... tälläkin palstalla. Että muka uskottomuutta???!!!. Noita luuloja sitten omassa päässä pyöritellään ja kuvitellaan kaikenlaista, niin että se luulo muuttuu omassa nupissa "todeksi", sitten alkaa akan/ukon haukkuminen, tavaraoiden penkominen, kuulustelut, haukkumiset, rinnuksiin käymiset, tappouhkaukset jos toinen ei "tunnusta" olemattomia. Voi h----tti näitä hulluja, mitä piisaa tässä maailmassa!!!!!!!!!!!!!!!! Ja tälläkin palstalla näköjään. Menkää hoitoon!
Jestas miten paljon luulosairaita....
Että ahdistaa lukea
16282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No onneeksi sinä olet terve. Grattis!
Ensinnäkin moni tuskin penkoo toisen tavaroita sekoittamalla, vaan menee suoraan todisteelle, koska tietää missä se on. Kuulustelu on aivan turhaa, sillä nyt ei saa todistetta vaan toisen varovaiseksi. Toiseen ihmiseen ei saa kajota. Uhkaaminen on väärin eikä sellaista pidä tehdä - jos toinen tappamisella uhkaa kannattaa erota aika äkkiä. Haloo. Jäisitkö itse suhteeseen jossa toinen sekoittaa tavarat ja uhkaa väkivallalla? Kannattais erota siinä vaiheessa takavasemmalle. Kyllä ne asiallisesti ja rauhallisesti hoituu, siis epäselvyydet.
Ja väärä syytös sairaalloinen mustasukkaisuus tai /ja raivopäisyys jota kuvailit, on eri asia kuin se, että on niitä oikeastikin pettäviä.. Ja normaalit ihmiset eivät silloin käy päälle kuvauksen tavoin, paitsi varmaan joku lähiön juoppo riehuu suhteessaan - minkä sille voi. Että rauhoitu hyvä ihminen kauhistelussa. Mistäs sä tiedät kenellä on oikea pettäminen ja kenellä ei. Joskus neuvoja kaipaavat ja pakkohan siinä vaiheessa on kysyä. Toki joskus kaikille tunnekuohussa voi tulla ylilyöntejä, mutta siinä vaiheessa eri paikkaan rauhoittumaan.
Ja jos sua aloittaja ahdistaa, miksi luet täällä palstalla? Etsi vaikka ajanviete palsta.
Onhan aloittaja toisaalta aika oikeassakin. Mustasukkaiset ihmiset näkee mörköjä joka paikassa. Jokainen normaalista poikkeava käytös yms. tulkitaan niin, että puoliso pettää. Joka ei ole kokenut sitä, että aiheettomasti epäillään, ei voi tietää miltä se tuntuu. Se syö parisuhteen kuoliaaksi melko nopeasti.
Kun mustasukkainen ihminen kysyy, että onko sulla joku toinen, niin uskooko hän rehellistä vastausta? No ei usko. Ei vaikka miten sitä todistelisi. Hermot siinä menee epäillyltä kun et mitenkään saa toista ymmärtämään, ettei ole uskoton. Miettikääs sitäkin.
Koettu on myös se, ettei saa rehellistä vastausta. Toistuvasti valehdeltiin, vielä kiinni jäädessäkin valehdeltiin ja syy sylkäistiin petetyn niskaan.
Salasuhde on tabu, josta ei saa kysellä. Niin kauan, kun siitä ei ole valmis keskustelemaan pohjamutia myöten se hiertää taustalla. On siis pettäjän valinta elää juuri niinkuin valitsee, puoliso auttaisi parhaan taitonsa mukaan.
Pitäisi luottaa, mutta mihin? Mikään ei ole sekoittanut mielenterveyttä niin pahasti kuin pettäminen vuosia. Ainoa tavoite enää on viimeiset vuodet jaksaa lapsiaan rakastaen ja psyykkeensä koossa pitäen. Minun jälkeeni on aivan sama mitä tekee, en ole näkemässä.
