Itse asun siis Suomessa ja mieheni asuu Ruotsissa. Ollaan oltu yhdessä 2 vuotta ja itse olen muuttamassa Ruotsiin kun täytän 18.
Kuitenkin joka kerta pari päivää ennen kun mun tai hänen pitää lähteä en oikeastaan voi muutakun itkeä. En osaa nauttia niistä viimeisistä päivistä yhtään. Ja sitä itkun määrää lentokentällä tai terminaalissa.. Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä miten pääsisin tästä eroon ?
Toinen ongelma on "paraskaverini" tai ainakin luulin, että hän on paraskaverini. Ollaan tunnettu nyt 9 vuotta, mutta hänen mielestään jätän hänet yksin kun muutan seuraavana vuonna pois ja hän syyllistää minua asiasta koko ajan. En tietenkään aijo muuttaa mieltäni asian takia, mutta silti en tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Olen sanonut kyseiselle henkilölle, että en voi elää hänen mukaansa, koska muuttaminen Ruotsiin tekee mut onnelliseksi. Mitä mun tiedän mielestä pitäisi tämän henkilön kanssa tehdä ?
Kuitenkin joka kerta pari päivää ennen kun mun tai hänen pitää lähteä en oikeastaan voi muutakun itkeä. En osaa nauttia niistä viimeisistä päivistä yhtään. Ja sitä itkun määrää lentokentällä tai terminaalissa.. Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä miten pääsisin tästä eroon ?
Toinen ongelma on "paraskaverini" tai ainakin luulin, että hän on paraskaverini. Ollaan tunnettu nyt 9 vuotta, mutta hänen mielestään jätän hänet yksin kun muutan seuraavana vuonna pois ja hän syyllistää minua asiasta koko ajan. En tietenkään aijo muuttaa mieltäni asian takia, mutta silti en tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Olen sanonut kyseiselle henkilölle, että en voi elää hänen mukaansa, koska muuttaminen Ruotsiin tekee mut onnelliseksi. Mitä mun tiedän mielestä pitäisi tämän henkilön kanssa tehdä ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei ! Itse olen ollut kaukosuhteessa reilun vuoden. Välimatkaa 600 km. Itse aina mietin sitä, että on tärkeä nauttia viimeisistä päivistä ja sitä että pääsen joskus vielä muuttamaan poikaystävän kanssa yhteiseen kotiin. Ikävää voi potea sittenkun toinen ei ole enää luona. :) Ja tuo kaveri juttu, ethän sä ole kaveris kanssa yhdessä ja kuten itsekkin olet ruotsiin kulkenut 2 vuotta, voihan tuo kaverikin kulkea?
Elämäsi tulee muuttumaan ja sen tietää ystäväsikin. Hänelle tulee uusia suhteita, työpaikkoja ja sinä olet kaukana. Voit joskus palata Suomeen takaisin, mutta ette ole enää samoja ihmisiä, eikä teillä juurikaan ole puhuttavaa. Sanon tämän kokemuksesta, koska minulle kävi niin. Oh Boy, olisipa pitänyt estää sitä kaveria lähtemästä.
Eikö mies voisi muuttaa Suomeen?
Ystäväsi voi tulla lomilla Ruotsissa käymään ja sinä tulet sitten Suomessa käymään moikkaamassa perhettä ja ystäviä
Minun mies asuu toisella mantereella kokonaan. Lentokentällä on ihan kamalaa, koska tiedämme että on jälleen monta kuukautta ennenkuin voimme tavata uudelleen. Kuitenkin vaikka itkettää ja on kova ikävä, on ihanaa ja ikävää lievittävää, että voi pitää puhelimitse, skypettämällä ja whatsapp-viestein yhteyttä toiseen säännöllisesti. Se vaatii sen säännöllisyyden. Minulla on kova kova ikävä miestä, mutta se saakin jaksamaan ja tekemään suhteen eteen töitä. Me olemme tehneet yhteisen päätöksen, että vietämme tulevaisuutemme yhdessä. Tämä päätös auttaa kumpaakin sitoutumaan toiseen. Meillä on ollut myös ratkaisuna ja sitoutumisen merkkinä se, että menimme kihloihin ja sormus on osoitus halusta ja rakkaudesta olla yhdessä.
meillä välimatkaa 400 km ja nähää 2- 3 vkon välein. Ikävä on kova aina