Avauduin jokunen viikko sitten ystäväni syövästä, ja siitä, että hän ajattelee, että syöpä on paholaisen aiheuttama asia.
Vapaakirkkoa arvostelin yms. Jostain syystä en löydä sitä viestiketjua.
Minulle vastasi pitkillä kommenteilla ihminen, joka paneutui asiaani, ja joka toivoi viimeisessä kommentissaan, että kuulisi minusta vielä.
Haluaisin kertoa hänelle, mikä tilanne on nyt, ja kertoa varsinkin siitä, että jostain kumman syystä olen itse nyt lähentynyt - tai minua on lähentynyt - usko.
Jos muistat viestiketjun, olisin iloinen, jos voisin jatkaa keskustelua...
Vapaakirkkoa arvostelin yms. Jostain syystä en löydä sitä viestiketjua.
Minulle vastasi pitkillä kommenteilla ihminen, joka paneutui asiaani, ja joka toivoi viimeisessä kommentissaan, että kuulisi minusta vielä.
Haluaisin kertoa hänelle, mikä tilanne on nyt, ja kertoa varsinkin siitä, että jostain kumman syystä olen itse nyt lähentynyt - tai minua on lähentynyt - usko.
Jos muistat viestiketjun, olisin iloinen, jos voisin jatkaa keskustelua...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Näyttää siltä, että edellinen ketju on poistettu, mutta voit jatkaa keskustelua tässä ketjussa.
Miksi se on sitten poistettu?
:(
Niin, haluaisin tietää miksi ja millä perusteilla tältä palstalta sitten poistetaan viestiketjuja.
Aika outoa. Olen ihan nolona, kun sydänverellä kirjoitin, halusin tukea, ja nyt sitten simsalabim viestiketju on poistettu. Outoa.
Onko oikeasti tosiuskovaiset tuommosia omituisia otuksia. Itse olen tosiaan perusluterilainen. Ja harrastastelen semmoista kirkkohistorian lukemista, Augustinuksesta luin kirjan (Tunnustuksia en sentään :) ) ja nyt luen Kuulan, Nissisen ja Riekkisen Johdatusta Raamattuun.
Mie en ymmärrä teitä uskovaisia!
Niin, tavallisten luterilaisten kirjoitukset poistetaan, vaikka tämä on luterilaisuuspalsta, mutta kirkkohistoriaan hurahtaneiden kirjoituksia ei saa poistettua millään, vaikka ne olisivat kuinka loukkaavia
No onpas outoa.
Ääh, onko tämä tämmöistä? Erikoista.
Kuka tätä palstaa valvoo; taidan erota kirkosta ja uskoa ihan issekseni...
Älä nyt sentään tämän palstan takia. Eihän tämä edes ole kirkon palsta, vaan ihan yleinen Suomi-24 palsta. Ehkäpä etsimäsi henkilö vielä ilmestyy.
Tai siis, onko täällä valvojina vapaaserurakunnan jäseniä; eivät kestä keskustelua?
No, ottakoot kymmenyksensä ja olkoot kun "pyhänpäivän piiraat".
(ärsyyntynyt)
Hold on a second, täällä ei taida olla muita kuin me.
Itse en kuulu yhtään mihinkään, joten ei kai se ole esteenä ajatuksenvaihdolle.
En tiedä kymmenyksistä. Maksan yle-veroa ja nettiliittymänkin joudun maksamaan, tonttivuokran ja nuohousmaksun, onhan näitä.
Muistan kyllä lukeneeni ketjuanne syövän aiheuttajista.
Huoli siitä, että valheen mestari aiheuttelisi sairauksia, on lähtökohtaisesti perusteeton. Ei aiheuta. Valehtelee kylläkin, siinä kaikki.
Tosin sitä valhetta sitten on sitäkin enemmän, joten hyvä on ottaa asioista selvää.
Kiitos kun kommentoit; sinä muistat; että keskusteluketju oli täällä; minne lie kadonnut.
Niinpä on poistettu. Ehkä joku on kokenut sen henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja pyytänyt poistoon? Erikoista on että se oli yksi maltillisemmista ketjuista. Aina kannattaa laittaa itselleen talteen sellaiset ketjut esim. tekstikäsittelyllä, jotka on aloittanut tai joka on ollut kiinnostava.
Mutta olisi kyllä mielenkiintoista kuulla meistä muistakin, millaiseen vaiheeseen olet nyt tullut.
Palstan poistopolitiikka on käsittämätöntä. Esimerkiksi eräs eilinen ketju, jossa otettiin kantaa Balttiksen remuamiseen tällä palstalla on näköjään poistettu.
