Aivan näin ilmiömäisen suoralla ja krouvilla tavalla forumin tärkeistä asioista poiketen:
Arethusalle, hyvälle ystävälleni, terkkuja. Olen jälleen maisemissa pitkän, pitkän työrupeaman jälkeen ja myöskin ystäväni "Etikka" lähettää sinulle sydämellisiä terveisiä - joskin hän menetti jalkansa hankittuamme arvokkaita uskonnollisia reliikkejä Etelä-Amerikan viidakoista. Kas, kävi niin, että tuo novellistiikan mestari, lekotellessaan Amazon-joen rantapenkereellä huljutteli vasenta jalkaansa vedessä, jolloin - tietty - eräs nyt saappaitten asemaan joutunut alligaattori huomasi hyvän ystäväni jalan ja päätti lounastaa.
No, lyhyestä kaunein virsi syntyy: Alligaattori (nyttemmin vainaa, kuten ehkä arvasit) tarrautui ystäväni Etikan jalkaan ja riuhtaisi sen väkivoimillaan irtipoikki. Onneksi ei kiskaissut ystävääni jokeen (alligattoreilla, kuten sukulaisillaan krokotiileilla on tapana hukuttaa saaliinsa, kuten tiedät; samanlainen tapa ikäänkuin henkisesti on isotädilläni Gretalla, mutta hänestä ehkä myöhemmin), sillä silloin Etikka ei enää viekoittelisi meitä novelleillaan. Lienee ymmärrettävää, että Etikan viimeiset novellit ovat kosketelleet läheisesti kävelyä ja muita liikuntamuotoja melkoisen ivalliseen ja sarkastiseen tyyliin.
Mutta palaamme asiaan paremmalla ajalla.
Ystäväsi
Harald Kettunen (esq.)
Arethusalle, hyvälle ystävälleni, terkkuja. Olen jälleen maisemissa pitkän, pitkän työrupeaman jälkeen ja myöskin ystäväni "Etikka" lähettää sinulle sydämellisiä terveisiä - joskin hän menetti jalkansa hankittuamme arvokkaita uskonnollisia reliikkejä Etelä-Amerikan viidakoista. Kas, kävi niin, että tuo novellistiikan mestari, lekotellessaan Amazon-joen rantapenkereellä huljutteli vasenta jalkaansa vedessä, jolloin - tietty - eräs nyt saappaitten asemaan joutunut alligaattori huomasi hyvän ystäväni jalan ja päätti lounastaa.
No, lyhyestä kaunein virsi syntyy: Alligaattori (nyttemmin vainaa, kuten ehkä arvasit) tarrautui ystäväni Etikan jalkaan ja riuhtaisi sen väkivoimillaan irtipoikki. Onneksi ei kiskaissut ystävääni jokeen (alligattoreilla, kuten sukulaisillaan krokotiileilla on tapana hukuttaa saaliinsa, kuten tiedät; samanlainen tapa ikäänkuin henkisesti on isotädilläni Gretalla, mutta hänestä ehkä myöhemmin), sillä silloin Etikka ei enää viekoittelisi meitä novelleillaan. Lienee ymmärrettävää, että Etikan viimeiset novellit ovat kosketelleet läheisesti kävelyä ja muita liikuntamuotoja melkoisen ivalliseen ja sarkastiseen tyyliin.
Mutta palaamme asiaan paremmalla ajalla.
Ystäväsi
Harald Kettunen (esq.)
Vastaukset 10
Vanhimmat
lämmitti tänä kylmänä talvipäivänä. Olen jo moneen kertaan huokaillut, oletko jo unohtanut tämän palstan, ja täällä aina vain odottavan ystäväsi. Välitä kunnioittavat terveiseni hra (?) Etikalle. Ehkä nämä katalat alligaattorit nyt oppivat varomaan, kehen tarrautua, sillä arvatenkin peto kuoli sydänhalvaukseen, kun ystäväsi avasi sanasen arkkunsa?
