No mennään suoraan asiaan. Aina olen tehny töitä yläasteella jo kun oli vapaata koulun lomasta autoin sukulaisen firmassa jossa sitten tein kesätöitäkin. Koulunaikaset harjoittelutkin menivät ilolla läpi ja työelämään astuin niin että melkein lopetin koulutuksen kesken kun tuntui silloin että olisi ollut turhaa käydä alalle koulua jolta jo sai töitä harjoittelun kautta. No onneksi näin vanhempana voin todeta että onneksi kävin sen loppuun koska tästä työpaikasta ei tullut minulle sitä viimeisintä. Sen jälkeen pääsin töihin jossa olin lähes vuosikymmenen kunnes tämän vuoden alussa sain potkut.
Nyt tämän jälkeen olen lähettänyt 37 työhakemusta mutta myös käynnyt paikan päällä haastatteluissa ja ollut aktiivinen ns. piilotyöpaikkojen suhteen. Kun kävin kaikki kanavat mitä muuten oli siirryin jopa sukulaisilta kysymään työmahdollisuuksista ja vaikka tietävät ammattitaitoni ja työmoraalini ei sieltä tullut töitä.
Mitä vastauksia olen yleensä saannut on että työpaikkoja ei ole ja että vaikka olen hyvän työkokemuksen ja ammattitaidon omaava ei ole mahdollista palkata. Kuitenkin tuntuu siltä itselleni että kontakteja on syntynyt, jos tämä lama loppuu joskus tai helpottaa niin pitävät nimeni muistissa. Tässä vaiheessa olen alkanut myös katsella muita työpaikkoja tietenkin ja samanlailla kysellyt ympäriltä. Kaupungissa jossa asun varmasti töitä saisin vain puhelinmyyjänä ja siihen en ikinä suostu (ei millään pahalla alan ammattilaisille).
Olen mielestäni hyvä kuntoinen kaiken suhteen, onnellinen perhe siis ei hirveästi silleen sanottavaa yksityiselämästä. Nyt vain on alkanut tuntua että seinä tulee vastaan.
Tuntuu ettei ole vaihtoehtoja. Jos ei ihmeitä tapahdu niin täytyy varmaan muuttaa toisaalle, mikä on vaikeata kun lapset ja vaimo sitä vastustaa ja itsekin aina täällä asunut tuntuisi hullulta. Toiseksi myös firman perustaminen on käynnyt mielessä, jos ei toinen työllistä minua niin miksen itse. Mutta siinäkin on se ongelma että vaikka tekemisen halua riittää niin yrittäminen ei ole kaikille ja itse olen tälläinen persoona. Ehkä sekin kokeilemalla selviäisi vaikka tuntuu vastenmieliseltä ottaa riski joka pahimmassa tapauksessa pistää perheen viellä pahimpaan tilanteeseen, kun tottapuhuen ei hirveän hyvää yritysideaakaan ole.
Olen löytänyt itseni lukemassa näitä suomi24 foorumeita mutta myös yhtä toista ja jollain tavalla viestit ovat vaikuttaneet minuun syvällä. Olen hyvin itsekriittinen ja haluaisin turvata perheeni talouden ja onnellisuuden omalla työllä. Kantaa se vastuu mutta tällä hetkellä ja lähitulevaisuus näyttää pahalta. Välillä löydän itseni kysymässä että miksei minulla ole oikeutta tehdä niin, tuntuu aivan siltä?
Olen myös alkanut miettiä että parempi olisi jos tälläinen luuseri isä olisi poissa, olen epäonnistunut kaikella tapaa ja en pysty olemaan perheen pää. Tiedän ettei tästä usein puhuta ja aihe on tabu mutta olen vanhanaikainen ja en ota tälläistä asiaa kevyesti.
En vaan suostu tähän tilanteeseen oon valmis tekemään iha mitä vaan! En halua elää tuilla, pitäisikö silloin varastaa tai viellä pahempaa! Mitä ihmiset haluavat että ihmiset tekevät sitten jos eivät saa edes tukia vastaan ottaa? Pitäisikö minun ja perheen vain mennä maaten ja kuolla pois? Hirveätä.
Itse en tiedä kun olen samaa mieltä itsekin aina ollut. Auttakaa minua näkemään tilanteeni toiselta kantilta jos pystytte, itse en osaa tehdä niin!
Kiitos ja anteeksi vuolatus tulihan sitä tekstiä kerrakseen.
Nyt tämän jälkeen olen lähettänyt 37 työhakemusta mutta myös käynnyt paikan päällä haastatteluissa ja ollut aktiivinen ns. piilotyöpaikkojen suhteen. Kun kävin kaikki kanavat mitä muuten oli siirryin jopa sukulaisilta kysymään työmahdollisuuksista ja vaikka tietävät ammattitaitoni ja työmoraalini ei sieltä tullut töitä.
Mitä vastauksia olen yleensä saannut on että työpaikkoja ei ole ja että vaikka olen hyvän työkokemuksen ja ammattitaidon omaava ei ole mahdollista palkata. Kuitenkin tuntuu siltä itselleni että kontakteja on syntynyt, jos tämä lama loppuu joskus tai helpottaa niin pitävät nimeni muistissa. Tässä vaiheessa olen alkanut myös katsella muita työpaikkoja tietenkin ja samanlailla kysellyt ympäriltä. Kaupungissa jossa asun varmasti töitä saisin vain puhelinmyyjänä ja siihen en ikinä suostu (ei millään pahalla alan ammattilaisille).