Juu ja balttiksen öytätti-aloituksia ei poisteta, jotka on selvästi irvailumielessä tehty. Niitä on ollut useita, oli jo Kirkko_kuulolla-palstalla.
Ihmetyttää todella, koska poistopyynnöt menevät ylläpitoon, ei luotseille.
Luotsi Murtsi-67: "Tahallinen kiusanteko ei ole hyväksyttyä millään palstalla eikä mistään motiiveista."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11630925
Kyllä balttiksen käytös on tahallista kiusaamista. Mutta häntä ei näemmä saada kuriin, merkillistä.
Toisaalta kun poistopyynnöt menevät ylläpidolle eikä luotseille, niin on paha mennä luotsejakaan syyttämään, kun ei tiedä kuka milloinkin on poistojen takana.
Toisen luotsin "kapitulin" teksti on sitten tätä tasoa:
http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/sort_name:"kapituli"?sort=created&perpage=25&term_keywords=
Toistan:
Toisen luotsin "kapitulin" teksti on sitten tätä tasoa:
http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/sort_name:"kapituli"?sort=created&perpage=25&term_keywords=
Katsokaa ja ihmetelkää!
Olisikohan 'kapituli' ateisti, joka on hankkiutunut luotsiksi, jotta saa poistaa viestejä, joka haluaa hallita keskusteluja ja saattaa uskovat huonoon valoon. Olisikohan tässä avain ihmetystä herättäviin poistoihin. Kenties hän kirjoittaa vaihtelevilla nikeillä.
Pitäisiköhän ilmoittaa ylläpitoon, että hän on sopimaton luotsiksi.
Valitettavasti vaikuttaa siltä, että mainitun luotsin toiminta on täysin linjassa Suomi24 -palvelua tarjoavan organisaation liiketaloudellisten periaatteiden kanssa: mitä tahansa sallitaan ja siedetään, kunhan sillä ei suoraan rikota lakia, ja se ei suoraan aiheuta rahallista tappiota palveluntarjoajalle.
Heidänhän täytyy saada katsojia sille mainostilalle, mitä he täältä eri asioita markkinoiville tahoille myyvät, että sitten voitaisiin myydä yhä enemmän mainostilaa, kun on näyttöä siitä, että lukijoita on. Tämän takia väärin ja moraalittomasti toimivat luotsit ovat itseasiassa vain hyödyksi tälle paskapalvelulle.
Itse en kirjoita täällä mistään muusta syystä, kuin pitääkseni Raamatun sanaa ja Jeesusta esillä.
No kerron nyt tilanteesta;
oikeastaan ihan silloisten kommenttien ansioista jotenkin rauhoituin, ja olen lopettanut ystäväni ajatusten arvostelemisen ja ehkä kriittisen kommentoimisen. Eikä hänkään ole puhunut tuosta paholaisasiasta.
Uskosta ollaan keskusteltu rauhallisesti nyt.
Olemme nyt käyneet messussa kaksi kertaa yhdessä. Olen ollut paljon hänen kanssaan, viime viikolla sytostaateissa olin mukana.
En tiedä. Väsyttää.
Hei, ystävä, joka kirjoitit: "Minulle vastasi pitkillä kommenteilla ihminen, joka paneutui asiaani, ja joka toivoi viimeisessä kommentissaan, että kuulisi minusta vielä. Haluaisin kertoa hänelle, mikä tilanne on nyt, ja kertoa varsinkin siitä, että jostain kumman syystä olen itse nyt lähentynyt - tai minua on lähentynyt - usko."
Minä olen se kanssasi keskustellut henkilö ja tulin todella iloiseksi siitä, että Jumala on lähestynyt sinua! Olen ajatellut sinua usein ja rukoillut sekä sinun, että sairaan ystäväsi puolesta. On hyvä kuulla, että olet hiljentynyt sekä Jumalan, että myös syöpää sairastavan ystäväsi edessä. Kun ahdistettu puhuu tuntemuksistaan, meillä ei ole oikeutta vaatia oikeita sanoja, oikeaa käsitystä kärsimyksestä - Jobin ystävät tekivät sen virheen, kun Job kaipasi tuskalleen vain ymmärtävää kuulijaa ja empaattista osanottoa. Job 6:26: "Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat."
Mikä on syvin laaksomme, milloin uskoamme hyvään Jumalaan koetellaan kaikkein raskaimmin, eikö silloin, kun Jumala ei näytä olevan meitä kohtaan hyvä, eikä hän näytä toimivan meidän parhaaksemme eikä vastaa rukouksiimme odottamallamme tavalla? Sairas ystäväsi voi parantua, mutta mitään takeita siitä ei ole - ei uskovallekaan. Moni uskova lähtee tästä ajasta syöpäsairauden kautta, mutta voiko se koskaan tuntua meistä hyvän Jumalan toiminnalta? Hurskaan Jobin "uskova vaimo" joutui järkyttävään tilaan, jossa hän kehotti Jobia myöntämään, ettei Jumala ole hyvä ja että aivan oikein olisi luopua käsityksestä rakastavata Jumalasta ja tehdä itsemurha.
