Siis minkälainen suhde tahansa, ollaan sitten kavereita, jotain enemmän, jotain vähemmän, seukataan tai ei, yms. Ja sit jos nainen jättää tai ei ole kiinnostunut. Miksi se sattuu niin pahasti miehiin? Olen tätä aina miettinyt..
Miksi miehet on niin herkkiä?
yksnainenvain
13260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kyllä tyo sattuminen toiseen suuntaan vaan on muutamaa kertaluokkaa pahempaa, se naisen raivokohtaus/viha mitä siitä seuraa on sanoin kuvaamatonta.
höpö höpö ämmien omahyväisiä luuloja
on vainhelpotus, kun pääsee eroon kainalossa hengaavsta ämmästä
ja vaihtaa parempaan kannesta kanteen luetun ja tylsäis huomanneen proosakirjan
ja ratsastaa kohti uutta aamunkoittoa tulisemmalla tammalla naureskellen entisen kaakkinsa sortumista viekkaaseen puliukkoon, jonka suuret puheet eivät suuta halkaise, vaan worn out of fachion wanhalle tamman kopukallekin paljastuukin
lipevän Auervaaran asuvan valtiarta vailla olevan kartanon sijasta pöpilän
suuruudenhullujen vapaaosastolla ja HIV potilaana turvllisuussyista kuohittukin jo
ap. Nimimerkin "yksinäinen vain" tulisi opetella olla verbin taivustusmuodot monikossa
ellei tarkoittanut sitä, että vain yksi mies on vasta jättänyt hänet yksinäiseksi.
Oikein huomattu. Niin se vain on, vaikka toisin antavat ymmärtää.
Mies voi rakastua kolmessa sekunnissa ja sen tunteen syvyys on samantien maksimi. Torjunta on hylkäys - äärimmäinen - se mitä ei odottanut.
Kun nanen tapaa- hän rakastuu hitaasti, epäillen. Tunteen syvyys kasvaa hiljalleen. Joskus tunne herää vasta sitten kun mies on jo torjuttu.
Tää on biologiaa, näin se vaan on. Tai sitten miehille ei ole opetettu parisuhde-kommunukointitaitoja.
Aika monet miehet on melko mustavalkoisia, joko totaali kylmiä ja inhottavia tai toinen tunne on se raju rakastuminen jota seuraa totaali tuhoutuminen. Edetään kahdella vaihteella.
En tiedä onko se suomalaisessa kommunikointikasvatuksessa, roolimalleissa vai onko miehet oikeast noin kahdella vaihteella eteneviä.
Ystävyys on monen kanssa maho tästä syystä. Koska sellaista vaihdetta ei löydy laatikosta. Onko ainoastaan kylmä/ilkeys tai tulinen rakkaus.
Tätä juuri tarkoitin, hyvin kirjoitettu. Olen itsekkin huomannu että kavereita ei voi miehen kanssa olla. Aina ne sanoo että totta kai voidaan olla kavereita, ei sen enempää mutta seuraavassa hetkessä ovat jo kimpussa. Siinä meni se luottamus miesten kaverisuhteeseen. Sitä minä vain ihmettelen, että yleensä miehet on muuten "ei niin tunteellisia", mutta tälläisissa asioissa sitten vaan ei osaa sitä kuuluisaa järkeä käyttää. Biologiaa se tosiaan varmaan on, että miehet on nopeita suhdejutuissa. Se vaan harmittaa että sitten kun itellä alkaa tunteet vasta tulemaan, niin miehet on jo laittanu pelin poikki. Ei enää kiinnostakkaan se unelmien nainen, vaan seuraavaa ettivät jo.
Naisten "hitaasti lämpeneminen" vaikuttaa testailulta ja pelailulta. Miehen pitäisi liehitellä iät ja ajat naisen tunnustellessa tilannetta. Miehen pitäisi yhtaikaa olla vain kaveri ja naisen niin halutessa kiinnostua naisesta myös parisuhdemielessä. Jos mies ei näin teekkään, nainen tuntee itsensä epäviehättäväksi.
Mutta kun se ei vain mene noin. Sitä joko ollaan tai ei olla. Tai no, välimuoto on tietysti vakipano, mutta naiselle se vissiin olisi mielummin jonkinmoinen romanttinen ystävyys.
Se ei todellakaan ole mitään testailua ja pelaamista! En vain osaa tuntea mitään miestä kohtaan, miten voisin jos ei olla kunnolla tutustuttu.??? Kerroppa se. Miehen ei tartte mitään liehitellä, vaan arvostaa ja kunnioittaa!! Se on mitä naiset oikeesti kaipaa!
Ylensä ihmiset sukupuoleen katsomatta tietävät melko pian, onko sitä kuuluisaa kipinää vai ei. Sitten ei auta kuin ottaa riski aloittamalla suhde.
Liehittelyllä tässä parisuhdeviidakossa on ennenkin pärjätty. Arvostus ja kunnioitus on mielestäni vähän sellaista fraasimaista sanahelinää ja jos niitä on, naisen on ne ansaittava. Että sikäli lähtökohtasi parinmuodostukselle on aika haasteellinen.
Noin muutenkin naiset kysyttäessä haluavat ja arvostavat eri asioita kuin mitä käytäntö on osoittanut. Ellei sinulla sitten ole enemmän kokemusta naisten kanssa seurustelusta...
Onpa juttuja taas... aloittaja oli palaillut yksin perjantai-illastaan ja siiderihöyryjen ilkeästi alkaessa haihtua päästä, vuodatti tänne uutta epäonneaan?.
Herkkyys ei ole mikään sukupuolilaji. Tunteisiin kykeneviä löytyy niin miehistä kuin naisista ja suhdeasiat tekevät ihan yhtä kipeää molemmille - riippuen siitä mitä toinen on tuntenut tai suhteelta odottanut.
Tunnekylmän kannattanee etsiä kaltaisiaan. Silloinhan toiselle on aivan sama jatkuuko suhde, ollaanko vai eikö, eikä pistele toisen mielipaha suhteen päättämisestä.
Eikö tosiaan voi olla syvästi tunteva, mutta silti kevein mielin päästää toisen menemään, jos tämä niin haluaa? Kivun määräkö on suoraan verrannollinen tunteiden syvyyteen?
Kysymyksiin toisinaan ja ei.
Kivun määrässä ja laadussa on eroja kuten tunteissakin. Tilanteet ja ihmiset ovat aina yksilöllisiä.
Rakkaus voi olla myös luopumista. Mutta siihen kyetäkseen (kevein mielin irtautuminen vain itsekseen suremalla) on jo pitänyt oppia sen, ettei toista voi omistaa eikä hallita: "mä päästän sut pois..."
Ylpeys saa kolauksen tai mies on tosissaan ollut sinuun lääpällään. Oikeastaan keksin vain nuo kaksi syytä, joihin on tullut törmättyä. Kolmatta vaihtoehtoa ei taida edes olla. ;)