Olen mielestäni hyvä kuntoinen kaiken suhteen, onnellinen perhe siis ei hirveästi silleen sanottavaa yksityiselämästä. Nyt vain on alkanut tuntua että seinä tulee vastaan.
Tuntuu ettei ole vaihtoehtoja. Jos ei ihmeitä tapahdu niin täytyy varmaan muuttaa toisaalle, mikä on vaikeata kun lapset ja vaimo sitä vastustaa ja itsekin aina täällä asunut tuntuisi hullulta. Toiseksi myös firman perustaminen on käynnyt mielessä, jos ei toinen työllistä minua niin miksen itse. Mutta siinäkin on se ongelma että vaikka tekemisen halua riittää niin yrittäminen ei ole kaikille ja itse olen tälläinen persoona. Ehkä sekin kokeilemalla selviäisi vaikka tuntuu vastenmieliseltä ottaa riski joka pahimmassa tapauksessa pistää perheen viellä pahimpaan tilanteeseen, kun tottapuhuen ei hirveän hyvää yritysideaakaan ole.
Olen löytänyt itseni lukemassa näitä suomi24 foorumeita mutta myös yhtä toista ja jollain tavalla viestit ovat vaikuttaneet minuun syvällä. Olen hyvin itsekriittinen ja haluaisin turvata perheeni talouden ja onnellisuuden omalla työllä. Kantaa se vastuu mutta tällä hetkellä ja lähitulevaisuus näyttää pahalta. Välillä löydän itseni kysymässä että miksei minulla ole oikeutta tehdä niin, tuntuu aivan siltä?
Olen myös alkanut miettiä että parempi olisi jos tälläinen luuseri isä olisi poissa, olen epäonnistunut kaikella tapaa ja en pysty olemaan perheen pää. Tiedän ettei tästä usein puhuta ja aihe on tabu mutta olen vanhanaikainen ja en ota tälläistä asiaa kevyesti.
En vaan suostu tähän tilanteeseen oon valmis tekemään iha mitä vaan! En halua elää tuilla, pitäisikö silloin varastaa tai viellä pahempaa! Mitä ihmiset haluavat että ihmiset tekevät sitten jos eivät saa edes tukia vastaan ottaa? Pitäisikö minun ja perheen vain mennä maaten ja kuolla pois? Hirveätä.
Itse en tiedä kun olen samaa mieltä itsekin aina ollut. Auttakaa minua näkemään tilanteeni toiselta kantilta jos pystytte, itse en osaa tehdä niin!
Kiitos ja anteeksi vuolatus tulihan sitä tekstiä kerrakseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei,
Toisaalta nyt sinulla on aikaa olla lasten kanssa. Mites vielä lisää opiskeluja, nythän voi työttömyystuellakin opiskella ja saada ylläpitokorvausta.
Pulaa on esimerkiksi isännöitiöistä. Älä pidä tilannettasi ja tukien hakemista nolona, näin tekevät muutkin. Ole ylpeä itsestäsi ja rakkaistasi. Varmasti työtä löytyy. Kerää nyt voimia, älä masennu. Hae ammattiapua tarvittaessa.
No joo, siis mistä kohtaa työttömyys on luuserin mitta,ei mistään. Toki myönnän, että itsekkin perheellisenä häpeäisin jos olisin työtön ja siis olen joutunut puoli vuotta sitten etsimään uuden työn pitkäaikaisen työsuhteen jlk...löysin kuitenkin vakkariduuin,ikää on 42. Mut siis vaikka sanoin, että häpeäisin niin toisaalta se on vaan duuni ettei esim muitten ajatukset ja töksäytykset lopulta haittais...mut kylläse kirpaisisi kun tutut alkaa kyselemään esim no koskas loma on ja mihin lähdette tyyliin..mitä siihen sitten sanoa, et ei ole lomaa kun ei ole duunia,aika rankasti tolleen konkretisoituu noi tilanteet....
Kommentoin tuon muuttoasiaan.
Jos joka paikkakunnalla sama huono työllisyystilanne, niin mitä ihmettä se muutto auttaa.
Maailman talouden taantuma ei ole yksittäisen ihmisen vika mistään perspektiivistä katsottuna, eikä siitä ole syytä syyllistyä.
Sama kuin syyllistyisi afrikan nälänhädästä johon voi vain pitkäjänteinen sosiaalipolitiikka vaikuttaa.
Töitä olisi mamulle, ei me tollasta valkonaamaa voida palkata kun ei saada valtion työllistämistukia päälle.
Tekstistäsi tuli mieleen Christy Mooren kappale Ordinary Man...
Älä anna periksi, monet asiat on ihan sattumasta kiinni.
Jos sulla on jokin kohtalaisen järkevä bisnesidea, niin testaa ensin toimiiko se ollenkaan. Itse olen vaan nähnyt monia yritysviritelmiä, jotka eivät ole toimineet ollenkaan....
Normi isät istuu talvet linnassa ja kesät hoitelee lapsia kotona..mitä sitä mitään töitä tekemään..sitä varten on keksitty erilaisia tukia mitä nostaa..sitäku on aina tottunu elämään vähemmälläkki,eikä haluakkaan olla joku materialisti jolla on pakottava tarve kilpailla muiden ihmisten kans.