Muistuttaako itsestä vai esittää välinpitämätöntä?

Mulla ollu ihan identtinen tilanne tässä viimeisen öö 8 viikon ajan ja siltikään en oikein tiedä että millainen toiminta olisi parasta.

Kehottaisin ainakin, että et kerro tunteistasi. Jos otat yhteyttä niin puhu kaikesta ihan muusta kuin tunteista. Välittämistä voi osoittaa ihan niillä pienilläkin asioilla kuin esimerkiksi kuulumisien kyselemisellä, kannustamisella ja toisen tukemisella hänen asioissaan. Se että alkaisit puhuun omista tunteista nyt voisi vaikuttaa liian hätäiseltä lähentymiseltä. Sopivassa suhteessa pitää olla yhteyttä ja välinpitämättömyyttä. Pyri pitämään mahdolliset keskustelut ihan normaaleina. Lisäksi kannattaa muistaa, että sitten joskus myöhemmin voit lisätä niihin pientä leikkimielistä härnäystä, jos alkaa näyttään siltä, että olette kuitenkin puheväleissä. Älä kuitenkaan liikaa sitä tee.

Ottaako sulla nainen yhteyttä sinuun ollenkaan? Muista myös se, ettet saa olla liiallisesti se aloitteellisempi osapuoli nyt. Voi kuulostaa hölmöltä ja joltain pelimiesvinkiltä, mutta ite olen ainakin aiemmista virheistä tajunnu sen, että jos olet liian aloitteellinen eli ts. tunkeileva niin se vie sua vain kauemmaksi siitä muijasta. Pidä pää kylmänä ja pure hampaat yhteen jos ahdistaa ja haluaisit olla muijan lähellä. Just nyt se ei voi olla mahollista ja liiallinen yrittäminen voi saaha aikaan sen ettei se ole koskaan enää mahdollista.

Itse olen ottanut tuohon mun tapauksen muijaan tässä reilun 8 viikon aikana ehkä jotain 4-6 kertaa, muutaman kerran ollaan sattumalta tavattu kaupungilla ja pari kertaa hän on soittanut mulle. Useimmiten keskustelut on ollu tosi mukavia ja pitkiä. Aluksi siinä oli hieman vaivaannusta mukana, että miten päin pitäisi olla ja mitä puhua, mutta kyllä se siitä sit hiljalleen lähti taas. Olihan se mukava huomata viimeisellä kerralla, kun hieman leikkimielisesti häntä härnäsin, että samanlain hän taas nauraa ja muka ärsyyntyy pienestä härnäyksestä. Rakkaudesta se hevonenkin potkii you know? and she knows too. Ei sitä tarvitse ääneen sanoa.

Palataanko me koskaan enää yhteen? En tiedä. Aika näyttää sen. Pitää tässä kuitenkin koko ajan eteenpäin mennä niin kauan kuin tilanne on se, ettei meillä ole mitään. Ollaan hyvissä väleissä, mutta ainakaan nyt ei missään suhteessa. Tietyllä tavalla tää on löysässä hirressä roikkumista, mutta ainakin omalta osalta tiedän sen, että jos kohtaan jonkun toisen mielenkiintoisen ihmisen, ei minulla ole mitään moraalisia esteitä hänen tapailemiseen. Jos se ei tuota toista muijaa miellytä niin sitten on keskustelun paikka, että mikä meidän tilanne on ja missä mennään ja mitä halutaan.

Vaikea yhtälö se on. Pitää hyvät välit, lopettaa haihattelu ja toivominen, mennä eteenpäin ja samalla yrittää pitää se mahdollisuus yhteenpaluusta avoimena. Itse olin se "jätetty" osapuoli vaikka jossain määrin yhteisymmärryksessä päätettiin lopettaa.

Jaa....mitäpä luulet, mitä ajatellaan laskelmoivasta peliä pelaavasta exästä? Kumpi on parempi, rehellinen ja aito vai pelaileva suunnittelija?

itselläni loppui seurustelu järkisyistä. en uskonut että mies on valmis niin pikaisesti uuteen suhteeseen edellisen päätyttyä eli pelkäsin että päädyn "laastariksi". jos mies ottaisi yhteyttä en pahakseni laittaisi jos se olisi tiedustelua miten voin ja mitä mun elämään kuuluu, siis ilman mitään taka-ajatuksia hetken huumasta.

jos haluat katsoa tulisiko teistä ehkä joku päivä vielä jotain kannattaa ottaa yhteyttä sillä jos toisella puolella on kiinnostusta voi olla että ei rohkeutta kuitenkaan kysellä perääsi.

Minusta nim. korkorokolta tuli hirmuisen hyviä vinkkejä!

Eli ei niistä tunteista tarvitse ns kertoa, sillä se voi olla liian ahdistavaa ja pistää ihmisen nurkkaan, jos ei ole eron jälkeen varma haluaako palata yhten.

Mutta juuri kuten hän sanoi, näyttää sitä muuten sanoila ja teoilla että välittää.

Usein, jos jättäjä ei eron jälkeen noteeraa ihmistä enää mitenkään, saattaa jätetty ajan kanssa alkaa vihaamaankin sitä, koska kyllähän se kertoo ettei ihmisesä välitä, jos vain katoaa eron jälkeen, eikä kysy kuinka toinen voi, tai mitä hänen elämäänsä kuuluu.

Eli kannattaa tehdä toisen olo mahdollisemman helpoksi ja mukavaksi itsen kanssa, ei painostaa. Jos se siitä alkaa itsestään lämpiämään, niin sitten jossain sopivassa hetjessä sanoo, että yritetäänkö taas.

Se voi olla romanttistakin!

Eli, mene itse eteenpäin, älä painosta, älä puhu liika atunteista, mutta ole läsnä, ole mukava, ole välittävä, sopivassa määrin. Anna hänen myäs kuitenkin kaivata sinua, eli ole vähän aikaa tavoittamattomissa, ja anna hänen miettiä, ja oikeasti myös mennnä omassa elämässäsi eteenpäin.

Kuka sellaista ihmistä elämästään pois haluaisikaan, joka välittää muttei vaadi mitään itselleen? Se sitten kyllä palkitaan.

Hyvää ei kannata päästää käsistään! Suurimmat surut on ihmisillä asioista joita EI vienyt loppuun asti, ei niistä joita vei :)

Mun mielestä taas kannattaisi olla mahdollisimman avoin ja rehellinen. Varsinkaan jos ette nyt edes ole yhteyksissä niin tuollainen kautta rantain jutustelu saattaa naisesta olla vain turhauttavaa, kun hän ei tiedä mitä haluat vai haluatko mitään. Samoin välinpitämättömän näyttely saattaa johtaa siihen, että nainen ajattelee kaiken jo menneen ja pyrkii itsekin unohtamaan. Eli kerrot tunteesi ja ajatuksesi niin suoraan ja avoimesti kuin pystyt. Kaikenlainen pelaaminen ja teeskentely satavarmasti saa naisen vain loittonemaan entisestään. Ei hän sinua itsestäänselvyytenä pidä, jos tunteenne kohtaavat ja jos eivät kohtaa niin ainakin saat siitä varmuuden olemalla avoin ja rehellinen.