Uskallanko jo toivoa, että viivyt nyt pitempään maisemissa? Voisitko myös vihjaista Etikalle, että täällä monet vielä muistavat hänet, ja kaipaavat uusia kirpeitä novelleja. Täytyy myöntää, että itse hieman pelokkaana, sillä vaikka nautinkin hänen kynänsä terävyydestä, niin juoksisin kirkuen karkuun sinä päivänä, kun iva kohdistuisi omaan persoonaani.
Odotan innokkaana kuulumisia. Toivon mukaan en, *moittivasti*, joudu taas odottelemaan puoli vuotta.
Parhain terveisin, ystäväsi Arethusa
Vastaus kysymykseesi, jonka sanoit haluavasi minulle esittää, on se sama, joka näyttää purevan muhinkin noijiin ja neurooseihin: vaihda yksi toiseen, lähde sutta pakoon niin tulee karhu vastaan.
Kaivatettuani täällä taas kertaalleen verta nenästäni ja sydämestäni kirjoittamalla puolustuspuheen maailmanrauhalle, vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvoisuudelle sekä naisille yleensäkin jatkoin samaa saarnaamistani (sinun vinkkisi perusteella, huom huom) kuukauden verran Hesarin yhteiskuntapalstalla, jossa jo valmiiksi riehui äättömien ja ööttömien maastamuutajien ylistyslaulu amerikkalaiselle yhteiskunta- ja talousjärjestelmälle sekä sen yksilöä loistosuorituksiin motivoivalle yrittäjä- ja omanvoitonpyyntihengelle ja varsin vanhakantainen vanhalta viinalta haiseva jorina sosialisti-Suomen kansalaisiaan riistävästä konsensuksesta. Keskustelu kävi aika kuumana ja nostatti rintaani sillä harhakuvitelmalla, että joku jopa sen perusteella alkoi kyseinalaistaa sokeaa uskoaan jokaisen henkilökohtaiseen valinnanvapauteen kapitalismin ja markkinatalouden hellässä syleilyssä. Tältä ruusunpunaiselta pilvenhattaralta kapsahdinkin sitten katajaan ihan äkkirysäyksellä, kun satuin lukemaan tämän 'jonkun' toiseen osioon samanaikaisesti kirjoittaman puheenvuoron, joka ei enää todistanut pelkästä sokeasta uskosta tähän järjestelmään vaan piti sitä ainoana oikeana jumalallisena totuutena. Hoppsan, ehkä minusta olikin tietämättäni tullut uusi Mikko, saarnaaja Jumalan armosta, joka puhuu naisen rinnoista mutta tarkoittaa itse Jumalaa!
Että se siitä ja sen kantavuudesta. Ainoaksi vaihtoehdoksi minulle sitten jäikin ottaa uusiokäyttöön se vanha riippuvuus, joka tappaa ja haisee pahalle ja jota varten nykyisin rakennetaan taloihin parvekkeet. Kun muut lupasivat uutena vuotena siitä luopua, päätin minä tukea kaikkia työläisiä, jotka selkänsä hiessä meille myrkkyä lykkäävät.
Totta perin ei maailmanparannus ole enää saarnaajien eikä tulisielujen työtä. Siihen tarvitaan nykyisin imagon ja mielikuvien rakennusta, realaudiomonivärishow , transmittosubstanssien manipulointia ja kloonausta. Ja kun kaikki puhaltavat yhteiseen hiileen (vai pilveenkö pitäisi sanoa) ei kukaan ole ketään vastaan ja kaikki on kaikkien puolesta.
No, itsekkäistä syistähän minä olen näillä langoilla riehunut. Kaiken veren, hien ja kyynelien avulla on oma maailmankuvani kirkennyt kuin kuparikannun kylki vaikkakin joitakin hämäriä täpliä saattaa vielä olla riepua ja patahoskaa vailla. Kun uskonto on kiellettävä pelkkänä vuosituhanten älyvapaana hihhulointina ja satutuntina, ei täällä, siellä eikä edes eurosuomicomissa tietysti kannata enää olla hörhöämässä sen merkityksestä ihmiselle ja sen moraalille. Kuka sitä nyt viitsisi edes ajatella, kun maailma on mukavaa moraalittomuutta pullollaan. Toivoa sopii, että täällä esitetty teoria ihmisen aidosta, rehellisestä ja omaehtoisesta eettisyydestä pullahtaa esiin puhtaana kuin Emma-neiti kylvystään ja toteuttaa itse itsensä, kenenkään siitä huolehtimatta ja hätäilemättä.
