Mikä tekee olemassaolevaksi? Riittääkö olemassaoloon se, että joku havaitaan? Vai pitääkö olemassaolon todistamiseksi täyttää joku muu ehto?
Riittääkö aistien todistus?
Nyt kysytään: onko havaituilla ilmiöillä olemassaolo?
ontologiaa
16
243
Vastaukset
- tietoa2
Pelkkä mielikuvituksellinen hajatelmakuvitelma riittää luomaan hahmoja, jopa kokonaisia maailmoja(tietysti niihin tarvitaan jo merkittävästi voimakkaampi voima kuin yksittäinen ihminen tai edes ihmiskunta) liikeineen.
Tästä hypoteesista aihe-todistuksena (ajatuksen voimasta) mm. spiritismi
( http://www.youtube.com/watch?v=X2lGPT2J1cc )´&keinotekoinen "haamujen" luominen ryhmä-ajatuksilla. - entiiä
tietoa 2
Tekstilläsi todistit väitteesi todeksi.
Vai pitääkö olemassaolon todistamiseksi täyttää joku muu ehto?
Aloitetaan määrittelemällä olemassaolo- tietoa 2
Huomaa ("entiiä" ) että pohja-syynä on aina ja kaikessa pohjalla(kuten tässäkin)
'A j a t u s'!
Mikä a j a t u s perimmältään on?
Se on--->"ole"!
Käskymuotona tuolle "olelle" on (olla)-->"massaa"!
Kysyä täytyy; miksi käsketään 'olla' ja vieläpä "massaa"?
Luulen
a j a t u k s e n
taustalla
olevan arveluttavaa motiivia.
Kokemukseen kun ei tarvita välttämättä 'massaa' eikä "olea", koska jos 'kaikki on jo olematta' (mistä nämä "repeämät", erillisyys poikkeaa)
niin
"SE" a j a t u s
kattaa kaiken?
Omassa elämässä n. 70% (haaveet, pelot etc)tapahtuu nimenomaan "päässä", ja
se reali-toteutuma usein vain vesittää nuo päänsisäiset maailmat.
Syiden ja seurausten perusteella 'olen' "massamuotona" on myös riittävän(tietoisuuden)'raskas' että mahdollistuu toiseutta jolla ja jota voi halutessaan käyttää ("hajoittaa ja hallita") arveluttavasti?
Tahallisesti aiheutettuna muodollisuus antaa kokemuksia, mutta pakotettuna se ei ole vapauttavaa?
- kanssa kulkija
ajattelen, olen siis elossa
- Eihä?
Et sitten vissin ole kuullut kuolemakokemuksista?
- senentiiän
Aloittaja ei määrittele kenen havainto riittää todisteeksi olemassaolosta, joten tietoa2 kiilaa hajatelmakuvitelmaksi kaiken muun paitsi sen minkä itse suvaitsee määritellä mieleisekseen olemisesta.
Siis tyydynkö kumpaankaan
Riittääkö olemassaoloon se, että joku havaitaan? Mitä sanon niille jotka väittävät minun kuvittelevan kaikenlaisia havaintoja? Olen heille tietenkin kiitollinen koska vastaamalla minulle tiedän olevani koska huomaan että minut on havaittu.
Suomenkieltä käyttäessä vastaaminen on lähtökohdaltaan vastustamista. Kiitollisuuteni vain lisääntyy koska vastustaminen vaatii minulta tarkempaa otetta käsillä olevaan havaintoon.
Tarkentaessani edelleen huomaan että kukaan ei pysty näkemään ajatuksiani, kukaan ei näe mieleeni, sanojen määrän lisääntyessäni kuulijani pikemminkin harhautuvat vielä etäämmälle näkemyksistäni
Jumaluus sivulla kun ollaan rohkenen lainata muinaisuudesta " Minä olen tie totuus ja elämä."
Tällä hetkellä ymmärrän tuosta sen että kukaan ei pysty elämään minun elämääni.
