järki sanoo kyllä, tunteet ei

... että et usko "rakkauteen " ollenkaan.
taidat todellakin älyllistää ihmissuhteet aika rankalla seulalla.

Luulempa että rakkauden löytää ihan kenstä tahansa jos avaa "sielunsa" silmät.

Mutta mieltymyksiäkään ei tietenkään voi ohitaa.

Minulle usiemmin järki sanoo että, mitäs sitä taas tavoitteletkaan, enkä voi tunteilleni kuitenkaan mintään.
Vaikeaa... no en tiedä!

bp

"jokin kolahdus pitäisi löytyä" mutta "en usko rakkauteen ensisilmäksellä".

Tunteille pitää uskaltaa antaa tilaa, miten sitä muuten rakastua voi. Tunteet on koettaviksi ja elettäviksi. Tunteiden älyllistäminen tarkoittaa mielestäni sitä, ettei koe niitä vaan puhuu niistä. Esimerkkinä vihantunteet ei uskalleta käydä niitä tunteita läpi, jolloin ne jäävät etäisiksi. Samoin myös rakkauden tunteiden kanssa. :)

Rakkauden tunteiden esiintuomiseen sekä itselle että toiselle tarvitaan luottamusta, joka rakentuu pikku hiljaa. Voiko siis rakkauden tunteet päästä esille luottamuksen ja rakkauden ilmapiirissä. Ja kun saa rakkautta, voi sitä sen jälkeen myös itsekin antaa toiselle.

Jos kolahdukselle tai ensisilmäkselle ei anna tilaa, mahdollisuutta, ei sitä koskaan tule.
Esteet on poistettava ajattelustakin.

luottamus kirjoitti:

"jokin kolahdus pitäisi löytyä" mutta "en usko rakkauteen ensisilmäksellä".

Tunteille pitää uskaltaa antaa tilaa, miten sitä muuten rakastua voi. Tunteet on koettaviksi ja elettäviksi. Tunteiden älyllistäminen tarkoittaa mielestäni sitä, ettei koe niitä vaan puhuu niistä. Esimerkkinä vihantunteet ei uskalleta käydä niitä tunteita läpi, jolloin ne jäävät etäisiksi. Samoin myös rakkauden tunteiden kanssa. :)

Rakkauden tunteiden esiintuomiseen sekä itselle että toiselle tarvitaan luottamusta, joka rakentuu pikku hiljaa. Voiko siis rakkauden tunteet päästä esille luottamuksen ja rakkauden ilmapiirissä. Ja kun saa rakkautta, voi sitä sen jälkeen myös itsekin antaa toiselle.

Jos kolahdukselle tai ensisilmäkselle ei anna tilaa, mahdollisuutta, ei sitä koskaan tule.
Esteet on poistettava ajattelustakin.

Lue lisää

Rakkautta ei voi antaa, jos ei ole saanut sitä.
Sitä pitäisi ensin saada, jotta voi antaa.

luottamus kirjoitti:

Rakkautta ei voi antaa, jos ei ole saanut sitä.
Sitä pitäisi ensin saada, jotta voi antaa.

oon käynyt just melkein samanlaisen suhteen läpi. Tutustuttiin netissä ja tavattiin. Se ihastu muhun kovasti ja ei se hullumpi mies olis ollut, täytti melkein kaikki "miesihanne" kriteerinikin, järki olis ollut puolesta mut tunteet oli vastaan. Sitä jotain kolahdusta kaipasin. Asiaa ei auttanut se että mies asuu toisella paikkakunnalla. Ärsyttävää, mut tunteille ei voi mitään, jos ei ole pienintäkään ihastusta niin vaikeaa sitä on pitää yllä jotain suhdetta.. Jouduin sit särkemään sen ihmisen sydämen.
Mut mä uskon yhteen ainoaan ja että sit se kolahtaa ja pahemman kerran, ei tarvitse edes miettiä sen kummemmin.
Toivossa on hyvä elää =)

<3:n särkijä kirjoitti:

oon käynyt just melkein samanlaisen suhteen läpi. Tutustuttiin netissä ja tavattiin. Se ihastu muhun kovasti ja ei se hullumpi mies olis ollut, täytti melkein kaikki "miesihanne" kriteerinikin, järki olis ollut puolesta mut tunteet oli vastaan. Sitä jotain kolahdusta kaipasin. Asiaa ei auttanut se että mies asuu toisella paikkakunnalla. Ärsyttävää, mut tunteille ei voi mitään, jos ei ole pienintäkään ihastusta niin vaikeaa sitä on pitää yllä jotain suhdetta.. Jouduin sit särkemään sen ihmisen sydämen.
Mut mä uskon yhteen ainoaan ja että sit se kolahtaa ja pahemman kerran, ei tarvitse edes miettiä sen kummemmin.
Toivossa on hyvä elää =)

Lue lisää

niin teille käy kuin mulle, ei mitää mahista asiassa.( yksin ihastuninen ja rakastamien se vasta tylsää on)
Kunhan vain itkette, että mä oon tyhmä mut en voi tunteilleni mitää.

No murheiden summa on kaiketi vakio ja sama se on miten päin puuhu kiipee, tärkeintä onnistumisessa on se kuitenkin haluaako sinne oikeesti vai ei ;)

luottamus kirjoitti:

Rakkautta ei voi antaa, jos ei ole saanut sitä.
Sitä pitäisi ensin saada, jotta voi antaa.