Olen siten mietiskellyt tässä viime aikoina itselleni iloksi jotain uutta riippuvuutta. Kun se entinen/uusikin haisee niin pahalle ja ulkona on kylmä. Yksi vaihtoehto olisi ollut freneettisesti selvittää tämän palstan nimimerkkien takaa kaikki ne tiedot, jotka karitsa ansiokkaasti edellisellä sivulla luetteli ja julkaista ne Kuka Kukin On Sirkuksessa-nimisenä tietokirjana. Tässä addiktissa en ennättänyt alkua pidemmälle kun hoono ruotsinmaalainen ohjelmaattori ennätti jo siihen näpelöimään lujalla, rehdillä ja painostuksen raskauttamalla kädellään. Seuraavaksi voisin ajatella tekeväni ohjekirjan eurosuomicomin käytöstä ennenkuin ohjelmaattori siellä ennättää niin pitkälle.
Ehkä kuitenkin kaikitenkin sittenkin olisi kaikille parasta, oikein ja autuaallista, että palaisin johonkin vanhaan, tuttuun ja koeteltuun rippuvuuteeni. Haisemattomaan, mikä vaatimus sulkee tämän palstan lopullisesti ja ikuisesti tarjolla olevien vaihtoehtojen ulkopuolelle.
( …ja mikä se olikaan sen najadin serverin osoite, joka toimii paremmin kuin saunalahti vai oliko se päinvastoin?)
Tuo tilityksesi.
Minä puolestani en ole ehtinyt vielä lähteä täältä mihinkään. Ja olen jättänyt maailmojen parantamisetkin muiden harteille. Viihdyn kai liian hyvin näiden luonto- ja tiedekiinnostusteni parissa, etten muista parannella maailmaa ja tehdä vallankumouksia yhteiskunnallisesti.
Vedenelävä on tainnut heretä kirjoittamasta, tai on jossakin sellaisessa maisemassa, mitä en ole löytänyt. Hänellekin saattaisi olla kiinnostava luettava historiaosuudeltaan, se kirja mitä referoin etusivun tähtijutussa.
Muuten oleilen harvakseltaan tiedepuolella ja kirjaan lyhyitä tilannetiedotuksia neiti A:n viimeisimpään (?) avaukseen (18) ja keskimäärinottaen jätän paljon kokonaan avaamatta häirikköhihhuloinneiksi epäilemiäni ketjuja etusivujen tuntumassa "välttyäkseni hajuhaitoilta". Olikohan jokin kyselemäsi vastauksena marsmatkalaisissa.
Ajatuksena olisi yrittää kaivaa esille ne toissavuotisen sirkuksen viestit, jos onnistuisi, kun löysin sen kymmenmiljardisen nettisivuarkistonkin.
...talvihaalarilla!
Olen joululoman jälkeen taas selaillut tätä palstaa yllättyneenä sen uudesta ulkokuoresta ja satuin paikalle juuri silloin kuin IP-osoitteet näkyivät viimeistä päivää. Olen itse sitä mieltä, että se oli vallan yllättävä veto portaalin pystyssäpitäjältä, en usko, että kukaan olisi kovin kiitollinen, jos Hesari yhtäkkiä julkaisisikin kaikkien yleisönosastokirjoittajien nimet ja osoitteet. Itseäni ei asia tietystikään millään tavalla häiritse, olen koko ajan ollut tietoinen tästä mahdollisuudesta, koska käytän usein täällä olevaa sisarportaalia, joka on alusta alkaen pitänyt IP:t esillä. Integriteetin loukkauksena IP:n paljastamista ilman ennakkovaroitusta kuitenkin pidän, oli se sitten laillista tai ei.