Vain minä olen ... minulle? Kaikki muu on kuvitelmaa kuten tietoa2 esittää, tosin jotkin kuvitelmat tuntuvat todemmilta kuin toiset, ja sitä taas seuraa loputon vääntö kenen havainto on totuus?- tietoa2
Niin (senentiiän) "sinähän olet tie totuus ja elämä",,i t s e l l e s i.
Huomaa kuitenkin sekin, että ihan jokainen ei ole sitä ja niin itselleen.
Oikeasti suurin osa ihmiskuntaan sitoutuneesta tietoisuudesta elää pakotettuina juurikin muiden elämiin koska on "massaa".
Toisaalta jos jokainen olisi "se oma totuutensa ja maailmansa" niin tälläistä yhteistä maailmaa ei edes olisi koska olisimme jatkuvassa sotatilassa maailmojemme kohdatessa.
Ne 'havainnot ja havaittavat' on nimenomaan 'ole'massaa' ideaa, ja viittasin siihen että tuo idea sitoo aina muiden valtaan tai hallintaan. - entiiä
tietoa2 kirjoitti:
Niin (senentiiän) "sinähän olet tie totuus ja elämä",,i t s e l l e s i.
Huomaa kuitenkin sekin, että ihan jokainen ei ole sitä ja niin itselleen.
Oikeasti suurin osa ihmiskuntaan sitoutuneesta tietoisuudesta elää pakotettuina juurikin muiden elämiin koska on "massaa".
Toisaalta jos jokainen olisi "se oma totuutensa ja maailmansa" niin tälläistä yhteistä maailmaa ei edes olisi koska olisimme jatkuvassa sotatilassa maailmojemme kohdatessa.
Ne 'havainnot ja havaittavat' on nimenomaan 'ole'massaa' ideaa, ja viittasin siihen että tuo idea sitoo aina muiden valtaan tai hallintaan."Toisaalta jos jokainen olisi "se oma totuutensa ja maailmansa" niin tälläistä yhteistä maailmaa ei edes olisi koska olisimme jatkuvassa sotatilassa maailmojemme kohdatessa."
Onko mahdoton edes idean tasolla ajatella että jokainen arvostaisi samaa ideaa,- kokisi saman kokemuksen. Enkä nyt tarkoita että jokainen räjäyttäisi ydinpommin vaan jokainen rakastaisi jokaista - tietoa2
entiiä kirjoitti:
"Toisaalta jos jokainen olisi "se oma totuutensa ja maailmansa" niin tälläistä yhteistä maailmaa ei edes olisi koska olisimme jatkuvassa sotatilassa maailmojemme kohdatessa."
Onko mahdoton edes idean tasolla ajatella että jokainen arvostaisi samaa ideaa,- kokisi saman kokemuksen. Enkä nyt tarkoita että jokainen räjäyttäisi ydinpommin vaan jokainen rakastaisi jokaista¤Onko mahdoton edes idean tasolla ajatella että jokainen arvostaisi samaa ideaa,- kokisi saman kokemuksen. Enkä nyt tarkoita että jokainen räjäyttäisi ydinpommin vaan jokainen rakastaisi jokaista¤
- Tavallaan tuo mainitsemasi "saman kokeminen" tapahtuu juurikin ihmiskunnassa.
Ainakin itse voin jo orjentoitua muidenkin ihmisten elämään siksi että olen elänyt (aikanani)yhdessä ole'massaaoloissa/ni kuin monta elämää.
Rakkaushan on realissa sitä että 'antaa tilaa' mm. lapsilleen oman elämänsä kustannuksella.
Ongelmia ei synny jos tuo antaminen tapahtuu ja on itse-ehtoista.
Ongelmia syntyy silloin kun "tilaa" ei annetakaan muille(syistä joissa ei ole eletty aikanaan,,tai jostain muusta syystä), vaan pidetään itsekkäästi kiinni "oikeudestaan" elämäänsä vielä siinä vaiheessa kun olisi aika luovuttaa ns. tilaa muille.
