Ergonomiasta

Tuli mieleen, kun tässä kertoivat, että HUS:ssa johonkin uuteen sairaalaan kaavaillaan sellaista järjestelyä, ettei ihmisillä ole enää omia työpisteitään, vaan kaikki työpisteet ovat kaikkien käytettävissä, saa istua mihin haluaa töitä tekemään. Niin tuli mieleen, että näinköhän tuossa tilanteessa jopa sijaisilla alkaa olla oikeus ergonomiaan. Tilanne nimittäin erässä toisessa sairaanhoitopiirissä oli se, että sijaisen ei ollut suotavaa säädellä työpistettä millään tavalla silloin, kun hän istui jonkun vakituisen paikalla. Tai jos jotain sääti tai mitä tahansa, vaikka vain kynää tai puhelinta pöydällä siirsi, niin kaikki piti palauttaa millilleen entisiin paikkoihin ja säätöihin. Jos ei näin tehnyt, joutui esimiehen puhutteluun!
Että jos sijainen on vaikkapa 150 cm pitkä, vakituinen lähemmäs 180 cm, niin istu siinä sitten viikkokaupalla tai vaikka päiviä epäsopivassa työpisteessä. Tai jos vakituiselle on työnantajan kustannuksella vieläpä hommattu oikein päätelasit, niin näyttöruutuhan voi olla vaikka kuinka pienellä tekstillä, sen sijaan sijainen ilman päätelaseja saa sitten tihrustella sitä pientä tekstiä, kun ei uskalla säätää... Ja vielä enempi näyttöruudun sijoitus liian alas tai liian korkealle, no, mitäs hirveät niskajumit.

Mutta siis, tämäkin oli vaan sitten niin kuin vakituisten tapa nokitella, että hänellä on se oma paikkansa, edes se tekee tärkeäksi, että ei saa säätää... Ymmärrettävää kyllä, jos joku jolla on joku terveydellinen haitta ja on sen takia mittojen mukaan kaikki aseteltu, että silloin ei pitäisi toisten sorkkia, mutta että muutenkin. Ja tuollaisessa terveysasioitten takia mitoitettujen pöytien ääreen ei sitten pitäisi sijaisia koskaan laittaakaan istumaan.

Mutta näinhän se on, kun ei mitään muuta ole, joka työpaikalla tekee tärkeäksi, työ itsessäänkin on sellaista, minkä kone voi korvata milloin vaan, niin pitäähän sitä edes joku asia olla.

Kiitos, ergonomia kuuluu kaikille, muka.