Ilahduttavaa kuitenkin oli samalla löytää tuttujen keskusteluja keskellä kaikkea roskaa. Riippuvuutta tällaiseen toimintaan synnyttää juuri ja pelkästään se, että täältä löytää ihmisiä, johin vastaansanomattomasti kiintyy kuin ystäviin ikään. Sen vuoksi olenkin vähän pahoillani, että ryöpytykseni oli niin kyyninen ja etäisyyttä ottava. Puolustukseni on sanottava, että se tuli kyllä huomattavan spontaanisti, suurempia ajattelematta, ja yllätti minutkin, kun sen uudelleen luin ketjun jatkeeksi joutuneena.
Se, mikä vuodatuksessani on totuudellista ilman sarvia ja hampaita, on huomattava turhautumiseni täällä (ja muillakin palstoilla) kirjoittelemiseen. Olen alusta saakka usein maininnut, että minua ei itse asiassa häiritse täällä kirjoittavat jankuttajatkaan, koska todellisessa elämässä olen hyvin vähän kanssakäymisissä itsestäni kovin erilaisten ihmisten kanssa. Pitkän päälle kuitenkin alkaa enemmän ja enemmän kiukuttaa, kun suurin osa ahkerimmistä jutunvääntäjistä ei vaivaudu hetkeäkään miettimään lukemaansa saati sitten sanomaansa, vaan sama teskti ryöpsähtää kerta toisensa jälkeen kuin jostain rukousmyllystä tai paikoilleen jämähtäneestä savikiekosta, ympäriympäriympäri - loputtomiin.
Maailmanparannus on minulla geeneissä, siitä ei pääse mihinkään. Minua ei lakkaa hämmästyttämästä jok'ikinen päivä se liturgia, jota tämän maailman valtiaat tai siksi itsensä uskovat suustaan laskettelevat, koska siinä ei ole päätä ei häntää. Kaikenlainen (toisin)ajattelu kuitataan sillä, että se on utopistista haihattelua, todellisuuden kieltävää. Totta ihmeessä se on todellisuuden kieltävää, koska se tavoitteleekin ihan toista, uutta ja parempaa, todellisuutta! Ei ole mitenkään kummallista, että Jeesus, maailman suurin toisinajattelija ja utopisti, on ehdoton ja ainoa idolini, koska on näistä tyypeistä ainoa, joka on onnistunut saamaan sanomansa paremmasta maailmasta ihmisen tylsän paksupäisyyden läpi - ikävä kyllä mielestäni täysin väärin tulkittuna useimmiten .
Taivaan kartoitus ja tähtien tarkkailu on taatusti huimaava harrastus. Eikös se ollutkin niin, etteivät terveet tarvitsekaan parantajaa vaan sairaat - on näet joskus vaikea tietää, parantaako maailmaa itsensä takia vain itseään maailmanparannuksen avulla.
Jos nyt muistat sen erään najadin serverin, niin voisitko minua asiasta valaista?
IRL nettiyhteyden ulkopuolelta (olisi kyllä ollut mahdollista, mutta tiukan ohjelman takia en ehtinyt).
Selattuani sähköpostin avasin ensimmäiseksi viestisi, enkä osaa ilmaista riemua lukiessani nimimerkkisi. Mutta siitä tuonnempana.
Matkani loi uutta usko ihmisiin, ja siihen että taistelu kannattaa sittenkin. Parin päivän aikana tapasin jopa kaksi originellia, älykästä, ihanteellista tyyppiä, joilla on sekä näkemyksiä, ideoita, tahtoa ja tarmokkuutta tehdä työtä yhteisönsä hyväksi. Ja ovat saaneet valtavasti aikaiseksi. Julkisella palstalla en uskalla kertoa enempää, sillä tästä projektista on ollut sekä dokumenttia televisiossa että kirjoituksia mediassa.
Valitettavasti en huomannut läsnäoloasi Hesarin palstalla, ehtiessäni käyn keskustelut läpi. Täytynee odottaa pääsyä nopeimpiin yhteyksien ääreen, ja siihen saattaa kulu jonkun aikaa (tietämykseni koneista on kasvanut sen verran, että jo käyttiksen pyöriminen omalla koneellani on suorastaan ihme, uuden koneen osto onkin suunnitelmissa, koska tämän nykyisen päivitys pitäisi aloittaa prosessorin vaihtamisella, suuremman kiintolevy hankkimisella, muistia on minimäärä ym. ym.)