Noin se minunkin entinen pettäjäukko sanoi :D Totuus oli vaan toinen. Luulin olevani hullu, sairaalloisen mustasukkainen, mies väitti toista mutta sisimmässäni tiesin sen pelaavan jotakin. Kunnes mokasi ja sain varmistuksen. En ollut hullu, en ollut sairaalloisen mustasukkainen vaan vaisto sanoi mitä seläntakana tapahtuu. Nykyisessä suhteessani en ole ollut kertaakaan mustasukkainen.
Totta kirjoitat. Vaimojen vaan pitäisi uskoa siihen sanan saattajaan ja omiin tutemuksiin. Pettäjä miehet on semmoisia ketkuja että puhuvat vaimot ympäri tosta vaan ja taas leikki jatkuu selän takana. Vaimo leppyy etelän matkasta jne.
No jos vaisto pelaa, niin miksi järki ei sitten pelaisi? Jos minä epäilisin, että puoliso pettää, niin pistäisin puolison selkä seinää vasten, ja jos en saisi tyydyttävää vastausta (vaisto uskoisi), tekisin omat johtopäätökset. Miksi pitäisi toimia vastoin omaa vaistoa tai tunteita, en ymmärrä. Moni asia on paljon yksinkertaisempaa, kun toimii järjellä silloin kuin sitä järkeä tarvitaan ja tunteella silloin kuin sitä tunnetta tarvitaan. Ihmiset itse tekee omasta elämästään niin helvetin vaikean, koska eivät osaa tehdä päätöksiä, joten silloin myös ongelman ratkaisun taito uupuu.
Asiaa kirjoitat. Täällä koohkataan milloin mitäkin hiuslakan hajua tyynyssä ja samaan hengenvetoon aletaan jossitella, että no ehkä olikin omaa lakkaa kampaamon jäljiltä... Pupu menee pöksyyn ja jossittelu jatkuu jonkin muun jutun tiimoilta. Vaikka joku vieras vosu tulisi sanomaan, että muuten ukkos pani mua, niin kysytään mieheltä tyyliin "eihän se oo totta, rakas" ja kun toinen tietysti kieltää, aletaan haukkua sitä vierasta vosua.... Missä hemmetissä on oma harkintakyky ja taito ratkaista ongelmia? Onko pelko yksin elämisestä niin suuri peikko, että jäädään sitten jossittelemaan ja selittelemään itselle pettävän kumppanin tekosia parhain päin.?
Toisaalta nähdään valkoinenkin mustana ja kumppanin hiljaisempi kausi on heti merkki, että touhuaa jonkun muun kimpussa. Kännykkää ratsataan "varmuuden vuoksi" eikä suinkaan jonkin epäillyksen perusteella. Ongelmia haetaan hakemalla sen sijaan, että päätettäisiin luottaa toiseen ja elää hyvää parisuhdetta tämän kanssa.
:D Missä kohtaa se järki ei pelannut? Sanoinko etten pistänyt sitä kusipäätä selkä seinää vasten? Totta helvetissä pistin, ei vaan myöntänyt mitään. No, about viikko sen jälkeen mokasi ja mä muutin helvettiin seuraavana päivänä. :D
Ihan turhaa täällä keuhkoat vakavasta asiasta. Jos parisuhteessa ei lutto pelaa ja tuntemukset alkaa painamaan, on hyvä asioita keskustella ja jos se ei tuota tulosta voi alkaa penkoa ja nostaa kissaa pöydälle. Totuus on saatava selville ennemmin tai myöhemmin. Se on parisuhteessa se merkittävin asia, jotta luottamus palautuu tai loppuu lopullisesti. PISTE.
