asiaa...

Miksi kohdistat vauvaan vihantunteesi?.Eihån sillä ole osaa eikä arpaa miehesi tekoihin.

Kiitos tuntemustesi jakamisesta.
Voi ei, nyt elämäsi tuntuu ylivoimaisen raskaalta. Mielessäsi on varmasti pettymystä ja häpeää, varmaan raivoakin? Hienoa, että sinulla on vanhempasi, jotka asuvat lähellä ja ilmeisesti myös auttavat sinua.

Oletko voinut puhua kenelläkään ajatuksistasi? Millainen on suhde vanhempiisi? Minusta tuntuu, että tarvitsisit yhden ihmisen, jonka kanssa voisit avoimesti ja luottamuksella keskustella tunteistasi ja ajatuksistasi, myös vihastasi vauvaa kohtaan.

Minäkin kyllä ajattelen, että olisi parempi, jos vihaisit miestäsi – viha ehkä antaa sinulle voimaa irrottautua tästä suhteesta? Monen ihmisen kokemus on, että lapsi on sittenkin se, jolta saa voimaa, joka antaa mielekkyyttä ja iloa elämään.

Toivon sinulle hyvää juhannusta ja siunausta koko elämällesi
Päivi-pappi Hämeestä

Hei asiaa…

Ajattelin kirjoittaa vielä tähän yhden oman kokemuksen, siis kuulemani tarinan, tältä päivältä. Se ei liity perheväkivaltaan, mutta lapseen kuitenkin… ja siihen, miten elämä kulkee…

Olin vanhainkodissa pitämässä juhannushartautta. Keskustelimme juhannusmuistoista: juhannuskoivuista, -kukista, -tansseista ja –kokoista. Ajatus kulki muihinkin muistoihin, myös vaikeisiin. Eräs vanha rouva halusi kertoa, että hänellä oli neljä pientä alle kymmenenvuotiasta lasta kun hänen puolisonsa, sodassa ollut mies, kuoli. Ja myöhemmin hautajaisten jälkeen hän huomasi olevansa raskaana ja sai vielä viidennen lapsen. Elämä oli kiireistä, lehmät ja lapset… mutta nyt kun hän on vanha, tämä viides, joka silloin tuntui niin ylimääräiseltä, on hänelle kaikkein tärkein ja merkityksellisin, hän käy useimmin katsomassa ja on tuki ja turva. Hänestä tämä rouva oli erityisen kiitollinen.

Näin siis eräs vanha rouva kun hän uppoutui muistoihinsa.

Päivi-pappi Hämeestä