Ketkä ovat läheisimpiä ihmisiä elämässäsi tällä hetkellä? Perheellinen vastaa luonnollisesti puoliso ja lapset, mutta mitä vastaa sinkku. Kuinka paljon sosiaalinen elämäsi keskittyy nettiin? Kuinka laajan ystävä/tuttava piirin haluat ympärillesi? Yritätkö koko ajan aktiivisesti tutustua uusiin ihmisiin?
Itse koen välillä uuvuttavana sen, että sinkkuna pitäis koko ajan tutustua uusiin ihmisiin ja rampata jossain kissanristiäisissä, että ois edes jonkinlaiset mahdollisuudet joskus joku löytää ( siis kumppani). Toki uusiin ihmisiin tutustuminen on virkistävää ja mukavaa, mutta välillä myös kuluttavaa. Kaipaisin tutustumisiin enemmän sellaista vanhan ajan meininkiä, jossa asioita tehdään yhdessä, kyläillään, naapurit tunnetaan paremmin ja ollaan yhteisöllisempiä. Tällaisessa ympäristössä uusiin ihmisiin tutustuminenkin on jotenkin luontevampaa. Nyt kaikki hautautuvat neljän seinän sisälle ja kommunikointi tapahtuu netin välityksellä, face-to-face tapaamiset on vähentyneet ja vaikka niitäkin olisi niin silloinkin saatetaan keskittyä enemmän nettiin kuin siihen vieressä istuvaan ihmiseen.
Onhan netissä ne hyvätkin puolensa sitä en kiistä. Itseäni kuitenkin ärsyttää esim. facebook. Kaikki vain hehkuttavat siellä itseään, keräävät huomiota jutuillaan ja kuvillaan. Joka risahdus pitää kertoa ja ihmisen kiinnostavuus mitataan sillä, kuka jaksaa ahkerimmin päivittää omaa profiiliaan, postata uusia hauskoja tilapäivityksiä ja tykätä toisten jutuista. No joo, olen itsekin facebookissa, mutta nykyään sen käyttö on jäänyt aika minimiin. Ehkä vaan pitäs opetella käyttämään sitä itselleen sopivalla tavalla, koska onhan siinä monia hyviäkin puolia..
Mitenköhän kauas olen taas eksynyt alkuperäisestä aiheesta, kun aloin tässä jaarittelemaan kaikenlaista :) No vastatkaa nyt vaikka jotain aiheeseen suurinpiirtein liittyvää..
Itse koen välillä uuvuttavana sen, että sinkkuna pitäis koko ajan tutustua uusiin ihmisiin ja rampata jossain kissanristiäisissä, että ois edes jonkinlaiset mahdollisuudet joskus joku löytää ( siis kumppani). Toki uusiin ihmisiin tutustuminen on virkistävää ja mukavaa, mutta välillä myös kuluttavaa. Kaipaisin tutustumisiin enemmän sellaista vanhan ajan meininkiä, jossa asioita tehdään yhdessä, kyläillään, naapurit tunnetaan paremmin ja ollaan yhteisöllisempiä. Tällaisessa ympäristössä uusiin ihmisiin tutustuminenkin on jotenkin luontevampaa. Nyt kaikki hautautuvat neljän seinän sisälle ja kommunikointi tapahtuu netin välityksellä, face-to-face tapaamiset on vähentyneet ja vaikka niitäkin olisi niin silloinkin saatetaan keskittyä enemmän nettiin kuin siihen vieressä istuvaan ihmiseen.
Onhan netissä ne hyvätkin puolensa sitä en kiistä. Itseäni kuitenkin ärsyttää esim. facebook. Kaikki vain hehkuttavat siellä itseään, keräävät huomiota jutuillaan ja kuvillaan. Joka risahdus pitää kertoa ja ihmisen kiinnostavuus mitataan sillä, kuka jaksaa ahkerimmin päivittää omaa profiiliaan, postata uusia hauskoja tilapäivityksiä ja tykätä toisten jutuista. No joo, olen itsekin facebookissa, mutta nykyään sen käyttö on jäänyt aika minimiin. Ehkä vaan pitäs opetella käyttämään sitä itselleen sopivalla tavalla, koska onhan siinä monia hyviäkin puolia..
Mitenköhän kauas olen taas eksynyt alkuperäisestä aiheesta, kun aloin tässä jaarittelemaan kaikenlaista :) No vastatkaa nyt vaikka jotain aiheeseen suurinpiirtein liittyvää..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei minulla ole sosiaalista elämää eikä suhteita. Ei siis kavereita, ei perhettä. Sukulaisia on josssain mutta eivät ole pitäneet yhteyttä 15 vuoteen.
Mitä sun perheelle on tapahtunut? Onko sisaruksiakaan?
Ei ole muuta kuin minä. No, yksi kaveri on jota näen harvoin, toinen jonka näin viimeksi 2v. sitten. Tekstasi viikonloppuna humalassa jotain, mutta ei oikein nappaa olla kuuntelevana olkapäänä. Ja onhan niillä omat kuviotkin, päällimäisinä tietenkin oma nainen/kaverit, lapset tai perhe. Kiire aina niiden luokse.