Kyllä ne uskottomuuden merkit huomaa. Mutta on olemassa myös kylmänkiskoisia kumppaneita, jotka silmääkään räpäyttämättä valehtelevat vielä kiinni jäätyäänkin selvien todisteiden kera. Ei kaikista saa totuutta irti kovistelemalla/kysymällä. Toki luottaa voi ja kannattaa. Puuttua sitten, kun merkit on selvät ja todisteet osoittavat jääneen jo kiinni. Niin ja se puhtoista puhtaampi naapurinpojan oloinen tyyppi voi olla se pahin petturi. Ei sitä pettämästä näe päällepäin.
Jos täältä lukee sen että epäilyksen siemen on jo kylvetty, ja petetty alkaa etsimään täältä saamillaan vinkeillä epäilyksilleen keinoja narauttaa selän takana touhuajat...silloin voi tuntuakin että köysi kiristää kaulalla? mikäli aloittajajaa ahdistaa, ja näitä on pakko lukea, kertoo että aihe kiinnostaa ja ahdistus puolestaan kertoo että aloittajalla on asian kanssa tekemistä...aiheetta epäiltynä tai sitten aiheesta. Minua ei kyllä ahdista näitten lukeminen mutta kiinnostaa tuo petturin sielunmaisema ja se mitä on se tunne kun tietää että ennenpitkää käry käy kun liika varovaisuuskin lisää vaan epäilyksiä...niitä olisi mukava lukea täältä.
Pettäjän sielunmaisema kiinnostaa - miksi? Miksi on niin kivaa lukea tarinoita "kunnon" kärähtämisistä..?
Itsellä on suht laaja kaveripiiri ja mikä eniten on herättänyt ihmetystä on se, että jotkut ihmiset kuvittelevat parisuhteen antavan heille omistusoikeuden toisen ihmisen ajatuksiinkin ja tekemisiin. Kumppanin kännykkä on jatkuvasti silmällä pidon alla, oli syytä tai ei. Tarkistellaan, onko mies varmasti salilla ja kenen kanssa "oikeasti" on yksillä jne jne - kaikkea tätä, vaikkei ole mitään erityistä syytä epäillä toista vilunkipelistä. Mistä ihmeestä tällainen ajatusmalli oikein kumpuaa?! Kumppania pidetään kuin ehdonalaisessa, jatkuvasti silmällä ja epäillään heti, jollei "tuomittu" ilmoita itsestään pariin tuntiin. Ja auta armias, jos tällaiselle ihmiselle menee sanomaan, että mahdatkos olla nyt melkoinen "justiina"..? Parisuhteessa pitää pitää "langat käsissä" ja tuolla kyyläämisellä on tarkoitus ennaltaehkäistä pettäminen! Ei voi olla totta...!
Vähän tuon kaltainen "justiina" olin n.2 vuotta, pettämiskriisin jälkeen. Älä arvostele, kun et kenenkään parisuhdetta tiedä mitä on pohjalla. Meillä tämä justiinavaihde on jo taaksejäänyttä, mies on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen.
Tuo kunnon kärähtäminen on hieman eri asia kuin se mitä haen. Kiinnostaa tietää mitä ihmisen päässä pyörii kun huomaa itse tahattomasti lipsauttelevan yksityiskohtia omasta salaisuudestaan, ja kun huomaa että se petetty osapuoli katsoo kysymysmerkkinä sinua ja saattaa kysyä jotain tarkentavaa asiasta? tai kun toinen kysyy jostain ihan muusta asiasta, joskin hyvin samankaltaisesta, niin säikähdät kun luulet hänen osuneen arkaan paikkaan, ja taas seuraa se se kysymysmerkkikatse...kun käryn hintana voi olla henkikultakin, tuleeko tilanteet todentuntuisina unina..vainoharhaisina epäilyinä että petetty tietää ja vain nauttii kun huomaa että olet paniikissa tilanteessasi. Kertokoon ken kokenut on. Siis tiivistetysti miltä tuntuu kun epäilet että petetty tietää jotain ja seuraa käytöstäsi, mutta käry odottaa edessä kuitenkin joskus ja viha on pitkä.