miten teillä hoidetaan raha-asiat,onko yhteiset vai molemmilla omat?
rahan käyttö
money,money,money
38338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kaikki on yhteistä ja kumpikin käyttää oman harkintansa mukaan ilman toisen kontrollia.
On toiminut myös niukkoina vuosina.
On aina olleet omat tilit. Tämä käytäntö sopii meille. Yhteisiähän ne kulut ovat ja se, joka tienaa enemmän, maksaa myös enemmän laskuja. Meistä molemmista on tärkeää ja mukavaakin kuitenkin omata ns omaa rahaa ja säilyttää tietynlainen yksityisyys omissa raha.asioissa. Aina on laskut maksettu riidatta ja hankinnat on myös suht yksimielisesti ostettu.
Raha- asiat hoidetaan, jos tarkoitat yhteisiä kuluja, maksukyvyn mukaan: mieheni maksaa asumismenot kaikkinensa, samoin autokulut. Minä taas ruuan, vaatteet, kodin hankinnat, lomat jne. Rahaa jää molemmille myös omiin juttuihin.
En usko, että meillä toimisi yhteinen tili.
Näin meilläkin. Mies joskus ehdotti (isotuloisempana) yhteistä tiliä, mutta minusta aika turha, kun näinkin toimii hyvin. Minulla hillitsee turhaan tuhlaamista näin vähäisen tulon kausina, kun sitä omaa rahaa on rajoitetusti. Isommista hankinnoista joka tapauksessa keskustellaan ainakin suuntaa-antavasti.
Omat tilit on siksikin hyvä olla, että jos toiselle sattuu jotain, yhteinen tili ei ole välttämättä heti käytettävissä.
Meillä kummallakin on oma tili. Menot jaetaan sen mukaan, kummalla sattuu olemaan isommat tulot milloinkin. Alkuun minä maksoin enempi, kun mieheni opiskeli ja sen jälkeen mieheni on maksanut enempi laskuja ja muistaa usein kysellä, että tarvitsenko lisää rahaa esim. itseni hemmotteluun.
Rahasta ei olla riidelty ikinä eikä kontrolloitu toistemme rahan käyttöä.
Meillä on yhteinen taloustili jolta maksetaan asuminen, sähköt, vakuutukset, ruoka ja muut yhteiset kodin menot. Omalta tililtä maksan omat kahvittelut ja lounaat, vaatteet ja muut hemmottelut.
Toimii hyvin ja samalla tietää, kuinka paljon elämiseen menee.
Niin mutta tienaatteko yhtä paljon?Laittaako molemmat taloustilille yhtä paljon rahaa?
Meilläkin on yhteinen taloustili, josta maksetaan kotiin tuotavat ruuat, pesuaineet, wc-paperit jne. Asumiskulut, kodin hankinnat ja ehostukset maksan minä, koska mies muutti luokseni.
Suunnilleen yhtä paljon tienataan ja molemmat laittavat saman verran tilille.
Hyvä ja selkeä systeemi. Erilliselle tilille säästetään yhdessä ja omalle vielä erikseen.
Meillä on omat tilit.
Minä maksan kaiken, asumisen, ruuat, vaatteet, autoilun, vakuutukset, lomat, kodin hankinnat, yms...
Omat tilit. Kaikki menee puoliksi tasan.
Itselläni tuloja 700e/kk, miehellä 2500-4000e/kk
Tämä toimii meillä, mielestäni on reilua että kaikki menee puoliksi....vaikka miehelläni onkin paaljon isommat tulot, ei se tarkoita että hänen pitäisi maksaa minunkin kulutuksesta...
...... Onpas todelka reilu mies. Hänellä enemmän tuloja, vaimo pienituloinen, maksatte 50% kumpikin. Höh. On reilua, että se mitä kukin maksaa, suhteutetaan tuloihin. Eihän tuo ole oikeudenmukaista. Avioliitto ei ole rahaliitto. Kaikki on yhteistä. Raha ei ole ainoa pääoma tai mittari.
