Linnulla kait on aina poikanen, mutta entä eläimillä? Koiralla pentu, mutta entä norsulla? Onko noiden käytössä jokin sääntö?
Milloin poikanen, milloin pentu?
Sääntö hukassa
13617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei sääntöä. Ihan vaan vakiintunut käytäntö. Lehmän pentu ei ole väärin, vaikkakin esiintyy useimmiten vain selityksissä ja pikkulasten (ja ulkomaalaiten) kielelenkäytössä.
https://groups.google.com/forum/#!topic/sfnet.keskustelu.kieli/ZDy1czWV6yw
No kyllä ”sian pentu” ja ”lehmän pentu” ovat tehokkaita tapoja kertoa, että ei osaa suomea tai on täysin vieraantunut maataloudesta.
Asiantuntija on puhunut: se on siis "sian poikanen" ja "lehmän poikanen".
Karjuhan minäkin oikeastaan olen.
Satuinpahan kysäisemään eilen 2-jäsenisen ruokakuntamme naarasosapuolelta, haluaisiko hän kiljua vai karjua. Ei hän olisi yksistään kumpaankaan tyytynyt, vaan esitti oitis vastakysymyksen: ”Kiljua karjun kanssa vai karjua kiljun kanssa?”
Tuskinpa tuohon mitään erityistä sääntöä on – vakiintunut käytäntö kylläkin. Eräiden eläinlajien (erityisesti kotieläinten) jälkikasvulle on vielä omia erikoistuneita nimiään tyyliin varsa, vasikka, porsas, kili, vuona, karitsa, vasa, kuutti jne.
Koiranpentua (engl. pup tai puppy) nimitetään myös penikaksi, mutta kissanpennulle (engl. pussy) ei taida suomeksi vastaavaa erityisnimitystä olla.
Eriäviä mielipiteitä?
☺
Sana penikka on lähtökohtaisesti vain koirille tarkoitettu. Vanha sana "peni" on saanut diminutiivin päätteen kuvaamaan koiranaaraksen jälkeläistä. Vasa ja vasikka ovat ilmeisesti samaa kantaa.
Sitten on vielä poikkeus, sanotaan "karhunpoika", mitä nimeä ei käytetä muista pennuista.
Vähän erikoista, että taitaa norsulla ja linnulla olla molemmilla poikanen, ehkä myös kirahvilla, vai olenko ihan väärässä?
Eikös kirahvilla ja antiloopeilla ole vasikka mutta esimerkiksi seepralla varsa? Englannin kielessä on muuten norsulle annettu nautaeläimiä vastaavat nimitykset sonni, lehmä ja vasikka.
Lieneekö sääntö vai käytäntö, mutta yleensä kavioeläinten jälkeläiset ovat varsoja ja sorkkaeläinten vasikoita.
Jos suomenhevosen ja Varsovan aasin kavioliitosta syntyy jälkeläinen, niin onko kyseessä suomenpuolalainen vai puolansuomalainen muulivarsa? Kuka kykenisi vasikoimaan vastauksen?
Sorkkarautaa olen käyttänyt monestikin, joskaan en sen toisen nimen (kioskinavain) mukaisessa merkityksessä. Kavionvuoluraudan olen nähnyt, mutta sellaista en ole käyttänyt.
Tuosta kioskinavaimesta tuli mieleen yleispankkikortti, joka käy kaikissa pankeissa ja myymälöissä. Useimmat tuollaiset ovat pumpputoimisia sekä niissä on katkaistu piippu ja perä.
"Sitten on vielä poikkeus, sanotaan "karhunpoika","
No, tuo nyt on lastenlaulusta "Karhunpoika sairastaa".
Et siis ole oppinut kielen käyttöä? Kielen tutkimuksessa ollaan tutkittu sanojen merkityssuhteita jokapäiväisessä kielessä. Jos oikein hienosti sanotaan niin voisin lainata erästä lainausta eräästä tiedekirjasta:
" sitä, kuinka ihmiset tulkitsevat ilmaisujen merkitystä käyttötilanteissa (pragmatiikka)".
Jokapäiväisessä "arkikielessä" sitten näkyy monia ilmaisuja, kuten "linnulla on poikaset" tai sitten "naapurin pennut (lapset) mekastuksellaan häiritsee". Nämä ovat tyylikeinoja joilla yritetään viestittää muunmuassa tunnetiloja.
Voitanee myös sanoa "naapurin kakarat (lapset) ovat aivan mahdottomia, mekastelevat kaiken aikaa".
Kirjakieli ja käyttökieli voivat poiketa toisistaan. Selviä sääntöjä ei taida olla, mutta kylllä sanojen käytössä näkyy henkilöiden sivistystaso ja senhetkinen tunnetila. Huonossa tunnetilassa ihminen voi sanoa toiselle myös sellaista jota ei tarkoittanut aivan sellaisenaan. Ja toisinaan voidaan sanoa aivan tarkoituksellisesit jotain ärsyttävää.