Molemmilla kauan jo omat aikuiset lapsetkin. Toisella jopa pari hyvännäköistä tytärtä. Poikaystävät molemmilla tietenkin. Arvaa kuinka alentavalta se tuntuu. No, onhan asiat joita ollaan tehty ollu kuitenkin mielenkiintoisia ja tuloksellisia.
Facebookissa olen myös ollut, lähinnä vain omaksi huviksi, kavereita 0. No, laitoin eräälle nuoruuden muusikkokaverille kaveripyynnön. Hyväksyi sen ja nyt saan lukea päivityksiä kaikenmaailman keikoista ja perheonnesta. Vituttaa entistä enemmän kun menin laittamaan sen. Samaa ikäluokkaa ollaan mutta minä edelleen joku ikipoika. Hautautununeena tänne johonkin saatanan metsään jossa puutkin ovat seksuaalisesti kypsempiä kuin minä.
Kissat
Netti on elämäni. Ei mulle kukaan soittele eikä ketään kiinnosta olenko elossa edes. Oon mä kans facessa mutta se on aika turha paikka. Facen sinkut palstalla olen yrittänyt tutustua naisiin mutta naiset siellä on liian täydellisiä että voisivat johonkin tutustua. Pelkkiä pinnallisia katkeria naisia siellä on
Painu baariin? Siellähän niitä ihmisiä on. Pääset hätistelemään kännisiä pelimiehiä kimpustasi. (Tai siis.. riipuen iästäsi ja ulkonäöstäsi.)
Ja noi naapureiden tapaamiset ja muut. Ainakin sen mitä olen itse tavannut läheisemmin "naapurustoa", niin valitettavasti ne kaikki ovat yleensä olleet vähintään 20 vuotta itseäni vanhempia (ja pari varattua nuorempaa paria)... Enkä ajatellut alkaa iskemään eläkeläisiä kuitenkaan.
Eli, jos haluat oman ikäistäsi seuraa että voisit löytää sen kumppanin, niin kyllä se parempi on vaan päätyä johonkin sellaiseen paikkaan missä niitä samanikäisiä on. Naapuruston kekkerit ja yhteisöllisyys ei välttämättä ole siihen parasta. Jollei satu käymään todella hyvä tuuri.
Jos ei nettideittailu olisi oikeasti ihan kammottavaa puuhaa, niin sanoisin että se on hyvä keksintö kun voi rajata tapaamiset vain oman ikäisiin ja kiinnostaviin henkilöihin.
Ai niin. Ja unohtu vastata alkuperäiseen kysymykseen...
Eiköhän ne tärkeimmät ihmiset ole omat vanhemmat ja paras kaveri.
Netissä se sosiaalinen elämäni ei todellakaan ole. (Tätä palstalla roikkumista ei elämäksi lueta.)
En hae isoa ystäväpiiriä ympärilleni. Mutta yhtä elämänkumppania kyllä (heti kun jaksan mennä takaisin nettideittailemaan).
Baarit ei vaan ikinä oo oikein ollu mun juttu. Ryyppääminen ei kiinnosta, ja vierastan sitä lihatiskimeininkiä siellä. Luultavasti se ois just tuota kännisten pelimiesten kimpusta hätistämistä. Baari ei ehkä muutenkaan ole se ympäristö, josta uskon löytäväni sopivan miehen. Liian kännisiä ihmisiä ja liikkeellä enemmän ehkä seksiseuran perässä.
Mun seinänaapuriin tais muuttaa tässä joku aika sitten joku nuori mies ilmeisesti yksin. En oo kyllä vielä ehtinyt törmäillä rappukäytävässä kun oon tässä kesäloman aikana kuuhannut ihan muualla.
Tietäs vaan mistä niitä samanikäsiä löytää. Missähän kaikki n. 25-30 v. miehet luuhaa? Meillä on töissä pari tosi mukavaa ja kiinnostavan oloista miestä, mutta molemmat on varattuja.. Pari 50 v. miestä ja loput naisia. Että eipä oo paljon hurraamista.. Harrastuksissa pyörii vain naisia. Netti tuntuu tällä hetkellä melkeimpä ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta.
Rouva Oikea Käsi ja neiti Vasen Käsi ovat minulle hyvin läheisiä.
... paitsi että joudun nyt runkkaamaan pelkällä oikealla kun se tuli mustasukkaiseksi.
Muutama läheinen ystävä ja paljon kavereita ja tuttavia. Iso perhe ja perusläheisiä kaikkien kanssa. Sosiaalisessa mediassa aktiivinen monella tapaa.
Ärsyttää kun sinkkuna pitää olla niin helkkarin aktiivinen koko ajan. Pitää näkyä joka paikassa ja vaikuttaa. Jos kuvittelee jäävänsä lauantai-illaksi kotiin teetä juomaan niin joku kaveri repii väkisin jonnekin lasilliselle "miehiä katselemaan".
Mutta nyt vietän juhannuksen yksin... surullista vai ei...
Olen ihan yksin tässä maailmassa.
vanhemmat ja sisarukset ja työkaverit siinäpä ne mutta työkaverit ei ole läheisiä
Perhe ja sukulaiset. Nuorempia veljiäni tosin näen harvoin, vain muutamia kertoja vuodessa. Kavereita minulla on toistasataa mutta todellisia ystäviä vain muutama.