Meillä on aina ollut omat tilit mutta yhteiset rahat. Palkkapäivien lähestyessä hoidamme laskut pois, katsomme, onko isompia hankintoja ja jätämme molemmille käyttörahaa. Jos jotain jää, laitetaan yhteiselle säästötilille. Kumpikin tekee omalla käyttörahallaan, mitä lystää.
Aikanaan köyhinä opiskelijoina meillä oli lompakko, johon laitettiin joka kuukausi ennalta määrätty summa rahaa ruokaan ja päivittäistavaroihin. Sillä oli sitten määrä pärjätä koko kuukausi.
Yhteisten varojen systeemi on toiminut meillä hyvin. Kumpikaan ei ole tuhlaamiseen taipuvainen, ja kulutustottumuksemme ovat samankaltaiset. Välillä ollaan molemmat opiskeltu, välillä toinen on ollut töissä, välillä molemmat töissä, välillä vanhempainvapaalla jne.
Yli ymmärrykseni!
Omat tilit mutta yhteiset rahat?
Yhteinen säästötili mutta kummallekin omaa käyttörahaa?
Mikä meni yli ymmärryksen? Ei sen sen kummempaa ole. Molemmille tulee palkka omalle tilille. Teemme kaksi kertaa kuussa tulo- ja menolaskelmat ja jätämme kummankin omalle tilille käyttörahat. Yhdessä sovimme, paljonko laitetaan säästötilille. Periaatteessa meillä voisi olla yksi yhteinen tili, mutta koen silti helpommaksi, että on se oma tili ja sillä oma käyttöraha.
Yhteisillä rahoilla tarkoitan sitä, että vaikka tulotasomme ovat vaihdelleet, emme ole laskeneet, kuinka suuren osuuden menoista kumpikin maksaa. Pakolliset menot ovat menneet ns. yhteisestä kassasta ja jäljelle jäänyt on jaettu tasan tai laitettu säästöön. Ansiotuloissamme ei ole radikaalia eroa, mutta tilanne on ollut erilainen esim. silloin, kun toinen on ollut hoitovapaalla tai opiskelemassa.
Kuitenkin näin yksinkertaisesta henkilöstä ja pelkistettyyn järjestelyyn tottuneesta tuo tuntuu monimutkaiselle.
Jokainen tietenkin valitsee itsellen sopivan menettelyn.
Hämmästelyni johtuu siitä, että palkkamme ja nykyisin eläkkeemme menevät yhdelle, ainoalle tilille johon kummallakin on käyttöoikeus ja rinnakkaiset kortit.
Emme tunne tarvetta omiin tileihin. Mihin tarvitsisimme niitä?
Tuolta samalta tililtä menevät kaikki kulut.
Yhteiset ja kummankin henkilökohtaiset
Aktiiviaikana minä vastasin perheen tuloista noin 80%:sti.
Eläkkeemme ovat suunnilleen suhteessa 1 : 3, brutto.
Minä en tiedä perheemme kulurakennetta eikä vaimo tulonmuodostusta kuin suunnilleen.
Vaimo tarkistaa kuukausittain pankkien tiliotteet ja korttilaskun sisällön.
Minua ne eivät kiinnosta. Riittää kun toinen seuraa.
Ps. Käyttöoikeus joko / tahi takaa sen, että kun toinen delaa niin leski voi jatkaa tilin käyttämistä.
Ja oma tili takaa, että jos toinen delaa niin on tili jota voi käyttää. Vähän epäilen tuota yhteisen tilin käyttöoikeutta toisen tilinomistajan kuoltua....
On tarkistettu. Ehto hra ja rva sulkee tilin välittömästi. Hra tai rva ei sulje.
Pankkineuvoskelijan suullinen vakuutus.
Eikä tuo ole avainkysymys.
