on teidän mielestänne normaali parisuhde?
Mä ajattelisin asian näin, että on yhteisiä suunnitelmia tai edes yhteisiä unelmia.
En asu mieheni kanssa yhdessä mutta tapailemme tiiviisti. Monta vuotta jo.
Meillä ei ole yhteisiä ajatuksia tulevaisuudesta. Kun olen joskus turhautunut, olen myös miehelle sanonut sen. Ei kykene puhumaan. Ottaa loukkauksena, ettei hän ole tarpeeksi hyvä ja riittävä minulle. Ei halua itselleen kaunista ja viihtyisää kotia, ei mitään. Puheissa hänellä on ne jo joskus ollut (edellisessä suhteessaan), niinkuin on ollutkin. Ei halua enää mitään. Viihtyy sottaisessa yksiössään. Mulle taas koti merkitsee niin paljon, ja varsinkin ajatus että voisin sen jakaa elämänkumppanin kanssa. Suunnitella sisustusta, millaisia huonekaluja etsitään.
Kun mies viettää aikaansa meillä, haluaisin että yhdessä suunniteltaisiin mitä tehdään. Mihin mennään, jos vapaa ilta. Yhdessä vois miettiä mitä ruokaa laitetaan. Kun kysyn ruoasta, vastaa mies: "Ihan sama, keksi jotain". Ja minä olen se, joka sen aterian sitten suunnittelee ja myös tekee. Ei tule kysymään voisiko jotenkin auttaa. Vaikka kuoria perunat. Emme liiku koskaan yhdessä missään. Jos ehdotan jotakin, se ei kiinnosta. Ei siivoa, edes omia jälkiään.
On tunne, että seurustelen jokseenkin pystyynkuolleen ihmisen kanssa. Yritän virittää keskustelua jostain, menee yksinpuheluksi suurimmalta osin. Ihan ku ukko ois jollain eri planeetalla koko ajan. Oon yrittänyt puhua ja puhua nätisti näistä jutuista, loukkaantuu ja kääntää asian tavalla tai toisella mun syyksi tai sitten yrittää vaihtaa puheenaihetta.
Oon niin väsynyt. En jaksa enää. Minä olen yrittänyt. Nätisti puhumalla ja milloin mitenkin. En saa vastakaikua ja suhteen "kehittämiskeskusteluissa" mies ei ole valmis tulemaan edes puolitiehen vastaan.
Mä ajattelisin asian näin, että on yhteisiä suunnitelmia tai edes yhteisiä unelmia.
En asu mieheni kanssa yhdessä mutta tapailemme tiiviisti. Monta vuotta jo.
Meillä ei ole yhteisiä ajatuksia tulevaisuudesta. Kun olen joskus turhautunut, olen myös miehelle sanonut sen. Ei kykene puhumaan. Ottaa loukkauksena, ettei hän ole tarpeeksi hyvä ja riittävä minulle. Ei halua itselleen kaunista ja viihtyisää kotia, ei mitään. Puheissa hänellä on ne jo joskus ollut (edellisessä suhteessaan), niinkuin on ollutkin. Ei halua enää mitään. Viihtyy sottaisessa yksiössään. Mulle taas koti merkitsee niin paljon, ja varsinkin ajatus että voisin sen jakaa elämänkumppanin kanssa. Suunnitella sisustusta, millaisia huonekaluja etsitään.
Kun mies viettää aikaansa meillä, haluaisin että yhdessä suunniteltaisiin mitä tehdään. Mihin mennään, jos vapaa ilta. Yhdessä vois miettiä mitä ruokaa laitetaan. Kun kysyn ruoasta, vastaa mies: "Ihan sama, keksi jotain". Ja minä olen se, joka sen aterian sitten suunnittelee ja myös tekee. Ei tule kysymään voisiko jotenkin auttaa. Vaikka kuoria perunat. Emme liiku koskaan yhdessä missään. Jos ehdotan jotakin, se ei kiinnosta. Ei siivoa, edes omia jälkiään.
On tunne, että seurustelen jokseenkin pystyynkuolleen ihmisen kanssa. Yritän virittää keskustelua jostain, menee yksinpuheluksi suurimmalta osin. Ihan ku ukko ois jollain eri planeetalla koko ajan. Oon yrittänyt puhua ja puhua nätisti näistä jutuista, loukkaantuu ja kääntää asian tavalla tai toisella mun syyksi tai sitten yrittää vaihtaa puheenaihetta.
Oon niin väsynyt. En jaksa enää. Minä olen yrittänyt. Nätisti puhumalla ja milloin mitenkin. En saa vastakaikua ja suhteen "kehittämiskeskusteluissa" mies ei ole valmis tulemaan edes puolitiehen vastaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikset eroa? Teillä ei ole minkäänlaatuista yhteenkuuluvuutta, edes tunnetasolla.
Hyvä vain, ettette asu yhdessä, jos mies ei edes yhtä huonetta osaa pitää siistinä eikä osallistu ruuanlaittoon. Ja nyt on helppo erota, kun ei tarvitse laittaa lusikoita jakoon.
Mies on tyypillinen kaljaa kittaava eines-tyyppi, kun ei ole akkaa lähettyvillä passaajana. Ehkä olet huomannut että et voi hyvin tuollaisen ihmisen rinnalla. Siis miksi tuhlaat aikaa moisen peräkylästä revityn juntin kanssa? Luulisi sinulla olevan jotain kunnianhimoa?
Mitä sun kirjoitustasi luki niin tuli tunne että mies on sinun kanssasi että on vain joku. Tai sit hän ei vaan todellakaan ole mikään parisuhde ihminen! Mieti millaisen elämän itsellesi tahdot ja tahdotko oikeasti edes hänen kanssaan! Maailmassa on paljon miehiä niin ei kannata tyytyä vain johonkin!