EuroSuomi.comin keskustelupalstalle ehdin listautua, kuten olen täälläkin jossain maininnut, ja tästä olen privaatisti vaihtanut postia erään yhteisen ystävämme kanssa (hän otti yhteyttä viereiselle palstalle jättämäni osoitteen kautta, siinä missä suunniteltiin matkaa kaukaiseen kohteeseen). Mutta, minäkin haluaisin enemmän tietoa kyseistä keskustelupalstasta ennen kuin rupean kirjoittamaan sinne, luottamus moderaattoreihin ei aivan tyydytä. Nimimerkki Jonathan II käy hieman oudonlaista taistelua, nopeasti palstaa selattuani huomasin hänen jääräpäisesti vieläkin väittävän, ettei kaksi henkilöä voi kirjoittaa samanaikaisesti samalla IP osoitteella. Eläkeläinen on oikeassa, huvittuneen huomasin että Harald Kettusen osoite oli sama kuin minulla, niin kuin oli D.A:lla, ja monilla muillakin. Yhteistä meillä on Kolumbuksen liittymä. Toisaalta, palvelimen numeron kautta saattaa kyllä nähdä työpaikan, ja jos jollain sattuu olemaan oma firma… ja ottaen huomioon, kuinka sairaita tyyppiä täällä on esiintynyt, niin riski häiriköintiin on todellinen.
Tuohon haisemattomaan riippuvuuteen, älä ryhdy siihen. Jos minä tarvitsen tuuletuksiasi vakuudeksi siitä, etten ole omituinen, ja yksin mielipiteissäni, niin varmaan moni muukin. Käydäänkö keskustelua täällä, vaan jossain muualla, antaa ajan näyttää. Olen jo rauhoittunut, mutta otsikon alla Erikoinen ehtoollinen (tai jotain sinnepäin) oli niin härskiä, omasta mielestäni sairasta huumoria, että ylitti jo sietokykyni. Agnostikkona olen aina kunnioitan ehtoollista niin paljon, etten osallistu siihen, ja kuten olen kertonut, eräs ystäväni on pappi. Vasta nyt oikein käsitin kuinka paljon tämän otsikon avaajaa viime vuonna loukkasi uskontojen syvempien arvojen pilkkaaminen.
Mutta, toivottavasti kontakti kaikesta huolimatta säilyy. Kuten yllä mainitsemani yhteinen ystävämme totesi, samanhenkisiä tapaa harvoin, eikä ystäviä ole koskaan liikaa. Tästä tuli mieleen; luin matkan aikana Mika Waltarin muistelmia. Hän kertoi hetkistä, jolloin saattaa katsoa toisen silmiin, ja tietää että tämän kanssa voisi kenties olla paljon yhteistä, mutta luultavasti ei enää koskaan elämässään tapaa. Näin on joskus käynyt myös minulle, ja siksipä en haluaisi menettää kosketuksen näin yllättäen tällä foorumilla jo ystäviltä tuntuviin ihmisiin.
Kuulemisiin, toivottavasti!
Muistaakseni minullakin oli alussa tällä palstalla suuria luuloja ja onnettomia odotuksia, että kunhan _minä_ vaan kirjoitan asiat tänne, niin tulevat kaikki kristinuskon hämäräkohdat kerralla selviksi ja kaikki avoimin mielin niitä viisauksia lukevat voivat sen perusteella kääntyä siihen oikeimpaan ja puhtaimpaan uskonsuuntaan.
Ensimmäisten huomaamieni lukijalaskurilukemien perusteella luulin, että täällä on satoihin ja tuhansiin nouseva lukijajoukko ja olin innoissani suuresta lukijakunnasta.