Kumpi tahansa meistä leskeytyy niin vaikka tili, vastoin määritelmää, olisikin suljettu, niin ei siitä seuraisi mitään kummempia hankaluuksia.
Pelkkä järjestelykysymys.
Sitaatti. "Jos molemmilla tilinomistajilla on ollut itsenäinen käyttöoikeus tileihin on kuoleman jälkeen kuolinpesällä ja toisella tilinomistajalla oikeus erikseen käyttää tilejä"!
Ei voi.Siitä tulee perikunnan tili.
Kyllä voi! Lue sitaatti! - - - kuolinpesällä ja toisella tilinomistajalla oikeus erikseen käyttää tilejä!
Kun oma käyttöraha jää omalle tilille, sen kulutusta on helpompi seurata. Käytäntömme on peruja ajoilta, jolloin kummallakin oli niukasti rahaa. Henkilökohtainen käyttöraha sopi meille hyvin, koska mies halusi kontrollia rahan käyttöönsä ja koska emme halunneet riidellä rahasta. Jos mieheni halusi polttaa rahansa savuna ilmaan, en jäkättänyt siitä, ja jos itse halusin kahvitella tai ostella "turhia" vaatteita, mies ei piikitellyt. Oma raha, oma lupa.
Käytäntö on jatkunut, vaikka nyt taloudellinen tilanteemme on hyvä. Ei olla nähty tarpeelliseksi muuttaa hyvin toimivaa systeemiä, johon molemmat ovat rutinoituneet. Pysymme myös hyvin kärryillä, mihin raha oikeasti menee ja mihin meillä on varaa. Kukin tyylillään - meille tämä on ollut toimiva malli.
Molemmilla omat tai tilit. Molemmilla on täysi käyttöoikeus tileihin. Siirrämme aina rahaa toiselle, jos uhkaa loppua.
Rahaa ei liiemmälti ole. Lapsiperheessä näyttää raha vain vierailevan tilillä. Monilapsisia perheitä verotetaan kohtuuttomasti.
Omat tilit ilman muuta.
Kumpikin maksaa omat laskunsa, mies yleensä asumiskulut kaikkineen Mä maksan siivoojan ja joitain satunnaisia laskuja. Ruoka- ym. kodin ostokset about puoliksi, mitään tulo- ja menolaskelmia ei tehdä eikä kuitteja säilytellä vertaíluja varten. Osataan kumpikin käyttää rahaa järkevästi, ja onneksi sitä on riittävästi.
Koskaan ei ole tarvinnut raha-asioista pahemmin keskustella saati riidellä.
Yhteistä tiliä ei missään nimessä meille tule ikinä.
Olen joidenkin tuttavien kohdalla ihmetellyt kaiken laskemista 50-50 tai suhteellisina osuuksina tulojen mukaan. Sinänsä hyvä malli, mutta entä, jos perheeseen syntyy lapsia? Pahimmillaan lasta/lapsia kotiin hoitamaan jäävä vanhempi joutuu pyytämään puolisoltaan rahaa perusasioihin. Mielestäni puolison pitäisi pikemminkin korvata kotona olevalle vanhemmalle jotain ansionmenetyksestä ja pienemmästä eläkekertymästä.
Kuvaamassasi tilanteessa minun mielestäni ainoa, häiriötön ratkaisu on yksi ainoa tili johon kotona olevalla on täysi käyttöoikeus.
Rahan pyytäminen olisi nöyryyttävää!
Molemmilla omat. Minä maksan vuokran, oman puhelimen, kaikki vakuutukset,kulutusluotot ja omat lainan lyhennykset. Rahaa jää tilille tämän jälkeen 0€ Mies maksaa kaksihenkisen taloutemme ruuat(koska minullahan ei jää rahaa)omat harrastuksensa, lainan lyhennyksensä ja puhelimensa, sekä tupakat ja kaljat. Systeemi ei muutu silloinkaan kun mies tienaa kaksi kertaa enemmän kuin minä. Näin se vaan menee.