ÄIDIN RAKKAUTTA KAIKKI ;))) EHKÄ MYÖS ISÄN :?

bluepoem kirjoitti:

ÄIDIN RAKKAUTTA KAIKKI ;))) EHKÄ MYÖS ISÄN :?

Enpähän tiiä. olen vain huomannut, että tosi monella on jäänyt vajetta tai peräti ovat jääneet rakkautta vaille lapsuudessa. Siitä monet vaikeudet.

Eihän meidän äitejä ja isiä tarvitse olla toisillemme vaan nainen ja mies. Elämä on joskus kinkkistä. Olisi hyvä työstää vanhat jutut, jos niitä on, että pääsee eteenpäin.

bluepoem kirjoitti:

... että et usko "rakkauteen " ollenkaan.
taidat todellakin älyllistää ihmissuhteet aika rankalla seulalla.

Luulempa että rakkauden löytää ihan kenstä tahansa jos avaa "sielunsa" silmät.

Mutta mieltymyksiäkään ei tietenkään voi ohitaa.

Minulle usiemmin järki sanoo että, mitäs sitä taas tavoitteletkaan, enkä voi tunteilleni kuitenkaan mintään.
Vaikeaa... no en tiedä!

bp

Lue lisää

...tietenkin kumpuaa kokemuksistani, mutta en usko että älyllistän tai muutenkaan maalistan rakkauden. Itse pidän itseäni jopa romantikkona.

Olen itse parisuhteessa sekä rakastanut että myös saanut rakkautta. Se, että en usko rakkauteen "ensisilmäyksellä", sanotaan nyt sitten sanatarkassa merkityksessä, tarkoitan että ihmisen persoona ja henkilö on kuitenkin tärkein ominaisuus. Tässä mielessä rakkaus on mielestäni myös älyllinen suhde. Henkilöön tutustuminen saattaa taas viedä milloin minkäkin verran aikaa.

En myöskään usko rakkauteen "matkan varrella". Jos alusta lähtien on tunne tai epäilys, että jotain puuttuu vaikka kaikki periaatteessa toimisikin, niin olen huomannut että tilanne vain aiheuttaa tuskaa suhteen osapuolille. En haluaisi tehdä "työtä" suhteessa, jotta oppisin (ehkä) rakastamaan kumppania myöhemmin. Se poikkeaa "työstä", mitä parisuhteessa muutoin tehdään suhteen hyväksi.

Kun tapaan ihmisen, jonka intressit ja arkielämä voivat/saavat poiketa tyystin omastani, mutta jonka kanssa on kuitenkin helppo ja hyvä puhua erilaisista asioista, ja ehkä erilaisuuksista huolimatta huomata suhtautuvansa eri asioihin samalla tavalla, ja on taas vastaavasti tressaamatta toisista asioista - silloin itse tunnen kiinnostusta. Tällaista henkilöä voi kutsua, klassisesti, sielunkumppaniksi. Tällainen henkilö tuntuu jo lyhyenkin tutustumisen jälkeen ihmiseltä jonka olisit tuntenut koko ikäsi. Lisäksi kun erilaisuutta on arkisella (työt, harrastukset jne.) tasolla riittävästi, ja on kiinnostunut toisen erilaisuudesta, niin se tuo mukavasti lisäväriä elämään. Lisäksi kun henkilö vielä miellyttäisi silmää niin ...

Tämä ei tietenkään takaa etteikö elämän polut voisi johtaa tulevaisuudessa eri suuntiin, eroja tapahtuu. Se on aina mahdollista. Vaikka polut erottaisivatkin kumppanit, yhteys voi säilyä ja luoda hyvän ystävyyssuhteen. Eikö tällaiseen uskominen ole hitusen romanttista:)?

..ja mukavaa lauantai-iltaa lukijoille...

MINULLA ei ole kontrollin tarvetta kuten monilla miehillä,huomaan!

ari kirjoitti:

MINULLA ei ole kontrollin tarvetta kuten monilla miehillä,huomaan!

...en puhunut et miehellä pitäis olla kontrollin tarvetta naiseen vaan,että nainen huomaa ettei miehessä olekkaan kaikki niinkuin hän on pään sisällään kuvitellut. siitä että kuviossa onkin vielä jotakin mitä nainen ei jo tiedä ennaltaan ja mitä hän ei jo ole unelmamiehessään osannut kuvitella. ja kontrolli liittyy siihen, että nainen on osannut luoda kuvan miehestä ja miehen käyttätymismalleista ja kun sitten siitä poiketaankin oikealla tavalla niin viehtymys syntyy. näin. siitä tässä juurikin on kyse.

Arska kirjoitti:

...en puhunut et miehellä pitäis olla kontrollin tarvetta naiseen vaan,että nainen huomaa ettei miehessä olekkaan kaikki niinkuin hän on pään sisällään kuvitellut. siitä että kuviossa onkin vielä jotakin mitä nainen ei jo tiedä ennaltaan ja mitä hän ei jo ole unelmamiehessään osannut kuvitella. ja kontrolli liittyy siihen, että nainen on osannut luoda kuvan miehestä ja miehen käyttätymismalleista ja kun sitten siitä poiketaankin oikealla tavalla niin viehtymys syntyy. näin. siitä tässä juurikin on kyse.

Lue lisää

Ku ei oo koskaa ollu unelmamiestä,ei ossoo sannoo.