Pettymys oli milteipä masentava, kun selvisi, että täällä on vain muutamakymmen lukijaa ja niistäkin lähes jokainen on omassa oikeassaolemisessaan horjumattoman vankka lipsumaan askeltakaan syrjään vakaumuksestaan. Pettymystä lisäsi vielä se, kun huomasi sen, etteivät monet edes tuntuneet lukevan erimielisten kirjoituksia ymmärtämisen alkeista puhumattakaan.
No se oli tarttuvaa. Itsekin lakkasi lukemasta näiden mielenpahoittajien kirjoituksia ja valikoi vain pienen, tutun ja turvallisen joukon, jonka kirjoituksista tuli aina hyville mielin. Mieluummin vähän ja laadukasta, kuin paljon ja sisällötöntä.
Siitä laadunetsimisestä ne menneiden kerrostumien kaivelutkin alkoivat. Aluksi vain helmiä itselleen etsiskellen ja vähän päiväkirjamaisesti omia tuntojaan selkeäksi kirjoitellen. Se harrastus laajeni sitten yllättäviin mittasuhteisiin. Ja voihan täällä vähän taaempana kirjoitella rauhassa ja vähän vakavammin ja syvällisemminkin joidenkin valittujen kesken, kuin kiihkeästi etenevässä etusivun kärjessä.
tätäköhän etsiskelit?
>>Jos löydät jonkun edes kohtuullisen järkevän
keskustelupalstan niin ilmoita minullekin,
osoitteeseen [email protected] (jos huvittaa,
niin saat toki muutenkin kirjoittaa). Tässä
palvelimessa on ollut vaikeuksia, mutta toimii
sentään luotettavammin kuin toinen
sähköpostiosoitteeni: [email protected].
toisista maisemista, siis virtuaalimaailman ulkopuolisista.
Kuten jo Opleville totesin, en ole vetäytynyt keskusteluista, olen ollut ihan fyysisesti poissa koneeni ääreltä.
Oletko löytänyt arkiston, joka sisältää vuoden 1999 keskustelut?? Itse olen kaivannut tätä, koska en tallettanut kuin ani harvan keskustelun, enkä juurikaan omia kirjoituksiani. Ensimmäinen postaukseni oli muistaakseni kesä- heinäkuussa, nimimerkillä Aulikki, Mikko-saarnaajan aloittamaan keskusteluun, ja tämän haluaisin löytää, on jo nostalgiaa, sillä samassa ketjussa oli nyt jo ystäväksi muodostunut kirjoittaja. Niin, ja siellä oli paljon muutakin, jota haluaisin lukea uudestaan. Paljon roskaa sielläkin on, muistan kuinka kerroin Iiwarille hänen tullessaan palstalle, että 90 % keskustelusta on vain hälinää, mutta loput sitä nautittavampaa. No, tällä hetkellä kiinnostavat on promillen luokkaa.
Mutta, ehkä se tästä vielä tokenee, täällä tai muualla.
En ole vielä lähtenyt etsimään menneitä. Mutta jos sinulla sattuu olemaan tallessa jotain sen "sirkuksen" aikaisia osoitteita tai muita mahdollisia hakuvinkkejä, niin perusteellisilta vaikuttavia hakuohjelmia on sivulla:
http://web.archive.org/collections/web/advanced.html
Eikös olekin hauskaa, kun yllättäen tapaa mukavia ihmisiä! Minulle kävi samoin joululomamatkalla lentokoneessa, mikä on lähes ainutlaatuista, vaikka usein koneessa istunkin.