Mielenkiinnosta olen vilpittömästi yrittänyt etsiä näista kirjoituksista eri tilien ja kustannusten jakamisen autuutta mutta kyllä se on jäänyt mysteeriksi.
Painavin, näkemäni peruste, joka sinänsä on riittävä, on se, että "se sopii meille".
Yksi talous. Yksi budjetti. Yhteiset rahat yhteissiin ja yksilöllisiin menoihin.Mitä vikaa siinä on?
Vai onko kyse naisten ylilyövästä feminismistä?
Syy miksi ei voi olla yhteisiä rahoja on se, että viimekädessä jokainen on täällä yksin. Ei sitten tapahdu näitä "olen riippuvainen miehestäni taloudellisesti, ei ole rahaa muuttaa, olen jumissa koska minulla ei ole rahaa" tapauksia. Kun olin 22v minulle sanoi eräs sosiaalitoimen henkilö, että naisella pitää olla aina oma salainen tili josta mies ei tiedä mitään ja sinne säästetään joka kuukausi se mitä pystyy. Miksi? No koskaan miehiin ei pidä luottaa IKINÄ! Kultaisinkin mies voi tosipaikan tullen muuttua hirviöksi ja silloin tulee pelastaa itsensä ja lapset. Omalle kohdalle ei vielä ole sellaista tilannetta sattunut mutta tiedän monta tapausta joissa näin on käynyt. Sitä voi miettiä talvipakkasella lapset kainalossa keskellä yötä sitten olisiko edes taksirahat kannattanut säästää että pääsee turvakotiin.
"Se sopii meille" pitäisi riittää perusteluksi ulkopuoliselle, joka ei tiedä oikeastaan asiasta mitään muuta. Meille ei yhteinen tili sovi emmekä sitä kumpikaan halua; miksi siis sellaisen laittaisimme. Meistä on tärkeää (= elämän arvo) että molemmilla on ihan omaa rahaa, ei siis sitä yhteistä tiliä ja yhteistä rahaa vaan omaa rahaa. Kyse ei ole feminismistä, jota en tähän asiaan mitenkään muutoinkaan liittäisi vaan toimivasta käytännöstä.
Yksi talous meillä on ja yksi budjetti, jonka hoidamme tavallamme. Tähän on vain ulkopuolisten tyydyttävä. Ja ellei, ei voi mittään!
Meillä minä omistan talon, mökin ja autoni. Maksan niistä koituvat kulut. Vaimoni hoitelee oman autonsa, ja ostaa ruoat. Olemme molemmat melko hyvätuloisia, joten raha ei ole ongelma. Maatilakin tulee aikanaan perittäväkseni. Käytännössä isännöin siellä vapaa-aikanani jo nyt.
meillä on omat tilit ja pysyy niin kauan kun miehen lapset ovat ala-ikäisiä. asunnon suhteen on tehty paperit jossa toinen saa asumisoikeuden jos toiselle käy jotain eikä sitä paperia pysty muut kumoamaan ja maistraattiin vain lesken oikeuden takia ei haluttu mennä.
Yhteiset rahat = vaimolla täydellinen oikeus käyttää ja nostaa.
Miten se täyttää miehestä riippuvaisuuden tunnusmerkit?
Vaimoni voisi milloin tahansa halutessaan tyhjentää käyttelytilimme itselleen.
Saldo on (6 - 12) x vaimon nettoeläke.
Avaisi oman tilin ja tekisi netissä tilisiirron.
Jos on tarvetta salaiselle tilille niin silloin on kumppanin valinnassa tapahtunut paha moka. Minun arvomaailmani mukaan.
