Ennuste on huono, on vaikea parantua sellaisesta luonnehäiriöstä. Mieti tarkasti miksi jäisit, äläkä missään tapauksessa hanki lapsia. Väkivalta levittäytyy ulottumaan useimmiten myös lapsiin, ja mies saa uuden kiristyskeinon äidin rakkaudesta lapsiinsa. "Jäljet pelottavat".
Joo, minä oon hyvä esimerkki typerästä naisesta joka ei heti ensi iskusta lähtenyt... Katsos kun siihenkin elämään jotenkin turtuu, tottuu vaikka siitä ei pidäkään. Se on ihan hirveetä . Henkinen ja fyysinen väkivalta.Erakoituu, ensin en kehdannut kertoa kavereille vaan hivuttauduin pois kaikista yhteisistä menoista... uudella paikkakunnalla en ole saanut uusia ystäviä, enhän ole voinut käydä missään. No, nyt mulla on alkanut kapinointivaihe- teen välillä mitä huvittaa. Asumme eri asunnoissa tänä päivänä, onneksi (turvakodin kautta), mutta dominointi jatkuu. Kuitenkin saan livahdettua aina välillä tuulettumaan, jälkikäteen saan kuulla aina, ja minusta on tehty se hirveä ilkeä ihminen nyt.. koskaan ei muisteta niitä parin vuoden takaisia ekoja lyöntejä jotka vaan paheni.. Väkivaltainen narsisti vaan syyllistää toista, ei kadu tekojaan ja ajaa toisen lähes hulluuden partaalle. Tiedän, etää olen tehnyt väärin mutta en niin väärin kuin hän. Tai no, onko väärin koittaa elää, ja jos ei toisen luvalla niin sitten vaikka väkisin. Nyt koitan sitten saada jotenkin kokonaan itseni irti tästä, en tiedä miten se onnistuu. On uhkailuja ties millä: työpaikalla (hommaa mulle potkut!käytän muka huumeita), hänen isänsä kosto on kamala kuulemma, ties mitä paskaa olen saanut kuulla. Olenkin sanonut että enkö pääse sinusta ikinä eroon muuta kuin tappamalla itseni.. joskus se on tuntunut siltä. Nyt vain pitää ajatella että ne on hullun puheita. Koitan koota itseni ja päättää että haluan takaisin sen oman elämän!!!!!