Job 2:9-10 "Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole." Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa."
Kuinka moni meistä suurissa ahdistuksissa sydämessään todellisesti myöntää ja hyväksyy tyynesti sen, että kaikki, aivan kaikki, tulee Jumalalta. Syöpäsairaus, johon sairastuin - Jumala päätti, että se tulee minun osakseni tässä elämänvaiheessa. Työttömyys, joka vei turvatun toimeentulon ja masennuttaa minua, Jumala salli senkin minulle. Puolisoni jätti minut ihastuttuaan toiseen ihmisen - Jumala näki sen kaiken ja Hän salli sen tapahtuvan. Kaikki tulee Jumalalta. Jumala on kaikkivaltias, minun tahtoni ei aina tapahdu, vaan Hänen - Jumala on rakkaus, Hän toimii omasta, rakkautta täynnnä olevata olemuksestaan käsin eikä siitä, minkä minä koen tai ajattelen olevan rakkautta.
Hyvin usein me itse lankeamme ja lähdemme omille teillemme, emme tahdo olla kuuliaisia Jumalalle ja Hänen Sanalleen. Puolisonsa toisen tähden hylkäävä lankeaa omien tunteittensa valtaan ja hylkää toisen vastoin jumalan tahtoa - mutta Jumala senkin sallii ja hylätyn on nähtävä, että tuo sallimus tulee Taivaan Isän kädestä. Sairastunut ystäväsi ei sairasta oman valintansa seurauksena - syöpäsairauteen sairastunut ystäväsi voi kuitenkin kokea ajoittain voimakasta itsesyytöstä: enkö ole rukoillut tarpeeksi, enkö ole enää Jumalalle rakas ja Hänen huolenpidossaan. Tuollaisessa oravanpyörässä on vaikeaa elää - sairas voi tarttua kuin oljenkorteen: nyt minä rukoilen paljon, Paholainen on päässyt elämääni tämän sairauden kautta, mutta Jeesus minut kyllä tästä parantaa! Tavallista on ns. kaupankäyntikin: jos ja kun Jeesus minut parantaa, niin sitten minä...
JATKUU...
Meidän on aivan oikein pitää kiinni siitä, että Jumala on hyvä ja Hän antaa minulle hyvyydestään sellaisen elämän, jonka Hän minulla määrää. Eläessäni Jeesuksessa, Jumalan armossa, olen suojassa ja Jumalalle äärimmäisen rakas lapsi. Syöpäsairauteen sairastuneella ystävälläsi on vain vähän vaihtoehtoja: joko hän ajattelee, että Jumala on hyvä, joten Hän ei voi antaa minulle syöpäsairautta, joka on minusta pahaa - tai sitten Jumala on hyvä, mutta Hän voi antaa minulle myös jotain sellaista, joka tuntuu minusta pahalta. Ystäväsi on päätynyt ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Meidän odotuksemme Jumalan rakkaudesta ja siitä hyvästä, mitä Häneltä odotamme eivät aina mene yhteen sen kanssa, mitä meille tapahtuu tässä ajassa. Syvimmiltään jokainen rehellinen uskova joutuu myöntämään sen tosiasian, että äärimmäisissä koettelemuksissa hän pettyy Jumalaan. Jumala ei koskaan petä, mutta me petymme, koska odotuksemme ja ajatuksemme joutuvat liian suureen ristiriitaan sen kanssa, mitä meille tapahtuu. Meidän on ylitsepääsemättömän vaikeaa myöntää pettymystämme ja kiukkuamme ainoaan oikeaan kohteeseen: suoraan Jumalalle ja syyttää Häntä tapahtuneesta. Taivaan Isä ottaa kyllä vastaan meidän ahdistuksemme, pettymyksemme ja vihammekin - Hän kyllä ymmärtää heikkouksiamme.
Syyttäessämme ahdistuksista, sairauksista sielunvihollista kuin huomaamattamme myönnämme, että vihollisella on valta riepotella meitä, miten sattuu ja mitä karmeimmilla tavoilla. On pitkä tie saada rauha taistelujen keskellä: kaikki tulee Jumalalta, joka on minua kohtaan rakastava, armahtava ja hyvä. Me emme saa sitä vaatia, voimme vain rukoille toise puolesta - Jumala on se, joka voi vaikuttaa sydämeemme ja valmistaa meitä ottamaan kaiken Hänen kädestään.
Siunausta päivääsi, ystävä!