Minä taas en näe mitään autuutta siinä että on vain yhteinen tili. Päinvastoin haittaa kyllä, niin kuin itsekin kirjoitit: toinen saattaa tyhjentää tilin ihan tuosta vain. Monilla se toki on vain teoreettinen vaara, mutta toisaalta - kuinka monta kertaa ollaankaan kuultu "ei olisi siitäkään ikinä uskonut". Toinen haitta on se kuolemantapaus. Vaikka tili olisi kuinka tai-tili, kuolemantapauksessa se on jonkin aikaa suljettuna siksi, että erotetaan kuolinpesän ja lesken omaisuudet. Joskus tiliä pääsee käyttämään heti, mutta aina ei. Riippuu vähän pankistakin. Virkailija ei välttämättä osaa vastata ihan ultimaattisen oikein tällaisesta tapauksesta kysyttäessä.
Vaikka tilit on erikseen, voi silti talous olla yhteinen ja niitä rahoja käytetään yhteisesti. Omien tilien autuutta on sekin, että useilla pareilla toinen on liian tuhlailevainen, peli/alkoholi/tms-ongelmainen, jolloin yhteinen tili saatetaan tyhjentää ja asumiskuluihin ja ruokaan ei jää rahaa. Teillä ei ehkä näin ole, eikä meillä, mutta monella muulla on. Monenlaisten muidenkin tilanteiden varalta on hyvä että molemmilla on oma turvattu tilinsä.
Yhteinen tili voi joillekin olla hyvä ratkaisu, mutta suosittelen ilman muuta pitämään myös jonkin verran varaa omilla tileillä.
Vastasin jo, että kun yhdessä sovittu, oma käyttöraha jää omalle tilille, sen käyttöä on helpompi seurata. Meillä on siis yhteiset rahat ja käyttöoikeudet toistemme tileihin, mutta omiin menoihimme käytämme vain tuota ns. omaa rahaa. Nimen omaan mieheni halusi säännöstellä kulutustaan. Ja nyt säännöstelemme siksi, että jäisi rahaa säästöön tulevaisuuden kivoja juttuja varten. Voisihan sitä sopia, että kumpikin saisi käyttää yhteiseltä tililtä (jos sellainen perustettaisiin) saman summan menoihinsa, mutta oma tiliote ja kuitit automaattinostoista tuovat peliin konkretiaa.
Vähän sama juttu kuin korttien kanssa: mä tykkään maksaa käteisellä, koska sen avulla hahmottaa rahan kulumisen paremmin kuin korttia vingutettaessa.
Viimein tuli ilmi minunkin ymmärtäni syy. Puolisoiden hyvin erilainen asenne rahan käyttöön!
Tuo sitaattinen kuolemantapauksen jälkeisestä tilinkäyttöoikeudesta ei ole tullut pankkitädin suusta vaan painetusta tilinkäyttöoikeuden tekstistä.
Käytännössä ongelma on teoreettinen. Leskeytymistapauksessamme eloon jäänyt saisi yhdellä puhelinsoitolla rahaa riittävästi.
"Ei olisi siitäkään ikinä uskonut" tilannetta minun onhyväuskoisuudessani mahdotonta kuvitella!
Elimme 70-luvun alkupuolella muutaman vuoden tilanteessa jossa vaimollani oli perheemme ainoa tili. Hyöty oli vähäinen mutta talletuskorko oli muistaakseni 4,5% ja se lisättiin verotuksessa bruttopalkkaan. Samaan aikaan maksoin pahimmillaan veroa 47,5% joten en halunnut maksaa killinkiäkään turhaa.
Vaimoni oli kotona saamatta mistään penniäkään joten minä olin täysin vaimoni hyväntahtoisuuden varassa.
Kulujen seurannan konkretiaa. Maksamme periaatteen ja käytännöllisyyden vuoksi kaiken mahdollisen luottokortin maksuaikaominaisuudella.
Olemme eläneet "korttielämää" 70-luvun lopulta lähtien.