- nokkelaolevinaan
Kysymyksessä piilee sokea piste ja se on havaitsija. Kun selvittää kuka havaitsee niin selviää myös vastaus kaikkiin kysymyksiin.
- ei-nokkela
Kukaan ei havaitse, on vain havaitseminen.
Ajattelen olen olemassa, mutta mikä on ajatus joka näin ajattelee.
Miten tuo ajatus on syntynyt joka ajattelee, siinäpä kysymys
On han tuon ajatuksenkin täytynyt jotenkin syntyä, joka sitten ajattelee, että minä olen
Eläimet eivät ajattele, ja ihminen erottuu eläimestä ajatuksellaan.
Miksi ihmiselle on kehittynyt ajatus, mutta eläimille ei
Oleminen on ajatonta olemista, jossa ei ole ajan tuntua, ja minä olen on ajallista erillisyyden tuntua, eli olemme itse luoneet
psykologisen ajan jossa elämmeNyt kysytään: onko havaituilla ilmiöillä olemassaolo?
ON koska ne ovat sinun, havaitsijan, mielessä.
Mitään ei ole ellei se ensin ole sinun, havaitsijan, mielessä.
Mitä tai kuka on Havaitsija, se on jotakin sinun mielessäsi. Kieli eli puhe on kehittynyt koska on haluttu ilmaista mikä juuri nyt on mielessä- efveevfve
Siksi onkin olennaista se mitä ja miten ajattelemme!
Oleellista on se kuinka intensiivistä ajattelu on positiivisessa mielessä.
Sekini onko "positiivisuus" kenties sairasta on otetettava houomioon?
Sairasta "positiivisuutta" maailmassamme on esim. sadistin tai masokistien mieltymykset, tai vaikka materiaan rakastuneet, jotka laittavat tavaran ja niiden kaudeuden kaiken inhimillisen edelle(mm. läheisyyden,,siihenkin voi tulla riippuvaiseksi).
Emme elä yksin, maailma on yhteinen ja siksi se on haaste.
Siksi onkin olennaista se mitä ja miten ajattelemme.
Juuri näin.
Ja tällä tavoin luomme maailmankuvamme eli kuvan maailmastamme. Maailmaa ei ole ellei ole ajatusta siitä.
Siksikin kantsii miettiä millaisen maailman luon. Itse joudun käpäläni nuolemaan....
Varoisin miettimästä mikä on kenenkin "sairasta riippuvuutta" tai muuta "normaalista poikkeavaa" Mieluummin näkisin sinut rakkauden pyyntönä tai rakkauden jakajana. Enhän voi tietää kenenkään oikeita rajoja?
Keskittymällä rajanvetoon teen rajan todelliseksi...itselleni ja näin rajoitan oman maailmani.- mielimuuri
Se mitä koetaan aistien välittämänä havaittuna ilmiönä aiheuttaa aivan samanlaisen reaktion aivojen havaintokeskuksessa kuin jos se vain kuvitellaan. Siis havainto ei todista jonkun ilmiön olemassaolosta muuta kuin subjektiivisena ja siinä hetkessä, sillä jokainen havaitsee minkä tahansa ilmiön yksinomaan vain oman aivokapasiteettinsa tulkitsemana.
Oikeastaan ainoa mitä jokainen voi sanoa ehdottomasti olemassa olevaksi ainakin omalla kohdallaan on hänen tietoisuutensa. Yksinomaan aistien todistus ei siis riitä todistamaan ehdottomasti ja virheettömästi ilmiöiden olemassaoloa.
Tieteelle riittää kun joku ilmiö voidaan toistaa samalla (siis oikeammin samankaltaisella) tuloksella. Tällöin ilmiön voidaan sanoa olevan todellinen johon sitten uskomme kunnes joku sitten joskus tulee ja todistaa jotain muuta. Siis onko mitään loppujen lopuksi todellista paitsi että ON itse se joka on?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3574086En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831769- 431530
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan611507En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o281338Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(581315Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej511312Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka2001287Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61190- 261187