Mitä tulee tähän IP-ruljanssiin, olen siitä mielipiteeni jo kirjoittanutkin tähän osioon poikaselle, mutta se paljasti mielenkiintoisesti, että kirjallinen viestintä on uskomattoman vaikeaa. Jos esimerkiksi otetaan tämä IP-osoitteiden ainutlaatuisuus, niin siinähän tosiasia on, että jokaisella, joka kommunikoi toisen kanssa, täytyy aina olla yksiselitteinen osoite, muutoinhan saisit kuvaruudullesi mitä soopaa tahansa, jota joku toinen on tilannut. Eri asia sitten on, että tämä osoite korvataan liikennöintiserverin IP:llä , kun mennään ulos siitä paikallisverkosta, jossa itse toimitaan. Näin esimerkiksi silloin kun sinä tai minä menemme ulos oman palvelutarjoajamme (minun Telia-Calypso tai erittäin harvinaisissa tapauksissa työnantajani, sinun Kolumbus) intranetistä eli sisäisestä paikallisverkosta tähän isompaan eli internettiin, jonka osoitejärjestelmä ei riittäisi, jos ei erilaisia (ja niitä on monenlaisia) väliportaita olisi luotu. Kun jo kahden tietokoneen yhdistäminen toisiinsa luo ongelman tiedon jakamisesta oikealla tavalla, on erilaisia suojaussysteemejä kehitelty kautta maailman sivu jo huomattavan paljon ennen nettiä, itse olen ollut niiden kanssa työni takia tekemisissä jo ensimmäisistä verkkokehitelmistä lähtien. En kyllä toisaalta ymmärrä, mitä miten tilanne on muuttunut tavallisesta tiedonkäsittelystä, miksi ihmiset eivät ole paranoideja esimerkiksi postinkantajan, siivoojan tai tuttaviensa suhteen, näillähän on usein vapaa pääsy mitä moninaisimpiin tietovarastoihin kodeissa?
Miksikö jatkan tätä IP-jaarittelua? Siksi, että se näytti minulle niin suunnattoman konkreettisesti, että ihmiset voivat olla ja ovatkin aivan oikeassa omista lähtökohdistaan, mutta toinen voi väittää ihmisen valehtelevan tai puhuvan p:tä, koska lähtökohdat ovat erilaiset. Seuraava ongelma on se, että vaikka ihmisillä näyttää olevan samat lähtökohdat, sama tieto asiasta, voi terminologian erilaisuus aiheuttaa suuriakin ymmärtämättömyyksiä, vertaa esimerkiksi Jonathanin ja HTV:n (ystävämme P?)käymää keskustelua. Kun tähän soppaan vielä lisätään ihmisten erilaiset sitkeät, itsepäiset ja omahyväiset luonteenpiirteet, on lähes yhtä hämmästyttävää kuin maailman synty, että ihmiset ylipäätään pystyvät keskustelemaan tai oppimaan toisiltaan mitään.
No, kaikesta tästä ja muista riippuvuuksista on kai opittava, että kohtuus lienee yksi ihmisen elämän perusprinsiipeistä. Kaikkea pitäisi osata tehdä ajallaan ja kohtuullisesti eikä riehaantua yhden asian tiimoilta kuin se olisi ainoa oikea ratkaisu. Ja eihän aito keskustelukaan synny koska vain ja miten vain, kyllä kai turhaa löpinää ja smalktalkkia on tässä maailmassa ylivoimaisen paljon. Sen merkitys lienee yhteyden aukipidossa, joten löpistään rauhassa ja keskustellaan, kun se on syntyäkseen.
Hyvää Loppiaista!
Tässä on nyt tullut seilattua, vuodenvaihteen molemmin puolin, kahden portaalin välillä ihmettelemässä kumman ylläpito pystyy vetämään asiakkaitaan parhaiten höplästä. Otatuksessa aimo askeleen kohti ykköspallia nappasi perjantaina eurosuomen murkkunörtit muokkaamalla erään asiakkaansa mielipidettä. Tämän he tekivät vain siksi, että alkuperäisen viesti ei sisältänyt mitään sellaista, jotta sen olisi voinut poistaa. Tämän jos kykenee ymmärtämään, niin viestin muokkaaminen oli palveluntarjoajan taholta ihan hyväksyttävä temppu. Minä en sitä valitettavasti ymmärrä.
Nyt odotellaan, minkälaisen vastavedon Nicklas % kumpp. keksivät eurosuomalaisten ansiokkaaseen muilutukseen. Rima on jo alhaalla, mutta kyllä sieltä muutama turkulainen halutessaan ali menee että heilahtaa.
Mutta asiaan....olen pahoillani, mutta nimimerkkisi näkeminen pikästä aikaa aiheutti maanantaipäivän vastapainoksi omahyväisen iloisen mielentilan. Kiitos siitä ystävä.