Kerran meiltä on jäänyt laskuttamatta 5000km:n bensat mutta muita virheitä emme ole havainneet.
Seurannan konkretiaa on se, että vaimo tarkastaa kuukausittain korttilaskun yhteenvedon samoin kuin pankkien tiliotteet.
Kulurakenne on yksinkertaisenkin ihmisen helppo hahmottaa.
Käteistä tarvitsemme kotona ollessa vain toriostiksiin.
Matkoilla emme laske korttiamme pois näköpiiristämme joten siellä on käteinen tarpeen.
Meillä on omat tilit mutta yhteiset rahat. Se joka sillä hetkellä tienaa enemmän, maksaa enemmän. Tällaisena silpputyön aikakautena vaakakuppi heilahtelee helposti: välillä minä tienaan enemmän, välillä puoliso. Jos minä tienaan enemmän, maksan vuokrasta isomman osan ja käyn enemmän kaupassa. Silloin kun puolisolla on työpätkä ja itse olen työpaikkojen välillä, puoliso maksaa enemmän.
Me olemme avioliiton myötä sopineet olevamme yhteinen yksikkö, joten rahatkin on yhteiset. Meillä ylipäänsä kaikki on yhteistä, olemme perhe. Tämä toimii meille. Ei ole vielä tarvinnut rahasta riidellä kertaakaan. Jos sitä ei joskus ole niin sitten sitä ei ole, ei se pankkitilin saldo riitelemällä mihinkään kasva.
Tuntuisi tosi oudolta jos toinen olisi työttömänä ja toinen tienaisi 3500€ ja toinen saisi kituutella ja joutuisi maksamaan puolet siitä 550€ työmarkkinatuestaan toisen käydessä yksin kaukomatkoilla ja ravintoloissa. Enemmän sellainen kuulostaa kämppisten elämältä kuin avioliitolta.
Parikymmentä vuotta liitossa. Alussa yhteiset menot puolitettiin, sitten pikkuhiljaa tilanne luisui siihen malliin (oisko ollut avioliiton alussa jo..) että minä maksoin netissä laskut, ja kas, ainapa ei toinen rahaa laittanutkaan tililleni. Aina kun asiasta ärähdin, laittoi jnkv.
Aina ollut omat tilit, ja mies ei suostu yhteiseen.
Mies tienaa enemmän, ja minä maksan kaiken muun paitsi mies oman osuutensa asuntolainasta.
Eli maksaa seinistä. Haluaa kuitenkin määrätä kaikesta. Ja kertoo kaikille, kuinka hyvin tienaa, mutta aina on kuitenki rahat hällä loppu..?
Jopa kulutusluottoja on ollut maksettavana; niitä on käytetty kun rahat ei oo riittäny.. niitä ollaan sitten tasaisin väliajoin maksettu pois, erilaisilla järjestelyillä.
Nyt on mitta täysi. On niin hyväksikäytetty olo.
Viimeiset vuodet olen suostunut seksiin lähinnä velvollisuudesta, jotta sopu säilyisi. Nyt se touhu katkolla, koska miksi pakottaisin itseni hampaat irvessä touhuun jota en halua?
Olen viime vuosina raha-asiat ottanut useasti puheeksi, ja aina minut on "rauhoiteltu" jotenkin. Olen jaksanut lasten takia, koska olen ajatellut että PAKKO.
Sosiaalinen elämäni on kutistunut olemattomiin. En edes jaksa olla yhteydessä ihmisiin, mitä niille sanoisin? joo hyvin menee...
Miehen sosiaalinen elämä taas on virkeää. Onhan nyt käytävä saunailloissa ja milloin missäkin.
Mullahan ei riitä rahat moiseen, eikä intoa ole mihkään, voisi jopa ajatella että masentunut..
Muutos on tultava, mutta mihin ratkaisuun päädymme, aika näyttää. Mieshän ei näin hyvästä lypsävästä kyllä luopuisi...rakastaa...